pihasuunnittelu – Pihasuunnittelija

piha – askellaatat, astinkivet, askelkivet

Askellaattojen asentaminen

Askellaatat voi tehdä liuskekivistä tai betonilaatoista. Voidaan käyttää myös pienempiä pihakiviä asennettuna ”ryppääksi”, esim. noppakiviä tai Ruduksen Luotokiviä. Tällöin reunojen tukemiseen ja kivien saumaamiseen käytetään betonia.

Askellaattoina käytettävien liuskekivien tulisi olla yli 50 mm vahvuisia, jotta ne saadaan asennettua tukevasti ja tasaisesti, ”keikkumattomiksi”.

Olemassa olevan nurmikon pintaan askelkiviä tai laattoja asennettaessa kaivetaan pintamaata pois noin 100-150 mm käytettävien kivien paksuudesta riippuen. Maata poistetaan myös n. 100 mm laajemmalta alueelta. Pohjalle ja reunoille levitetään suodatinkangasta, jonka päälle levitetään kivituhkaa tai maakosteaa betonia.

Tämän asennuskerroksen avulla myös säädetään askellaattojen yläpinnan korkeus oikealle tasolle niin, että nurmikon leikkuu onnistuu helposti kivien yli, mutta nurmiheinä ei kuitenkaan pääse heti kasvamaan kivien/laattojen päälle. Käytännössä 20-30 mm korkeammalle nurmikon kasvualustan pintaa.

Uudella nurmialueella voidaan askelkivet asentaa siirtonurmen tai kylvönurmen yhteydessä samalla tavoin, eli siirtonurmeen jätetään/leikataan aukko kiviä varten ja oikea korkeustaso säädetään niin, että kivien yläpinta tulee 70 mm tiivistetyn kasvualustan pintaa ylemmäs. Kivien väleihin voidaan kylvää nurmikko.

Kylvönurmikon kanssa samanaikaisesti asennettavien askellaattojen pinta säädetään 30 mm nurmikon kasvualustan pintaa korkeammalle.

Istutusalueen poikki kulkeva polku rakennetaan samalla tavoin, kivien väleihin levitetään kasvualustamultaa, jotta kasvillisuus voi levitä kivien väliin.

Kasvillisuutena kannattaa käyttää hyvin matalaa maanpeitekasvillisuutta tai hiekkaan kylvettäviä matalia luonnonkasveja, esim. kissankäpälä tai ajuruoho, jotka viihtyvät kuivassa ja aurinkoisessa kasvupaikassa. Tällöin saumaamiseen käytetään hiekkaa.

Kasvuapaikasta riippuen muita sopivia kasveja on auringossa viihtyvät ajuruohot, patjarikko, matalat maksaruohot. Varjoisampaan paikkaan pikkutalvio ja akankaali.

pihasuunnittelu kevät

www.kevat.net

Pihasuunnittelu – kivikate ja irtokivipinnat

Viimeistellyn näköisiä ja tyylikkäitä kivikatepintoja istutusalueilla ja pihassa käytettäessä ja suunniteltaessa pitää ottaa huomioon muutamia asioita.

koristekivet piha pihakivet pihasuunnittelu pihasuunnittelija pihasuunnitelma kasvien istutus kateaine muurikivi havukasvit pihakasvit
Pihasuunnittelu Kevät
www.kevat.net

Jos toivotaan helppohoitoisia pihaa, ei laajat irtokivipinnat ole paras ja käytännöllisin vaihtoehto.

Kivipinnan puhtaanapito lehdistä yms. vaatii lehtipuhaltimen ja puhdistus on tehtävä usein. Orgaanisesta materiaalista syntyy nopeasti kasvualustaa ilmasta siemeninä leviäville rikkakasveille. Rikkakasvien kitkeminen on työlästä ja myrkyttäminen itsestäänselvästi haitallista kaikille kasveille ja eläimille.

Parhaiten kivikatteet sopiikin havukasveille, joista ei lehtiä, marjoja ym. vuosittain putoa kivien sekaan. Pieninä helposti puhdistettava alueina istutusaltaiden ja rajattujen kasvualustojen pintaan.

Vihreä kasvillisuus erottuu paremmin kiviä vasten ja pihaan saadaan myös linjakkuuden lisäksi tasaista betonikivipintaa luonnollisempaa kontrastia ja tekstuuria kivikatteella.

Irtokiviaines pitääkin aina rajata, ettei kivien väliin leviä esim. nurmiheinä ja toisaalta kivikate ei leviä kulkuväylille tai nurmikolle. Leveä reunakivi myös estää nurmikon leikkuun yhteydessä ruohojätteen lentelyn kivien sekaan.

Useimmin tehtyjä virheitä on levittää kiviä aivan kasvien tyvelle asti, liian vahva ja painava kerros, joka tukahduttaa kasvin juurien ilmanvaihdon. Vaikka someron tai ratasepelin sekaan istutetut puut näyttävätkin ehkä modernilta ja tyylikkäältä…

Kiviaines ei saa myöskään nousta missään tapauksessa esim. puun runkoa vasten.

koristekivet piha pihakivet pihasuunnittelu pihasuunnittelija pihasuunnitelma kasvien istutus kateaine havukasvit pihakasvit
Pihasuunnittelu Kevät
www.kevat.net

Suositeltava tapa on jättää kiviaines rungosta vähintään puolen metrin päähän ja käyttää kuorikatetta kasvin tyvellä.

Katekivien alle levitetään suodatinkangas, johon leikataan tarpeeksi suuret istutusaukot kasveille. Myös suodatinkangas on haitallinen aivan kasvin tyvelle ja runkoon asti levitettynä.
Kivikatetta levitetään n. 50-70 mm vahva kerros kankaan päälle.

Jos käytetään suurempia, halkaisijaltaan yli 100 mm seulanpääkiviä, kannattaa sekaan levittää pienempiä kiviä täytteeksi, jolloin jää vähemmän biomateriaalia kerääviä kivenkoloja. Eikä suodatinkangaskaan jää näkyviin…

koristekivet piha pihakivet pihasuunnittelu pihasuunnittelija pihasuunnitelma kasvien istutus seulanpääkivi koristeheinä pihakasvit
Pihasuunnittelu Kevät
www.kevat.net

Kivikatteen muita hyviä puolia on kasvualustan pinnan kattamisen (rikkakasvien kasvun estäminen pohjamaasta…) lisäksi on esim. kivien lämpeneminen auringossa aiemmin keväällä, jolloin lämmöstä hyötyy ympärille istutettu kasvillisuus. Toisaalta kiviaines eristää kasvualustaa tehokkassti, jolloin se varjossa sulaa hitaampaa.

www.kevat.net

Pihasuunnittelu – Hyötykasvit osana pihakasvillisuutta

Näyttävä ja ns. syötävä puutarha luodaan sekoittamalla hyötykasveja; yrttejä, lehtivihanneksia, marjakasveja jne. , olemassa oleviin koristekasvi-istutuksiin ja reunuskasveiksi.

Sen sijaan, että hyötykasveille varataan oma alueensa pihan yhteen osaan (yleensä perälle, missä jäävät hyödyntämättä ja hoitamatta…) niitä käytetäänkin reunuskasvina istutusalueella tai – altaassa, josta ne on helppo hyödyntää.

Esimerkiksi yrtit uusiutuvat nopeasti kun niitä käyttää ja mitä enemmän käytetään sen tuuheammaksi kasvi tulee. Näin siis reunuskasvi pysyy kauniina, mitä enemmän sitä käyttää. Koristekasvien ja hyötykasvien yhdistäminen säästää myös tietenkin…tilaa!

Sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä kannattaa käyttää kuivuutta kestäviä lajeja. Sen lisäksi, että kasvit ovat syötäviä ja koristeellisia.

Enää ei juurikaan perusteta omaan pihaan perunapeltoja ja herukkaviljelmiä, lähinnä johtuen piha-alueiden ja tonttien suhteellisen pienestä koosta. Onneksi on vaihtoehtoja: rungolliset herukat ovat söpöjä pikkupuita. Vaativat säännöllistä leikkaamista! Viiniköynnös on loistava varjo sekä nopeakasvuinen näkösuoja pergolaan tai säleikköön.

Mansikkaa käytetään maanpeitekasvina, eikä kasvatetakaan enää muovitetussa pellossa. Muita maanpeitekasveiksi sopivia hyötykasveja on esim. lamoava kasvuinen marjasinikuusama, mesimarja ja matala aronia ’Hugin’.

Tällä hetkellä on huomiota saanut myös kurpitsoilla kasvatetavat näyttävät viherseinät.

Toisin kuin usein luullaan, hyötykasvit eivät ole hirveän aikaa vieviä ja paljon hoitoa vaativia. Kun ne on istutettu oikeisiin olosuhteisiin (suunnittelu!) ja autettu kasvussa alkuun. Nyt siis puhutaan monivuotisista satoa tuottavista kasveista, tyypillisten yksivuotisten vihannesten kasvatus on sekä aikaa, että vettä vievää. Niitä voi lisäillä oman mielen mukaan monivuotisten lisäksi astioihin ja tiettyihin niille varattuihin paikkoihin. Esimerkiksi monetkaan yrtit eivät talvehdi Suomessa, useat tarvitsevat säilytyksen viileässä varastossa. (Kuten ihana rungollinen rosmariini!)

Oman lisänsä tuovat vielä sekaan lisättävät syötävät kukat, kuten orvokit, kehäkukat ja ruusut. Kehäkukat myös värillään houkuttelevat hyötykasveilla herkuttelevia hyönteisiä, niiden huomio kiinnittyy värikkäisiin kukkiin ja syötävät kasvit jäävät vähemmille vaurioille.

Kannattaa otta sekin huomioon, että pienimuotoisena harrastuksena kasvien hoivaaminen vähentää stressiä ja rentouttaa yms. Eli muutamien vähän enemmän huomiota vaativien kasvien lisäys monivuotisten sekaan ei vielä vaadi kymmeniä työtunteja viikossa, vaan ne tuovat silmää miellyttävää kauneutta ja rentouttavaa puuhaa.

