Viimeistellyn näköisiä ja tyylikkäitä kivikatepintoja istutusalueilla ja pihassa käytettäessä ja suunniteltaessa pitää ottaa huomioon muutamia asioita.
Jos toivotaan helppohoitoisia pihaa, ei laajat irtokivipinnat ole paras ja käytännöllisin vaihtoehto.
Kivipinnan puhtaanapito lehdistä yms. vaatii lehtipuhaltimen ja puhdistus on tehtävä usein. Orgaanisesta materiaalista syntyy nopeasti kasvualustaa ilmasta siemeninä leviäville rikkakasveille. Rikkakasvien kitkeminen on työlästä ja myrkyttäminen itsestäänselvästi haitallista kaikille kasveille ja eläimille.
Parhaiten kivikatteet sopiikin havukasveille, joista ei lehtiä, marjoja ym. vuosittain putoa kivien sekaan. Pieninä helposti puhdistettava alueina istutusaltaiden ja rajattujen kasvualustojen pintaan.
Vihreä kasvillisuus erottuu paremmin kiviä vasten ja pihaan saadaan myös linjakkuuden lisäksi tasaista betonikivipintaa luonnollisempaa kontrastia ja tekstuuria kivikatteella.
Irtokiviaines pitääkin aina rajata, ettei kivien väliin leviä esim. nurmiheinä ja toisaalta kivikate ei leviä kulkuväylille tai nurmikolle. Leveä reunakivi myös estää nurmikon leikkuun yhteydessä ruohojätteen lentelyn kivien sekaan.
Useimmin tehtyjä virheitä on levittää kiviä aivan kasvien tyvelle asti, liian vahva ja painava kerros, joka tukahduttaa kasvin juurien ilmanvaihdon. Vaikka someron tai ratasepelin sekaan istutetut puut näyttävätkin ehkä modernilta ja tyylikkäältä…
Kiviaines ei saa myöskään nousta missään tapauksessa esim. puun runkoa vasten.
Suositeltava tapa on jättää kiviaines rungosta vähintään puolen metrin päähän ja käyttää kuorikatetta kasvin tyvellä.
Katekivien alle levitetään suodatinkangas, johon leikataan tarpeeksi suuret istutusaukot kasveille. Myös suodatinkangas on haitallinen aivan kasvin tyvelle ja runkoon asti levitettynä. Kivikatetta levitetään n. 50-70 mm vahva kerros kankaan päälle.
Jos käytetään suurempia, halkaisijaltaan yli 100 mm seulanpääkiviä, kannattaa sekaan levittää pienempiä kiviä täytteeksi, jolloin jää vähemmän biomateriaalia kerääviä kivenkoloja. Eikä suodatinkangaskaan jää näkyviin…
Kivikatteen muita hyviä puolia on kasvualustan pinnan kattamisen (rikkakasvien kasvun estäminen pohjamaasta…) lisäksi on esim. kivien lämpeneminen auringossa aiemmin keväällä, jolloin lämmöstä hyötyy ympärille istutettu kasvillisuus. Toisaalta kiviaines eristää kasvualustaa tehokkassti, jolloin se varjossa sulaa hitaampaa.
Näyttävä ja ns. syötävä puutarha luodaan sekoittamalla hyötykasveja; yrttejä, lehtivihanneksia, marjakasveja jne. , olemassa oleviin koristekasvi-istutuksiin ja reunuskasveiksi.
Sen sijaan, että hyötykasveille varataan oma alueensa pihan yhteen osaan (yleensä perälle, missä jäävät hyödyntämättä ja hoitamatta…) niitä käytetäänkin reunuskasvina istutusalueella tai – altaassa, josta ne on helppo hyödyntää.
Esimerkiksi yrtit uusiutuvat nopeasti kun niitä käyttää ja mitä enemmän käytetään sen tuuheammaksi kasvi tulee. Näin siis reunuskasvi pysyy kauniina, mitä enemmän sitä käyttää. Koristekasvien ja hyötykasvien yhdistäminen säästää myös tietenkin…tilaa!
Sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä kannattaa käyttää kuivuutta kestäviä lajeja. Sen lisäksi, että kasvit ovat syötäviä ja koristeellisia.
Enää ei juurikaan perusteta omaan pihaan perunapeltoja ja herukkaviljelmiä, lähinnä johtuen piha-alueiden ja tonttien suhteellisen pienestä koosta. Onneksi on vaihtoehtoja: rungolliset herukat ovat söpöjä pikkupuita. Vaativat säännöllistä leikkaamista! Viiniköynnös on loistava varjo sekä nopeakasvuinen näkösuoja pergolaan tai säleikköön.
Mansikkaa käytetään maanpeitekasvina, eikä kasvatetakaan enää muovitetussa pellossa. Muita maanpeitekasveiksi sopivia hyötykasveja on esim. lamoava kasvuinen marjasinikuusama, mesimarja ja matala aronia ’Hugin’.
Tällä hetkellä on huomiota saanut myös kurpitsoilla kasvatetavat näyttävät viherseinät.
Toisin kuin usein luullaan, hyötykasvit eivät ole hirveän aikaa vieviä ja paljon hoitoa vaativia. Kun ne on istutettu oikeisiin olosuhteisiin (suunnittelu!) ja autettu kasvussa alkuun. Nyt siis puhutaan monivuotisista satoa tuottavista kasveista, tyypillisten yksivuotisten vihannesten kasvatus on sekä aikaa, että vettä vievää. Niitä voi lisäillä oman mielen mukaan monivuotisten lisäksi astioihin ja tiettyihin niille varattuihin paikkoihin. Esimerkiksi monetkaan yrtit eivät talvehdi Suomessa, useat tarvitsevat säilytyksen viileässä varastossa. (Kuten ihana rungollinen rosmariini!)
Oman lisänsä tuovat vielä sekaan lisättävät syötävät kukat, kuten orvokit, kehäkukat ja ruusut. Kehäkukat myös värillään houkuttelevat hyötykasveilla herkuttelevia hyönteisiä, niiden huomio kiinnittyy värikkäisiin kukkiin ja syötävät kasvit jäävät vähemmille vaurioille.
Kannattaa otta sekin huomioon, että pienimuotoisena harrastuksena kasvien hoivaaminen vähentää stressiä ja rentouttaa yms. Eli muutamien vähän enemmän huomiota vaativien kasvien lisäys monivuotisten sekaan ei vielä vaadi kymmeniä työtunteja viikossa, vaan ne tuovat silmää miellyttävää kauneutta ja rentouttavaa puuhaa.
Keskeinen idea on siis yhdistää hyötykasvit, yrtit ym. pihan koristekasvillisuuteen, tyyliin ja rakenteisiin. Samoin kuin koristekasvi-istutusten suunnittelussa, kannattaa hyödyntää kasvien korkeuseroja ja lehdiltään eri värisiä ja muotoisia lajeja.
mesimarja
Parsa ja fenkoli sekä yrtit, kuten rosmariini, timjami ja salvia, ovat loistavia ja monipuolisia. Korkeat ja ”dramaattiset” kasvit, kuten artisokat, Saksankirveli sekä raparperi tuovat vaihtelua. Saksankirveli menestyy myös melko varjoisessa kasvupaikassa. Sekaan herkempiä kasveja kuten ruohosipuli, vaarinlaukka ja laventeli.
Mansikoissa on kauniin valkoiset kukat, ne toimivat myös hyvin reunus- ja maanpeittokasveina, samoin kuin mesimarja. Kuunliljaakin voi syödä, päivänliljan nuppuja, unohtamatta ruusunmarjoja.
Hedelmäpuut ja pensaat ovat myös ilmeisiä lisäyksiä ruokapuutarhaan. Marjapensaiden lisäksi, Japaninruusukvitteni, viiniköynnökset ja eri korkuiset aronialajikkeet.
Myös orapihlaja ja pähkinäpensas sopivat ruokametsään ja syötävään puuutarhaan, miksei koristeomenapuutkin ja erityisesti pensasmaiset kirsikat; suklaakirsikka ja nukkakirsikka.
