Miten perustetaan niitty

Niityt ovat kauniita, dynaamisia elinympäristöjä, joissa on runsaasti kasvi- ja eläinpopulaatioita.

Perustamalla niittyalue tai luonnonnurmikko parannetaan maaperää, hyönteisten ja muiden eläinten elinympäristöä sekä kasvillisuuden monimuotoisuutta. Niityt antavat myös taiteellista vapautta toteuttaa persoonallisempia pihoja ja näkymiä.

Samalla pihan hoito helpottuu, kun vapaudutaan viikottaisesta nurmikonleikkuurutiinista. Sorapohjaiselle niityllä ei menesty voimakaskasvuiset ravinteikkaiden maiden rikkakasvit, koska kasvualusta on kuiva ja karu.

Niittyjen luonnonkukkia voidaan lisätä kylvämällä uusia niittyjä tai palauttamalla nurmialueita ja vanhoja peltoja ym. takaisin niityiksi.

Vanha nurmikko voidaan jättää leikkaamatta, köyhdyttää kasvualustaa hiekalla tai soralla ja kylvää tai istuttaa laikkuihin niittykasveja. Tärkeintä on hallita voimakaskasvuista nurmiheinää valtaamasta koko aluetta.

Kukkaniityn perustaminen:

Niityn pohjamaa muokataan sekä poistetaan rikkakasvit ja niiden juuret. Jyrsin on tehokas, mutta samalla se pilkkoo niittykasveille haitallisten rikkakasvien juuret, jolloin niiden määrä lisääntyy.

Ensin kannattaa kuitenkin odottaa ja tarkistaa, kasvaako alueella jo valmiiksi niittykasveja.

Niitty perustetaan aurinkoiselle paikalle.

Pohjamaa tulee olla karua ja hiekkapitoista, ravinneköyhää. Eli ei lannoiteta ja tarvittaessa köyhdytetään pohjamaata sekoittamalla hiekkaa pohjamaahan tai poistamalla humuskerrosta. Kasvualustaa voi kuitenkin kalkita.

Pinta katetaan muutaman cm kerroksella soraa, hiekkaa tai someroa. Monivuotisten niittykasvien siemenet kylvetään laikkuihin, eikä niitä peitetä. Lisäksi istutetaan niittykasviperennojen taimia.

Kylvetään syksyllä tai keväällä, jolloin kasvualusta on kostea.

Muista, että monivuotiset kasvit eivät kuki vielä seuraavana vuonna. Niitty muodostuuu muutaman vuoden aikana. Tänä aikana on myös huolehdittava, ettei rikkakasveja pääse leviämään alueelle.

Alueilla, joissa esim. nurmikko poistetaan kokonaan ja kasvualustan pintamaa vaihdetaan, on tärkeää estää rikkakasvien siemenien itäminen kylvettävän suojaheinän avulla. Suojaheinät peittävät nopeasti maanpinnan matalalla kasvulla, joka voittaa rikkakasvit, ja juuret tunkeutuvat syvälle maaperään ja parantavat sen rakennetta.

Suojaheinä näyttää nopeasti vehreältä ja edesauttaa mikrobien elämää maaperässä.

Hyvin rikkaruohottuneilla alueilla kannattaa harkita kesannointia ennen luonnonkasvien siementen kylvöä.

Niittyä hoidetaan niittämällä loppukesällä ja torjumalla haitallisia voimakkaasti leviäviä lajeja.

Vaikka niitty pyritään perustamaan kuivalle ja aurinkoiselle paikalle, ei kaikkiin olosuhteisiin voi vaikuttaa. Senpä takia kylvettävät lajit valitaan ko. kasvupaikan mukaan.

Istutettavista perennoista sopivia ovat leviävät, kuivuutta kestävät, ei kuitenkaan liian voimakkaat vieraslajit.

Maksaruohot esimerkiksi kasvavat niityn reunamilla, kalliolla ja pohjakasvina ohuessakin hiekkakerroksessa. Paikoilla, joissa saattaa ajoittain olla tulvavesiä valitaan kasvit sen mukaan, esim. rantakukka.

Punahatut, päivänkakkarat, kellokukat, ohdakkeet, koristeheinät, kärsämöt, laventeli…

pihasuunnittelu

Koristeheinät sopivat kaiken tyylisiin pihoihin

Viime vuosina pihasuunnittelussa trendanneet koristeheinät jatkavat yhtenä suosituimmista kasvityypeistä, kun kysytään pihaan liittyvistä toiveista.

Pääasiassa istuttevat koristeheinät ovat monivuotisia, mutta muutamia näyttäviä lajikkeita esim. hurmesilkkiheinä, ihana yksivuotinen jänönhäntä, erittäin näyttävä pampaheinä ja tumma, melkein mustalehtinen Arabiansulkahirssi ja käärmeenparta istutetaan kausikasveina huonon talvenkestävyyden takia.

Koristeheiniä voi myös yrittää talvettaa sopivissa olosuhteissa, kuivassa ja viileässä varastossa, jossa lämpötila ei pääse laskemaan pakkasen puolelle.
Kestävimpiä korisheiniä taas ovat esim. koristekastikat, varjosarat, ikikaura ja siniheinät.

Kun koristeheinille valitaan niiden menestymisen kannalta suotuisin kasvupaikka ne ovat todella helppohoitoisia, kunhan kuivia lehtiä poistetaan ja tehdään tilaa uusille lehdille keväällä.

www.gardeningknowhow.com

Istutusvaiheessa lannoitetaan, mutta useimmat heinät kasvavat ja menestyvät luonnossa karussa ja ravinneköyhässä maassa.
Hoito helpottuu, kun mullan pinnalla käyttää ohutta kerrosta kateainetta ainakin alkuvaiheessa ja yksittäisinä mättäinä kasvaville heinille. Soraa, kiviä tai kuorikatetta. Katteessa myös heinät erottuvat paremmin.

Korkeita ja kookkaita heiniä, kuten elefanttiheinä, isosiniheinä ja koristekastikka kannattaa käyttää yhdistelemällä ikivihreisiin kasveihin esim. useisiin kasvutavaltaan pyöreisiin tai muuten geometrisen muotoisiin havukasveihin sekä kompakteihin alppiruusulajikkeisiin. Etualalle lisätään värikästä matalaa maanpeitekasvia, matalampaa eriväristä heinää tai koristesomeroa, jolloin saadaan moderni, yksinkertainen ja näyttävä istutus.

www.cmgardendesign.com

Pelkistetyssä pihassa istutetaan yhtä lajia koristeheiniä yhtenäisenä kasvillisuusalueena. Silloin kuitenkin istutusalue on tyhjä keväällä, eli kannattaa istuttaa myös suuri määrä voimakkaan värisiä sipulikasveja samaan kasvualustaan tai esimerkiksi ukkolaukkaa (Allium) heinien sekaan.

https://houseandhome.com

Kauneimmat koristeheinät mielestäni massaistutuksissa ovat auringossa viihtyvä nurmilauha ’Palava’, koristekastikka, siniheinä, matala varjossa viihtyvä idänvarjosara ja unkarinhöyhenheinä, josta on kuitenkin mainittava sen olevan melko talvenarka. Se on ihanan ilmava myös ruukkuistutuksissa ja säilyy paremmin ruukussa, jos se talvetetaan varastossa kuin maahan istutettuna.

www.philhirstgardens.co.uk

Näyttävät, kookkaat koristeheinät kannattaa aina valaista kohdevaloilla ja sijoittaa ne lähelle oleskelualueita, jolloin niistä tuulessa kuuluva rauhoittava ääni luo tunnelmaa. Parhaiten kahisevat kirsiheinä ja viiruhelpi.

Viiruhelpi kuitenkin leviää voimakkaasti, joten se kannattaa huolellisesti rajata muusta kasvillisuudesta. Rajauksen voi tehdä juuriestematolla tai istuttamalla viiruhelpin saaviin, joka upotetaan maahan, siis pohja pois leikattuna. Myös muusta kasvillisuudesta erillisenä omana istutuksenaan esim. kallionkolossa viiruhelpi ei pääse leviämään liian voimakkaasti. Viiruhelpin kirjavien lehtien väri on auringossa parhaimmillaan.

Muita voimakkaasti leviäviä lajeja on esimerkiksi hyvin kuivilla ja karuilla kasvupaikoilla menestyvä rantavehnä ja nurmilauha. Oikeassa paikassa voimakkaasti leviävät koristeheinät tietysti toimivat. Esimerkiksi laajoissa, yhden kasvin istutuksissa ja rinteissä, joissa ne sitovat juurillaan maata ja estävät eroosiota.

Fine gardening magazine
Scott Webb

Perinteisemmässä pihassa korkeiden koristeheinien kanssa istutetaan korkeita, näyttävän kukinnan perennoja. Paljon eri aikaan kukkivia: pionit, kurjenmiekka, päivänlilja, punalatva, tädykkeet, rantakukka, jaloangervot.

elefanttiheinä

Eri väristen, korkuisten ja kasvutavaltaan erilaisten koristeheinien ryhmät tuovat muutaman lajin perennapenkkiin vaihtelevia yksityiskohtia, ilmavuutta ja koristeellisuutta vielä talvellakin talventörröttäjinä. Näyttävimmät ja tuiverrusta parhaiten kestävät talventörröttäjät mielestäni ovat elefanttiheinä ja koristekastikka ’Karl Foester’.