Keskeinen idea on siis yhdistää hyötykasvit, yrtit ym. pihan koristekasvillisuuteen, tyyliin ja rakenteisiin. Samoin kuin koristekasvi-istutusten suunnittelussa, kannattaa hyödyntää kasvien korkeuseroja ja lehdiltään eri värisiä ja muotoisia lajeja.

Parsa ja fenkoli sekä yrtit, kuten rosmariini, timjami ja salvia, ovat loistavia ja monipuolisia. Korkeat ja ”dramaattiset” kasvit, kuten artisokat, Saksankirveli sekä raparperi tuovat vaihtelua. Saksankirveli menestyy myös melko varjoisessa kasvupaikassa. Sekaan herkempiä kasveja kuten ruohosipuli, vaarinlaukka ja laventeli.

Mansikoissa on kauniin valkoiset kukat, ne toimivat myös hyvin reunus- ja maanpeittokasveina, samoin kuin mesimarja. Kuunliljaakin voi syödä, päivänliljan nuppuja, unohtamatta ruusunmarjoja.

Hedelmäpuut ja pensaat ovat myös ilmeisiä lisäyksiä ruokapuutarhaan. Marjapensaiden lisäksi, Japaninruusukvitteni, viiniköynnökset ja eri korkuiset aronialajikkeet.

Myös orapihlaja ja pähkinäpensas sopivat ruokametsään ja syötävään puuutarhaan, miksei koristeomenapuutkin ja erityisesti pensasmaiset kirsikat; suklaakirsikka ja nukkakirsikka.

Niityn voi perustaa kylvämällä ja istuttamalla yrttejä, syötäviä kukkia.

Hyötykasveilla korostuu valonsaanti ja tilantarve, jotta saataisin myös satoa. Valonsaannin voi optimoida orgaanisen kaarevalinjaisella istutusalueella, parin vuosikymmenen takainen perennapenkkien ns. munuaisen muotoinenmalli, jossa valo pääsee paremmin keskelle. Kun kasvualusta kohoaa penkin keskustaa kohti maltillisesti, saadaan erilaisia kasvupaikkoja vaihtelevalle kasvillisuudelle ja näyttävyyttä korkeuseroilla.

Myös eri korkuisilla viljelylavoilla saadaan nostettua valovaatimusten mukaan kasveja ylemmäs tai varjostaa rakenteella vähemmässä valossa viihtyviä kasveja.

Sen lisäksi, että pihaan istutetaan nyt koristekasveiksi hyötykasveja, perinteinen yksivuotisten hyötykasvien viljely kiinnostaa edelleen.

Viljely onnistuu vaivattomasti myös kompakteissa kaupunkioloissa astioissa, laatikoissa ja viherseinissä, jotka ovat mahtava lisä myös suurempaan hyötypuutarhaan.

Pienet viljelyastiat kuivuvat nopeasti, joten kastelusta on tärkeä huolehtia.

Perinteisemmät viljelylaatikot ja -lavat voivat ulkopinnaltaan olla mitä tahansa materiaalia, joka sopii pihan muuhun tyyliin:

metallia, esim. cortenteräs tai pelkkä metallireunus
puun ulkopinta voidaan käsitellä luonnonmaaleilla tai öljyillä
itse tykkään myrkyttömästä ja kestävästä, ajan myötä harmaantuvasta lehtikuusesta.

Älä käytä kestopuuta tai autonrenkaita kosketuksissa syötävien kasvien kasvualustamullan kanssa.

Vaikka monivuotiset kasvit ovatkin keskeinen osa istutussuunnitelmassa, tietyillä koristeellisilla yksivuotisilla kasveilla, kuten retiisillä ja punajuurilla, on myös paikkansa, ne lisäävät reunuskasveina väriä ja muotoa.

Samasta aiheesta myös edellisessä kirjoituksessa.

Pihasuunnittelu – Näkösuojaa ja yksityisyyttä pihaan

Hieman luovuutta ja harkittua suunnittelua käyttämällä voit muuntaa puutarhasi suojaisaksi pakopaikaksi, jossa voit rentoutua omassa rauhassa. Tässä muutamia pihasuunnittelijan käyttämiä elementtejä pihan yksityisyyden parantamiseen.

Useimmissa projekteissa näkösuojaa pihan oleskelualueelle ja kodin ikkunoiden eteen pidetään tärkeänä. On hyvin ymmärrettävää, että kiireisessä maailmassamme rauhan ja hiljaisuuden hetkien löytäminen voi olla haastavaa ja suomalaiset eivät useinkaan ole 24 h sosiaalisia, vaikka naapurit olisikin huippumukavia.

Eikä kukaan varmastikaan toivo, että kadulta on suora näkymä kodin yksityisiin tiloihin.

Halutaan kuitenkin mahdollisimman paljon valoa myös sisätiloihin, jolloin näkösuoja ei voi olla liian hallitseva ja varjostava.

Näkösuojan kannalta oikeisiin paikkoihin sijoiteltu kasvillisuus. Yksi tehokkaimmista tavoista luoda yksityisyyttä puutarhassasi on istutusten sijoittelu ja käytettävä kasvillisuus. Aiemmin kirjoittelin kasvillisuuden käytöstä näkösuojana myös tuossa kasvillisuusaita jutussa.

Korkeita pensaita tai puita istutetaan tontin reuna-alueille estämään näkymät naapuritontilta tai kadulta. Kasvillisuus sijoitellaan luonteviksi ryhmiksi kohtiin, joihin kaivataan näkösuojaa, eikä tonttia kiertäväksi yhtenäiseksi aidaksi.

Tietenkin nämä kaksi istutustapaa voi yhdistää!

Kasveja ei myöskään istuteta seinämäksi tai aidaksi esim. terassin reunaan, jolloin ne varjostavat oleskelualuetta tai ikkunoita. Tontin voi silloin rajata osittain myös matalalla aidanteella tai rakenteellisella aidalla.

Kasvillisuus valitaan niin, että ympäri vuoden tarvittavan näkösuojan kohtiin lisätään havukasveja lehtipensaiden yhteyteen ja kapeisiin tiloihin, esim. pylväsmallisia puita ja köynnösseinäkkeitä. Kannattaa myös valita mahdollisimman nopeasti kasvavia lajikkeita.

Tottakai hyvä vaihtoehto on kasvillisuusaita, jos siihen löytyy tontilla tilaa ja sen vuosittaiseen leikkaamiseen innostusta. Rakenteellisten- ja kasvillisuusaitojen yhdistäminen tuo vaihtelua ja modernimpaa näkymää. Säännöllisesti hoidettu kuusiaita on kyllä myös upea ja paras näkösuoja ympäri vuoden, mutta kaikkiin pihoihin se ei sovi. Kasvillisuusaita on myös useimmiten ensimmäinen toive näkösuojaksi.

Havukasviaita on tehokas näkösuoja, mutta usein synkkä ja liian varjostava. Se ei myöskään sovi joka koteeseen, eikä myöskään menesty joka paikassa.

Aidat ja näkösuojarimoitukset. Perinteiset aidat tai koristeelliset näkösuojat ovat klassisia vaihtoehtoja puutarhan yksityisyyden lisäämiseksi. Pihan rakenteita suunniteltaessa on tietysti huomioitava rakennustapaohjeet ja -määräykset, koskien korkeutta ja sijaintia yms. Valitse rakenteisiin materiaaleja, jotka täydentävät rakennuksen ja pihan tyyliä, olipa se sitten puu, siro metalli tai vaikkapa luonnollinen bambu- tai pajusermi

Rimoitus- ja tilanjakajarakenteita voidaan käyttää eri alueiden rajaamiseen pihassasi, kuten kodikkaan istuinnurkkauksen tai lukunurkan luomiseen, samalla kun lisätään yksityisyyttä ja toimintoja samanaikaisesti.

Pergolat ja kaarikäytävät, liittyvät usein rimoituksiin ja köynnösseinäkkeisiin. Sen lisäksi, että rakenteet tuovat vaihtelua, syvyyttä ja kiinnostavia yksityiskohtia pihaan, luovat ne myös suojaisia tiloja rentoutumiseen ja viihtymiseen.

Yksityisyyttä voi parantaa köynnöksillä, kasvillisuusamppeleilla ja verhoilla. Voit myös ripustaa koristeellisia lyhtyjä tai valonauhoja luodaksesi tunnelmaa ja pidentää ulkona vietettyä aikaa iltaisin.

Köynnösseinäkkeiden ja rimoitusten tavoin voi käyttää viherseiniä ja nostettuja istutusastioita. Jos tila on rajallinen tai pidät modernista ilmeestä, harkitse viherseinänseinän tai vertikaalipuutarhan asentamista. Nämä rakenteet tarjoavat paitsi yksityisyyttä myös lisäävät visuaalista mielenkiintoa ja vihreyttä ulkotilaasi.

Myös pihan muut rakenteet, kuten pihavarasto tai kasvihuone voidaan hyvin ottaa osaksi näkösuojaa.

Vesielementit, kuten suihkulähteet, lampi tai vesiputous, ei vain lisää rauhoittavaa tunnelmaa puutarhaasi vaan peittää myös ei-toivottua melua ja häiriöitä kaupunkiympäristöstä.

Sijoita vesielementit samalla strategisesti pihan kohokohdaksi, joka rauhoittavan tunnelman lisäksi on visuaalisesti kaunis yksityiskohta.

Valot, kohdevaloilla ja rajattuja alueita valaisevilla valaisimilla, saadaan yksityinen tunnelma, jolloin hämärään aikaan näkyy vain halutut yksityiskohdat ja rakenteet pihassa.

Ulko-oleskelutila valaistaan sitten enemmänkin tunnelmavaloilla ja tulipaikalla, kuin yleisvaloilla. Liiketunnistinvalaisimet toimivat hyvin yleisvaloina, niissä kohdin kun niitä kaivataan, eivätkä valaise koko pihaa koko ajan.

