Nurmialueiden poistaminen pihasta vähentää hoitotoimenpiteitä, samalla lisätään pihan kasvillisuuden monimuotoisuutta, kuten jo kuivista soraniityistä kirjoittaessani mainitsin…
Sen lisäksi, että nurmikoton piha on helppohoitoisempi on se myös yleensä parempi vaihtoehto ympäristölle. Tässä vaiheessa huomautuksena, suurien alueiden kattaminen koristesomerolla tai soralla, ts. nurmikon korvaaminen kiviaineksella, ei ole helppohoitoinen vaihtoehto. Pinnan puhtaana pito on hankalaa ja vaatii ainakin lehtipuhaltimen puhdistamiseen. Alueilla, joilla ei kuljeta, muuttuu kivien sekaan jääneet lehdet yms. nopeasti kasvualustaksi ja sorasta muodostuu niitty halusit tai et.
Ehkä yksi nurmikottoman pihan suurimmista viehätyksistä on sen vähähuoltoisuus, mikä puolestaan tekee siitä ympäristön kannalta kestävämmän vaihtoehdon. Usein nurmikon ”korvikkeet” vaativat vain vähän tai ei ollenkaan vettä ja rikkakasvien torjuntaa. Tämän lisäksi vähennetään maaperään joutuvien kemikaalien määrää, kun korvataan lannoitteilla ruokittava nurmikko kestävimmillä ja luonnollisemmilla ratkaisuilla.
Piha voi silti olla vehreä ja näyttävä ilman jatkuvaa leikkuuta, kitkemistä tai lannoitusta. Rehevämpi ja monimuotoisempi kasvillisuus ja soraniityt pidättävät ja ohjaavat myös pintavesiä.
Muutamia ratkaisuja, joilla olen suunnitteluprojekteissa korvannut puutarhanurmikon tai vähentänyt leikattavaa nurmikkoa…
Vuodenaikojen vaihdellessa monimuotoisempi kasvillisuus tekee pihasta mielenkiintoisemman näköisen, kun taas nurmikot näyttävät samalta ympäri koko kasvukauden. Esimerkiksi koristeruohojen kukinnot syksyllä, talventörröttäjät ja tietysti syysväritys.
Vaihtelevalla maanpeitekasvillisuudella ja istutusalueiden yhdistelmillä saa lisättyä näkymään kolmiulotteisuutta ja tekstuuria, vaikka jonkinlainen nurmialue pihassa olisikin, esimerkiksi pelikenttänä tai kulkuväylänä.
Kuntta on ehdottomasti ollut yleisimmin käytetty vaihtoehto nurmikolle. Metsänpohjasiirre sopii kuiviin aurinkoisiin paikkoihin. Se on parhaimmillaan kohteisssa, joissa on jo luonnostaan hiekkainen metsänpohjan kasvualusta, jonka muuttaminen nurmikon kasvualustaksi olisi suuritöistä.
Kuntta ei kestä tallaamista, joten kulkuväylät täytyy suunnitella esim. kiviaineksesta. Toisaalta jos halutaan oikein metsäinen piha, saavat polut muodostua kunttapintaan, kuten metsässä muutenkin. Mutta pelikentälle se ei ole sopiva alusta… ehkä frisbeegolfille?
Kuntan rinnalle on viime vuosina tullut toive niittymäisestä pihasta. Tällä hetkellä saadaan myös niittyä siirteenä, jolloin melko hitaasti itäviä ja kukkivia niittykasveja ei tarvitse odotella, vaan saadaan valmis näkymä heti.
Siirteenä saadaan myös jäkälää, jota voidaan kasvillisuuskattojen lisäksi käyttää pihaan. Kuten kuntta, se sopii suomalaiseen ympäristöön. Erityisesti kuitenkin käyttäisin metsäpihoihin ja metsään rajoittuvaan pihaan sekä näyttäviin modernin rakennetun pihan yksityiskohtiin. Esimerkiksi istutusaltaat, kivipuutarhat ja kääntöympyrät jne.
Jäkälä viihtyy kuivalla ja aurinkoisella paikalla, kasvualustaksi riittää hiekkainen metsänpohja kuten kuntalle. Myöskään jäkälä ei kestä kulutusta, joten kulkuväylät tehdään jostakin muusta materiaalista, mielellään tietysti mahdollisimman luonnollisista; liuskekivi, pitkospuut, hiekkapolku.
Nurmikon tilalle loistava vaihtoehto on soraniitty, jossa käytetään soraa, someroa tai hiekkaa kasvualustana pääasiassa paikallisille ja alueen alkuperäisille luonnonkasveille. Luonnonkukkaniitty, johon saa levitä alueelta kasvillisuutta muodostuu luonnostaan vaihtelevia olosuhteita kestävä väriloisto. Toisin kuin puutarhanurmikko, joka on yksivärinen, vaatii kastelua ja saattaa myös vaurioitua talven aikana.