Niityn voi perustaa kylvämällä ja istuttamalla yrttejä, syötäviä kukkia.
Hyötykasveilla korostuu valonsaanti ja tilantarve, jotta saataisin myös satoa. Valonsaannin voi optimoida orgaanisen kaarevalinjaisella istutusalueella, parin vuosikymmenen takainen perennapenkkien ns. munuaisen muotoinenmalli, jossa valo pääsee paremmin keskelle. Kun kasvualusta kohoaa penkin keskustaa kohti maltillisesti, saadaan erilaisia kasvupaikkoja vaihtelevalle kasvillisuudelle ja näyttävyyttä korkeuseroilla.
Myös eri korkuisilla viljelylavoilla saadaan nostettua valovaatimusten mukaan kasveja ylemmäs tai varjostaa rakenteella vähemmässä valossa viihtyviä kasveja.
Sen lisäksi, että pihaan istutetaan nyt koristekasveiksi hyötykasveja, perinteinen yksivuotisten hyötykasvien viljely kiinnostaa edelleen.
Viljely onnistuu vaivattomasti myös kompakteissa kaupunkioloissa astioissa, laatikoissa ja viherseinissä, jotka ovat mahtava lisä myös suurempaan hyötypuutarhaan.
Pienet viljelyastiat kuivuvat nopeasti, joten kastelusta on tärkeä huolehtia.
Perinteisemmät viljelylaatikot ja -lavat voivat ulkopinnaltaan olla mitä tahansa materiaalia, joka sopii pihan muuhun tyyliin:
metallia, esim. cortenteräs tai pelkkä metallireunus
puun ulkopinta voidaan käsitellä luonnonmaaleilla tai öljyillä
itse tykkään myrkyttömästä ja kestävästä, ajan myötä harmaantuvasta lehtikuusesta.
Älä käytä kestopuuta tai autonrenkaita kosketuksissa syötävien kasvien kasvualustamullan kanssa.
Vaikka monivuotiset kasvit ovatkin keskeinen osa istutussuunnitelmassa, tietyillä koristeellisilla yksivuotisilla kasveilla, kuten retiisillä ja punajuurilla, on myös paikkansa, ne lisäävät reunuskasveina väriä ja muotoa.
Hieman luovuutta ja harkittua suunnittelua käyttämällä voit muuntaa puutarhasi suojaisaksi pakopaikaksi, jossa voit rentoutua omassa rauhassa. Tässä muutamia pihasuunnittelijan käyttämiä elementtejä pihan yksityisyyden parantamiseen.
Useimmissa projekteissa näkösuojaa pihan oleskelualueelle ja kodin ikkunoiden eteen pidetään tärkeänä. On hyvin ymmärrettävää, että kiireisessä maailmassamme rauhan ja hiljaisuuden hetkien löytäminen voi olla haastavaa ja suomalaiset eivät useinkaan ole 24 h sosiaalisia, vaikka naapurit olisikin huippumukavia.
Eikä kukaan varmastikaan toivo, että kadulta on suora näkymä kodin yksityisiin tiloihin.
Halutaan kuitenkin mahdollisimman paljon valoa myös sisätiloihin, jolloin näkösuoja ei voi olla liian hallitseva ja varjostava.
Näkösuojan kannalta oikeisiin paikkoihin sijoiteltu kasvillisuus. Yksi tehokkaimmista tavoista luoda yksityisyyttä puutarhassasi on istutusten sijoittelu ja käytettävä kasvillisuus. Aiemmin kirjoittelin kasvillisuuden käytöstä näkösuojana myös tuossa kasvillisuusaita jutussa.
Korkeita pensaita tai puita istutetaan tontin reuna-alueille estämään näkymät naapuritontilta tai kadulta. Kasvillisuus sijoitellaan luonteviksi ryhmiksi kohtiin, joihin kaivataan näkösuojaa, eikä tonttia kiertäväksi yhtenäiseksi aidaksi.
Tietenkin nämä kaksi istutustapaa voi yhdistää!
Kasveja ei myöskään istuteta seinämäksi tai aidaksi esim. terassin reunaan, jolloin ne varjostavat oleskelualuetta tai ikkunoita. Tontin voi silloin rajata osittain myös matalalla aidanteella tai rakenteellisella aidalla.
Kasvillisuus valitaan niin, että ympäri vuoden tarvittavan näkösuojan kohtiin lisätään havukasveja lehtipensaiden yhteyteen ja kapeisiin tiloihin, esim. pylväsmallisia puita ja köynnösseinäkkeitä. Kannattaa myös valita mahdollisimman nopeasti kasvavia lajikkeita.
Tottakai hyvä vaihtoehto on kasvillisuusaita, jos siihen löytyy tontilla tilaa ja sen vuosittaiseen leikkaamiseen innostusta. Rakenteellisten- ja kasvillisuusaitojen yhdistäminen tuo vaihtelua ja modernimpaa näkymää. Säännöllisesti hoidettu kuusiaita on kyllä myös upea ja paras näkösuoja ympäri vuoden, mutta kaikkiin pihoihin se ei sovi. Kasvillisuusaita on myös useimmiten ensimmäinen toive näkösuojaksi.
Havukasviaita on tehokas näkösuoja, mutta usein synkkä ja liian varjostava. Se ei myöskään sovi joka koteeseen, eikä myöskään menesty joka paikassa.
Aidat ja näkösuojarimoitukset. Perinteiset aidat tai koristeelliset näkösuojat ovat klassisia vaihtoehtoja puutarhan yksityisyyden lisäämiseksi. Pihan rakenteita suunniteltaessa on tietysti huomioitava rakennustapaohjeet ja -määräykset, koskien korkeutta ja sijaintia yms. Valitse rakenteisiin materiaaleja, jotka täydentävät rakennuksen ja pihan tyyliä, olipa se sitten puu, siro metalli tai vaikkapa luonnollinen bambu- tai pajusermi
Rimoitus- ja tilanjakajarakenteita voidaan käyttää eri alueiden rajaamiseen pihassasi, kuten kodikkaan istuinnurkkauksen tai lukunurkan luomiseen, samalla kun lisätään yksityisyyttä ja toimintoja samanaikaisesti.
Pergolat ja kaarikäytävät, liittyvät usein rimoituksiin ja köynnösseinäkkeisiin. Sen lisäksi, että rakenteet tuovat vaihtelua, syvyyttä ja kiinnostavia yksityiskohtia pihaan, luovat ne myös suojaisia tiloja rentoutumiseen ja viihtymiseen.
Yksityisyyttä voi parantaa köynnöksillä, kasvillisuusamppeleilla ja verhoilla. Voit myös ripustaa koristeellisia lyhtyjä tai valonauhoja luodaksesi tunnelmaa ja pidentää ulkona vietettyä aikaa iltaisin.
Köynnösseinäkkeiden ja rimoitusten tavoin voi käyttää viherseiniä ja nostettuja istutusastioita. Jos tila on rajallinen tai pidät modernista ilmeestä, harkitse viherseinänseinän tai vertikaalipuutarhan asentamista. Nämä rakenteet tarjoavat paitsi yksityisyyttä myös lisäävät visuaalista mielenkiintoa ja vihreyttä ulkotilaasi.
Myös pihan muut rakenteet, kuten pihavarasto tai kasvihuone voidaan hyvin ottaa osaksi näkösuojaa.
Vesielementit, kuten suihkulähteet, lampi tai vesiputous, ei vain lisää rauhoittavaa tunnelmaa puutarhaasi vaan peittää myös ei-toivottua melua ja häiriöitä kaupunkiympäristöstä.
Sijoita vesielementit samalla strategisesti pihan kohokohdaksi, joka rauhoittavan tunnelman lisäksi on visuaalisesti kaunis yksityiskohta.
Valot, kohdevaloilla ja rajattuja alueita valaisevilla valaisimilla, saadaan yksityinen tunnelma, jolloin hämärään aikaan näkyy vain halutut yksityiskohdat ja rakenteet pihassa.