Mitä nurmikon tilalle? – ja miksi kannattaa harkita vaihtamista

Nurmialueiden poistaminen pihasta vähentää hoitotoimenpiteitä, samalla lisätään pihan kasvillisuuden monimuotoisuutta, kuten jo kuivista soraniityistä kirjoittaessani mainitsin…

Sen lisäksi, että nurmikoton piha on helppohoitoisempi on se myös yleensä parempi vaihtoehto ympäristölle. Tässä vaiheessa huomautuksena, suurien alueiden kattaminen koristesomerolla tai soralla, ts. nurmikon korvaaminen kiviaineksella, ei ole helppohoitoinen vaihtoehto. Pinnan puhtaana pito on hankalaa ja vaatii ainakin lehtipuhaltimen puhdistamiseen. Alueilla, joilla ei kuljeta, muuttuu kivien sekaan jääneet lehdet yms. nopeasti kasvualustaksi ja sorasta muodostuu niitty halusit tai et.

Ehkä yksi nurmikottoman pihan suurimmista viehätyksistä on sen vähähuoltoisuus, mikä puolestaan tekee siitä ympäristön kannalta kestävämmän vaihtoehdon. Usein nurmikon ”korvikkeet” vaativat vain vähän tai ei ollenkaan vettä ja rikkakasvien torjuntaa. Tämän lisäksi vähennetään maaperään joutuvien kemikaalien määrää, kun korvataan lannoitteilla ruokittava nurmikko kestävimmillä ja luonnollisemmilla ratkaisuilla.

Piha voi silti olla vehreä ja näyttävä ilman jatkuvaa leikkuuta, kitkemistä tai lannoitusta. Rehevämpi ja monimuotoisempi kasvillisuus ja soraniityt pidättävät ja ohjaavat myös pintavesiä.

Muutamia ratkaisuja, joilla olen suunnitteluprojekteissa korvannut puutarhanurmikon tai vähentänyt leikattavaa nurmikkoa…

Vuodenaikojen vaihdellessa monimuotoisempi kasvillisuus tekee pihasta mielenkiintoisemman näköisen, kun taas nurmikot näyttävät samalta ympäri koko kasvukauden. Esimerkiksi koristeruohojen kukinnot syksyllä, talventörröttäjät ja tietysti syysväritys.

Vaihtelevalla maanpeitekasvillisuudella ja istutusalueiden yhdistelmillä saa lisättyä näkymään kolmiulotteisuutta ja tekstuuria, vaikka jonkinlainen nurmialue pihassa olisikin, esimerkiksi pelikenttänä tai kulkuväylänä.

Kuntta on ehdottomasti ollut yleisimmin käytetty vaihtoehto nurmikolle. Metsänpohjasiirre sopii kuiviin aurinkoisiin paikkoihin. Se on parhaimmillaan kohteisssa, joissa on jo luonnostaan hiekkainen metsänpohjan kasvualusta, jonka muuttaminen nurmikon kasvualustaksi olisi suuritöistä.

Kuntta ei kestä tallaamista, joten kulkuväylät täytyy suunnitella esim. kiviaineksesta. Toisaalta jos halutaan oikein metsäinen piha, saavat polut muodostua kunttapintaan, kuten metsässä muutenkin. Mutta pelikentälle se ei ole sopiva alusta… ehkä frisbeegolfille?

Kuntan rinnalle on viime vuosina tullut toive niittymäisestä pihasta. Tällä hetkellä saadaan myös niittyä siirteenä, jolloin melko hitaasti itäviä ja kukkivia niittykasveja ei tarvitse odotella, vaan saadaan valmis näkymä heti.

Jäkälää toimittaa www.nordenmoss.fi (kuva Norden Moss)

Siirteenä saadaan myös jäkälää, jota voidaan kasvillisuuskattojen lisäksi käyttää pihaan. Kuten kuntta, se sopii suomalaiseen ympäristöön. Erityisesti kuitenkin käyttäisin metsäpihoihin ja metsään rajoittuvaan pihaan sekä näyttäviin modernin rakennetun pihan yksityiskohtiin. Esimerkiksi istutusaltaat, kivipuutarhat ja kääntöympyrät jne.

Jäkälä viihtyy kuivalla ja aurinkoisella paikalla, kasvualustaksi riittää hiekkainen metsänpohja kuten kuntalle. Myöskään jäkälä ei kestä kulutusta, joten kulkuväylät tehdään jostakin muusta materiaalista, mielellään tietysti mahdollisimman luonnollisista; liuskekivi, pitkospuut, hiekkapolku.

Nurmikon tilalle loistava vaihtoehto on soraniitty, jossa käytetään soraa, someroa tai hiekkaa kasvualustana pääasiassa paikallisille ja alueen alkuperäisille luonnonkasveille. Luonnonkukkaniitty, johon saa levitä alueelta kasvillisuutta muodostuu luonnostaan vaihtelevia olosuhteita kestävä väriloisto. Toisin kuin puutarhanurmikko, joka on yksivärinen, vaatii kastelua ja saattaa myös vaurioitua talven aikana.

Niittyyn liityvä vaihtoehto on luonnonnurmikko, jätetään siis vaan nurmikko leikkaamatta tai siis leikataan huomattavasti harvemmin kuin puutarhanurmi yleensä.

Luonnonnurmikot koostuvat useista alkuperäisistä nurmikasveista, joiden sekaan voidaan myös laikkuihin kylvää lisää lajeja. Niityt voidaan suunnitella niitetyillä poluilla kävelyä varten tai jättää niittämättä luonnollisemman ilmeen saamiseksi.

Itse leikkaan vanhaan nurmikkoon 2-3 viikon välein kulkuväylät, niihin kohtiin joihin ne on vuosien saatossa muodostunut.

Nurmikon leikkaamatta jättämisen jälkeen yllätti, kuinka nopeasti kasvilajien ja kukinnan määrä lisääntyi. Vanhalla nurmikolla on aina muutakin kuin nurmiheinä, lajit eivät vaan pääse kasvuun voimakkaan heinäkasvin ja leikkuiden takia.

Kuten nimestä voi päätellä, apilanurmikolla korvataan nurmiheinät apilalla. Myös apilanurmi edistää biologista monimuotoisuutta, hyödyttää pölyttäjiä sekä parantaa maaperää. Apila pysyy vihreänä lämpiminä kausina, jolloin perinteinen nurmikko voi palaa auringossa. Apila menestyy monilla kasvupaikoilla, kunhan se saa valoa. Voimakaskasvuisena apila kuitenkin helposti niityllä käytettynä valtaa liikaa tilaa muilta niittykasveilta. Apilanurmea ei ole välttämätöntä leikata, sekaan kuitenkin kylväytyy heinää vuosien kuluessa, jota voi halutessaan lyhentää.

Tämä tietysti riippuu hyvin pitkälle tontista, mutta varsinkin uudiskohteissa kannattaa harkita ehdottomasti pihan rakentamista tontin ehdoilla. Suosikkivaihtoehtoni nurmikolle onkin säästää pihassa kaikki kalliot ja metsänpohjat, mitä paikalla jo on. Mutta, tietysti suunnitelmallisesti!

Usein vanhoissa pihoissa kartoituskäynnillä kuulee kuinka asiakas kertoo nurmikon aina kuivuvan kesällä tietystä kohdasta, jolloin selviää, että alla on kallio. Vanhoissa pihoissa ehdotan (melkein) aina kallion kaivamista esiin nurmikon alta, sen mukaan suunnitellaan sitten pihan uutta järjestystä. Huomioiden tietysti asiakkaan toiveet! Tässäkin suunnitelmallisuus ja muut toimenpiteet otetaan huomioon, esim. ollaanko pihaa mahdollisesti täyttämässä lisää tms. piharemontin yhteydessä.

Ei ole välttämätöntä yrittää saada kalliopohjaiseen pihaan nurmialuetta, joka ei koskaan tule menestymään kuumenevan kallion päällä, ohuessa, kuivassa kasvualustassa. Muuten kuin valtavalla määrällä kastelua.

Samoin jos tontti on hapanta metsänpohjaa, kuten sanottua, vaatii se huomattavan määrän toimenpiteitä, että nurmikolle saadaan sopiva kasvualusta sekä perustamisvaiheessa ja jatkossakin (sammaleen poisto, kalkitus…)

Lisää nurmikollesi korkeusvaihtelua ja rakennetta istuttamalla muutamia maanpeitekasveja reunoille tai laikkuihin nurmikon keskelle. Tai korvaa nurmialue kokonaan maanpeitekasveilla. Erityisesti luiskissa, missä nurmikon leikkuukin on hankalaa, maanpeitekasvit ja mahdollisesti niihin yhdistetyt saumattavat kivet (pihan tyylistä riippuen) ovat kestävä ja helppohoitoinen ratkaisu.

Suosittuja lajikkeita ovat mm. ajuruohot, maksaruohot ja akankaali, jotka kestävät myös jonkin verran kulkua. Lisäksi eri kurjenpolvien yhdistelmät, ne kukkivat lähes koko kesän ja hieman eri korkuisina ja värisinä.

Maanpeitekasvi voi olla myös pensas tai havukasvi, kääpiökataja, lamoherukka, lamohietakirsikka, lamovuohenkuusama, tuivio… Näiden väliin perustetaan tarvittaessa luontevaan kohtaan kulkuväylät.

Sammal on vähän huoltoa vaativa nurmikon vaihtoehto, joka pysyy vihreänä ympäri vuoden eikä vaadi leikkaamista, kitkemistä, kastelua tai lannoitusta. Se on ihanteellinen varjoisiin paikkoihin, joissa on kosteutta sekä valmiiksi hapan metsänpohja tai valumavesi. Yhdistä sammalpintaan soraa tai muita pintakiviä, laattoja tms. saadaksesi tunnelmallisen näkymän. Japanilaista puutarhaa rakentaessasi on sammal yksi ehdoton materiaali. Sammalen kasvua voi alkuvaiheessa parantaa happamalla sumutusvedellä, esim. jugurtti/piimä -liuos.

Monet sammallajit kestävät myös jonkin verran kulkua, mutta päivittäin käytössä oleviin kohtiin kannattaa lisätä vähintään askelkiviä.