Varsinkin talvenarkojen lajien versot ja ontot korret kannattaa jättää syksyllä leikkaamatta, jolloin talvenkestävyys paranee. Joitakin koristeheiniä ei leikata lainkaan edes keväällä, vaan ne säilyvät sellaisenaan lumen alla, ikivihreänä. Tällaisia ovat idänvarjosara, palmusara ja kuparisara.
Talvenkestävyyttä parantaa myös istuttaminen kohopenkkiin tai muuten varmistamalla, ettei koristeheinät kärsi talvimärkyydestä.

https://www.nytimes.com/2022/03/02/realestate/gravel-gardens.html
the new york times

Niittymäistä, luonnonmukaista ilmavuutta ja herkkyyttä saadaan istuttamalla kevyitä, tuulessa huojuvia keskikorkeita koristeheiniä, esim. timanttikastikka, nurmilauha ’Palava’ ja unkarinhöyhenheinä laajaksi alueeksi yhdessä pastellisävyisten perennojen kanssa: tarhakärsämö, punapäivänkakkara, akileija, ampiaisyrtti, tähtiputket, punaluppio, kurjenpolvet. Istutusalueen reunan voi vielä muotoilla kaarevaksi, vaihtelevan orgaanisen muotoiseksi ja lisätä muutamia eri kokoisia kiviä tai polun niityn poikki.

Perennaniitty toimii hienosti pienten puiden alustassa. Olen suunnitellut myös ”niittyistutusaltaita” antiikkimuurikivistä, joiden kasvillisuus on niittymäinen sekoitus koristeheiniä ja perennoja.

Merenrantatunnelmaa voi jäljitellä istuttamalla eri korkuisia ja sävyisiä heiniä kivikkoon ja lisätä esimerkiksi matalaa maksaruohoa tai rantalaukkaneilikkaa. Kivikkoistutus tehdään aurinkoiseen paikkaan, jolloin kivialueet pysyvät puhtaampana kuivassa pienilmastossa. Kuivassa ja aurinkoisessa viihtyviä koristeheinälajeja on esimerkiksi hopeatoppo, sininata ja erityisesti rantavehnä.

Väreillä ja eri muodoilla saadaan vaihtelua, kontrastia ja koristeellisuutta muihinkin istutuksiin ja katseenvangitsijoita kasviryhmiin ja istutusallas rakenteisiin.
Hakoneheinä ’Aureola’ :n mättäänä kasvavat lehdet ovat keltaiset, joissa näkyy keväällä ja syksyllä punertavaa. Kosteassa ja tuoreessa kasvualustassa menestyvä hakoneheinä sopii hienosti vaikka parina kappaleena vesiaiheen reunalle.

www.cgtrader.com

Punertava on myös mielenkiintoinen hurmesilkkiheinä, väri on sitä punaisempi, mitä aurinkoisempaan paikkaan hurmesilkkiheinä istutetaan. Se on kuitenkin melko talvenarka.

Muita vesiaiheen yhteyteen kosteahkoon maahan sopivia koristeheiniä on esimerkiksi kirkkaan vihreä palmusara, joka muistuttaa vähän bambua ja viihtyy varjossakin. Palmusarasta on myös matalampi versio, joka sopii vaikka kausi-istutusastioihin.
Kasvutavaltaan muista koristeheinistä erottuvat vihvilät vaativat kostean kasvupaikan, eli ne pitääkin istuttaa vesiaiheen tai muun kosteikon kasviryhmään.

Ihanat, myös muista heinistä väritykseltään erottuvat, rusehtavasävyiset pronssisara ja kuparisara ovat nekin valitettavasti hieman talvenarkoja, mutta lämpimässä multavassa ja läpäisevässä kasvualustassa ne menestyvät.
Niistä saadaan talvellakin väriä pihan istutusalueisiin. Erityisen hieno yhdistelmä on (ainakin mun mielestäni) kuparisara ja siniharmaa matala havukasvi, esim. sinikataja. Lisäksi sopii vielä vaikka kartiovalkokuusi.

Modernimmassa pihassa keltaisena erottuva kirjopuntarpää sopii hienosti violetti-/tummalehtisten, esim. tarhakeijunkukan seuraan ja perinteisemmässä perennaryhmässä se sopii kelta- ja oranssisävyisiin istutuksiin.
Kasvi kannattaa leikata noin 10 cm korkeudelta kukinnan jälkeen, jolloin lehdet säilyvät värikkäinä.
Keltainen on myös nimensä mukaisesti matala ja kosteassa kasvualustassa viihtyvä keltasara. Siihen tulee myös erottuvat kukinnot keskikesällä.

Siniharmaa sininata on näyttävä pallomaisena mättäänä kasvava heinä. Se toimii myös massaistutuksena esimerkiksi modernissa hyvin pienessä pihassa nurmialueen tilalla. Tai yhdistettynä tummalehtiseen maanpeitekasviin, kuten akankaali tai tummaan maanpeitehavuun.
Hopeatoppo on kaunis sinertävän vihreä mätäsmäinen koristeheinä.
Kauniina mättäänä kasvaa myös auringossa viihtyvä kirjavalehtinen kirjosiniheinä ’Variegata’ ja pienehkö hillitysti leviävä hopeapiippo, joka viihtyy monilla kasvupaikoilla.

Edelleen sinertävä lehtinen jämäkkä ja pystykasvuinen ikikaura on näyttävä ruukkuistutuksissa ja koristeheinien kasviryhmässä tai voimakkaan väristen perennojen kanssa.

Koristeheiniä kannattaa kasviryhmien lisäksi istuttaa myös astioihin ja ruukkuihin, jolloin niiden seuraksi voidaan vaihtaa vuosittain kausikasveja tai tehdä esim. havujen kanssa termoruukkuihin ympäri vuoden koristeellinen istutus. Monivuotiset koristeheinälajit talvehtivat kuitenkin parhaiten maahan istutettuna, halutessaan astian voi valita niin, että koko ruukku olisi mahdollista kaivaa maahan talvisäilytykseen.

horticulture.co.uk

Kuivan paikan heinälajit viihtyvät pienemmissä ruukuissa kuin kosteamman kasvupaikan heinät, joiden kasvualusta ei saa tietysti kuivua. Ruukkuistutuksia lannoitetaan ja kastellaan koko kesän (sään mukaan), elokuun alussa lannoittaminen lopetetaan.

Koristeheinistä on siis moneksi ja ne sopivat kaikenlaisiin pihoihin. Niillä kannattaa keventää erityisesti laajoja perennapenkkejä ja tummia havukasviryhmiä.
Monet koristeheinät menestyvät tavallisessa hiekkapitoisessa vihermullalla perustetussa kasvualustassa puolivarjosta aurinkoon. Juurtumisen ajan alkuhoidon jälkeen eivät siis juurikaan erityistä hoitoa kaipaa.

pihasuunnittelu

Savimaassa menestyvät kasvit? Kuivan rinteen kasvillisuus?

Aika monta kertaa olen toistanut, että tärkeintä kasvillisuuden menestymiselle on sitä varten perustettu riittävä ja oikeanlainen kasvualusta. Tämä saattaa kotipihan rakentajasta kuulostaa välillä vaikealta ja erityisesti työläältä, miten onnistun? Tai harmittaa kustannuserä, joka jää näkymättömiin maanpinnan alle…

Ei ole kyseessä kuitenkaan ns. rakettitiede ja vaivaa pohjatöiden kanssa kannattaa nähdä, koska lopputulos on helppohoitoisempi ja näyttävämpi, kun kasveilla on niille sopivat kasvuolosuhteet.

Tietysti esim. liian ohutta kasvualustamultakerrosta voi paikkailla kastelulla (koska siis ohut multakerros tietenkin kuivuu nopeampaa), kuitenkin 90 %:lla suunnitteluasiakkaista on toiveena helppohoitoinen piha, jolloin lisäkastelun tarve tms. lisää luonnollisesti hoitotoimenpiteitä.

Pihan kasvillisuutta kannattaa siis lähteä suunnittelemaan sen mukaan, mikä kasvi menestyy vallitsevissa olosuhteissa ja mitä olosuhteita voidaan mahdollisesti muuttaa. Valitettavasti tämä tietysti rajaa käytettävien kasvien listaakin…

Tässä jo mainittua kasvualustan syvyyttä ja koostumusta voidaan siis muokata istutettavalle kasvillisuudelle sopivaksi vaihtamalla pohjamaata, perustamalle kasvillisuutta varten kohopenkki tai korottamalla kasvualustaa esim. muurikivialtaalla tai korkealla reunakivellä.

Haastavaa hommasta tekee esim. jyrkkä rinne, johon on muuripengerryksen tekeminen huomattavasti suurempi projekti, kuin istutusaltaan tekeminen. Tai pohjamaan vaihto esim. 50 cm syvyydeltä vaikuttaa huomattavasti rinteen stabiiliuteen. Silloin kannattaa miettiä löytyisikö silmää miellyttäviä kasvilajeja, jotka pärjäävät helposti kuivuvassa rinteessä vallitsevissa olosuhteissa.

Lopultahan kasvualustan vahvuudessa on siis kyse veden ja ravinteiden pysyvyydestä. Matalat maksaruohot menestyvät kuivassa, jopa pelkässä hiekassa ja seisomaan jäävä vesi on niille tuhoisaa. Kun taas komeasinikuunlilja kasvaa parhaiten varjoisassa, syvämultaisessa ja kosteutta pidättävässä maassa. Kuunlilja kuivassa aurinkoisessa rinteessä on todella surullinen näky.

Tästä päästäänkin muihin kasvuolosuhteisiin, joihin on vaikeampi viherrakennuksella ja pihan hoitotoimilla vaikuttaa, kuten ilmansuunnat, valon määrä, tuulisuus…

Jos toivoo puutarhaansa ehdottomasti esim. juuri kuunliljaa, mutta sopivaa kasvupaikkkaa ei meinaa löytyä voi varjoisan kasvupaikan luoda istuttamalla kuunliljan istutuspaikkaa varjostavan pikkupuun tai havukasveja. Varjon saa myös tehtyä erilaisilla pihanrakenteilla, seinäkkeillä, tilanjakajilla yms. Samoilla menetelmillä saadaan pihaan myös tuulensuojaa. Tuulensuojapuina kannattaa käyttää tietysti tuulta kestäviä ja nopeakasvuisia puita tai suuria pensaita, havukasveja.