Niittyyn liityvä vaihtoehto on luonnonnurmikko, jätetään siis vaan nurmikko leikkaamatta tai siis leikataan huomattavasti harvemmin kuin puutarhanurmi yleensä.
Luonnonnurmikot koostuvat useista alkuperäisistä nurmikasveista, joiden sekaan voidaan myös laikkuihin kylvää lisää lajeja. Niityt voidaan suunnitella niitetyillä poluilla kävelyä varten tai jättää niittämättä luonnollisemman ilmeen saamiseksi.
Itse leikkaan vanhaan nurmikkoon 2-3 viikon välein kulkuväylät, niihin kohtiin joihin ne on vuosien saatossa muodostunut.
Nurmikon leikkaamatta jättämisen jälkeen yllätti, kuinka nopeasti kasvilajien ja kukinnan määrä lisääntyi. Vanhalla nurmikolla on aina muutakin kuin nurmiheinä, lajit eivät vaan pääse kasvuun voimakkaan heinäkasvin ja leikkuiden takia.
Kuten nimestä voi päätellä, apilanurmikolla korvataan nurmiheinät apilalla. Myös apilanurmi edistää biologista monimuotoisuutta, hyödyttää pölyttäjiä sekä parantaa maaperää. Apila pysyy vihreänä lämpiminä kausina, jolloin perinteinen nurmikko voi palaa auringossa. Apila menestyy monilla kasvupaikoilla, kunhan se saa valoa. Voimakaskasvuisena apila kuitenkin helposti niityllä käytettynä valtaa liikaa tilaa muilta niittykasveilta. Apilanurmea ei ole välttämätöntä leikata, sekaan kuitenkin kylväytyy heinää vuosien kuluessa, jota voi halutessaan lyhentää.
Tämä tietysti riippuu hyvin pitkälle tontista, mutta varsinkin uudiskohteissa kannattaa harkita ehdottomasti pihan rakentamista tontin ehdoilla. Suosikkivaihtoehtoni nurmikolle onkin säästää pihassa kaikki kalliot ja metsänpohjat, mitä paikalla jo on. Mutta, tietysti suunnitelmallisesti!
Usein vanhoissa pihoissa kartoituskäynnillä kuulee kuinka asiakas kertoo nurmikon aina kuivuvan kesällä tietystä kohdasta, jolloin selviää, että alla on kallio. Vanhoissa pihoissa ehdotan (melkein) aina kallion kaivamista esiin nurmikon alta, sen mukaan suunnitellaan sitten pihan uutta järjestystä. Huomioiden tietysti asiakkaan toiveet! Tässäkin suunnitelmallisuus ja muut toimenpiteet otetaan huomioon, esim. ollaanko pihaa mahdollisesti täyttämässä lisää tms. piharemontin yhteydessä.
Ei ole välttämätöntä yrittää saada kalliopohjaiseen pihaan nurmialuetta, joka ei koskaan tule menestymään kuumenevan kallion päällä, ohuessa, kuivassa kasvualustassa. Muuten kuin valtavalla määrällä kastelua.
Samoin jos tontti on hapanta metsänpohjaa, kuten sanottua, vaatii se huomattavan määrän toimenpiteitä, että nurmikolle saadaan sopiva kasvualusta sekä perustamisvaiheessa ja jatkossakin (sammaleen poisto, kalkitus…)
Lisää nurmikollesi korkeusvaihtelua ja rakennetta istuttamalla muutamia maanpeitekasveja reunoille tai laikkuihin nurmikon keskelle. Tai korvaa nurmialue kokonaan maanpeitekasveilla. Erityisesti luiskissa, missä nurmikon leikkuukin on hankalaa, maanpeitekasvit ja mahdollisesti niihin yhdistetyt saumattavat kivet (pihan tyylistä riippuen) ovat kestävä ja helppohoitoinen ratkaisu.
Suosittuja lajikkeita ovat mm. ajuruohot, maksaruohot ja akankaali, jotka kestävät myös jonkin verran kulkua. Lisäksi eri kurjenpolvien yhdistelmät, ne kukkivat lähes koko kesän ja hieman eri korkuisina ja värisinä.
Maanpeitekasvi voi olla myös pensas tai havukasvi, kääpiökataja, lamoherukka, lamohietakirsikka, lamovuohenkuusama, tuivio… Näiden väliin perustetaan tarvittaessa luontevaan kohtaan kulkuväylät.
Sammal on vähän huoltoa vaativa nurmikon vaihtoehto, joka pysyy vihreänä ympäri vuoden eikä vaadi leikkaamista, kitkemistä, kastelua tai lannoitusta. Se on ihanteellinen varjoisiin paikkoihin, joissa on kosteutta sekä valmiiksi hapan metsänpohja tai valumavesi. Yhdistä sammalpintaan soraa tai muita pintakiviä, laattoja tms. saadaksesi tunnelmallisen näkymän. Japanilaista puutarhaa rakentaessasi on sammal yksi ehdoton materiaali. Sammalen kasvua voi alkuvaiheessa parantaa happamalla sumutusvedellä, esim. jugurtti/piimä -liuos.