Ulko-oleskelutila valaistaan sitten enemmänkin tunnelmavaloilla ja tulipaikalla, kuin yleisvaloilla. Liiketunnistinvalaisimet toimivat hyvin yleisvaloina, niissä kohdin kun niitä kaivataan, eivätkä valaise koko pihaa koko ajan.
Niityt ovat kauniita, dynaamisia elinympäristöjä, joissa on runsaasti kasvi- ja eläinpopulaatioita.
Perustamalla niittyalue tai luonnonnurmikko parannetaan maaperää, hyönteisten ja muiden eläinten elinympäristöä sekä kasvillisuuden monimuotoisuutta. Niityt antavat myös taiteellista vapautta toteuttaa persoonallisempia pihoja ja näkymiä.
Samalla pihan hoito helpottuu, kun vapaudutaan viikottaisesta nurmikonleikkuurutiinista. Sorapohjaiselle niityllä ei menesty voimakaskasvuiset ravinteikkaiden maiden rikkakasvit, koska kasvualusta on kuiva ja karu.
Niittyjen luonnonkukkia voidaan lisätä kylvämällä uusia niittyjä tai palauttamalla nurmialueita ja vanhoja peltoja ym. takaisin niityiksi.
Vanha nurmikko voidaan jättää leikkaamatta, köyhdyttää kasvualustaa hiekalla tai soralla ja kylvää tai istuttaa laikkuihin niittykasveja. Tärkeintä on hallita voimakaskasvuista nurmiheinää valtaamasta koko aluetta.
Kukkaniityn perustaminen:
Niityn pohjamaa muokataan sekä poistetaan rikkakasvit ja niiden juuret. Jyrsin on tehokas, mutta samalla se pilkkoo niittykasveille haitallisten rikkakasvien juuret, jolloin niiden määrä lisääntyy.
Ensin kannattaa kuitenkin odottaa ja tarkistaa, kasvaako alueella jo valmiiksi niittykasveja.
Niitty perustetaan aurinkoiselle paikalle.
Pohjamaa tulee olla karua ja hiekkapitoista, ravinneköyhää. Eli ei lannoiteta ja tarvittaessa köyhdytetään pohjamaata sekoittamalla hiekkaa pohjamaahan tai poistamalla humuskerrosta. Kasvualustaa voi kuitenkin kalkita.
Pinta katetaan muutaman cm kerroksella soraa, hiekkaa tai someroa. Monivuotisten niittykasvien siemenet kylvetään laikkuihin, eikä niitä peitetä. Lisäksi istutetaan niittykasviperennojen taimia.
Kylvetään syksyllä tai keväällä, jolloin kasvualusta on kostea.
Muista, että monivuotiset kasvit eivät kuki vielä seuraavana vuonna. Niitty muodostuuu muutaman vuoden aikana. Tänä aikana on myös huolehdittava, ettei rikkakasveja pääse leviämään alueelle.
Alueilla, joissa esim. nurmikko poistetaan kokonaan ja kasvualustan pintamaa vaihdetaan, on tärkeää estää rikkakasvien siemenien itäminen kylvettävän suojaheinän avulla. Suojaheinät peittävät nopeasti maanpinnan matalalla kasvulla, joka voittaa rikkakasvit, ja juuret tunkeutuvat syvälle maaperään ja parantavat sen rakennetta.
Suojaheinä näyttää nopeasti vehreältä ja edesauttaa mikrobien elämää maaperässä.
Hyvin rikkaruohottuneilla alueilla kannattaa harkita kesannointia ennen luonnonkasvien siementen kylvöä.
Niittyä hoidetaan niittämällä loppukesällä ja torjumalla haitallisia voimakkaasti leviäviä lajeja.
Vaikka niitty pyritään perustamaan kuivalle ja aurinkoiselle paikalle, ei kaikkiin olosuhteisiin voi vaikuttaa. Senpä takia kylvettävät lajit valitaan ko. kasvupaikan mukaan.
Istutettavista perennoista sopivia ovat leviävät, kuivuutta kestävät, ei kuitenkaan liian voimakkaat vieraslajit.
Maksaruohot esimerkiksi kasvavat niityn reunamilla, kalliolla ja pohjakasvina ohuessakin hiekkakerroksessa. Paikoilla, joissa saattaa ajoittain olla tulvavesiä valitaan kasvit sen mukaan, esim. rantakukka.
Viime vuosina pihasuunnittelussa trendanneet koristeheinät jatkavat yhtenä suosituimmista kasvityypeistä, kun kysytään pihaan liittyvistä toiveista.
Pääasiassa istuttevat koristeheinät ovat monivuotisia, mutta muutamia näyttäviä lajikkeita esim. hurmesilkkiheinä, ihana yksivuotinen jänönhäntä, erittäin näyttävä pampaheinä ja tumma, melkein mustalehtinen Arabiansulkahirssi ja käärmeenparta istutetaan kausikasveina huonon talvenkestävyyden takia.
Koristeheiniä voi myös yrittää talvettaa sopivissa olosuhteissa, kuivassa ja viileässä varastossa, jossa lämpötila ei pääse laskemaan pakkasen puolelle. Kestävimpiä korisheiniä taas ovat esim. koristekastikat, varjosarat, ikikaura ja siniheinät.
Kun koristeheinille valitaan niiden menestymisen kannalta suotuisin kasvupaikka ne ovat todella helppohoitoisia, kunhan kuivia lehtiä poistetaan ja tehdään tilaa uusille lehdille keväällä.
Istutusvaiheessa lannoitetaan, mutta useimmat heinät kasvavat ja menestyvät luonnossa karussa ja ravinneköyhässä maassa. Hoito helpottuu, kun mullan pinnalla käyttää ohutta kerrosta kateainetta ainakin alkuvaiheessa ja yksittäisinä mättäinä kasvaville heinille. Soraa, kiviä tai kuorikatetta. Katteessa myös heinät erottuvat paremmin.
Korkeita ja kookkaita heiniä, kuten elefanttiheinä, isosiniheinä ja koristekastikka kannattaa käyttää yhdistelemällä ikivihreisiin kasveihin esim. useisiin kasvutavaltaan pyöreisiin tai muuten geometrisen muotoisiin havukasveihin sekä kompakteihin alppiruusulajikkeisiin. Etualalle lisätään värikästä matalaa maanpeitekasvia, matalampaa eriväristä heinää tai koristesomeroa, jolloin saadaan moderni, yksinkertainen ja näyttävä istutus.
www.cmgardendesign.com
Pelkistetyssä pihassa istutetaan yhtä lajia koristeheiniä yhtenäisenä kasvillisuusalueena. Silloin kuitenkin istutusalue on tyhjä keväällä, eli kannattaa istuttaa myös suuri määrä voimakkaan värisiä sipulikasveja samaan kasvualustaan tai esimerkiksi ukkolaukkaa (Allium) heinien sekaan.
https://houseandhome.com
Kauneimmat koristeheinät mielestäni massaistutuksissa ovat auringossa viihtyvä nurmilauha ’Palava’, koristekastikka, siniheinä, matala varjossa viihtyvä idänvarjosara ja unkarinhöyhenheinä, josta on kuitenkin mainittava sen olevan melko talvenarka. Se on ihanan ilmava myös ruukkuistutuksissa ja säilyy paremmin ruukussa, jos se talvetetaan varastossa kuin maahan istutettuna.
www.philhirstgardens.co.uk
Näyttävät, kookkaat koristeheinät kannattaa aina valaista kohdevaloilla ja sijoittaa ne lähelle oleskelualueita, jolloin niistä tuulessa kuuluva rauhoittava ääni luo tunnelmaa. Parhaiten kahisevat kirsiheinä ja viiruhelpi.