Lisävaloa on hankala lisätä jos varjo muodostuu naapurin talon ja puiden takia. Omalta pihalta voi tietysti suuria puita vähentää, mutta avohakkuuta en suosittele. Puut kuitenkin luovat joihinkin kohtiin toivottua varjoa ja joissakin tilanteissa pitävät juurillaan esim. rinteen maata paikoillaan. Tarjoavathan puut myös pesäpaikkoja pikkulinnuille, jotka syövät tuhoötököitä puutarhasta.

Eniten suunnittelua vaativat kohteet ovat tietysti ne, joissa yhdistyy useampi haaste kasvillisuudelle:

Hallanarkoihin paikkoihin on istutettava kestävää kasvillisuutta, muut vaihtoehdot ovat hallaharson käyttäminen tai hallaöinä vesisuihku. Ehkä ei niin helppohoitoista…

Otetaan esimerkiksi nyt kuiva rinne täydessä auringossa, savimaa:

Lista tässä menestyvistä kasveista on melko lyhyt, mutta kasvuolosuhteita voidaan parantaa sekoittamalla savimaahan hiekkaa ja eloperäistä kompostia. Istutusalue voidaan perustaa ja kasvillisuus istuttaa myös savisen pohjamaan päälle, mutta silloin tarvitaan jokin tukirakenne pitämään kasvualustaa paikoillaan (esim. tukimuuri), silloin myös istutetaan voimakasjuurisia kasveja, jotka sitovat maata.

Myös puiden istutus toimii tässä, ne sitovat juurillaan pohjamaan ja varjostavat matalampaa kasvillisuutta. Joka tapauksessa valitaan kuivuutta ja suoraa auringon valoa kestävää kasvillisuutta.

Vastakkainen tilanne on täydessä varjossa oleva paikka, joka ei koskaan esim. painanteen takia kuivu.

Tässä välissä huomautus, että kosteikko ja sen kasvillisuus on asia erikseen ja mielestäni positiivinen ominaisuus, joka kannattaa pihassa hyödyntää rehevänä vaihteluna ns. tavallisille istutusalueille.

Varjoisaan paikkaan on auringonvaloa vaikea lisätä (paitsi ehkä aiemmin mainittu puiden kaato), jolloin kasvivalinnat ovat vieläkin tärkeämmässä roolissa. Kasvualusta voidaan tietysti salaojittaa, jolloin ns. vesitalous muuttuu ja kasvivaihtoehdot lisääntyvät. Toisaalta voidaan jälleen korottaa kasvualustaa, jolloin ehkä päästään jopa lähemmäs auringonvaloa eikä vesi pääse kertymään ko. kohtaan.

Pihasuunnittelu on välillä mielenkiiintoista ongelmanratkaisua, pihojen haasteellisia kohtia mietittäessä. Tässä mainittujen tavallisimpien kasvupaikkatekijöiden lisäksi on otettava huomioon jälleen hoidon helppous, lumien kasaus, kasvien lopullinen koko ja tietysti toivomuslista, mitä pihaan toivotaan. Suurin osa puutarhakasveista kuitenkin menestyyy tavallisessa multamaassa puolivarjossa tai auringossa, peruslannoituksella, mutta joillekin kasveille on esim. varjo tai paahde on tärkeä viihtyvyyden ja menestymisen kannalta.

Usein siis kysytään, mitä istutetaan kuivaan rinteeseen, johon ei ole mahdollista rakentaa tukimuuria (sijoittaa suuria summia) tai puiden varjossa pohjamaa on tosi kuivaa, viihtyykö siinä mikään kasvi puun varjossa? Menestyykö savimaassa mikään kasvi? Mikä olisi nopeakasvuinen näkösuojapensas kuivaan paikkaan?

Olen koonnut listan muutamista erilaisiin kasvupaikkoihin sopivista kasveista. Pääset tutustumaan oppaaseen tästä:

pihasuunnittelu

Pihasuunnittelu – Havukasvit.

Viime kerralla havukasveista kirjoittaessani, tuli käsiteltyä tuo varjostaminen. Eli ajatuksia ja ohjeita kevättalven valolta suojaamisesta.
Myös nyt taas ajankohtainen havuaidan -leikkuu löytyy aiemmista jutuistani…

Nyt mietin suunnitelmia piirtäessäni, että voisi kirjoittaa muutaman sanan havukasvien käytöstä pihassa.

Edelleen pihasuunnitteluasiakkaista 90 % toivovat havuja pihaan. Eli, trendi ei ole muuttunut 🙂 Tuijiin on nyt onneksi jo vähän kyllästytty, eli ei enää niitä ”pallotuijat rivissä istutuksia”. Pallotuijissa ei sinänsä mitään vikaa ja modernissa pihassa ovat todella hyvä vaihtoehto, mutta olen aina suositellut samaan yhteyteen, myös jotain muuta. Jotain mistä saadaan väriä tai vaihtelevaa tekstuuria. Koristesora, kiviä, värikäslehtistä maanpeiteperennaa tai matalaa maata myötäilevää pensasta.

kääpiökataja pihasuunnittelu www.kevat.netMutta, havukasveja lisään aina suunnitelmaan pyytämättäkin (ellei erikseen ole toivomusta, ettei yhtään), koska silloin piha ei ole talvellakaan täysin alaston.

Vaikka havupuut/pensaat olisivat paksunkin lumipeitteen koristelemia, tuovat vaihtelevaa muotoa maisemaan. Niin, ei tietenkään matalat maanpeitehavut 🙂 Mutta niidenkin muoto erottuu esim. muurin päälle istutettuna…Havukasvien vihreydellä on ympäristöä elävöittävä ja ihmisen mielialaa nostattava vaikutus!

kartiovalkokuusiKorkeammat havukasvit antavat näkösuojaa ja tuulensuojaa ympäri vuoden. Värikäskukkaisille koristekasveille on vihreä havukasvi loistava tausta, josta värit erottuvat.

Vaihtelevilla havuryhmillä voidaan pihaa jakaa eri toimintoihin tai muuten jäsennellä ja luoda syvyysvaikutelmia.

Eri värisiä ja korkuisia havukasveja yhdistelemällä saadaan mielenkiintoinen, mutta sävyltään yhtenäinen istutus, josta kasvien muodot erottuvat eikä vastassa ole vain ”vihreä seinä”.  Samasta syystä kannattaa havuryhmä erottaa nurmikosta… sorakatteella, maanpeitekasveilla, kivirajauksella.

Nurmiheinät myös vievät havukasveilta vettä ja ravinteita, kuten myös rikkaruohot kasvualustassa. Juuristoalue on siis järkevin kattaa kateaineella, tai istuttaa vaatimattomia maanpeitekasveja ryhmän reunoille.

metsäinen pihaHavukasviryhmä on mielestäni luonnollisin vaihtoehto pihan reuna-alueella, jos tontti rajoittuu metsään ja halutaan sulauttaa rakennetun pihan ja luonnontilan raja. Osittain metsäistä pihaa voidaan myös täydentää ja monipuolistaa lisäämällä yksittäisiä havupensaita metsänpohjaan.

Virheitä tulee useimmiten tehtyä havukasvien istutuspaikkojen suunnittelussa ja istutuksessa, eli kasvuolosuhteet ovat kasville sopimattomat. 

Helpointa on ajatella, minkälaisissa olosuhteissa saman suvun luonnonvaraiset yksilöt menestyvät…
Katajat kuivissa, aurinkoisissa paikoissa. Savimaa ei ole havukasveille sopiva kasvualusta, paitsi kuuset menestyvät. Ne kasvavat jopa ajoittain seisovassa vedessä.
siilikuusi pihasuunnittelu www.kevat.netTämä kannataa muistaa, kun istuttaa söpöjä pikku siilikuusia kuiviin kivikkoryhmiin. Tai siis ei kannata istuttaa kuivaan paahteeseen erikoismuotoisia kuusia vaan valita katajaa!

Mänty sinnittelee kallionkin päällä, mutta viihtyy parhaiten tuoreessa maaperässä. Usein kääpiövuorimänty istutetaan paahteiseen, kuivaan rinteeseen peittokasviksi, se ei ole kuitenkaan sille paras mahdollinen kasvupaikka. Männyt ovat ehdottomasti valon kasveja.

vuorimänty pihasuunnittelu www.kevat.netVieläkin on joissain pihoissa jäljellä ’ei kovin koristeellisen’ -näköiseksi kiertyneitä vuorimäntyjä, jotka on 70-luvulla istutettu täysin varjoon, etupihalle näkösuojaksi.

Varjossa viihtyvät varmasti marjakuuset ja tuijat. Niille sopii kostea ja ravinteikas, kuohkea turvemaa. Tuijaa, erityisesti timanttituijaa voi istuttaa aurinkoonkin, mutta silloin se tarvitsee varjostusta keväisin, ainakin muutaman vuoden istutuksen jälkeen.marjakuusi

Valo-olosuhteita on helppo arvioida, mihin kohtaan aurinko paistaa eniten…

Maaperän analysointi on vähän monimutkaisempaa, mutta istutuksessa varmasti onnistuu kun kaivetaan tarpeeksi iso istutuskuoppa ja vaihdetaan kasvualustaa tarpeeksi syvältä.

Kuoppaan ei saa kertyä vettä! Jos halutaan havuryhmä kovin märkään pihan kohtaan, kannattaa tehdä kohoistutus.
Tai rakentaa istutusallas esim. muurikivistä, silloin pitää kuitenkin vaihtaa märkä, routiva pohjamaa muurikivien perustuksille sopivaksi murskekerrokseksi.