Monet sammallajit kestävät myös jonkin verran kulkua, mutta päivittäin käytössä oleviin kohtiin kannattaa lisätä vähintään askelkiviä.
Persiljaa, ruohosipulia, rosmariinia, oreganoa, timjamia, basilikaa ja piparminttua… Osan pihan nurmialueesta, tai pienessä pihassa kokonaan voidaan korvata yrttitarhalla ja esim. kesäkukka- tai leikkokukka viljelmillä. Voit käyttää yrttejä keittiössä ja ne tuoksuvat ihanalta, ja useimmissa tapauksissa pölyttäjät, kuten mehiläiset ja perhoset, rakastavat yrttikukkia.
Esimerkiksi pensasmainen laventeli ja matalakasvuiset yrtit kuten rosmariini luovat tuoksuvan ja rehevän näkymän. Monet vähän huoltoa vaativat Välimeren yrtit, kuten timjami ja oregano, kestävät kuivia olosuhteita, mikä tarkoittaa, että ne menestyvät vähäisellä kastelulla ja paahteisella paikalla.
Yrttitarhasta pidemmälle viety versio ruokametsä on tällä hetkellä nosteessa oleva malli pihasta tai pihan osasta. Ruokametsässä luodaan luonnollisia elinympäristöjä, jotka sisältävät syötäviä kasveja. Ajatuksena on tuottaa myös eläimille ruokaa.
Kasvillisuus on kerroksittain hedelmä- ja pähkinäpuita, marjapensaita, yrttejä ja juureksia, jotka muodostavat ekosysteemin, joka tuottaa ruokaa ja on näyttävä, vehreä piha.
Pihanurmikoilla kasteluvesi menee käytännössä hukkaan, järkevämpää on käyttää kasteluvesi kasveille, jotka tuottavat ruokaa. Yrttitarha ja ruokametsä vaativat perustamisvaiheessa enemmän omistautumista ja innostusta, ettei mikään kasvi pääse valtaamaan alaa.
Pihan voi tietysti kattaa kokonaan erilaisilla rakenteilla: kiveykset, terassit, istutusaltaat ja -alueet kuorikatteella, kiviaineskulkuväylät ja leikkialueet jne.
Välttämättä betonikivillä kokonaan rakennettu piha ei ole ekologisin vaihtoehto. Betoni kyllä sitoo ilmasta hiilidioksidia! Kivi- ja puurakenteet eivät ole myöskään perustamisvaiheessa edullisin ratkaisu.
Mahtava vaihtoehto on nurmi- ja hulekivet, joilla saadaan autopihaan ja kulkuväyliinkin vihreyttä ja veden läpäisyä.
Vaihtoehtoiset ratkaisut, kuten maanpeitekasvillisuus, niityt ja sorapuutarhat ovat reheviä, vähemmän huollettavia ja ns. luonnonkauniita.
Jos toiveenasi on hyvin selkeästi jäsennelty ja terävälinjainen piha voi niitykasvillisuutta ja maanpeitekasveja, sekä kunttaakin hyvin yhdistellä linjakkaisiin materiaaleihin: Näyttävät reunakivet, betonivalumuurit, rajatut niittyalueet… Näyttää hyvältä yhdisteltynä!
Toisaalta sitten taas kaunis kesäinen luonnonkukkapuutarha, jossa maalaismainen puinen portti ja takorautainen pergola taustalla.
On siis järkevää tehdä pihasuunnitelma, ennen kuin valitset, minkä nurmikottoman vaihtoehdon haluat toteuttaa pihassasi, jotta tunnelma ja näkymät pysyvät tyylikkäinä, yhtenäisenä ja harmonisina. Emme halua tilkkutäkkimäistä materiaalien testausaluetta. On myös tietysti tiedettävä, mitkä vaihtoehdot ovat toteutettavissa kasvuolosuhteiden perusteella. Maanlaatu, valon määrä, veden määrä.
Sen lisäksi kannattaa, kuten aina pihasuunnittelussa, miettiä pihan käyttötarkoitusta. Jos tarvitaan leikki- tai pelialue, nurmikko on hyvä vaihtoehto. Myös metsäinen piha on mainio leikkipaikka!
Tekonurmi materiaalina kannattaa ehdottomasti unohtaa.
Tällä hetkellä niittymaton hinta asennettuna, siirteen tyypistä/kasvillisuudesta riippuen 50-80 € / m2.
Kuntan neliöhinta asennettuna 30 € / m2 ja jäkäläsiirteen hinta jonkin verran kunttaa enemmän. Siirteiden hinta määräytyy toimitettavan neliömäärän mukaisesti.
pihasuunnittelu Kevät – www.kevat.net
