Viimeistellyn näköisiä ja tyylikkäitä kivikatepintoja istutusalueilla ja pihassa käytettäessä ja suunniteltaessa pitää ottaa huomioon muutamia asioita.
Jos toivotaan helppohoitoisia pihaa, ei laajat irtokivipinnat ole paras ja käytännöllisin vaihtoehto.
Kivipinnan puhtaanapito lehdistä yms. vaatii lehtipuhaltimen ja puhdistus on tehtävä usein. Orgaanisesta materiaalista syntyy nopeasti kasvualustaa ilmasta siemeninä leviäville rikkakasveille. Rikkakasvien kitkeminen on työlästä ja myrkyttäminen itsestäänselvästi haitallista kaikille kasveille ja eläimille.
Parhaiten kivikatteet sopiikin havukasveille, joista ei lehtiä, marjoja ym. vuosittain putoa kivien sekaan. Pieninä helposti puhdistettava alueina istutusaltaiden ja rajattujen kasvualustojen pintaan.
Vihreä kasvillisuus erottuu paremmin kiviä vasten ja pihaan saadaan myös linjakkuuden lisäksi tasaista betonikivipintaa luonnollisempaa kontrastia ja tekstuuria kivikatteella.
Irtokiviaines pitääkin aina rajata, ettei kivien väliin leviä esim. nurmiheinä ja toisaalta kivikate ei leviä kulkuväylille tai nurmikolle. Leveä reunakivi myös estää nurmikon leikkuun yhteydessä ruohojätteen lentelyn kivien sekaan.
Useimmin tehtyjä virheitä on levittää kiviä aivan kasvien tyvelle asti, liian vahva ja painava kerros, joka tukahduttaa kasvin juurien ilmanvaihdon. Vaikka someron tai ratasepelin sekaan istutetut puut näyttävätkin ehkä modernilta ja tyylikkäältä…
Kiviaines ei saa myöskään nousta missään tapauksessa esim. puun runkoa vasten.
Suositeltava tapa on jättää kiviaines rungosta vähintään puolen metrin päähän ja käyttää kuorikatetta kasvin tyvellä.
Katekivien alle levitetään suodatinkangas, johon leikataan tarpeeksi suuret istutusaukot kasveille. Myös suodatinkangas on haitallinen aivan kasvin tyvelle ja runkoon asti levitettynä. Kivikatetta levitetään n. 50-70 mm vahva kerros kankaan päälle.
Jos käytetään suurempia, halkaisijaltaan yli 100 mm seulanpääkiviä, kannattaa sekaan levittää pienempiä kiviä täytteeksi, jolloin jää vähemmän biomateriaalia kerääviä kivenkoloja. Eikä suodatinkangaskaan jää näkyviin…
Kivikatteen muita hyviä puolia on kasvualustan pinnan kattamisen (rikkakasvien kasvun estäminen pohjamaasta…) lisäksi on esim. kivien lämpeneminen auringossa aiemmin keväällä, jolloin lämmöstä hyötyy ympärille istutettu kasvillisuus. Toisaalta kiviaines eristää kasvualustaa tehokkassti, jolloin se varjossa sulaa hitaampaa.
Näyttävä ja ns. syötävä puutarha luodaan sekoittamalla hyötykasveja; yrttejä, lehtivihanneksia, marjakasveja jne. , olemassa oleviin koristekasvi-istutuksiin ja reunuskasveiksi.
Sen sijaan, että hyötykasveille varataan oma alueensa pihan yhteen osaan (yleensä perälle, missä jäävät hyödyntämättä ja hoitamatta…) niitä käytetäänkin reunuskasvina istutusalueella tai – altaassa, josta ne on helppo hyödyntää.
Esimerkiksi yrtit uusiutuvat nopeasti kun niitä käyttää ja mitä enemmän käytetään sen tuuheammaksi kasvi tulee. Näin siis reunuskasvi pysyy kauniina, mitä enemmän sitä käyttää. Koristekasvien ja hyötykasvien yhdistäminen säästää myös tietenkin…tilaa!
Sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä kannattaa käyttää kuivuutta kestäviä lajeja. Sen lisäksi, että kasvit ovat syötäviä ja koristeellisia.
Enää ei juurikaan perusteta omaan pihaan perunapeltoja ja herukkaviljelmiä, lähinnä johtuen piha-alueiden ja tonttien suhteellisen pienestä koosta. Onneksi on vaihtoehtoja: rungolliset herukat ovat söpöjä pikkupuita. Vaativat säännöllistä leikkaamista! Viiniköynnös on loistava varjo sekä nopeakasvuinen näkösuoja pergolaan tai säleikköön.
Mansikkaa käytetään maanpeitekasvina, eikä kasvatetakaan enää muovitetussa pellossa. Muita maanpeitekasveiksi sopivia hyötykasveja on esim. lamoava kasvuinen marjasinikuusama, mesimarja ja matala aronia ’Hugin’.
Tällä hetkellä on huomiota saanut myös kurpitsoilla kasvatetavat näyttävät viherseinät.