Sitten se istutusetäisyys, sama virhe joka toistuu useimmiten ilman suunnitelmaa istutettaessa. Havukasveista kasvaa kauniin ja säännöllisen mallisia, kun niillä on tarpeeksi tilaa ympärillään. Aita on tietenkin eri asia.

kuusiaita pihasuunnittelu www.kevat.netHuomioitava on myös, että saman kasvin eri lajikkeilla saattaa olla suuriakin eroja, on siis taimikaupassa tiedettävä mitä haetaan. Ei kannata ostaa esim. eri lajiketta kuin pihasuunnittelija on kirjannut suunnitelmaan.

Kanadantuja voi kasvaa yli 10 metriä korkeaksi puuksi, kun taas kartiotuija ’Holmstrup’ on lopulta noin 3 m korkea ja metrin levyinen tyylikkään säännöllinen pikkupuu. Tätä lajia käytän eniten suunnitelmissa, vaikka se onkin hidaskasvuisempi kuin aidoissa käyttökelpoinen ’Brabant’ lajike.

Erikoismalliset havukasvit kannattaa aina istuttaa yksityiskohdiksi näkyvälle paikalle, esim. valaisimen tai ison kiven yhteyteen. Sellaisin istutusetäisyyksin, että yksilöt erottuvat toisistaan.pallosinikuusi

Esimerkkejä: pystykasvuiset sinikatajat, siilikuusi, pesäkuusi, kartiovalkokuusi, kääpiöserbiankuusi, pallohopeakuusi, kääpiövuorimänty, kääpiömänty, pallotuija, kultatuija.

 

Yhdistele:

  • Pallohopeakuusi, kääpiökataja ’Repanda’ tai harokataja
  • ’Hillii’ marjakuusi, tuivio, pallotuija
  • Tuivio + konnantatar =helppohoitoinen yhdistelmä
  • Korallikanukka, kääpiömänty
  • Timanttituija, alppiruusu, jättipoimulehti
  • Sinilaakakataja ’Glauca’ , Juniperus communis ’Vänrikki Stål’ + isoja kiviä+ katajat valaistaan alhaalta päin…
  • Sinilaakakataja ’Glauca’ + pensashanhikki ’Marian red Robin’ (ARKA)

Instagram
http://www.kevat.net/pihasuunnittelu/

Ihanan työläs nurmikko.

Yhä useammin suunnitteluasiakas toivoo pihaansa vain vähän nurmikkoa tai ei cropped-DSC1058.jpgollenkaan. Se on hoitoa vaativaa ja liian työlästä…totta, nurmikko vaatii säännöllistä huoltoa pysyäkseen hyvän ja elinvoimaisen näköisenä. Mutta, jos 300 neliön nurmikko korvataan pensasistutuksella, perennapenkillä, kiveyksellä tms. koristeellisella elementillä (siis ei asfaltilla) tai näiden yhdistelmällä, mielestäni hoidontarve ei merkittävästi vähene. Tietysti tähän vaikuttaa sekin, haluaako pihastaan golfkentän vai oleskeluuun tarkoitetun tilan. Muutaman vuoden kuluttua on nurmikolle jo väkisin levinnyt muita lajeja, ns. rikkaruohoja. Mutta kuinka paljon se haittaa?

Pensaita ei tosiaan tarvitse viikottain leikata, mutta onko nurmikon leikkuu niin hankalaa jos nurmen määrä on mitoitettu järkevästi, alueet rajattu ja suunniteltu niin, ettei miljoonaa pientä pihan yksityiskohtaa tarvitse kiertää ja sahata edestakaisin leikkurin kanssa.

riippahernepuu pihasuunnitteluKasvit ryhmitel626lään istutusalueiksi, jotka on helppo kiertää leikkurin kanssa, alueet rajataan niin, että leikkuri saadaan vietyä rajauksen yli(laitoin tähän esimerkkikuvan reunakivestä). Tehdään yksi laajempi yhtenäinen nurmikkoalue, esim. pelejä varten, joka on helppo ajella edestakaisin tai vaikka asentaa robottileikkuri ja hoitaa vaan viimeistely itse leikkaamalla..? Ei kapeita nurmikaistaleita kulkuväyliksi, vaan kivi- tai hiekkapolkuja. Nurmikko kuluu ja tiivistyy nopeasti niissä kohdissa, joissa on jatkuvaa kulkua, eikä pysy vihreänä.

sammalLiian tiivis kasvualusta on mekaaninen este juurten kasvulle ja huonontaa kasvualustan veden läpäisykykyä sekä ilmanvaihtoa. Hapenpuutteesta johtuu esim. sammaloituminen. Myös pitkän leikkuujätteen jättäminen nurmelle tukahduttaa nurmikkoa.

Tiivistyneen nurmikon kasvua voidaan elvyttää katteella. Nurmi leikataan lyhyeksi ja haravoidaan leikkuujäte,kuollut nurmiheinä ym. sitä tiivistävä aines tai se ilmastetaan pystyleikkurilla (myös tällöin leikkuujäte poistetaan tarkasti). Tämän jälkeen nurmelle levitetään nurmilannoite ja parin sentin hiekkamultakate. Katteen alla maan pieneliötoiminta vilkastuu ja maan ilmanvaihto paranee. Samalla voidaan tehdä myös paikkauskylvöä.

Mitä nurmikko sitten vaatii pysyäkseen näyttävänä…yksinkertaista leikkuuta ja lannoituksen. Leikkaus kerran viikossa saa nurmiheinät versomaan runsaasti, jolloin saadaan tuuhea ja tiivis ruohomatto. Useamminkin voi leikata alkukesällä voimakkaimman kasvun aikana. Nurmikko olisi siis hyvä pitää 4-5 cm:n korkuisena, kerralla 3–5 senttiä, n. kolmasosa sen korkeudesta. Yli 10 cm pitkä heinä on jo tosi vaikea leikatakin. Silloin on myös leikkuujäte ehdottomasti kerättävä pois. Usein leikattaessa lyhyt ruohosilppu painuu nurmikon sekaan ja lannoittaa nurmikkoa. Tällöin lisälannoituksen tarve kesäaikaan vähenee ja kertalannoitus keväällä riittää nurmelle (2 l/10 m2). Eli, usein tehty leikkaus helpottaa hoitoa, koska nurmikko ns. lannoittaa itse itseänsä 🙂

Jos leikkuujäte kerätään nurmelta pois, annetaan kesällä lisälannoitusta (0,5 l/10 m2). Sammal ei pysty kilpailemaan lannoitetun elinvoimaisen nurmiheinän kanssa.

Kalkitus on tärkein nurmen perustusvaiheessa, myöhemmin n.3 vuoden välein. Kalkin voi levittää lumen päälle, jolloin se imeytyy heti kosteaan maahan (Nopeuttaa myös lumen sulamista).

Syyslannoitus tehdään elokuun puolivälin jälkeen ennen syyskuun loppua. Lannoituksen tarkoituksena on parantaa nurmikon talvehtimista ja jouduttaa kasvuunlähtöä keväällä.Nurmi leikataan vielä kerran syksyllä kun kasvu on lakannut (ei kovin lyhyeksi).

Talven jälkeen vihertymättä jääneet kohdat nurmikossa paikataan keväällä. Paikattavista kohdista rikotaan maan pinta ja levitetään parin sentin kerros multaa. Siemeniä kylvetään vähemmän kuin perustamisvaiheessa ja ne sekoitetaan kevyesti pintamultaa haravalla. Multa tiivistetään ja kylvöstä kastellaan kunnes siemenet ovat itäneet. Kylvö on parasta tehdä ennen kesäkuun puoliväliä.

Hyvässä kasvussa olevaa, vanhaa nurmea kastellaan vain tarvittaessa kasvukauden aikana. Juuri kylvetty nurmi on pidettävä tasaisen kosteana, jotta itäminen ja juurtuminen onnistuu. Kastelukertaan käytetään runsas määrä vettä, niin että vesi imeytyy koko kasvualustaan. Jos kastellaan usein ja vähän, juuristo jää pintaan ja kuivuu herkästi!

Pihojen toteutus

Ei kannata piilottaa hyötykasvimaata pihan perälle

Eli, edelliseen aiheeseen liittyen… Nyt kun suunnittelee mitä kylväisi ja kasvattaisi kesäksi, ajattelin kirjoittaa vielä lisää viime vuosina yleistyneestä, mutta ei kuitenkaan uudesta trendistä, viljellä/yhdistellä koriste- ja hyötykasveja.

yrttitarha

www.kevat.net
Termoruukku

Panosta uniikkeihin kasvilavoihin tai tarkkaan harkittuihin suurien ruukkujen ryhmiin. Ja mitä enemmän käytät esim. yrttejä, sitä enemmän ja tuuheempina ne versovat. Hyödyn ja koriseellisuuden lisäksi saadaan yleensä vielä puutarhaan tai terassille ihania tuoksuja yrteistä ja lehtivihanneksista. Ei kannata piilottaa välttämättä hyötykasvimaata pihan perälle, kun se on kätevämpi käyttää terassin tai keittiön oven vieressä ja hyvin suunniteltuna on koristeellinenkin.
istutusastia
Ajatus on ollut jo kauan näkyvissä Euroopassa kaupunkiviljelyssä ja ”ennen vanhaan” oli ihan yleistä, että yrttitarhat suunniteltiin ja sommiteltiin tarkasti,
koristeellisiksi. Nyt on enemmän ja enemmän ollut aiheesta puutarhalehdissä ja ”iki-ihanissa” telkkarin puutarhaohjelmissa. Tukholman puutarhamessuilla
oli hyötykasvit kesän ruukkuistutuksissa erityisesti esillä www.kevat.netpari vuotta sitten.
Ja kyllähän sen on pari vuotta huomannut jo suunnitteluasiakkaiden toiveissakin… haluaisimme vähintään valmiiksi suunnitellun paikan kasvihuoneelle ja yrttitarhan 🙂

Olen itse oikeastaan aina yrittänyt mahdollisimman pitkälle yhdistää hyötykasvit koristekasvillisuuteen suunnitelmissa. Ainakin yrittänyt ideaa asiakkaalle ”myydä”. Varsinkin kun tonttien ja pihojen koot koko ajan pienenevät. Rungollisia marjapensaita, alle koko kesän kukkivaa maanpeitekasvia esim. kurjenpolvea koristeeksi. Tai mansikkaa jos jatketaan hyötykasvi -ajatusta. Älyttömän ihana on myös tarha-ahomansikka ’Minja’. Mesimarja, jalomaarain…pitäis olla tonttia ja aikaa paaaljon enemmän, että voisi istuttaa kaikkea kiinnostavaa ja ihanaa.