Viiruhelpi kuitenkin leviää voimakkaasti, joten se kannattaa huolellisesti rajata muusta kasvillisuudesta. Rajauksen voi tehdä juuriestematolla tai istuttamalla viiruhelpin saaviin, joka upotetaan maahan, siis pohja pois leikattuna. Myös muusta kasvillisuudesta erillisenä omana istutuksenaan esim. kallionkolossa viiruhelpi ei pääse leviämään liian voimakkaasti. Viiruhelpin kirjavien lehtien väri on auringossa parhaimmillaan.
Muita voimakkaasti leviäviä lajeja on esimerkiksi hyvin kuivilla ja karuilla kasvupaikoilla menestyvä rantavehnä ja nurmilauha. Oikeassa paikassa voimakkaasti leviävät koristeheinät tietysti toimivat. Esimerkiksi laajoissa, yhden kasvin istutuksissa ja rinteissä, joissa ne sitovat juurillaan maata ja estävät eroosiota.
Fine gardening magazine
Scott Webb
Perinteisemmässä pihassa korkeiden koristeheinien kanssa istutetaan korkeita, näyttävän kukinnan perennoja. Paljon eri aikaan kukkivia: pionit, kurjenmiekka, päivänlilja, punalatva, tädykkeet, rantakukka, jaloangervot.
Eri väristen, korkuisten ja kasvutavaltaan erilaisten koristeheinien ryhmät tuovat muutaman lajin perennapenkkiin vaihtelevia yksityiskohtia, ilmavuutta ja koristeellisuutta vielä talvellakin talventörröttäjinä. Näyttävimmät ja tuiverrusta parhaiten kestävät talventörröttäjät mielestäni ovat elefanttiheinä ja koristekastikka ’Karl Foester’.
Varsinkin talvenarkojen lajien versot ja ontot korret kannattaa jättää syksyllä leikkaamatta, jolloin talvenkestävyys paranee. Joitakin koristeheiniä ei leikata lainkaan edes keväällä, vaan ne säilyvät sellaisenaan lumen alla, ikivihreänä. Tällaisia ovat idänvarjosara, palmusara ja kuparisara. Talvenkestävyyttä parantaa myös istuttaminen kohopenkkiin tai muuten varmistamalla, ettei koristeheinät kärsi talvimärkyydestä.
the new york times
Niittymäistä, luonnonmukaista ilmavuutta ja herkkyyttä saadaan istuttamalla kevyitä, tuulessa huojuvia keskikorkeita koristeheiniä, esim. timanttikastikka, nurmilauha ’Palava’ ja unkarinhöyhenheinä laajaksi alueeksi yhdessä pastellisävyisten perennojen kanssa: tarhakärsämö, punapäivänkakkara, akileija, ampiaisyrtti, tähtiputket, punaluppio, kurjenpolvet. Istutusalueen reunan voi vielä muotoilla kaarevaksi, vaihtelevan orgaanisen muotoiseksi ja lisätä muutamia eri kokoisia kiviä tai polun niityn poikki.
Perennaniitty toimii hienosti pienten puiden alustassa. Olen suunnitellut myös ”niittyistutusaltaita” antiikkimuurikivistä, joiden kasvillisuus on niittymäinen sekoitus koristeheiniä ja perennoja.
Merenrantatunnelmaa voi jäljitellä istuttamalla eri korkuisia ja sävyisiä heiniä kivikkoon ja lisätä esimerkiksi matalaa maksaruohoa tai rantalaukkaneilikkaa. Kivikkoistutus tehdään aurinkoiseen paikkaan, jolloin kivialueet pysyvät puhtaampana kuivassa pienilmastossa. Kuivassa ja aurinkoisessa viihtyviä koristeheinälajeja on esimerkiksi hopeatoppo, sininata ja erityisesti rantavehnä.
Väreillä ja eri muodoilla saadaan vaihtelua, kontrastia ja koristeellisuutta muihinkin istutuksiin ja katseenvangitsijoita kasviryhmiin ja istutusallas rakenteisiin. Hakoneheinä ’Aureola’ :n mättäänä kasvavat lehdet ovat keltaiset, joissa näkyy keväällä ja syksyllä punertavaa. Kosteassa ja tuoreessa kasvualustassa menestyvä hakoneheinä sopii hienosti vaikka parina kappaleena vesiaiheen reunalle.
www.cgtrader.com
Punertava on myös mielenkiintoinen hurmesilkkiheinä, väri on sitä punaisempi, mitä aurinkoisempaan paikkaan hurmesilkkiheinä istutetaan. Se on kuitenkin melko talvenarka.
Muita vesiaiheen yhteyteen kosteahkoon maahan sopivia koristeheiniä on esimerkiksi kirkkaan vihreä palmusara, joka muistuttaa vähän bambua ja viihtyy varjossakin. Palmusarasta on myös matalampi versio, joka sopii vaikka kausi-istutusastioihin. Kasvutavaltaan muista koristeheinistä erottuvat vihvilät vaativat kostean kasvupaikan, eli ne pitääkin istuttaa vesiaiheen tai muun kosteikon kasviryhmään.
Ihanat, myös muista heinistä väritykseltään erottuvat, rusehtavasävyiset pronssisara ja kuparisara ovat nekin valitettavasti hieman talvenarkoja, mutta lämpimässä multavassa ja läpäisevässä kasvualustassa ne menestyvät. Niistä saadaan talvellakin väriä pihan istutusalueisiin. Erityisen hieno yhdistelmä on (ainakin mun mielestäni) kuparisara ja siniharmaa matala havukasvi, esim. sinikataja. Lisäksi sopii vielä vaikka kartiovalkokuusi.
Modernimmassa pihassa keltaisena erottuva kirjopuntarpää sopii hienosti violetti-/tummalehtisten, esim. tarhakeijunkukan seuraan ja perinteisemmässä perennaryhmässä se sopii kelta- ja oranssisävyisiin istutuksiin. Kasvi kannattaa leikata noin 10 cm korkeudelta kukinnan jälkeen, jolloin lehdet säilyvät värikkäinä. Keltainen on myös nimensä mukaisesti matala ja kosteassa kasvualustassa viihtyvä keltasara. Siihen tulee myös erottuvat kukinnot keskikesällä.
Siniharmaa sininata on näyttävä pallomaisena mättäänä kasvava heinä. Se toimii myös massaistutuksena esimerkiksi modernissa hyvin pienessä pihassa nurmialueen tilalla. Tai yhdistettynä tummalehtiseen maanpeitekasviin, kuten akankaali tai tummaan maanpeitehavuun. Hopeatoppo on kaunis sinertävän vihreä mätäsmäinen koristeheinä. Kauniina mättäänä kasvaa myös auringossa viihtyvä kirjavalehtinen kirjosiniheinä ’Variegata’ ja pienehkö hillitysti leviävä hopeapiippo, joka viihtyy monilla kasvupaikoilla.
Edelleen sinertävä lehtinen jämäkkä ja pystykasvuinen ikikaura on näyttävä ruukkuistutuksissa ja koristeheinien kasviryhmässä tai voimakkaan väristen perennojen kanssa.
Koristeheiniä kannattaa kasviryhmien lisäksi istuttaa myös astioihin ja ruukkuihin, jolloin niiden seuraksi voidaan vaihtaa vuosittain kausikasveja tai tehdä esim. havujen kanssa termoruukkuihin ympäri vuoden koristeellinen istutus. Monivuotiset koristeheinälajit talvehtivat kuitenkin parhaiten maahan istutettuna, halutessaan astian voi valita niin, että koko ruukku olisi mahdollista kaivaa maahan talvisäilytykseen.
horticulture.co.uk
Kuivan paikan heinälajit viihtyvät pienemmissä ruukuissa kuin kosteamman kasvupaikan heinät, joiden kasvualusta ei saa tietysti kuivua. Ruukkuistutuksia lannoitetaan ja kastellaan koko kesän (sään mukaan), elokuun alussa lannoittaminen lopetetaan.