Persiljaa, ruohosipulia, rosmariinia, oreganoa, timjamia, basilikaa ja piparminttua… Osan pihan nurmialueesta, tai pienessä pihassa kokonaan voidaan korvata yrttitarhalla ja esim. kesäkukka- tai leikkokukka viljelmillä. Voit käyttää yrttejä keittiössä ja ne tuoksuvat ihanalta, ja useimmissa tapauksissa pölyttäjät, kuten mehiläiset ja perhoset, rakastavat yrttikukkia.

Esimerkiksi pensasmainen laventeli ja matalakasvuiset yrtit kuten rosmariini luovat tuoksuvan ja rehevän näkymän. Monet vähän huoltoa vaativat Välimeren yrtit, kuten timjami ja oregano, kestävät kuivia olosuhteita, mikä tarkoittaa, että ne menestyvät vähäisellä kastelulla ja paahteisella paikalla.

Yrttitarhasta pidemmälle viety versio ruokametsä on tällä hetkellä nosteessa oleva malli pihasta tai pihan osasta. Ruokametsässä luodaan luonnollisia elinympäristöjä, jotka sisältävät syötäviä kasveja. Ajatuksena on tuottaa myös eläimille ruokaa.

Kasvillisuus on kerroksittain hedelmä- ja pähkinäpuita, marjapensaita, yrttejä ja juureksia, jotka muodostavat ekosysteemin, joka tuottaa ruokaa ja on näyttävä, vehreä piha.

Pihanurmikoilla kasteluvesi menee käytännössä hukkaan, järkevämpää on käyttää kasteluvesi kasveille, jotka tuottavat ruokaa. Yrttitarha ja ruokametsä vaativat perustamisvaiheessa enemmän omistautumista ja innostusta, ettei mikään kasvi pääse valtaamaan alaa.

Pihan voi tietysti kattaa kokonaan erilaisilla rakenteilla: kiveykset, terassit, istutusaltaat ja -alueet kuorikatteella, kiviaineskulkuväylät ja leikkialueet jne.

Välttämättä betonikivillä kokonaan rakennettu piha ei ole ekologisin vaihtoehto. Betoni kyllä sitoo ilmasta hiilidioksidia! Kivi- ja puurakenteet eivät ole myöskään perustamisvaiheessa edullisin ratkaisu.

Mahtava vaihtoehto on nurmi- ja hulekivet, joilla saadaan autopihaan ja kulkuväyliinkin vihreyttä ja veden läpäisyä.

Vaihtoehtoiset ratkaisut, kuten maanpeitekasvillisuus, niityt ja sorapuutarhat ovat reheviä, vähemmän huollettavia ja ns. luonnonkauniita.

Jos toiveenasi on hyvin selkeästi jäsennelty ja terävälinjainen piha voi niitykasvillisuutta ja maanpeitekasveja, sekä kunttaakin hyvin yhdistellä linjakkaisiin materiaaleihin: Näyttävät reunakivet, betonivalumuurit, rajatut niittyalueet… Näyttää hyvältä yhdisteltynä!

Toisaalta sitten taas kaunis kesäinen luonnonkukkapuutarha, jossa maalaismainen puinen portti ja takorautainen pergola taustalla.

On siis järkevää tehdä pihasuunnitelma, ennen kuin valitset, minkä nurmikottoman vaihtoehdon haluat toteuttaa pihassasi, jotta tunnelma ja näkymät pysyvät tyylikkäinä, yhtenäisenä ja harmonisina. Emme halua tilkkutäkkimäistä materiaalien testausaluetta. On myös tietysti tiedettävä, mitkä vaihtoehdot ovat toteutettavissa kasvuolosuhteiden perusteella. Maanlaatu, valon määrä, veden määrä.

Sen lisäksi kannattaa, kuten aina pihasuunnittelussa, miettiä pihan käyttötarkoitusta. Jos tarvitaan leikki- tai pelialue, nurmikko on hyvä vaihtoehto. Myös metsäinen piha on mainio leikkipaikka!

Tekonurmi materiaalina kannattaa ehdottomasti unohtaa.

Tällä hetkellä niittymaton hinta asennettuna, siirteen tyypistä/kasvillisuudesta riippuen 50-80 € / m².

Kuntan neliöhinta asennettuna 30 € / m² ja jäkäläsiirteen hinta jonkin verran kunttaa enemmän. Siirteiden hinta määräytyy toimitettavan neliömäärän mukaisesti.

pihasuunnittelu Kevät – www.kevat.net

Miten perustetaan niitty

Niityt ovat kauniita, dynaamisia elinympäristöjä, joissa on runsaasti kasvi- ja eläinpopulaatioita.

Perustamalla niittyalue tai luonnonnurmikko parannetaan maaperää, hyönteisten ja muiden eläinten elinympäristöä sekä kasvillisuuden monimuotoisuutta. Niityt antavat myös taiteellista vapautta toteuttaa persoonallisempia pihoja ja näkymiä.

Samalla pihan hoito helpottuu, kun vapaudutaan viikottaisesta nurmikonleikkuurutiinista. Sorapohjaiselle niityllä ei menesty voimakaskasvuiset ravinteikkaiden maiden rikkakasvit, koska kasvualusta on kuiva ja karu.

Niittyjen luonnonkukkia voidaan lisätä kylvämällä uusia niittyjä tai palauttamalla nurmialueita ja vanhoja peltoja ym. takaisin niityiksi.

Vanha nurmikko voidaan jättää leikkaamatta, köyhdyttää kasvualustaa hiekalla tai soralla ja kylvää tai istuttaa laikkuihin niittykasveja. Tärkeintä on hallita voimakaskasvuista nurmiheinää valtaamasta koko aluetta.

Kukkaniityn perustaminen:

Niityn pohjamaa muokataan sekä poistetaan rikkakasvit ja niiden juuret. Jyrsin on tehokas, mutta samalla se pilkkoo niittykasveille haitallisten rikkakasvien juuret, jolloin niiden määrä lisääntyy.

Ensin kannattaa kuitenkin odottaa ja tarkistaa, kasvaako alueella jo valmiiksi niittykasveja.

Niitty perustetaan aurinkoiselle paikalle.

Pohjamaa tulee olla karua ja hiekkapitoista, ravinneköyhää. Eli ei lannoiteta ja tarvittaessa köyhdytetään pohjamaata sekoittamalla hiekkaa pohjamaahan tai poistamalla humuskerrosta. Kasvualustaa voi kuitenkin kalkita.

Pinta katetaan muutaman cm kerroksella soraa, hiekkaa tai someroa. Monivuotisten niittykasvien siemenet kylvetään laikkuihin, eikä niitä peitetä. Lisäksi istutetaan niittykasviperennojen taimia.

Kylvetään syksyllä tai keväällä, jolloin kasvualusta on kostea.

Muista, että monivuotiset kasvit eivät kuki vielä seuraavana vuonna. Niitty muodostuuu muutaman vuoden aikana. Tänä aikana on myös huolehdittava, ettei rikkakasveja pääse leviämään alueelle.

Alueilla, joissa esim. nurmikko poistetaan kokonaan ja kasvualustan pintamaa vaihdetaan, on tärkeää estää rikkakasvien siemenien itäminen kylvettävän suojaheinän avulla. Suojaheinät peittävät nopeasti maanpinnan matalalla kasvulla, joka voittaa rikkakasvit, ja juuret tunkeutuvat syvälle maaperään ja parantavat sen rakennetta.

Suojaheinä näyttää nopeasti vehreältä ja edesauttaa mikrobien elämää maaperässä.

Hyvin rikkaruohottuneilla alueilla kannattaa harkita kesannointia ennen luonnonkasvien siementen kylvöä.

Niittyä hoidetaan niittämällä loppukesällä ja torjumalla haitallisia voimakkaasti leviäviä lajeja.

Vaikka niitty pyritään perustamaan kuivalle ja aurinkoiselle paikalle, ei kaikkiin olosuhteisiin voi vaikuttaa. Senpä takia kylvettävät lajit valitaan ko. kasvupaikan mukaan.

Istutettavista perennoista sopivia ovat leviävät, kuivuutta kestävät, ei kuitenkaan liian voimakkaat vieraslajit.

Maksaruohot esimerkiksi kasvavat niityn reunamilla, kalliolla ja pohjakasvina ohuessakin hiekkakerroksessa. Paikoilla, joissa saattaa ajoittain olla tulvavesiä valitaan kasvit sen mukaan, esim. rantakukka.

Punahatut, päivänkakkarat, kellokukat, ohdakkeet, koristeheinät, kärsämöt, laventeli…

pihasuunnittelu

Koristeheinät sopivat kaiken tyylisiin pihoihin

Viime vuosina pihasuunnittelussa trendanneet koristeheinät jatkavat yhtenä suosituimmista kasvityypeistä, kun kysytään pihaan liittyvistä toiveista.

Pääasiassa istuttevat koristeheinät ovat monivuotisia, mutta muutamia näyttäviä lajikkeita esim. hurmesilkkiheinä, ihana yksivuotinen jänönhäntä, erittäin näyttävä pampaheinä ja tumma, melkein mustalehtinen Arabiansulkahirssi ja käärmeenparta istutetaan kausikasveina huonon talvenkestävyyden takia.

Koristeheiniä voi myös yrittää talvettaa sopivissa olosuhteissa, kuivassa ja viileässä varastossa, jossa lämpötila ei pääse laskemaan pakkasen puolelle.
Kestävimpiä korisheiniä taas ovat esim. koristekastikat, varjosarat, ikikaura ja siniheinät.

Kun koristeheinille valitaan niiden menestymisen kannalta suotuisin kasvupaikka ne ovat todella helppohoitoisia, kunhan kuivia lehtiä poistetaan ja tehdään tilaa uusille lehdille keväällä.

Istutusvaiheessa lannoitetaan, mutta useimmat heinät kasvavat ja menestyvät luonnossa karussa ja ravinneköyhässä maassa.
Hoito helpottuu, kun mullan pinnalla käyttää ohutta kerrosta kateainetta ainakin alkuvaiheessa ja yksittäisinä mättäinä kasvaville heinille. Soraa, kiviä tai kuorikatetta. Katteessa myös heinät erottuvat paremmin.