Kannattaa kuitenkin muistaa perusjuttuja, kadun varressa tai kaupungin ruukkuistutuksetkeskustan parvekkella kasvatetut kasvit pölyyntyvät. Sekä, kesäkukat ja
hyötykasvit ovat edelleen ehkä eniten jatkuvaa hoitoa vaativia kasveja. Siis kastelua, nyppimistä yms. jotta pysyvät näyttävinä, ei kannata päästää lehtivihanneksia kukkimaan. Niin ja useimmat, varsinkin yrteistä ovat hallanarkoja.
Niin ja myrkyllisä kasveja ( vaikka niitä ei Suomessa kovin paljoa olekaan) ei kannata hyötykasvien kanssa yhdistellä samaan istutukseen.
Neuvoisin edellen välttämään myös kaikenlaista myrkkytorjuntaa, varsinkin hyötykasvien läheisyydessä… hajoaa luonnollisiksi aineiksi, no joo.

No mutta suunnitellessa, muista jälleen kerran kontrastit ja värit, sekä korkeuserot. Ruukkuja voi nostaa ylemmäs hyötypenkin keskellä ja sen lisäksi
viljellä eri korkuisia kasveja, lisätä hyötypenkkiin vaihtelua istuttamalla pajukoreilla… Tai kasvattaa herneitä ja papuja erilaisiin köynnöstukiin. Kasvutekijöitä ajatellen toimiva yhdistelmä on esim. herne, salaatit, raparperi, jotka saadaan myös sommiteltua nätisti. Myös erittäin näyttävät punalehtiset keräkaalit sopivat tähän ryhmään.

Melkein musta lehtikaali ”nero de toscana” , lehtimagnoldi ja punajuuri omaavat myös näyttävät punasävyiset lehdet. Useista yleisimmistä lehtivihanneksista ja
yrteistä on olemassa violetti tai ns. tummalehtinen lajike, joilla saadaan istutukseen juuri kontrastia. Hernelajikkeella ’Blauwschokker’ on violetit palot, mutta henkilökohtaisesti en ole varma sen kauneudesta. Erikoisen näköinen kieltämättä!

Korkeina ja kukkivina kannattaa kokeilla vihanneskrysanteemia,
yrtti-iiso, timjami, tilli, laventeli…popcornmaissi!  Extreme -viljelijä istuttaa kaiken katoksi viiniköynnöksen.
Jos haluaa kylvää sekaan kesäkukkia on kosmoskukka sopiva tukahduttamaan rikkaruohoja (helpottaa siis myös alkuhoitoa) ja syötäväksi sopivat kukat kuten orvokki, ruiskaunokki ja kehäkukka hyviä valintoja. Itseäni miellyttää yhdistelmänä orvokki ja salaatti…jotenkin raikas 🙂 Ja reunuskasviksi ryytisalvia.

Jos viljely siemenestä asti ei sovi omaan ajatusmaailmaan tai aikatauluun, todella monia hyötykasveja sa_DSC1031a valmiina taimina. Tai valitse siemenet ja pyydä tuttua
viljelyintoilijaa hoitamaan joululahja esikasvatuksen muodossa 🙂
Syksyllä voi taas miettiä syysistutuksia hyötykasvien ”raatojen” ja yksivuotisten kesäkukkien tilalle…

www.kevat.net

Pihasuunnittelua omassakin pihassa…

Instagram
Nyt kun alkaa viherrakentamis- ym. pihatyöt vähentyä talven tullessa (toivottavasti lunta pian) on aikaa miettiä taas jotain oman pihan toteutettavia yksityiskohtia. Ja jopa ehdin vielä toteuttaakin jos ei heti ole lumipyryä odotettavissa!??

Samalla jaan vähän omia pihasuunnittelun perusteitakin…Itselle usein ns. rutiinin myötä itsestäänselvät asiat ovatkin ensimmäistä kertaa pihaa suunnitteleville täysin uusia juttuja. Ja harmikseni olen pari kertaa huomannutkin, että en ole tarpeeksi alusta asti lähtenyt juttua selittämäään. Kuitenkin yleensä palaute suunnittelu-asiakkailta on kiitokset selkeästä, mutta yksilöllisestä suunnitelmasta.
Liikkeelle suunnittelussa pitää aina lähteä siitä mihin pihaa käytetään, ketkä pääasiassa käyttävät pihaa ja kuinka usein. Mietittävät asiat lähtevät tästä helposti rönsyilemään ja silloin pitää muistaa, että ihan kaikkea ei voi saada…

Vesiaihe ja ’ nyt niin muodikas’ hyötykasvipuutarha vaativat hoitoa, silloin ei enää ykköskriteeri voi olla helppohoitoisuus. Tottakai MAHDOLLISIMMAN helppohoitoisen pihan suunnittelu onnistuu siirtämällä hyötyviljelmät kohopenkkeihin tai suuriin ruukkuihin (kastelu!!), rajaamalla istutusalueet selkeästi, käyttää kateaineita ja sijoittaa vesiaihe puolivarjoisaan paikkaan jne. Kuinka paljon vietätte aikaa pois kotoa kesäisin? Kuka silloin kastelee viljelmät?
Niin se oma pihani…
Uuden kiveyksen tieltä jäi vanhoja ”rustiikkisia” betonilaattoja ja vanhoja Pihakiveyssammaloituneita muurikiviä hirvee kasa!!  Muurikiven kansikivistä sai mielestäni älyttömän hienoa ”vanhaa pintaa” uuden kiveyksen vastapainoksi, kun käytettiin niitä istutusalueiden reunakivinä.
Jostain sain sitten idean viljellä kaaleja ensi kesänä :D…jos ehdin. Ajatuksena on nyt tehdä kohopenkki samoista vanhoista muurikivistä niille lehtivihanneksille, silloin tuo takapihan savimaa ei haittaa kaali parkoja. Samalla tietysti koko hyötyalueeni taas vähän laajenee. Betonilaatoilla rajaan kutakuinkin koko alueen nurmikosta. Ne estävät nurmen leviämisen tehokkaasti, koska ovat niin leveitä ja toimivat samalla kulkuväylänä. Nurmenleikkurin voi ajaa laattojen reunan yli, jolloin ei tarvitse siimaleikkurilla siistiä reunoja. Näin sen ajattelin 🙂 eli HYÖTYALUEEN LUONNOSTELUA

Aukkokohtiin istutetaan maanpeitekasveja, jotain niihin kuitenkin kasvaa jos ne jättää mullokselle…Päätän itse mitä 🙂 Nyt jo mansikka toimii peittokasvina, eikä siis ole puutarhassani muoviin siistiin riviin istutettuna.
Sitten vielä tuli mieleen siitä vesiaiheen sijoittelusta…Tapanani on suunnitella pieniä vesiaiheita/altaita, jotka voidaan helposti tyhjentää, ovat kannella+www.kevat.netkivillä katettuja ja vähintäänkin puolivarjossa tai ainakin havukasvin varjostamassa paikassa. Niin, ettei vesi haihdu ja levä pääse rehottamaan. Havukasveista ja perennoista altaan ympärillä ei tule lehtiroskaa… Tärkein kriteeri on tietenkin sijoittaa vesiaihe niin, että siitä on iloa asukkaille, eli se näkyy ja liplatus kuuluu oleskelualueille tai avoimen altaan pinnasta heijastuu kukkivien perennojen värejä, myöhemmin kesällä puutarhavalaisimen valo yms. ”Statussymboliksi” vesiaihetta ei kannata pihaan hankkia! Ei ole ainakaan kovin näyttävä symboli hoitamattomana…

Vaikka itse nautin pihan AJOITTAISEN nyppimisen rentouttavasta vaikutuksesta, olen omassa pihassani pyrkinyt hoidon helppouteen ts. luonnonmukaisuuteen. Pensaiden alustoille maanpeitekasveja pitämään rikkikset pois, nurmialueet helposti leikattavia jne.

Pohjoiseen suuntautuva etupihani on kostean ja viileän pienilmaston omaava alue, jossa kasvaa mäntyjä. Neulaset happamoittavat maata ja kun kaikki nämä tekijät lasketaan yhteen on
tasalaatuisen ja hyvännäköisen nurmikon kasvatus ja ylläpito järjetön ponnistelu. Kesällä on muutakin tekemistä!! Niinpä tilasin kuorma-autollisen turvetta, joka levitettiin säälittävän ”nurmikon” päälle. Annan sammalten vallata loputkin alueesta, miksi taistella luontoa vastaan 🙂 Rajaukset turveharkoilla, hiekkapolkuja, isohkoja luonnonkiviä ja vähitellen muodostuu MIETISKELYMETSÄ etupihalle 🙂 Ja lapset tykkää kulkea polkuja pitkin. pihasuunnittelu sammalSammal kasvaa yllättävän nopeasti!!