Koristeheinistä on siis moneksi ja ne sopivat kaikenlaisiin pihoihin. Niillä kannattaa keventää erityisesti laajoja perennapenkkejä ja tummia havukasviryhmiä. Monet koristeheinät menestyvät tavallisessa hiekkapitoisessa vihermullalla perustetussa kasvualustassa puolivarjosta aurinkoon. Juurtumisen ajan alkuhoidon jälkeen eivät siis juurikaan erityistä hoitoa kaipaa.
Aika monta kertaa olen toistanut, että tärkeintä kasvillisuuden menestymiselle on sitä varten perustettu riittävä ja oikeanlainen kasvualusta. Tämä saattaa kotipihan rakentajasta kuulostaa välillä vaikealta ja erityisesti työläältä, miten onnistun? Tai harmittaa kustannuserä, joka jää näkymättömiin maanpinnan alle…
Ei ole kyseessä kuitenkaan ns. rakettitiede ja vaivaa pohjatöiden kanssa kannattaa nähdä, koska lopputulos on helppohoitoisempi ja näyttävämpi, kun kasveilla on niille sopivat kasvuolosuhteet.
Tietysti esim. liian ohutta kasvualustamultakerrosta voi paikkailla kastelulla (koska siis ohut multakerros tietenkin kuivuu nopeampaa), kuitenkin 90 %:lla suunnitteluasiakkaista on toiveena helppohoitoinen piha, jolloin lisäkastelun tarve tms. lisää luonnollisesti hoitotoimenpiteitä.
Pihan kasvillisuutta kannattaa siis lähteä suunnittelemaan sen mukaan, mikä kasvi menestyy vallitsevissa olosuhteissa ja mitä olosuhteita voidaan mahdollisesti muuttaa. Valitettavasti tämä tietysti rajaa käytettävien kasvien listaakin…
Tässä jo mainittua kasvualustan syvyyttä ja koostumusta voidaan siis muokata istutettavalle kasvillisuudelle sopivaksi vaihtamalla pohjamaata, perustamalle kasvillisuutta varten kohopenkki tai korottamalla kasvualustaa esim. muurikivialtaalla tai korkealla reunakivellä.
Haastavaa hommasta tekee esim. jyrkkä rinne, johon on muuripengerryksen tekeminen huomattavasti suurempi projekti, kuin istutusaltaan tekeminen. Tai pohjamaan vaihto esim. 50 cm syvyydeltä vaikuttaa huomattavasti rinteen stabiiliuteen. Silloin kannattaa miettiä löytyisikö silmää miellyttäviä kasvilajeja, jotka pärjäävät helposti kuivuvassa rinteessä vallitsevissa olosuhteissa.
Lopultahan kasvualustan vahvuudessa on siis kyse veden ja ravinteiden pysyvyydestä. Matalat maksaruohot menestyvät kuivassa, jopa pelkässä hiekassa ja seisomaan jäävä vesi on niille tuhoisaa. Kun taas komeasinikuunlilja kasvaa parhaiten varjoisassa, syvämultaisessa ja kosteutta pidättävässä maassa. Kuunlilja kuivassa aurinkoisessa rinteessä on todella surullinen näky.
Tästä päästäänkin muihin kasvuolosuhteisiin, joihin on vaikeampi viherrakennuksella ja pihan hoitotoimilla vaikuttaa, kuten ilmansuunnat, valon määrä, tuulisuus…
Jos toivoo puutarhaansa ehdottomasti esim. juuri kuunliljaa, mutta sopivaa kasvupaikkkaa ei meinaa löytyä voi varjoisan kasvupaikan luoda istuttamalla kuunliljan istutuspaikkaa varjostavan pikkupuun tai havukasveja. Varjon saa myös tehtyä erilaisilla pihanrakenteilla, seinäkkeillä, tilanjakajilla yms. Samoilla menetelmillä saadaan pihaan myös tuulensuojaa. Tuulensuojapuina kannattaa käyttää tietysti tuulta kestäviä ja nopeakasvuisia puita tai suuria pensaita, havukasveja.
Lisävaloa on hankala lisätä jos varjo muodostuu naapurin talon ja puiden takia. Omalta pihalta voi tietysti suuria puita vähentää, mutta avohakkuuta en suosittele. Puut kuitenkin luovat joihinkin kohtiin toivottua varjoa ja joissakin tilanteissa pitävät juurillaan esim. rinteen maata paikoillaan. Tarjoavathan puut myös pesäpaikkoja pikkulinnuille, jotka syövät tuhoötököitä puutarhasta.
Eniten suunnittelua vaativat kohteet ovat tietysti ne, joissa yhdistyy useampi haaste kasvillisuudelle:
Hallanarkoihin paikkoihin on istutettava kestävää kasvillisuutta, muut vaihtoehdot ovat hallaharson käyttäminen tai hallaöinä vesisuihku. Ehkä ei niin helppohoitoista…
Otetaan esimerkiksi nyt kuiva rinne täydessä auringossa, savimaa:
Lista tässä menestyvistä kasveista on melko lyhyt, mutta kasvuolosuhteita voidaan parantaa sekoittamalla savimaahan hiekkaa ja eloperäistä kompostia. Istutusalue voidaan perustaa ja kasvillisuus istuttaa myös savisen pohjamaan päälle, mutta silloin tarvitaan jokin tukirakenne pitämään kasvualustaa paikoillaan (esim. tukimuuri), silloin myös istutetaan voimakasjuurisia kasveja, jotka sitovat maata.
Myös puiden istutus toimii tässä, ne sitovat juurillaan pohjamaan ja varjostavat matalampaa kasvillisuutta. Joka tapauksessa valitaan kuivuutta ja suoraa auringon valoa kestävää kasvillisuutta.
Vastakkainen tilanne on täydessä varjossa oleva paikka, joka ei koskaan esim. painanteen takia kuivu.
Tässä välissä huomautus, että kosteikko ja sen kasvillisuus on asia erikseen ja mielestäni positiivinen ominaisuus, joka kannattaa pihassa hyödyntää rehevänä vaihteluna ns. tavallisille istutusalueille.
Varjoisaan paikkaan on auringonvaloa vaikea lisätä (paitsi ehkä aiemmin mainittu puiden kaato), jolloin kasvivalinnat ovat vieläkin tärkeämmässä roolissa. Kasvualusta voidaan tietysti salaojittaa, jolloin ns. vesitalous muuttuu ja kasvivaihtoehdot lisääntyvät. Toisaalta voidaan jälleen korottaa kasvualustaa, jolloin ehkä päästään jopa lähemmäs auringonvaloa eikä vesi pääse kertymään ko. kohtaan.
Pihasuunnittelu on välillä mielenkiiintoista ongelmanratkaisua, pihojen haasteellisia kohtia mietittäessä. Tässä mainittujen tavallisimpien kasvupaikkatekijöiden lisäksi on otettava huomioon jälleen hoidon helppous, lumien kasaus, kasvien lopullinen koko ja tietysti toivomuslista, mitä pihaan toivotaan. Suurin osa puutarhakasveista kuitenkin menestyyy tavallisessa multamaassa puolivarjossa tai auringossa, peruslannoituksella, mutta joillekin kasveille on esim. varjo tai paahde on tärkeä viihtyvyyden ja menestymisen kannalta.
Usein siis kysytään, mitä istutetaan kuivaan rinteeseen, johon ei ole mahdollista rakentaa tukimuuria (sijoittaa suuria summia) tai puiden varjossa pohjamaa on tosi kuivaa, viihtyykö siinä mikään kasvi puun varjossa? Menestyykö savimaassa mikään kasvi? Mikä olisi nopeakasvuinen näkösuojapensas kuivaan paikkaan?
Olen koonnut listan muutamista erilaisiin kasvupaikkoihin sopivista kasveista. Pääset tutustumaan oppaaseen tästä:
Talvella näin lumiseen aikaan suunnitelmien piirtämisellä ei ole niin kova kiire, joten ehdin vähän pohdiskella suunnittelun lomassa kasvien istutusetäisyyksiä.