Korkeita ja kookkaita heiniä, kuten elefanttiheinä, isosiniheinä ja koristekastikka kannattaa käyttää yhdistelemällä ikivihreisiin kasveihin esim. useisiin kasvutavaltaan pyöreisiin tai muuten geometrisen muotoisiin havukasveihin sekä kompakteihin alppiruusulajikkeisiin. Etualalle lisätään värikästä matalaa maanpeitekasvia, matalampaa eriväristä heinää tai koristesomeroa, jolloin saadaan moderni, yksinkertainen ja näyttävä istutus.

Pelkistetyssä pihassa istutetaan yhtä lajia koristeheiniä yhtenäisenä kasvillisuusalueena. Silloin kuitenkin istutusalue on tyhjä keväällä, eli kannattaa istuttaa myös suuri määrä voimakkaan värisiä sipulikasveja samaan kasvualustaan tai esimerkiksi ukkolaukkaa (Allium) heinien sekaan.

Kauneimmat koristeheinät mielestäni massaistutuksissa ovat auringossa viihtyvä nurmilauha ’Palava’, koristekastikka, siniheinä, matala varjossa viihtyvä idänvarjosara ja unkarinhöyhenheinä, josta on kuitenkin mainittava sen olevan melko talvenarka. Se on ihanan ilmava myös ruukkuistutuksissa ja säilyy paremmin ruukussa, jos se talvetetaan varastossa kuin maahan istutettuna.

Näyttävät, kookkaat koristeheinät kannattaa aina valaista kohdevaloilla ja sijoittaa ne lähelle oleskelualueita, jolloin niistä tuulessa kuuluva rauhoittava ääni luo tunnelmaa. Parhaiten kahisevat kirsiheinä ja viiruhelpi.

Viiruhelpi kuitenkin leviää voimakkaasti, joten se kannattaa huolellisesti rajata muusta kasvillisuudesta. Rajauksen voi tehdä juuriestematolla tai istuttamalla viiruhelpin saaviin, joka upotetaan maahan, siis pohja pois leikattuna. Myös muusta kasvillisuudesta erillisenä omana istutuksenaan esim. kallionkolossa viiruhelpi ei pääse leviämään liian voimakkaasti. Viiruhelpin kirjavien lehtien väri on auringossa parhaimmillaan.

Muita voimakkaasti leviäviä lajeja on esimerkiksi hyvin kuivilla ja karuilla kasvupaikoilla menestyvä rantavehnä ja nurmilauha. Oikeassa paikassa voimakkaasti leviävät koristeheinät tietysti toimivat. Esimerkiksi laajoissa, yhden kasvin istutuksissa ja rinteissä, joissa ne sitovat juurillaan maata ja estävät eroosiota.

Perinteisemmässä pihassa korkeiden koristeheinien kanssa istutetaan korkeita, näyttävän kukinnan perennoja. Paljon eri aikaan kukkivia: pionit, kurjenmiekka, päivänlilja, punalatva, tädykkeet, rantakukka, jaloangervot.

Eri väristen, korkuisten ja kasvutavaltaan erilaisten koristeheinien ryhmät tuovat muutaman lajin perennapenkkiin vaihtelevia yksityiskohtia, ilmavuutta ja koristeellisuutta vielä talvellakin talventörröttäjinä. Näyttävimmät ja tuiverrusta parhaiten kestävät talventörröttäjät mielestäni ovat elefanttiheinä ja koristekastikka ’Karl Foester’.

Varsinkin talvenarkojen lajien versot ja ontot korret kannattaa jättää syksyllä leikkaamatta, jolloin talvenkestävyys paranee. Joitakin koristeheiniä ei leikata lainkaan edes keväällä, vaan ne säilyvät sellaisenaan lumen alla, ikivihreänä. Tällaisia ovat idänvarjosara, palmusara ja kuparisara.
Talvenkestävyyttä parantaa myös istuttaminen kohopenkkiin tai muuten varmistamalla, ettei koristeheinät kärsi talvimärkyydestä.

https://www.nytimes.com/2022/03/02/realestate/gravel-gardens.html — the new york times

Niittymäistä, luonnonmukaista ilmavuutta ja herkkyyttä saadaan istuttamalla kevyitä, tuulessa huojuvia keskikorkeita koristeheiniä, esim. timanttikastikka, nurmilauha ’Palava’ ja unkarinhöyhenheinä laajaksi alueeksi yhdessä pastellisävyisten perennojen kanssa: tarhakärsämö, punapäivänkakkara, akileija, ampiaisyrtti, tähtiputket, punaluppio, kurjenpolvet. Istutusalueen reunan voi vielä muotoilla kaarevaksi, vaihtelevan orgaanisen muotoiseksi ja lisätä muutamia eri kokoisia kiviä tai polun niityn poikki.

Perennaniitty toimii hienosti pienten puiden alustassa. Olen suunnitellut myös ”niittyistutusaltaita” antiikkimuurikivistä, joiden kasvillisuus on niittymäinen sekoitus koristeheiniä ja perennoja.

Merenrantatunnelmaa voi jäljitellä istuttamalla eri korkuisia ja sävyisiä heiniä kivikkoon ja lisätä esimerkiksi matalaa maksaruohoa tai rantalaukkaneilikkaa. Kivikkoistutus tehdään aurinkoiseen paikkaan, jolloin kivialueet pysyvät puhtaampana kuivassa pienilmastossa. Kuivassa ja aurinkoisessa viihtyviä koristeheinälajeja on esimerkiksi hopeatoppo, sininata ja erityisesti rantavehnä.

Väreillä ja eri muodoilla saadaan vaihtelua, kontrastia ja koristeellisuutta muihinkin istutuksiin ja katseenvangitsijoita kasviryhmiin ja istutusallas rakenteisiin.
Hakoneheinä ’Aureola’ :n mättäänä kasvavat lehdet ovat keltaiset, joissa näkyy keväällä ja syksyllä punertavaa. Kosteassa ja tuoreessa kasvualustassa menestyvä hakoneheinä sopii hienosti vaikka parina kappaleena vesiaiheen reunalle.

Punertava on myös mielenkiintoinen hurmesilkkiheinä, väri on sitä punaisempi, mitä aurinkoisempaan paikkaan hurmesilkkiheinä istutetaan. Se on kuitenkin melko talvenarka.

Muita vesiaiheen yhteyteen kosteahkoon maahan sopivia koristeheiniä on esimerkiksi kirkkaan vihreä palmusara, joka muistuttaa vähän bambua ja viihtyy varjossakin. Palmusarasta on myös matalampi versio, joka sopii vaikka kausi-istutusastioihin.
Kasvutavaltaan muista koristeheinistä erottuvat vihvilät vaativat kostean kasvupaikan, eli ne pitääkin istuttaa vesiaiheen tai muun kosteikon kasviryhmään.

Ihanat, myös muista heinistä väritykseltään erottuvat, rusehtavasävyiset pronssisara ja kuparisara ovat nekin valitettavasti hieman talvenarkoja, mutta lämpimässä multavassa ja läpäisevässä kasvualustassa ne menestyvät.
Niistä saadaan talvellakin väriä pihan istutusalueisiin. Erityisen hieno yhdistelmä on (ainakin mun mielestäni) kuparisara ja siniharmaa matala havukasvi, esim. sinikataja. Lisäksi sopii vielä vaikka kartiovalkokuusi.

Modernimmassa pihassa keltaisena erottuva kirjopuntarpää sopii hienosti violetti-/tummalehtisten, esim. tarhakeijunkukan seuraan ja perinteisemmässä perennaryhmässä se sopii kelta- ja oranssisävyisiin istutuksiin.
Kasvi kannattaa leikata noin 10 cm korkeudelta kukinnan jälkeen, jolloin lehdet säilyvät värikkäinä.
Keltainen on myös nimensä mukaisesti matala ja kosteassa kasvualustassa viihtyvä keltasara. Siihen tulee myös erottuvat kukinnot keskikesällä.

Siniharmaa sininata on näyttävä pallomaisena mättäänä kasvava heinä. Se toimii myös massaistutuksena esimerkiksi modernissa hyvin pienessä pihassa nurmialueen tilalla. Tai yhdistettynä tummalehtiseen maanpeitekasviin, kuten akankaali tai tummaan maanpeitehavuun.
Hopeatoppo on kaunis sinertävän vihreä mätäsmäinen koristeheinä.
Kauniina mättäänä kasvaa myös auringossa viihtyvä kirjavalehtinen kirjosiniheinä ’Variegata’ ja pienehkö hillitysti leviävä hopeapiippo, joka viihtyy monilla kasvupaikoilla.

Edelleen sinertävä lehtinen jämäkkä ja pystykasvuinen ikikaura on näyttävä ruukkuistutuksissa ja koristeheinien kasviryhmässä tai voimakkaan väristen perennojen kanssa.

Koristeheiniä kannattaa kasviryhmien lisäksi istuttaa myös astioihin ja ruukkuihin, jolloin niiden seuraksi voidaan vaihtaa vuosittain kausikasveja tai tehdä esim. havujen kanssa termoruukkuihin ympäri vuoden koristeellinen istutus. Monivuotiset koristeheinälajit talvehtivat kuitenkin parhaiten maahan istutettuna, halutessaan astian voi valita niin, että koko ruukku olisi mahdollista kaivaa maahan talvisäilytykseen.

Kuivan paikan heinälajit viihtyvät pienemmissä ruukuissa kuin kosteamman kasvupaikan heinät, joiden kasvualusta ei saa tietysti kuivua. Ruukkuistutuksia lannoitetaan ja kastellaan koko kesän (sään mukaan), elokuun alussa lannoittaminen lopetetaan.