Koko pihan ideointi voi siis lähteä puhtaasti rajatuista mahdollisuuksista tai yhdestä hallitsevasta elementistä. Kuitenkin ehkä helpoin tie on miettiä ensin käyttötarkoitus, kulkuväylät ja ennen kaikkea mitä toimintoja OIKEASTI tarvitset pihaan. Hyvin usein kartoituskäynneillä luetellaan toiveisiin sama lista…ehkä se on asuntomessuilta lähtöisin, lifestyle -lehdestä tai ’koska naapureillakin on’…mutta kannattaa ihan tosissaan miettiä tuleeko kaikkea käytettyä: kasvihuone, kompostori, vesiaihe, pergolaterassi pihan perälle, kesäkeittiö, hyötykasvilaatikot yms.Toimivia ja hyviä ideoita, mutta pahimmassa tapauksessa aiheuttavat jopa stressiä…pitäis tuohon kasvihuoneeseenkin hankkia taimet, ei olla yhtään ehditty käyttää kesäkeittiöö, hyötykasvilaatikoiden salaatit kuivuivat ekalla viikolla istutuksen jälkeen… Kannattaa vähän kyseenalaistaa. Onko lasten leikkialue varmasti tarpeellinen kun lapset lähenevät murrosikää tai aidan taakse on juuri rakennettu kaupungin toimesta leikkipaikka? Kuivausrumpu löytyy, mutta olishan se ihana kuivattaa kesällä pyykit ulkona! Tuleeko pyykkitelinettä oikeasti käytettyä?
Ns. optioitakaan ei kannata kovin monille eri rakenteille jättää auki tai piha on nopeasti yksi iso ”valmis pohja” pihavajalle, paljulle ja lisäterasille. Tottakai pitää huomioda tulevatkin toteutukset…mitä päästään tekemään myöhemmin ja millä tekniikalla yms.

pihasuunnittelu www.kevat.netKun käyttötarkoitus ja toiveet ovat mietittynä kannattaa miettiä budjetti, aikataulu ja tyyli/tyylit. Pihan voi hyvin toteuttaa itse ajanmyötä ja ideoida matkalla lisää, ei ole varmasti edullisin tai helppohoitoisin ratkaisu, mutta luova ja omannäköinen ja ainakin omalla kohdallani ideointi on keskeisin ajatus koko hommassa! Suunnittelusta lähtien yhtenä projektina toteutetun pihan kustannukset on helpompi pitää budjetissa, piha voidaan suunnitella budjetin mukaan, eikä siitä muodostu alekasvien kokeilukenttää. Oma pihani on kokeilupuutarha ihan tarkoituksella 🙂 arempien kasvien talven kestävyystestausta ja kasvupaikkavaatimusten venyttämistä, miten pitkällä auringossa varjokasvi viihtyy….Vähitellen olen leikannut Brabanttuijat runkopuiksi. Magnolia ei vielä kuki 3 vuoden jälkeen, mutta selviää talven yli.Kun perusasiat on mietitty voidaan päästää ideointi valloilleen! (ja unohtaa budjetti :D) Tottakai tässä ”rönsyilyvaiheessa” hienosäädetään vielä toimintoja ja tilaratkaisuja. Mutta kasvillisuuden, materiaalien,
tunnelmien, näkymien suunnittelussa voidaan lähteä seuraamaan väriä, muotoa, pinnan tuntumaa. Eikä kannata jarrutella vaan jalostaa ideoita !!!
Näin se toimi eräänä yönä oman pihani kohdalla, kun jälleen kerran suunnittelin sen uudestaan (jostain syystä innostuin tänä vuonna ukkolaukasta) :
Ukkolaukka.Violetti pyöreä, kukkii alkukesästä… Pyöreitä muotoja toistuu yksityiskohdissa, vastapainoksi selkeät linjat taustalla ja suorakulmaiset betonilaatat. Violettilehtisiä perennoja, tummia havuja, valkokukallisia keventämään. Jatkavat kukintaa ukkolaukan jälkeenkin…
Mitä talvella näkyy? Havut, tarvitaan erisävyisiä havuja, mitkä kasvit sopivat havujen kanssa ja näyttävät kuivuneinakin ainakin hetken aikaa koristeellisilta…koristeheinät! Näkyvät hyvin tummaa havukasvia vasten.Onko violettirunkoisia puita?
Havukasvien seuraksi talvinäkymään…Tuohituomi on kaunisrunkoinen, korallikanukka omaa voimakkaat punaiset versot…Sopiiko nämä kasvit tälle kasvupaikalle ja onko niillä samat vaatimukset kasvupaikan suhteen?
Ryhmä on alkukesällä violetinsävyinen, keskikesällä valkokukallinen ja lepotilassa punertava.Jotkut haluavat perhospuutarhan, toiset arvostavat tuoksuja. Runsas ’cottage garden’ onilmeisesti jälleen suositumpi betonikivikauden jälkeen.
On suunniteltu ”kukattomia” puutarhoja, jolloin pelkillä vihreän sävyillä ja lehtien muodoilla on luotu erityinen tunnelma. Pelkistetty on tietysti oma tyylinsä, mutta on myös helposti liian kliininen ja pidettävä erityisen siistinä. Eräs asiakas sanoi joskus, jos piha on liian kivetty ja suoraviivaisen selkeä, sileäpintainen…tulee olo, että sitä pitäisi imuroida koko ajan 🙂 Ihan osuvasti ilmaistu. Makuasioita.
Mutta, mielestäni tunnelmallisen ja ”kokonaisen” pihan luomiseen tärkeimmät asiat ovat (tietysti materiaalien ja kasvillisuuden sopivuuden lisäksi) kolmiulotteisuus, eli korkeuden ja syvyyden vaihtelut: eri elementtejä lomittain. Ei kaikkea reunoille tai riviin. Vaihtelevan korkuisia kasveja. Näkymän ja tyylin yhtenäisyys rauhoittaa tunnelmaa, eli ei sitten kuitenkaan liikaa kaikkea. Käytetään samoja kasveja/materiaaleja eri puolilla pihaa toimintojen, kulkuväylien ja istutusalueiden ns. rajapinnoissa. Jos eri osiin pihaa halutaan eri tyylejä, kannattaa huomioda etteivät näy kuitenkaan maisemassa yhtäaikaa.
Kontrasteilla eri elementit tulevat esille ja korostuvat…vastavärit, muodot, pintojen tuntumat.
Oma tyyli! Ei naapurin… 🙂

Pihakiveys

Syysistutuksia

Vaikka omissa ruukuissani edelleen kukkivat (eivät ehkä täydessä kukoistuksessaan) kesän jäljiltä pikkusyklaamit, tulilatva ja myöhäiskesän krysanteemi ja lämpö ulkosalla näyttää jatkuvan, ajattelin lisätä muutaman syksyisen ruukkuistutuksen.

www.kevät.net
Cordyline

Ajatuksena, että ne voisivat toimia talven yli koristeellisina pienillä muutoksilla ja lisäyksillä. Ajattelin yhdistellä koristeheiniä ja värikäslehtisiä kasveja, koska esim. cordylinet näyttivät olevan hyvässä tarjouksessa taimistolla. Cordylinen pitäisi kestää vielä parin asteen pakkasenkin ja hyvällä onnella sen saa talvetettua viileässä kellarissa, kun muistaa kastella. Koristekastikan, sininadan ja ehkä koristekaalin kanssa siitä saa erikoisen tyylikkään istutuksen. Kastikan ja sininadan voi sitten vielä istuttaa talven ajaksi läpäisevään maahan odottamaan ensi kesää. Tai herätellä ruukusta keväällä.
Koristeheinien kanssa loistavasti sopii myös asteri, seuraan voi lisätä vielä hopealankaa, joka on mielestäni yksi parhaiten vaihtelua istutuksiin tuova kasvi. Värjättyihin en kuitenkaan sortuisi. Syklaami kestää myös pari astetta pakkasta. Yhdistettynä pilarimalliseen pikkuhavuun, esim. sypressiin tai pikkutuijaan, saadaan tyylikkään yksinkertainen istutus, johon voidaan lisätä valoja sekä vaihtaa syklaamit myöhemmin callunaan. Myös jonkin verran kylmyyttä kestävä muratti näyttää mukavalta yhdessä värikkään syklaamin kanssa kapeaan, korkeahkoon ruukkuun istutettuna.
Hopeavitja, kuten useimmat muutkin harmaalehtiset kesäkukat, kestää myös kylmää ja näyttää hyvältä niin syklaamien, havujen ja asterienkin kanssa. Kori täynnä hopealehtisiä kasveja Esim. suuren kynttilä lyhdyn kanssa on varsinkin tummaa taustaa vasten valoisan näköinen ja yksnikertaisen koristeellisen näköinen. Melko dramaattisen yhdistelmän saa myös muutaman pakkasasteen kestävästä Corociasta eli kummituspensaasta hopeavitjan kanssa. Väriä tähän istutukseen kannattaa sitten lisätä muulla tavoin, valoilla, lyhdyillä, taustalla tai lempparillani aniliininpunaisella syklaamilla. Syklaamin voi vielä myöhemmin vaihtaa esim. marjakanervaan.
Pilarihavun seuraan istutetun hopeavitjan voi alkutalvesta korvata vaikka yksinkertaisesti kynttilälyhdyillä ja kuusen oksilla. Voi käyttää mielikuvitusta…isoja käpyjä, koristekurpitsoja tai ihan vaan valoja ja (nyt niin trendikkäitä) valoa heijatavia lasipulloja.Tietyysti paksu lumipeite vie sitten osansa näin yksityiskohtaisesti rakennetusta asetelmasta. Mutta, terassilla tai parvekkeella on luonnollisesti turvassa.