Olen aina perustellut valintoja ja kasvimääriä asiakkaille eri kasvilajeille sopivilla istutusetäisyyksillä, niin että jokainen kasvi saa tarvitsemansa valon ja tilan viihtyäkseen. Aihe on ollut aina ns. lähellä sydäntäni.
No, nyt suunnittelin kasvillisuutta japanilaishenkiseen puutarhaan, johon tietysti piti saada kirsikkapuita. Halusin 2-3 eri lajiketta, mahd. pienikokoisia ja pitkään kukkivia….koska kukinta oli tällä kertaa tärkein, ei sato.
Ko. menestymisvyöhykkeelle ei löydy mitään pienikokoista kirsikkalajiketta, kirsikkapuiden leikkuukin pitää olla erittäin maltillista, jos ollenkaan. Joten muotoiluleikkuutkaan eivät auta.
Pohdiskelin sitten pihasuunnittelun ihan perusajatusta, että pihastahan pitäisi päästä nauttimaan. Mahdollisimman pian, eikä vasta 15 vuoden kuluttua. Silloin voi olla jo asukkaatkin vaihtuneet, eivätkä olekaan japanityylin ystäviä.
Kirsikkapuu on satoikäinen n. 5 vuotiaana, taimistolla puut ovat n. 4 vuotiaita, eli istutamme lajikkeita, jotka menestyvät varmasti, välittämättä puun lopullisesta koosta. Puu on täysikasvuinen 20 vuoden kuluttua, sitä ennen se mahtuu suunnitellulle paikalle hyvin. Täytynee tietenkin asiakkaalle perustella asia 🙂
Aiheesta tuli mieleen myös uran alkuaikojen projekti taloyhtiön pihassa. Tehtiin melko suuri havuistutus asukkaiden toiveiden mukaisesti, mutta joka päivä joku toivoi lisää kasvillisuutta… selitin istutusetäisyyksistä.
Lopulta yhteyshenkilönä toiminut talon mummu sai viestin tälle suunnittelijalle perille… Talon asukkaista melkein kaikki olivat n. 80-vuotiaita tai yli, he halusivat katsella pihan istutuksia heti, eivät olisi paikalla enää niiden kasvaessa. Tuplasin kasvillisuuden määrän.
Seuraavana kesänä ajoin ko. kerrostalon ohi ja huomasin, että kasveja oli lisätty vieläkin 🙂
ohotanmaruna
Nyt olen siis päättänyt jonkin verran luopua kestävän kehityksen -aatteestani ja vastoin tietojani asiakkaan niin toivoessa, joissain tilanteissa lisätä kasvimääriä.
Se tuo tietysti perustamisvaiheessa lisäkustannuksia, työtä myöhemmin kun kasvillisuutta on harvennettava ja lopulta esim. puita poistettava. Asiaa on tietty hyvä kommentoida vielä suunnitelmadokumentteihinkin…
tuivio
Yksinkertaisesti istutusetäisyyksissä on kyse halutaanko kasvattaa yksittäispuu, kasviryhmä, aidanne vai esim. metsikkö.
Tämän vuoksi pihasuunitelmaan on kasvit sijoiteltu kokonaisuuden kannalta ja se määrää myös istutustiheyden.
Mielestäni kuitenkin säännölliset istutusvälit/rivit näyttävät yleensä luonnottomilta ja sopivat vaan aitaan, hyötykasveille tai säännönmukaiseen muotopuutarhaan. Puurivistöt tietenkin asia erikseen…
Toinen tärkeä asia on siis huomioida kasvien lopullinen koko. Liian lähellä toisiaan olevat kasvit tukahduttavat toisiaan, toiset jäävät ilman valoa ja siten myös pienikokoisiksi…ja lopulta toisten kasvien ”jalkoihin” kokonaan.
Esim. näkösuoja kasvillisuudesta kannattaa ennemmin istuttaa kerroksittain eri korkuisista kasveista ja eri lajeista, kuin liian tiheään puita, tuijia tms.
Erityisesti valoa vaativat kasvit tarvitsevat tilaa ympärilleen, jotta kasvavat hyvän ja tasaisen muotoisiksi. Vaatimattomammat kasvit voidaan istuttaa niin, että niiden latvukset leikkaavat toisiaan, varsinkin jos on kyse samasta lajista yhtenäisessä kasviryhmässä.
Yleensä kyseessä on siis liian tiheään istutus, jossa taimet haittaavat toinen toistensa kasvua ja liian tiiviinä, toistensa sekaan levinneenä kasvustona eivät näytä hyvältä, lehdet ruskettuu jne. Toisaalta taas liian harva istutus antaa tilaa rikkakasveille kasvaa koristekasvien väliin, jolloin hoidontarve lisääntyy.
sammalleimu
Perennaistutuksissa otetaan huomioon ko. lajin kasvutapa ja leviäminen. esim. sammalleimut ym. maata peittävät perennat leviävät hyvinkin nopeasti, mutta kolme 1,5 metrin päässä toisistaan olevaa pionia eivät tule oikein koskaan olemaan näyttävä perennapenkki, josta ehkä suunnitteluvaiheessa unelmoitiin.
pioni
Eri lajien välille kannattaa myös jättää istutusryhmissä tilaa, niin kasviryhmät tulevat paremmin esiin eivätkä kasvustot kasva heti toistensa sekaan.
Esimerkiksi havukasvit yleensä istutetaan selkeämmin yksittäin, jolloin niiden muoto pysyy tasaisena, kun valo on tasaista.
Sen lisäksi, että huomioidaan istutuksen kasviyksilöiden etäisyys toisiinsa nähden, tärkeää on huomioida myös etäisyys rakennuksiin ja pihan rakenteisiin.
Kuvassa oleva puu on tammi, jonka latvus kehittyy ajan myötä useita metrejä leveäksi ja juuret ulottuvat yhtä laajalle alueelle. Juuret voivat vaurioittaa rakennusta ja puun oksat kasvavat kadulle asti.
Tammi ei kestä kovin hyvin leikkaamista, joten sen oksia ei voi typistellä niiden kasvaessa tielle ja rakennuksen seiniin. Onko näitä puita edes tarkoitettu tässä kasvattaa useita vuosia? Sekin vähän surettaa… Tällaisissa kohteissa käyttäisin pilarimallisia puita tai leikkausta hyvin kestäviä, ylensäkin katualueilla käytettyjä lajeja: lehmus, jalava, pihlaja.
Kasvualustaa ja kasvillisuutta ei suositella rakennuksen sokkeliin asti, eikä myöskään köynnöksiä tulisi kasvattaa seinää pitkin. Köynnösten juurten kasvua voi ohjata esim. istuttamalla kasvi pohjasta avonaiseen astiaan ja kiinnittämällä versoille seinästä selkeästi irti oleva rimoitus.
Yli 10 vuotta on kulunut siitä, kun aloitin ”itsenäisenä” pihasuunnittelijana. Heti alkuvaiheessa yllätti se, miten paljon pihasuunnittelmaa kaipaavia asiakkaita on !! Ja hienointa on se, että kaikki asiakkaat ovat erilaisia, vaikka toiveet usein kulkevatkin valtavirran trendien mukana…innolla odotan miten vaikuttaa valkoisen ja pelkistetyn väistyminen värien tieltä. Ehkä mun tilkkutäkkikiveykset saisivat vihdoin kannatusta 🙂
Olen oppinut paljon 10 vuoden aikana, paljon on muuttunut ”kädenjäljessäni” (pitäisi olla huolissaan, jos ei olisi…) ja siinä, etten vaan toteuta taiteellistanäkemystäni.
Vaikka niin toivoisinkin, että kaikki visuaaliset ideani innostaisivat asiakkaitani toteuttamaan ne pilkulleen 🙂 Mutta, tilanteet ovat erilaisia jokaisella ja koti tehdään asukkaita varten, asukkaiden ehdoilla.
Ensimmäinen luonnokseni on aina oma näkemykseni ja painotankin, että se on pohja, jonka kanssa lähdetään työskentelemään, keskustelemaan vaihtoehdoista. Pyrin perustelemaan ratkaisuni liittyen visuaalisuuteen, toiminnallisuuteen, kustannuksiin jne. Jos siihen saan mahdollisuuden.