Koristeheinistä on siis moneksi ja ne sopivat kaikenlaisiin pihoihin. Niillä kannattaa keventää erityisesti laajoja perennapenkkejä ja tummia havukasviryhmiä.
Monet koristeheinät menestyvät tavallisessa hiekkapitoisessa vihermullalla perustetussa kasvualustassa puolivarjosta aurinkoon. Juurtumisen ajan alkuhoidon jälkeen eivät siis juurikaan erityistä hoitoa kaipaa.

pihasuunnittelu

Pensasaidan istutus – milloin on oikea ajankohta?

Suurinta osaa pihoista rajaa ja ympäröi aita, useimmiten kasvilisuusaita. Pensasaita on myös useimmiten ensimmäinen toive näkösuojaksi (vaikka näkösuojan voi toteuttaa myös vaihtelevammalla tavalla…) Silloin se myös halutaan varsinkin uuteen pihaan istuttaa ensimmäisenä. Kannattaa kuitenkin suunnitella (tässäkin asiassa) ennen kuin lähtee aitataimiostoksille.

Uutta pihaa rakennettaessa on tietysti ymmärrettävää, että halutaan saada näkösuoja-aita kasvamaan mahdollisimman pian. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko pihassa tehty kaikki pohja- ja maanrakennustyöt? Jos piha on muuten viimeistelemättä ja mahdollisesti osittain rakentamattakin kannattaa huomioda aidan istutushommissa mahdolliset kulkuväylät pihaan myöhemmin.

Välillä näkee myös nopeasti perustettuja aitaistutuksia niin, että taimet on istutettu multakasaan, koska muu piha on vielä täyttämättä. Näin ei saada nopeasti tasaista aitaa, koska taimet saattavat kasvaa kasvualustasta riippuen eri nopeudella ja kasvualusta painuu sekä aitataimia voidaan joutua vaihtamaan, jolloin ne ovat eri kokoisia.

Kasvualustan on tärkeä olla tasalaatuinen kuten myös muut kasvuolosuhteet.

Usein käytetään koko aidan matkalla samaa kasvilajia, mutta jos kasvuolosuhteet aidan eri kohdissa vaihtelevat suuresti, kannattaa harkita monilajista aitaa. Pihan kuiviin ja varjoisiin kohtiin istutetaan eri kasvilajia kuin aurinkoisiin tai syvämultaiseen kohtaan.

Millainen pensasaidan kasvualustan tulee olla?

Kuten muillakin kasveilla määräytyy kasvualustan syvyys ja koostumus pohjamaan kosteuden ja koostumuksen mukaan. Aina kannattaa tietysti pohjamaata parantaa mahdollisimman syvältä.

Kasvualustamultaa pitäisi olla vähintään 50 cm vahvuinen ja laajuinen kerros. Jos pohjamaa on kuivaa ja tiivistä tai jos alla on rakentamisen jäljiltä murskekerros, multakerroksen olisi hyvä olla vahvempi.

Joskus voidaan joutua salaojittamaan istutusoja, esimerkiksi hulevesipainanteen kohdalla.

Pääsääntöisesti yleisimmin käytetyt aitakasvit kestävät lyhtaikaisesti seisovaa vettä juurialuellaan (tuija huonosti).

Savimaalla käytetään hiekkapitoista multaa, hiekkamailla lisätään kompostia kasvualustaan.

Aidan istutus

Kasvillisuusaidalle kaivetaan siis yhtenäinen istutusoja, joka täytetään uudella kasvualustamullalla, joissain tapauksissa voidaan käyttää pohjamaata joka muokataan ja johon sekoitetaan maanparannusainetta (esim. multaa, hiekkaa tai komposti) tarpeen mukaan.

Kasvillisuusaita istutetaan useimmiten avojuurisilla, lepotilaisilla taimilla. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvin juuret ovat paljaina, eikä siis ruukussa, mullassa. Lepotilaiset kasvit ovat lehdettömiä, eli istutusajankohta on myöhään syksyllä lehtien pudottua tai aikaisin keväällä ennen lehtien puhkeamista. Avojuurisia aitataimia on saatavina yleisimmistä aitakasveista. Jos aitaan halutaan vaihtelevia lajeja tai istuttaa aita harvemmin aitana käytettävistä kasveista käytetään astiataimia. Tuijat ja kuusiaidan taimet ovat aina astia- tai paakkutaimia.

Avojuuritaimet ovat edullisempia kuin astiataimet, mutta astia- ja paakkutaimet ovat kasvussa jo pari vuotta edellä, haaroittuneita ja 50-70 cm korkeita.

Aidan istutus tehdään linjalangan avulla. On hyvä olla myös mittatikku, jonka avulla saadaan tasaiset taimivälit. Avojuuriset aitataimet istutetaan 30-40 cm välein, astia taimet 50-60 cm välein. Vapaasti kasvavaan aidanteeseen istutetaan taimet kasviljista riippuen 60-80 cm välein ja yleensä käytetään astiataimia.

Astiataimet kastellaan hyvin ennen istutusta ja istutetaan samaan syvyyteen kuin ne ovat kasvaneet astiassa. Jos astian tai paakun pinnalla on rikkakasveja ne puhdistetaan pois istutusvaiheessa. Sen lisäksi kun istutuksen jälkeen levitetään juurialueelle kuorikatetta, pysyy kasvualusta mahd. pitkään rikkaruohottomana. Pienten taimien kanssa kannattaa kiinnittää huomiota katekerroksen vahvuuteen…liian vahva kerros voi tukahduttaa ja haittaa pienten aitataimen kasvua.

Joskus kasvin juuret saattavat olla kiertyneet ruukun reunoille, tällaiset juuret avataan tai katkaistaan muutamista kohdista.

Avojuuriset taimet upotetaan kokonaan veteen 1-2 tunniksi ennen istutusta. Ne leikataan 15-20 cm korkeudelta tai 10 cm mahdollisesta viimeisestä haaroittumisohdasta. Astiataimien laadusta riippuen leikataan nekin 10 cm viim. oksanhaaran yläpuolelta. Avojuuriset taimet istutetaan tarpeeksi syvään, niin että haaroittumiskohta jää muutaman cm maan pinnan alle.

Aidan istutusajankohtaan vaikuttaa siis käytettävä taimimateriaali, mutta keskikesää kannattaa kastelun takia välttää istutustöissä muutenkin, erityisesti aidan kastelu koko kesän ajan on melko työlästä.

Aita useimmiten on siis näkösuoja naapuriin, tielle jne. Mutta pensasaitaa voidaan käyttää pihassa myös erillisenä elementtinä estämään kulkua tai rajaamaan ja erottamaan eri toimintoja eli tilanjakajana. Eli käyttötarkoitus voi olla muukin kuin raja-aita, tämä otetaan huomioon myös aidan kasvilajia valittaessa.

Näkösuojaksi riittää hyvin 1,8 m korkea aita, jolloin se on vielä suhteellisen helppo leikatakin. Tilanjakaja voi olla metrin korkuinen pensaslaji, miksei vaikka marjapensaita rajaamaan hyötykasvialue muusta pihasta, jolloin se suojaa viljelyksiä samalla mahdollisesti palloilta ja muilta pelivälineiltä. Matalalla aidalla voidaan myös ohjata kulkua pihassa.

Yleisimmin käytetyt aitakasvit, hyvät ja huonot puolet.

Aronia-aita voidaan istuttaa marja- tai koristearonian taimilla. Molempia on hyvin saatavilla ja molempien marjat ovat syötäviä, mutta erityisesti marja-aronian marjat on mehukasta C-vitamiinipitoista syötävää.

Aroniassa on kaikin puolin loistava, kaunis kiiltävä lehdistö, kukintakin nätti vaikka ei muotoon leikatussa pensaassa juuri kukkia ole. Syysväri on todella hieno, erityisesti aurinkoisella paikalla. Nopeakasvuinen, kestävä ja melko vaatimaton kasvi, kestää hyvin leikkaamista. Varmasti yleisin aitakasvi ja sen takia vähän tylsä jos haluaa erottua naapureista ja jotain huonoja puolia täytyy aroniasta keksiä. Marjojen mehu on myös tosi tahraavaa.

Vähintään yhtä suosittu aitakasvi kuin aronia, on isotuomipihlaja. Se on nopea- ja pystykasvuinen, vaatimaton kasvupaikan suhteen ja terve kasvi. Mutta… isotuomipihlaja leviää hyvin tehokkaasti juuriversoilla ja siemenistä, jonka takia se onkin haitallisten, tarkkailtavien vieraslajien listalla. Käyttöä tulisi siis vähentää, ettei isotuomipihlaja pääse leviämään luonnontilaisille alueille.

Marjatuomipihlaja eli saskatoon ei kasvata niin paljon juuriversoja kuin isotuomipihlaja ja jos sen marjat kerätään hyötykäyttöön vähentää se kasvin leviämistä. Isotuomipihalajan tavoin marjatuomipihlaja on suhteellisen nopea- ja tiheäkasvuinen ja kestävä. Marjatuomipihlajan aitataimia saattaa olla vaikemapi saada kuin isotuomipihlajan.

Myös paljon aitakasvina käytetty kiiltotuhkapensas on tarkkailtaven vieraslajien listalla. Tuhkapensaat sitovat tehokkaasti maata juurillaan, joten sen voi istuttaa jyrkkäänkin luiskaan. Marjat ovat lievästi myrkyllisä.

Kalliotuhkapensas ei kasva kovin korkeaksi eikä lehdistö ole kovin näyttävän värinen. Kestää kuivaa kasvualustaa, varjoa ja tuulta, mutta ei lumenpainoa tai talvimärkää kasvualustaa.

Leikataan kesäkuussa kukinnan jälkeen. Syysväri vaihtelee keltaisen ja punaisen välillä.

Siperianhernepensas on raikkaan vihreä, kuivuutta, tuulta ja paahdetta kestävä aitakasvi. Menestyy hiekkaisessakin maassa.

Kestää hyvin leikkaamista, mutta erityisesti hernepensaan nuoret versot ovat alttiita härmälle. Versot ovat piikikkäät ja siemenet ”herneenpaloissa” ovat lievästi myrkyllisiä.