jouluruusuJouluruusu kestää kylmyyttä, mutta ei pitkään pakkasta. Sen voi talvettaa ja istuttaa keväällä pihaan puolivarjoisaan ja tuoreeseen paikkaan, jossa se kukkii tulevina vuosina keväällä. Ruukkuistutuksissa se sopii hyvin jo mainittujen pikkuhavujen kanssa tai ihan yksinkertaisesti mustikanvarpujen kanssa. Se on näyttävä yksinkin istutettuna suureen ruukkuun tai yhdessä esim. violetin asterin kanssa.
Skimmia sopii ikivihreänä loistavasti syksyn istutuksiin. Se on mielestäni ehkä koristeellisempi marjoessaan kuin kukassa, vaikka kukka onkin siro ja nätti. Skimmia on niitä kasveja, jotka ei välttämättä tarvitse seuraansa muuta, vaan on isossa valkoisessa ruukussa tai korissa yksinäänkin kivan näköinen. Sen seuraan samaan ruukkuryhmään, yhteensopivaan ruukkuun, voisi lisätä ehkä pyöreän puksin tai sammalpallon.
Pallokrysanteemin on myös näyttävä yksinään, oikeastaan vaikea sanoa mikä sen kanssa sopisi samaan, ehkä joku alaspäin valuva…hopeavitja tai muratti. Krysanteemi kukkii pitkälle syksyyn, kun muistaa kastelun!
Myös orvokki kestää pikkupakkasen, mutta sitä ei ole yleensä myynnissä enää syksyllä. Jos orvokkikasvuston leikkaa kesällä (ylikasvaneena) se usein ehtii muodostaa toisen kukinnan syksyllä.

Tässä on tullut nyt keskityttyä muihin kuin niin perinteisiin kanerviin. Kanerva on käyttökelpoinen ja yksi parhaiten talven yli säilyvistä koristekasveista.
Se kuitenkin mielestäni vaatii seuraa, aika ohi menneeltä idealta kuullostaa täyttää kukkalaatikot kanervilla. Samoin aika hirveä ajatus on värjätyt  neonvihreät ja -keltaiset callunat. Ehkä lastenjuhliin? No, tämäkin on mielipidekysymys…Ja ilmeisesti hiipumassa oleva trendi.

Parhaimmillaan kanervat ovat perinteisesti havujen kanssa. Suuri valkoinen ruukku/kori täynnä valkoisia callunoita, lisättynä valonauha, on aika kotoinen jouluunkin sopiva istutus. Tarpeeksi suuressa astiassa keskelle voisi jopa lisätä vielä rungollisen tuijan, joka tekee istutukseen modernimman ilmeen.
Marjakanerva tuo callunoihin mahtavaa vaihtelua ja toimii vaikka sekoitettuna perinteisten kanervien kanssa.
Ajattelin, että marjakanervasta saisi hienon ”metsänpala -istutuksen” kun suhteellisen laakeaan astiaan istuttaisi marjakanervia, yhden korkeamman heinän ja pinnan peittäisi sammaleella. (Sammaleen ottamiseen tarvitsee maanomistajan luvan) Itse en hirveesti pidä koristekaalista, mutta onhan se ihan hauskan näköinen, varsinkin ruukussa muiden kasvien seurassa. ”Supermodernin” istutuksen saa kivistä/sorasta, koristekaalista ja käppyröistä kuivista oksista. Kannattaa muutenkin hyödyntää istutuksissa havujen, koivujen, lepän ”kävyllisiä” ja korallikanukan värillisiä oksia.
Syyshortensian punertavat kukinnot tuovat runsautta, sen aikaa kun kestävät siistin näköisenä.

Syksyllä kukkivia perennoja, kuten komeamaksaruoho, jaloangervot ja tädykkeet, voi myös käyttää syysistutuksissa. Perennoja tai havuja sisältävät istutukset kannattaa tehdä talvenkestäviin/eristettyihin isoihin ruukkuihin. Kastelu läpimällä vedelläjatkaa kukintaa pidemmälle syksyyn. Ne voi myös lopulta pelastaa kaivamalla maahan tai talvettamalla ruukun viileässä (ja istuttamalla vasta keväällä). Havut on muistettava suojata kevätauringolta, myös ruukkuistutuksissa.
Jos ruukkuistutus kootaan joka vuosi samaan paikkaan voidaan ruukut asetella ”pohjattomina” paikoilleen. Silloin kasvit pääsevät juurtumaan syvemmälle, suoraan maahan ja voidaan käyttää monivuotisia kasveja helpommin taustakasveina. Vaihdetaan vaan sitten kukkivia vuodenajan mukaan etualalle.
Ruukkuja ympyröivä alue voidaan vielä rajata ja kattaa esim. koristesoralla, hiekalla tai maanpeiteperennalla…Ehkä villiviini maata pitkin kasvamaan?

Istutusastioina käytetään salaojitettuja mielellään isoja ruukkuja, joita kannattaa laittaa useampi yhdeksi ryhmäksi. Yksi suuri ruukkuryhmä on näyttävämpi ja tehokkaampi koristaja, kuin eri puolille pihaa ripotellut kanervaruukut (Kanervissa ei sinänsä ole mitään vikaa!). Syysistutukset kannattaa tehdä tiiviiksi, koska niiden kasvit eivät enää tarvitse kasvutilaa.

Monimuotoisuutta ryhmään tuo kasvivalintojen lisäksi, eri korkeudelle asetellut ruukut ja laittamalla toiset ruukut esimerkiksi koreihin. Joulun lähestyessä voi istutuksiin lisätä vielä koristeita!
Tyhjennettyä kasvihuonetta ei kannata täyttää puutarhatyökoneilla ja ylimääräisellä tavaralla vaan erilaisilla valoilla ja ruukkuistutuksilla, jolloin se koristaa ja valaisee talven pimeyttä.

Terassi- ja parvekeistutukset

 

Sipulikukat ja pihasuunnittelu

Parhaita hetkiä keväässä….huomata ensimmäiset vihreät, vielä ehkä lumisessakin maassa. Ilo pitää varmistaa syksyllä istuttamalla kukkasipuleita.

Sipulikukat tuovat pienillä vihreillä lehtien aluillaan ja myöhemmin väreillään, ensimmäisen kevään tunnun pihaan. Aikaisimmat sipulikukat näkyvät jo maaliskuussa, matalimmat lajit, kuten krookus ja helmililja aiemmin kuin korkeat ja näyttävät tulppaanit.
Korkeiden ja myöhemmin kukkivien lajikkeiden kanssa kannattaakin istuttaa matalaa runsaasti kukkivaa maanpeittoperennaa, esim kevätkaihonkukkaa, sammalleimua tai vaikka kevätesikkoja.

Näyttäviä ryhmiä saadaan samansävyisten kerrottujen ja erimuotoisten sipulikukkien yhdistelmistä, kirkkaan väristen perennojen kanssa. www.kevat.netTällaisia samansävyisiä sipulilajitelmia saa ostaa valmiinakin. Mielestäni esimerkiksi: rönsyansikka, kevätvuohenjuuri ja oranssit tulppaanit: ’Princess Irene’, ’Orange Emperor’ ja ’Ballerina’ yhdistelmänä on värikkään toimiva juhlistamaan kevään lisääntyvää lämpöä, vaikka muuten värimaailma pihassa olisikin hillitympi.
Vastavärit toimii aina. Punainen laaja kukkameri korostuu vihreää lehdistöä tai havukasveja vasten.
Aina ei tarvitse tehdä perinteistä kasviryhmää tai sipulikukkapenkkiä. Helposti leviävistä ja vaatimattomista lajeista, kuten lumikello ja idänsinililja, saa tehtyä mahtavan kukkaniityn luonnontilaisille alueille ja puiden alle, edullisesti. Ei kuitenkaan koivun tai kuusen juurelle, mutta vaikka samaan aikaan kukkivan hedelmäpuun alle. Mulloksella olevat pensaiden aluset saa vihreyttä narsisseilla ja pikkusipulikukilla, joita pensaat taasen suojaavat. Nurmen leikkuuta kannattaa välttää niin kauan alueella, että pikkusipulikukat ovat ehtineet lakastua ja siementää. Ehdoton suosikkini laajan alueen pikkusipulikukista onparvitulppaani ja idänsinililja -yhdistelmä !
Jos kuitenkin halutaan vain sipulikukille pyhitetty istutusalue, pitää se suunnitella tarkasti niin, että saadaan varhaiskeväästä kesäkuuhun asti kukkiva ryhmä.
Jotakin kuitenkin kaipaa lakastuneiden kevään ensikukkijoiden tyhjään paikkaan istutusalueella…Mutta, mitä? Emmehän halua niiden vievän sipuleilta kaikkia tärkeitä ravinteita.

Esimerkiksi koko kesän edellisen vuoden versoilla kukkiva nukkeruusu menestyy myös läpäisevässä kasvualustassa, jollaisen tulppaanit vaativat, ja on ravinteiden suhteen melko vaatimaton. Kasvualustat kannattaa kuitenkin erottaa toisistaan, koska ruusu versoo tehokkaasti.
Krookuksia, balkaninvuokkoja, helmililjoja, posliinihyasinttia ja scillaa pitää istuttaa kerrallaan vähintään 50 kpl, niiden näyttävyys perustuu ehdottomasti valtavaan väripinta-alaan nurmikolla tai kasviryhmän etureunalla.
Suosituimmista sipulikukista eli tulppaaneistakin matalat lajikkeet, esim. raita- ja tähtitulppaanit kukkivat ensimmäisenä. Touko-kesäkuun vaihteessa näyttävimmät, korkeimmat ja papukaijatulppaanit viimeisinä.