Tästä päästään ensimmäiseen aiheeseen: korostan yhteistyötä…toivon suunnitteluvaiheessa mielipiteitä, kommentointeja ja vastaavasti myös hetken ajatusta uusille ideoille (vaikka itse tietäisit tarkkaan, mitä haluat) Sekä, jo pihasuunnitelman tilausvaiheessa mietintää: ehdinkö/haluanko keskittyä tähän projektiin vai toivonko valmista tuotetta? Ratkaisu tietty löytyy kaikkiin vaihtoehtoihin: pihasuunnittelma, neuvontakäynti… avaimet käteen pihan toteutus kokonaisuudessaan.
Pitää vaan tietää, mitä itse haluaa ja mitkä ovat omat rajoitukset(=budjetti, tila) ja mahdollisuudet. Ja usein suunnittelija pyydetään paikalle, koska ei itse tiedetä, mitä haluataan. Se on todella OK. Ei tarvitse tietääkään lähtöpisteessä. Otetaan aikaa ja mietitään vaihtoehtoja, budjettia, aikatauluja… Luonnostelua.
Pihasuunnittelu voi kestää parikin kasvukautta, silloin täytyy vaan muistaa kärsivällisyys. Vähitellen asia muotoutuu ja on OK sanoa, että tämä ei ole mun juttu tai nyt loppuu rahat jos tätä aletaan toteuttaan 🙂 Ja edelleen on tärkeintä pitää keskustelua yllä! Kivan idean voi laittaa keskellä yötäkin sähköpostilla, onnistuisko tämä takapihan tilanjakajaksi? Vaikka olisi helmikuu ja piha ei päällimmäisenä mielessä. Suurin osa asiakkaista kuuluu tähän ryhmään. Ei odoteta jonkun muun tekevän kaikkea. Haluankin enemmän kokea itseni opastajaksi.
Osa asiakkaista toivoo valmista pikaratkaisua, silloin jää persoonallisuus taka-alalle ja muut tekijät määräävät lopputuloksen. Tärkeintä on tässäkin vaihtoehdossa se, että asiakas on tietoinen tilanteesta eikä toivo tai odotakaan pihaltaan kuin vähän vihreää ja siistiä näkymää naapurin tai esim. tuleville kodinostajille.
Budjetista puhuminen on suomalaisille vaikeaa, uuden talon rakentajilla on usein budjetti miinuksella jo ennen kylpyhuoneen saumausta 🙂 Silloin päädytään välillä hätäratkaisuihin, jotka eivät välttämättä ole edullisempia, kun asioita tehdään sitten useita kertoja. Jos selkeästi pyydetään yksinkertaista edullisesti totetettavaa suunnitelmaa, edetään niillä toiveilla. Se kannattaa muistaa ja kuunnella suunnittelijaa siinä vaiheessa, kun ensimmäinen luonnos ei näytä Huvila&huussi toteutukselta kylpytynnyreineen ja 1000 neliön kuntta-alueineen.
Suunnittelu siis voidaan aloittaa budjettinäkökulmasta tai jopa huolettomasti: mitä tällä rahalla saa? – toteutuksen suunnittelulla. Muistuttaisin, että uuteen omakotitalon pihaan menee kuitenkin aina tuhansia euroja. Yleisesti käytetty esimerkki on, että valmiin pihan toteutukseen menee 10% talon rakentamiseen kuluneesta summasta, jos materiaalien taso vastaa rakennuksen tasoa.
Talousasioista on siis hyvä tietää, onko käytössäsi selkeä budjetti: tämän verran saa piha maksaa vai kuinka paljon olen valmis sijoittamaan pihaan nyt ja esim. seuraavan 5 vuoden kuluessa. Suunnitelma mietitään silloin toteutusjärjestys sekä materiaalien ajattomuus silmällä pitäen.
Uudisrakentajat ovat tiedostaneet, että pihasuunnittelu kannattaa aloittaa mahd. aikaisessa vaiheessa rakentamista, säästyy kustannuksia. Kyllä, mutta harvemmin on hyötyä jos käydään kartoittamassa umpimetsässä tulevaa rakennuspaikkaa ja puhutaan pioneista, kun talon koosta, sijainnista tai edes mallista ei ole käsitystä.
Itse suosittelen projektin aloittamista muutamia viikkoja ennen perustusten aloittamista. Piha on silloin mitattavissa, ja rakennusten paikat tiedossa. Silloin voi vielä vaikuttaa siirrettäviin kiviin, maamassoihin, säästettäviin puihin yms.
Yleensä on puhe myös tarvittavista lähtötiedoista pihan suunnittelun alkuvaiheessa, pitäisi olla asemakaavakuva tai tonttikartta, budjetti, maalajit, ilmansuunnat, määräykset ja talon tiedot. Sanoisin, että ne ovat projektia suuresti helpottavia työkaluja ja raja-arvoja.
Ota suunnittelija vastaan avoimin mielein, vaikka olisit jo oman suunnitelman piirtänytkin pohjaksi ja tietäisit mitä haluat. Silmää miellyttäviä vaihtoehtojakin voi löytyä ja saat uutta mietittävää. Älä murehdi budjetista, on hyvä unelmoida. Piha ei ole kuitenkaan oikeesti heti valmis. Ehdit kyllä. Parasta ovat asiakkaat, jotka ottavat suunnitelmapaperin vastaan aarrekarttana…’mitä kaikkea täällä onkaan, voikun pääsisi jo aloittamaan ja kaivamaan!’
Mitä oikeesti pitää tietää on se, mihin näet pihaa käytettävän tulevaisuudessa? Miten, pihan toivotaan olevan mukana arjessa ja rentoutumisessa. Kenelle piha tehdään? Itselle käyttöön vai muille ihailtavaksi (sekin voi olla näkemys ja oikea syy).
Kiitos kaikille erilaisille asiakkailleni 10:stä vuodesta ja erityisesti teille, jotka otatte uudelleen yhteyttä uusien projektien merkeissä vuosi toisensa jälkeen. Kesämökki, etupiha, takapiha, uusi istutusalue mökille. Kiitos jo kaikille tuleville yhteistyöstä ja taas uuden oppimisesta ja joskus myös tämän taiteilijasielun maanpinnalle palauttamisesta 🙂 Toivoisin kaikenlaista palautetta avoimesti.
Pihaa suunniteltaessa pyritään luomaan viihtyisä ja moniulotteinen (tietenkin helppohoitoinenkin!) kokonaisuus. Eli, ei saman korkuisia ja mallisia kasveja tasaisin välein istutettuna tasaiselle tontille. Tottakai, tämäkin on makuasia ja muotopuutarhat ovat asia erikseen, vaikka niissähän pyritään tuomaan kolmiulotteisuutta erityisesti esille.
No kuitenkin…Talvella pihan muoto ja rakenne tulevat esiin paremmin, joten pihaa voisi tarkastella siltä kannalta, saisiko korkeuseroilla, rakenteilla, havukasveilla ja puilla pihasta kolmiulotteisemman ja vaihtelevamman? Sekä talvi- että kesämaisemaan. Tasainen lumipeitteinen piha ei juurikaan hurmaa maisemallaan 🙂
Matala muurikivipengerrys pihan yhteen osaan, sekä säleiköt, pergolat ja muut rakenteet tuovat vaihtelua. Erityisesti vanhempaan puutalopihaan sopisi pieni kukkula, johon voisi istuttaa pienehköjä puita, joiden suojaan penkki. Tai kesällä riippumatto. Puut vois valaista kohdevaloilla alhaaltapäin.
Talven pimeydessä huomaa muutenkin, tarvitaanko lisää valaistusta, sekä kiinteitä valaisimia, että valosarjoja ja niitä varten kasvillisuutta?
Usein talvella ei ikkunasta tosiaan näy kuin valkoista ja harmaata, pahimmassa tapauksessa vain harmaata ja mätäneviä lehtiä. Pimeää.