Kaunis ja pitkäikäinen aita, monilta vanhoilta tonteilta on saatu kymmeniä vuosia vanha hernepensasaita elvytettyä hoitoleikkuulla ja kasvualustan parantamisella.

Yksi parhaista aitakasveista on nopeakasvuisena ja kasvupaikan suhteen vaatimattomana lännenheisinagervo. Heisiangervo on vähemmän käytetty aitana, koska se on melko vaatimattoman näköinen. Vaalenvihreään lehdistöön ei juurikaan tule syysväriä eikä kukintaa lehtien seasta huomaa.

Heisiangervon näyttävämpi versio purppuraheisiangervo on sitten taas aitana näyttävä ja dramaattinen. Mielestäni sopiva moderniin ympäristöön.

Heisiangervot kasvavat auringossa ja varjossa, kuivassa tai tuoreessa kasvualustassa.

Kultaherukan käyttöä rajoittaa se, ettei siitä yleensä ole aitataimia saatavilla avojuurisena. Muuten kultaherukka on oikein hyvä aitakasvi, kestää hyvin leikkausta ja kasvaa melko nopeasti. Lehdet myös puhkeavat aikaisin keväällä. Kukinta on melko vaatimaton, mutta tuoksuva, houkuttelee perhosia. Marjat syömäkelpoiset, ei mitenkään herkullisia kuitenkaan.

Menestyy parhaiten tavallisessa kalkitussa multamaassa, auringossa ja puolivarjossa.

Taikinamarja muistuttaa kultaherukkaa, molemmat ovat sukua viljeltäville herukoille. Taikinamarjan lehdet ovat hiukan tummemman vihreät. Se kasvaa hitaasti kuivassa, esim. puun juurialueella, joten se kannattaa siis istuttaa tuoreeseen kalkittuun kasvualustaan. Kovin korkeaa aitaa siitä ei saa kasvatettua, taikinamarjan kasvukorkeus on alle 1,5 m. Se sopiikin hyvin mataliin muotoon leikattaviin aitoihin. Ilman vuosittaista leikkausta taikinamarja on risuinen ja rehottava pikku pensas.

Taikinamarja ja kultaherukka kestävät myös lumen painoa, tuulta ja tiesuolaa.

Syreenit ovat voimakaskasvuisia, niille kannattaa perustaa aiempaa mainittua selvästi syvempi ja laajempi kasvualusta. Syreenit kestävät leikkausta, joten niistä voidaan kasvattaa muotoon leikattava aita, mutta silloin syreeni ei juurikaan kuki. Kukinta on kuitenkin se minkä takia syreeniä yleensä pihaan halutaan, joten syreenistä kannatta kasvattaa vapaasti kasvava aita. Silloin taimet istutetaan 80 cm välein ja leikataan istutusleikkausta lukuunottamatta vasta muutaman vuoden kuluttua harventaen.

Syreeniaidanne vaatii paljon tilaa, mutta se on helppohoitoinen. Näyttävän kukinnan takaa vuosittainen lannoitus.

Parhaiten aitaan soveltuu violetin pihasyreenin lisäksi, puisto- ja unkarinsyreeni. Valkoinen pihasyreeni on hillittykasvuisempi ja se on parhaimmillaan yksittäisenä vapaastikasvavana yksilönä puutarhassa.

Orapihlajaa ei nykyisin juurikaan istuteta, lähinnä paikataan vanhoja olemassa olevia aitoja. Orapihlaja on kuitenkin piikkiensä ansiosta aitakasveista ainoa, joka todella estää läpikulun. Siitä saa kasvatettua myös mielestäni kaikkein tasaisimman ja kauneimman muotoon leikattavan aidan.

Esimerkiksi vanhan puutalon perinteisen puutarhan ympärille parhaiten sopii hyvin hoidettu orapihlaja-aita.

Orapihlaja kestää erittäin hyvin leikkuun ja kun se leikataan parikertaa vuodessa ei homma ole piikkien takia niin tuskallinen, koska piikkejä ei nuorimmissa versoissa vielä ole.

Tuija-aita istutetaan kartiotuijan ’Brabant’ lajikkeella. Muutkin lajit kasvavta itana, muytta niiden koristeellisempi muoto menee hukkaan aidksi leikattuna. Brabant on myös nopeakasvuinen ja kestää leikkaamista. Tuija-aidan istutusetäisyys on 50 cm ja aitaan käytetään yleisimmin n. 100 cm kokoisia paakkutaimia.

Kuusiaidan istutus poikkeaa jonkin verran lehtipensasaidan perustamisesta. Kuusi menestyy parhaiten happamassa kasvualustassa, joten multaan on hyvä sekoittaa hiekkaa ja turvetta.

Paras tulos saadaan istuttamalla 25 cm:n välein pieniä kuusiaidan taimia. Taimia on tärkeä leikata vuosittain istutuksesta lähtien. Pienet taimet eivät pysty kilpailemaan rikkakasvien kanssa, joten on tärkeää myös pitää kasvualusta puhtaana.

Aita voidaan istuttaa myös n. metrin korkuisilla taimilla, jotka istutetaan 50-60 cm:n välein. Suuria astiataimia käytettäessä juurtumisen ja kasvuunlähdön ajan on kasvuolosuhteiden tarkkailu (kastelu, varjostus, kasvitaudit) erittäin tärkeää. Myös suurempien taimien leikkaus aloitetaan istutuksesta ja jatketaan vuosittain. Investointina metrin korkuisen aidan istutus on huomattavasti kalliimpi kuin aitataimilla istutus.

Olen nähnyt aidan istutettuna lehtikuusesta, joka on hienon vaaleanvihreä ja näyttävä aita, mutta talvella todella synkkä, kun neulaset putoavat.

Matalana aidanteena ja tilanjakajana voidaan käyttää myös pensasangervoja, pensasruusuja ja hanhikkeja. Silloin nämä luontaisesti pyöreinä pensaina kasvavat kasvit istutetaan n. 60 cm välein ja annetaan kasvaa luontaisessa muodossaan. Eli nämä eivät näytä hyvältä muotoon leikattavana aitana, vaikka hyvin leikkuuta kestävätkin. Hoitoleikkauksena riittää alasleikkuu muutaman vuoden välein, kun kukinta heikkenee tai pensaan muoto harvenee. Pensasruusut voidaan leikata myös harventaen.

Samalla tavoin voidaan käyttää myös (kääpiö)vuorimäntyä, joka typistetään vuosittain. Mäntyaita on kyllä melko hidaskasvuinen.

Kasvillisuusaidan leikkaus

Kasvillisuusaitaa leikataan vuosittain 1-2 kertaa niin, että uutta kasvua jätetään muutama cm. Tasoitetaan siis aidan sivuja ja päältä. Vaikka tuntuu, ettei haluaisi pieniä aitataimia leikata vaan kasvattaa mahd. nopeasti näkösuojan, on aita tulevaisuudessa tiheämpi ja parempi suoja, jos se on alusta asti leikattu vuosittain.

Aidan vanhetessa ja mahdollisesti harventuessa voidaan (hyväkuntoinen) aita alasleikata, jolloin koko aita leikataan mahdollisimman alhaalta. Ei jätetä lahoamaan ”tappeja” eli versot katkaistaan mahdollisimman läheltä maanpintaa. Jos aita ei ole kauttaaltaan hyvässä kasvussa tai jo todella ränsistynyt, jätetään alasleikkuun yhteydessä muutamia lehtiä kasvattavia oksia leikkaamatta, keräämään voimaa uudelle kasvulle. Ne katkaistaan sitten kun aita lähtee muualta uuteen kasvuun. Vuoisittainen leikkaus pitää aidan tiheänä ja aitakasvit saavat valoa, jolloin alasleikkuun tarve vähenee ja aita voidaan pitää pidempään näkösuojana.

Aidanteina kasvatettavia pensaita leikataan harventamalla muutamia vanhimpia versoja vuosittain, samalla tavoin mahdollisimman alhaalta. Harvennusleikkuu aloitetaan noin 5 vuoden kuluttua istutuksesta.

Tuija-aitaa ja kuusiaitaa leikataan heti istutuksesta lähtien vuosittain tasoittamalla sivuja, eli jätetään pari cm uutta kasvua. Latvat tasoitetaan siinä vaiheessa, kun aita on halutun korkuinen. Havukasvit leikataan selkeästi ylöspäin kapenevaksi. Havukasvien leikkuuajankohta on lokakuusta maaliskuun loppuun. Havukasviaitaa ei voi alasleikata.

Aidan leikkuun helppous on myös asia, jota kannattaa miettiä suunnitteluvaiheessa. Haastaviin paikkoihin, rinteet yms. kannattaa suunnitella mieluummin vapaastikasvavaa aidannetta tai vaihtelevaa pensasryhmää, kuin vuosittain pari kertaa leikkuuta tarvitseva aitakasvi.

pihasuunnittelu

Savimaassa menestyvät kasvit? Kuivan rinteen kasvillisuus?

Aika monta kertaa olen toistanut, että tärkeintä kasvillisuuden menestymiselle on sitä varten perustettu riittävä ja oikeanlainen kasvualusta. Tämä saattaa kotipihan rakentajasta kuulostaa välillä vaikealta ja erityisesti työläältä, miten onnistun? Tai harmittaa kustannuserä, joka jää näkymättömiin maanpinnan alle…

Ei ole kyseessä kuitenkaan ns. rakettitiede ja vaivaa pohjatöiden kanssa kannattaa nähdä, koska lopputulos on helppohoitoisempi ja näyttävämpi, kun kasveilla on niille sopivat kasvuolosuhteet.

Tietysti esim. liian ohutta kasvualustamultakerrosta voi paikkailla kastelulla (koska siis ohut multakerros tietenkin kuivuu nopeampaa), kuitenkin 90 %:lla suunnitteluasiakkaista on toiveena helppohoitoinen piha, jolloin lisäkastelun tarve tms. lisää luonnollisesti hoitotoimenpiteitä.