Tulppaanit kaipaavat huomiota jaksaakseen ilahduttaa useana keväänä. Ne eivät kestä kilpailua esimerkiksi nurmiheinän kanssa, koska tarvitsevat ravinteita sivusipulien muodostamiseen. Liian pienet sivusipulit kehittävät vain lehtiä seuraavana vuonna ja vähitellen kaikki sipulit hiipuvat ilman lannoittavaa hoivaa. Toisaalta erikoisimmilla lajikkeilla on tapana hiipua, jolloin on hyvä istuttaa aika ajoin uusia elinvoimisia sipuleita lisää ja lisää…
Tulppaanit kaipaavat siis rakkautta kompostin tai kukkasipulilannoitteen muodossa, kasvun alussa ja kukinnan jälkeen, jolloin kaikki voima on käytetty värikkääseen kukkaan. Ennen kuin tulppaani lakastumisen jälkeen ehtii muodostaa siemenkodan, leikataan kuihtuneet kukat pois. Lehdet vielä keräävät yhteyttämällä voimaa sipuleille, joista varmistuu seuraavan vuoden kukinta. Niin ja tietysti istuttamalla syksyllä taas vähän lisää sipuleita…Parhaimmillaan sipulikukat ovat tiheinä kasvustoina.
Aika ajoin voi tulppaaninsipulit nostaa maasta ja viedä ne varsineen lepäämään varastoon. Syksyllä sipulit puhdistetaan ja istutetaan normaaliin kukkasipulien istutus -tapaan maahan. Tällä välin kasvualustaa on tietenkin paranneltu, sipulien jaksamista taas muutaman vuoden silmällä pitäen.
Kukkasipulien kasvualustan tulee olla läpäisevä, hiekka- ja kalkkipitoinen. Ei missään tapauksessa jatkuvasti kostea. Vaikka keväällä kuivuus haittaa kasvua (suihkuttelu auttaa), kasvupaikan tulee olla aurinkoinen. Paahde lyhentää kukinta-aikaa.

Ja se tapa, jolla kukkasipulit istutetaan: viilentyneeseen maahan syys-lokakuussa, niiden olisi hyvä ehtiä juurtua pari viikkoa ennen maan jäätymistä. Itse olen kaivanut sipuleita maahan joskus joulukuussa, kun on muilta puutarhatöiltä viimein ehtinyt. Silloin istutuksen päälle levitetyn lehtikasan, kuorikkeen tai turpeen alla maa jäätyy hitaammin ja antaa sipuleille hetken aikaa juurtua… Suosittelen kuitenkin hieman aiempaa ajankohtaa, mutta istuttaa ei saa niin aikaisin, että sipulit lähtevät kasvuun jo syksyllä. Jos näin pääsee käymään auttaa kateaineet tässäkin.
Maa kuohkeutetaan ennen istutusta 30 cm:n syvyydeltä. Multaa tulee sipulin päälle n. 3 kertaa sipulin korkeuden vahvuinen kerros ja mullan pinta on hyvä jättää koholleen, ettei vesi missään tapauksessa jää istutuskohtaan.


Oma suosikkini sipulikukista on narsissi. Narsissilajikkeisto on erittäin monipuolinen, eikä vain pääsiäiskorteista tuttua keltaista torvinarsissia…Sen lisäksi ne jaksavat kukkia varmemmin tehokkaasti useamman vuoden kuin tulppaanit. Lemmikin ja valkoisen narsissin yhdistelmä on ihana ja raikas, vaikka yleensä tyylini on kasvivalinnoissa ehkä erilainen, ei niin perinteinen.
Tarkemmin miettiessäni lemppareita sipulikukissa on monia. Kirjopikarililja, vaatimaton ja jotenkin satukirjamainen kellokukka. Laukat ovat ehkä harvinaisempia ja niitä voisi käyttää enemmänkin (tämän ovat ehkä pihasuunnitteluasiakkaani huomanneet ) Ne sopivat yhteen perinteisten perennojen kanssa (mirrinminttu, pioni) tai selkeänä, yksinkertaisen muotoisena modernimman pihan yksityiskohdaksi:Jättilaukka + rantalaukkaneilikka tai valkomaksaruoho+iso luonnonkivi.
Matalat ja tyylikkäät kevätkurjenmiekat ja maailman ihanimman tuoksun (juhannusruusun ja kielon lisäksi :D) omaavat hyasintit, jotka kannatta istuttaa ruukkuun terassille, jos haluaa nauttia maksimaalisesta tuoksusta!! Sopivat myös aurinkoisen perennapenkin reunaan vaikka tulppaanien kanssa. Jouluistutus kevääseen 🙂
Yhä enemmän sipulikukkia hyödynnetäänkin alkukesän ruukkuistutuksissa. Kukinnan aikaan saaminen ruukussa onnistuu parhaiten, kun ruukku on salaojitettu ja käytetään hiekkapitoista multaa, kuten maahankin istutettaessa. Sipulit kannattaa kuitenkin istuttaa tiheämpään, jotta saadaan näyttävä kukinta. Matalille lajeille, kuten krookus, sopii parhaiten mielestäni laakea ruukku, joka ei vie kukilta huomioo. Jos yhdistetään eri korkuisia lajeja, voi miettiä ruukun mallin enemmän esim. värityksen mukaan. Ruukku täytetään mullalla n. 2/3 ja tiivistetään sekä kastellaan. Sipulit painetaan osittain multaan ja sen jälkeen peitetään vain kevyesti mullalla. Ruukkua pidetään talven yli pakkasettomassa varastossa tai kellarissa, kuitenkin alle 10 asteessa. Helmi- maaliskuussa istutus siirretään 10-15 asteiseen ja valoisaan paikkaan. Sitten vaan odotellaan että saadaan nähdä ensimmäiset vihreät alut! Tai sitten voi ostaa valmiiksi kukkivia tasetteja ruukkuihin. Kuten tapana on…
Sipulikukkia näiden muutamien ”tunnetuimpien” kevätkukkijoiden lisäksi on paljon ja niitä kannatta ehdottomasti kokeilla:
Talventähti, ihan ensimmäinen helposti kylväytyvä kukkija, jota puputkaan eivät halua syödä. Vinkkinä… puput eivät tykkää syödä krookuksenkaan alkuja jos ympärille ripottelee kahvinpuruja! siis kerran käytettyjä.
Marskinlilja, älyttömän upea keskikesällä metrinkorkuisena täydessä kukassa! Sen seuraksi suojaisaan ja lämpimään paikkaan esim. jättipoimulehti, päivänlilja ja todellista näyttävyyttä saadaan istuttamalla taustalle isosiniheinä.
Valkokukkainen tähdikki kannattaa ehdottomasti istuttaa lehdiltään violetin- ja tummansävyisten perennojen ryhmään. Purppurakeijunkukka, ”hopealehtinen” hosta (esim. ’Tom Schmid’) ja Endless Summer -hortensia yhdistelmä toimii.
Keisaripikarililjan kai pitäisi ajaa myyriä loitommalle. Ja onhan se vaihtelevan näköinenkin kukka!
Kesällä kukkiva purppuramiekkaliljasuojaisaan aurinkoiseen paikkaan, esim. pionin seuraksi jolloin pionin kukittua sen lehdistö saa purppuraista väriä miekkaliljasta. Ennen pionin kukintaa voi lehdistöä värittää tietysti vaikka aniliininpunaisilla korkeilla tulppaaneilla. Näin saadaan pionipenkki kukkimaan pidempään. Jos vielä haluaa lisäväriä tähän ryhmään, kannatta lisätä maagisensinisen värin omaavaa jalopähkämöä. Se sininen oikeesti hehkuu kesäyössä :)!!
Loppujen lopuksi sipulikukat ovat helppohoitoisia ja suhteellisen edullisia pihan värittäjiä. Vanhat lajikkeet jaksavat kukkia paremmin, mutta mielestäni kannattaa kokeilla erikoisempiakin lajikkeita.

 

 

 

SYYSHORTENSIAN leikkaus

Syyshortensiat vielä jatkavat kukkimistaan ja siitä tuli mieleeni niiden leikkaaminen…

Yleensä hortensia leikataan varhain keväällä, mutta varsinkin vanhoja pensaita kannattaa leikata näin syksyllä kukinnan jälkeen, ettei lumi niin helposti murra niiden oksia. Syyshortensia kukkii samana kesänä kasvaneilla versoilla, jos versoja lyhennetään kasvuun lähdön jälkeen, menetetään kukkien aiheet.

Syyshortensian voi leikata kahdella tavalla.

pensaiden leikkaus
Vähäisemmällä leikkauksella saadaan syyshortensia kukkimaan runsaasti.

Leikkaustavat vaikuttavat kukintaan, kukkien määrään ja kokoon.
Varovainen leikkaus tehdään 1-3 vuoden välein, jolloin poistetaan vanhimmat ja heikoimmat versot. Tällä tavalla hortensia kukkii reilusti, mutta kukat ovat pienikokoisia.

Pensaiden leikkaus
Suuria kukkia saadaan leikkaamalla voimakkaasti.

Voimakkaammalla leikkauksella saadaan suuria kukkia, mutta vähemmän.Tällöin leikataan keväällä edellisenä vuonna kasvaneet versot 2-4 silmuparin takaa ja ohuet, heikot versot poistetaan kokonaan. Mitä paksumpi verso on, sitä enemmän silmupareja siihen leikattaessa jätetään.

Alasleikkaus ei ole syyshortensialle suositeltavaa, koska hortensiat versovat huonosti vanhasta puusta.

 

Pensaiden ja puiden leikkaus

Puutarhuri