Toisin kuin usein luullaan, hyötykasvit eivät ole hirveän aikaa vieviä ja paljon hoitoa vaativia. Kun ne on istutettu oikeisiin olosuhteisiin (suunnittelu!) ja autettu kasvussa alkuun. Nyt siis puhutaan monivuotisista satoa tuottavista kasveista, tyypillisten yksivuotisten vihannesten kasvatus on sekä aikaa, että vettä vievää. Niitä voi lisäillä oman mielen mukaan monivuotisten lisäksi astioihin ja tiettyihin niille varattuihin paikkoihin. Esimerkiksi monetkaan yrtit eivät talvehdi Suomessa, useat tarvitsevat säilytyksen viileässä varastossa. (Kuten ihana rungollinen rosmariini!)
Oman lisänsä tuovat vielä sekaan lisättävät syötävät kukat, kuten orvokit, kehäkukat ja ruusut. Kehäkukat myös värillään houkuttelevat hyötykasveilla herkuttelevia hyönteisiä, niiden huomio kiinnittyy värikkäisiin kukkiin ja syötävät kasvit jäävät vähemmille vaurioille.
Kannattaa otta sekin huomioon, että pienimuotoisena harrastuksena kasvien hoivaaminen vähentää stressiä ja rentouttaa yms. Eli muutamien vähän enemmän huomiota vaativien kasvien lisäys monivuotisten sekaan ei vielä vaadi kymmeniä työtunteja viikossa, vaan ne tuovat silmää miellyttävää kauneutta ja rentouttavaa puuhaa.
Keskeinen idea on siis yhdistää hyötykasvit, yrtit ym. pihan koristekasvillisuuteen, tyyliin ja rakenteisiin. Samoin kuin koristekasvi-istutusten suunnittelussa, kannattaa hyödyntää kasvien korkeuseroja ja lehdiltään eri värisiä ja muotoisia lajeja.
mesimarja
Parsa ja fenkoli sekä yrtit, kuten rosmariini, timjami ja salvia, ovat loistavia ja monipuolisia. Korkeat ja ”dramaattiset” kasvit, kuten artisokat, Saksankirveli sekä raparperi tuovat vaihtelua. Saksankirveli menestyy myös melko varjoisessa kasvupaikassa. Sekaan herkempiä kasveja kuten ruohosipuli, vaarinlaukka ja laventeli.
Mansikoissa on kauniin valkoiset kukat, ne toimivat myös hyvin reunus- ja maanpeittokasveina, samoin kuin mesimarja. Kuunliljaakin voi syödä, päivänliljan nuppuja, unohtamatta ruusunmarjoja.
Hedelmäpuut ja pensaat ovat myös ilmeisiä lisäyksiä ruokapuutarhaan. Marjapensaiden lisäksi, Japaninruusukvitteni, viiniköynnökset ja eri korkuiset aronialajikkeet.
Myös orapihlaja ja pähkinäpensas sopivat ruokametsään ja syötävään puuutarhaan, miksei koristeomenapuutkin ja erityisesti pensasmaiset kirsikat; suklaakirsikka ja nukkakirsikka.
Niityn voi perustaa kylvämällä ja istuttamalla yrttejä, syötäviä kukkia.
Hyötykasveilla korostuu valonsaanti ja tilantarve, jotta saataisin myös satoa. Valonsaannin voi optimoida orgaanisen kaarevalinjaisella istutusalueella, parin vuosikymmenen takainen perennapenkkien ns. munuaisen muotoinenmalli, jossa valo pääsee paremmin keskelle. Kun kasvualusta kohoaa penkin keskustaa kohti maltillisesti, saadaan erilaisia kasvupaikkoja vaihtelevalle kasvillisuudelle ja näyttävyyttä korkeuseroilla.
Myös eri korkuisilla viljelylavoilla saadaan nostettua valovaatimusten mukaan kasveja ylemmäs tai varjostaa rakenteella vähemmässä valossa viihtyviä kasveja.
Sen lisäksi, että pihaan istutetaan nyt koristekasveiksi hyötykasveja, perinteinen yksivuotisten hyötykasvien viljely kiinnostaa edelleen.
Viljely onnistuu vaivattomasti myös kompakteissa kaupunkioloissa astioissa, laatikoissa ja viherseinissä, jotka ovat mahtava lisä myös suurempaan hyötypuutarhaan.
Pienet viljelyastiat kuivuvat nopeasti, joten kastelusta on tärkeä huolehtia.
Perinteisemmät viljelylaatikot ja -lavat voivat ulkopinnaltaan olla mitä tahansa materiaalia, joka sopii pihan muuhun tyyliin:
metallia, esim. cortenteräs tai pelkkä metallireunus
puun ulkopinta voidaan käsitellä luonnonmaaleilla tai öljyillä
itse tykkään myrkyttömästä ja kestävästä, ajan myötä harmaantuvasta lehtikuusesta.
Älä käytä kestopuuta tai autonrenkaita kosketuksissa syötävien kasvien kasvualustamullan kanssa.
Vaikka monivuotiset kasvit ovatkin keskeinen osa istutussuunnitelmassa, tietyillä koristeellisilla yksivuotisilla kasveilla, kuten retiisillä ja punajuurilla, on myös paikkansa, ne lisäävät reunuskasveina väriä ja muotoa.