Perustamalla istutusalue keskeiselle, ikkunasta näkyvälle paikalle saadaan katseltavaa myös talvikuukausille, kun kasvillisuus on mietitty myös talven kannalta:
Kaarna… eli kun lehdet syksyllä putoaa jää pihassa pääosaan hallitsevaksi pihapuiden runko. Tätäkin voi kuitenkin hyödyntää kasvivalinnoilla. Jos pihassa on tilaa männylle, sen runko näyttää lämpimältä talvimaisemassa, myös koivun runko tuo vaihtelua ja sopii meillä melkein aina maisemaan.
Pienempiä ”värikäs” runkoisia ja versoisia kasveja menestyy Suomessa esim. tuohituomi, kanukat.
Joissakin kultakuusissa uusien versojen keltaisuus säilyy talveen asti. Samoin katajalla, tuijalla ja männyllä on keltaversoinen ”kultamuoto”.
Marjat säilyvät puissa ja pensaissa pitkään, varsinkin jos syksy ei ole märkä ja sateinen. Lumimarjapensas on myrkyllinen, eli sitä ei kannata istuttaa lasten leikkipaikan läheisyyteen. Pihlajat, aronia, ruusunkiulukat, rungollinen orapihlaja tai tuomipihlaja, näyttävät kaikki koristeellisilta ensilumen sataessa ja kuuran kimalluksessa.
Suomessa ei talvella voi ihaillaan minkäänlaista kukkaloistoa (ulkona :D), mutta kuura ja lumi tuovat kauneutta pihaan muuttamalla kuivuneet kukinnot ja koristeheinät hohtaviksi. Nauhukset, jaloangervot, asterit, tähtiputket kaikki pysyvät melko hyvin pystyssä ja näyttävät koristeellisilta pakkasessa. Lisäksi kasvien ja puiden siemenkodat.
Mielestäni jokaisessa kasviryhmässä pitää olla ainakin yhtä havulajiketta 🙂 Mielellään pari eri korkuista tai sävyistä. Talvella huomaat myös tarvitaanko jonhonkin ympärivuotista näkösuojaa esim. tuijaryhmästä tai marjakuusiaidasta. Havujen lisäksi muita talvivihreitä ovat alppiruusut, puksipuu ja mahonia, jotka kuitenkin tarvitsevat keväällä suojauksen.
Ja kannattaa tosiaan muistaa, etteivät talvivihreät ole pelkästään vihreitä, vaan niitä löytyy monen erisävyistä lajiketta, joista saa mielenkiintoisia ryhmiä. Valaisu aina vaan lisää näyttävyyttä, vaikka pelkillä lyhdyillä.
Kasvillisuuden lisäksi kannattaa tietenkin pohtia myös käytännöllisyyttä ympäri vuoden.
Onko piha missään käytössä talvella? Kannattaisiko rakentaa nuotiopaikka tai grillikatos ”talviretkeilyä” ajatellen? Ja niille helposti puhdistettavat kulkuväylät. Tulisiko lasitetulla terassin osalla oleskeltua talvellakin? Miten kulkuväylien lumityöt? Kannattaisiko vaihtaa sepelin tilalle kiveys seuraavana kesänä, ettei kiviä olisi nurmikolla lumitöiden jäljiltä. Liuskekivien tökkiminen kolattaessa hermostuttaa. Eniten lumitöitä vaativat kulkuväylät kannatta latoa sileämmällä betonikivellä, sopii kyllä myös liuskekiven lisäksi.
Jyrkässä pihassa sisäänkäynnissä kannattaa harkita, luiskatun väylän liukkautta ajatellen askelmia tai jopa lämmitystä(sulatusta) kiveyksen alle! Tarvitaanko lisää tilaa lumien kasaukselle?
Tässä muutamia ajatuksia, jos muillakin alkaa viherrakennuspeukalo jo kutiaan XD
Vahingossa katsoin hetken erästä piharakentamisaiheista ohjelmaa tv:stä 🙂 Muistaakseni suunnittelija siinä totesi, etteivät istuttaneet viiniköynnöstä pergolakatokseen kasvamaan, koska se ei menesty Suomessa. Toteaisin tähän, että menestyy kyllä, vielä täällä III-vyöhykkeelläkin. Satoa se on alkanut tuottaa viime vuonna, kun löysin parin vuoden siirtelyn jälkeen suotuisan paikan saunarakennuksen länsiseinustalla säleikössä.
Viiniköynnökselle rakennettiin lehtikuusesta pergola, johon köynnös ohjataan kasvamaan. Säleikkö ei jaksanut enää yksin kannatella rehevän viiniköynnöksen painoa.
Tänä vuonna on raakileita PALJON, mutta pelkäänpä, ettei tämän kesän/syksyn lämpö riitä niiden kypsyttämiseen. Olen yrittänyt parantaa tilannetta pakkasharson avulla 🙂
Viime vuonna pienen pieniä terttuja oli 3 kpl.
Nyt voisi sitten joku kommentoida, että menestyyhän viini, mutta
vaatii hirveesti hoitoa ja huolenpitoa. Ei onnistu, ellei ole ”viherpeukaloa” aikaa ja keskittymistä… Viiniköynnökseni on saanut kasvaa rauhassa, juuret olen rajannut istutusvaiheessa ”pohjattomalla” ruukulla, jotta kasvavat syvälle maahan eikä kasvillisuus ympärillä vie viiniltä vettä ja ravinteita.
Leikkasin kahtena ensimmäisenä vuonna ohjeen mukaan (Leikkausohje alempana…) mikä oli suhteellisen helppoa kun versoja oli vain 3 kpl, sen jälkeen viini on rehevöitynyt rauhassa:) Alunperin istutun köynnöksen koristeeksi, joten ens itä leikannut aktiivisesti satoa ajatellen.
Kuten useiden huonekasvienkin hoidossa soveltaisin samaa ohjetta: liika huolenpito eli liika kastelu, leikkely yms. saattaa ennemmin saada kasvin voimaan huonosti kuin se, että antaa sille tilaa ja rauhaa kasvaa.
Kokeile ”haastavaa” viiniköynnöstä, saatat huomata olevasi huippupuutarhuri, joka saa viinin tuottamaan satoa (mutta muista etteivät näytä samalta kotipuutarhassa, kuin hedelmätiskillä kaupassa :D) Kun onnistut voit kokeilla muutakin, eikä tarvitse pihaa suunnitella vain pensasaidan ja nurmikon avulla vihreäksi… koska ei ole ”viherpeukaloa” (en kyllä edes tykkää tuosta peukalo -termistä :D)
Istuta viiniköynnös lämpimään aurinkoiseen, suojaisaan paikkaan, jossa kuitenkin riittää maaperässä kosteutta. Sen verran kannattaa nyppiä, että juurialue pysyisi suhteellisen puhtaana rikkaruohoista ja nurmiheinästä. Rajaus ja kateaine on hyvä keino!!
Viiniä voi kasvattaa myös kasvihuoneessa, mutta silloin kannattaa taimi istuttaa niin, että sen juuret kasvavat syvällä maassa kasvihuoneen ulkopuolella ja köynnös itsessään ”ryömii” jostain kulmasta kasvihuoneeen sisäpuolelle.
Valitettavasti en löytänyt enää kuvaa näkemästäni kasvihuoneesta, jossa oli kausi-istutuksia ja tomaatteja erilaisissa ruukuissa, pieni kahvipöytä -ryhmä, muutama valoköynnös tunnelmana ja koko katon täyttävä viiniköynnös.
Ehkä sato/hedelmät olisivat suurempia, jos keskittyisin hoitoleikkuisiin ja lannoituksiin yms. Mutta varmasti menestyy viiniköynnös pihan
vehreyttäjänä!! Toisaalta käyn aina ihailemassa ja hipelöimässä lempikasvejani, mahtaako se vaikuttaa asiaan?
Oman pihani viini on alunperin latvialainen lajike ’Zilga’.