Pihan kasvillisuutta kannattaa siis lähteä suunnittelemaan sen mukaan, mikä kasvi menestyy vallitsevissa olosuhteissa ja mitä olosuhteita voidaan mahdollisesti muuttaa. Valitettavasti tämä tietysti rajaa käytettävien kasvien listaakin…

Tässä jo mainittua kasvualustan syvyyttä ja koostumusta voidaan siis muokata istutettavalle kasvillisuudelle sopivaksi vaihtamalla pohjamaata, perustamalle kasvillisuutta varten kohopenkki tai korottamalla kasvualustaa esim. muurikivialtaalla tai korkealla reunakivellä.

Haastavaa hommasta tekee esim. jyrkkä rinne, johon on muuripengerryksen tekeminen huomattavasti suurempi projekti, kuin istutusaltaan tekeminen. Tai pohjamaan vaihto esim. 50 cm syvyydeltä vaikuttaa huomattavasti rinteen stabiiliuteen. Silloin kannattaa miettiä löytyisikö silmää miellyttäviä kasvilajeja, jotka pärjäävät helposti kuivuvassa rinteessä vallitsevissa olosuhteissa.

Lopultahan kasvualustan vahvuudessa on siis kyse veden ja ravinteiden pysyvyydestä. Matalat maksaruohot menestyvät kuivassa, jopa pelkässä hiekassa ja seisomaan jäävä vesi on niille tuhoisaa. Kun taas komeasinikuunlilja kasvaa parhaiten varjoisassa, syvämultaisessa ja kosteutta pidättävässä maassa. Kuunlilja kuivassa aurinkoisessa rinteessä on todella surullinen näky.

Tästä päästäänkin muihin kasvuolosuhteisiin, joihin on vaikeampi viherrakennuksella ja pihan hoitotoimilla vaikuttaa, kuten ilmansuunnat, valon määrä, tuulisuus…

Jos toivoo puutarhaansa ehdottomasti esim. juuri kuunliljaa, mutta sopivaa kasvupaikkkaa ei meinaa löytyä voi varjoisan kasvupaikan luoda istuttamalla kuunliljan istutuspaikkaa varjostavan pikkupuun tai havukasveja. Varjon saa myös tehtyä erilaisilla pihanrakenteilla, seinäkkeillä, tilanjakajilla yms. Samoilla menetelmillä saadaan pihaan myös tuulensuojaa. Tuulensuojapuina kannattaa käyttää tietysti tuulta kestäviä ja nopeakasvuisia puita tai suuria pensaita, havukasveja.

Lisävaloa on hankala lisätä jos varjo muodostuu naapurin talon ja puiden takia. Omalta pihalta voi tietysti suuria puita vähentää, mutta avohakkuuta en suosittele. Puut kuitenkin luovat joihinkin kohtiin toivottua varjoa ja joissakin tilanteissa pitävät juurillaan esim. rinteen maata paikoillaan. Tarjoavathan puut myös pesäpaikkoja pikkulinnuille, jotka syövät tuhoötököitä puutarhasta.

Eniten suunnittelua vaativat kohteet ovat tietysti ne, joissa yhdistyy useampi haaste kasvillisuudelle:

Hallanarkoihin paikkoihin on istutettava kestävää kasvillisuutta, muut vaihtoehdot ovat hallaharson käyttäminen tai hallaöinä vesisuihku. Ehkä ei niin helppohoitoista…

Otetaan esimerkiksi nyt kuiva rinne täydessä auringossa, savimaa:

Lista tässä menestyvistä kasveista on melko lyhyt, mutta kasvuolosuhteita voidaan parantaa sekoittamalla savimaahan hiekkaa ja eloperäistä kompostia. Istutusalue voidaan perustaa ja kasvillisuus istuttaa myös savisen pohjamaan päälle, mutta silloin tarvitaan jokin tukirakenne pitämään kasvualustaa paikoillaan (esim. tukimuuri), silloin myös istutetaan voimakasjuurisia kasveja, jotka sitovat maata.

Myös puiden istutus toimii tässä, ne sitovat juurillaan pohjamaan ja varjostavat matalampaa kasvillisuutta. Joka tapauksessa valitaan kuivuutta ja suoraa auringon valoa kestävää kasvillisuutta.

Vastakkainen tilanne on täydessä varjossa oleva paikka, joka ei koskaan esim. painanteen takia kuivu.

Tässä välissä huomautus, että kosteikko ja sen kasvillisuus on asia erikseen ja mielestäni positiivinen ominaisuus, joka kannattaa pihassa hyödyntää rehevänä vaihteluna ns. tavallisille istutusalueille.

Varjoisaan paikkaan on auringonvaloa vaikea lisätä (paitsi ehkä aiemmin mainittu puiden kaato), jolloin kasvivalinnat ovat vieläkin tärkeämmässä roolissa. Kasvualusta voidaan tietysti salaojittaa, jolloin ns. vesitalous muuttuu ja kasvivaihtoehdot lisääntyvät. Toisaalta voidaan jälleen korottaa kasvualustaa, jolloin ehkä päästään jopa lähemmäs auringonvaloa eikä vesi pääse kertymään ko. kohtaan.

Pihasuunnittelu on välillä mielenkiiintoista ongelmanratkaisua, pihojen haasteellisia kohtia mietittäessä. Tässä mainittujen tavallisimpien kasvupaikkatekijöiden lisäksi on otettava huomioon jälleen hoidon helppous, lumien kasaus, kasvien lopullinen koko ja tietysti toivomuslista, mitä pihaan toivotaan. Suurin osa puutarhakasveista kuitenkin menestyyy tavallisessa multamaassa puolivarjossa tai auringossa, peruslannoituksella, mutta joillekin kasveille on esim. varjo tai paahde on tärkeä viihtyvyyden ja menestymisen kannalta.

Usein siis kysytään, mitä istutetaan kuivaan rinteeseen, johon ei ole mahdollista rakentaa tukimuuria (sijoittaa suuria summia) tai puiden varjossa pohjamaa on tosi kuivaa, viihtyykö siinä mikään kasvi puun varjossa? Menestyykö savimaassa mikään kasvi? Mikä olisi nopeakasvuinen näkösuojapensas kuivaan paikkaan?

Olen koonnut listan muutamista erilaisiin kasvupaikkoihin sopivista kasveista. Pääset tutustumaan oppaaseen tästä:

OHJEKIRJASTO

pihasuunnittelu

Pihasuunnittelu – urbaanipuutarha

Kaupunkipihat, minkälaisia pihoja ja puutarhoja tällä hetkellä 2021 suunnitellaan eniten…Ja miten kaikki toivelistalta saadaan mahtumaan.

Edelleen on suuria ja idyllisiä pihoja taajaman ulkopuolella tai reunamilla.
Lehdissäkin esiteltyjä maatiloja kunnostettuna ihaniksi kodeiksi ja samalla tyylillä rakennetaan boheemi, maalaishenkinen piha.

Nyt keskityn kuitenkin yleistyvään urbaaniin rakennustapaan, jossa piha on minimalistisen pieni ja kuitenkin monimuotoinen ja viihtyisä.
Lush backyard getaway, kuvailtiin brittikolegan kirjoituksessa.
Urbaani puutarha. Sen voisi kuvailla tarkoittavan rehevää ja vehreää, mutta tehokasta puutarhaa pienessä tilassa kaupunkialueilla.

Käsitteenä tämä ei ole uusi asia, aina on ollut kukoistavia parvekkeita ja kattoterasseja, kerrostalojen sisäpihoja, mutta nyt yleistyvä tyyli on oma parvekkeenomainen piha, joka on jatkumo sisustukselle, kuten suuremmissakin oleskelupihoissa omakotitaloalueilla. Ilman laajaa nurmikkoaluetta.

Urbaani piha koostuu korotetuista ja vertikaaleista kasvualustoista, olohuonemaisista oleskelunurkkauksista tai kylpyläosastosta, omasta oaasista.
Pihalle on sijoiteltu myös pienimuotoisia hyötykasviviljelmiä, joilla on suuri merkitys tilan vehreyttäjänä ja erilaisista istutusastioista, joissa yhdistyvät nämä hyötykasvit ja koristekasvit.
Etupihan sisäänkäynnissä voi olla kiveyksen lisäksi katukuvaa vehreyttämässä ainoastaan pikku puut suurissa astioissa.

Nykyisin on myös mahtava valikoima mitä ihanimpia kalusteita ulkotiloihin ja ne ovatkin keskeisessä osassa tilan suunnittelua. Mitä kaikkea pitää oleskelutilaan saada mahtumaan? Jälleen kerran, mihin pihaa käytetään?

Riippumattoja ja – tuoleja, puolipergolat ym. yksityisyyttä ja kodikkuutta tuovat rakenteet. Tai pelkkä kaunis pieni kahvipöytäryhmä.

Siis rentoutumispaikkoja, joissa ei tarvitse leikata nurmikkoa tai trimmata pensasaitaa. Kasvien kastelua ei voi unohtaa, mutta on olemassa altakasteluruukkuja ja kastelujärjestelmiä.

Jotta lopputulos olisi lähes huoltovapaa urbaani rauhoittumispiha, täytyy suunnittelussa huomioida muutamia asioita.

Ensinnäkin, hyvin loogisesti, tulee valita helppohoitoisia kasveja. Ja kuten kaikessa kasvillisuussuunnittelussa, vallitsevissa olosuhteissa parhaiten menestyvät lajit, jolloin myös esimerkikisi se kastelutilanteen vahtiminen vähenee…

Vaikka haetaankin helppohoitoisuutta, ei voi kasvillisuutta unohtaa. Ne ovat niin merkittävä osa viihtyisyyttä.

Tietysti rentoutumiseen tarvitaan myös oikeat puitteet, zen-olosuhteet: soliseva vesiaihe, betoniseinien eteen rauhoittavaa vihreyttä ja kuumimpaan päivänaikaan varjostavia ja viilentäviä elementtejä. Varjostava puu, köynnösseinäke, pergola, purjevarjo.

Lisäksi pihan käyttömahdollisuutta kannattaa pidentää pimeään ja viileämpään aikaan, mielenkiintoisella ja viihtyisällä valaistuksella, ulkotakalla tai muulla tulipaikalla. Mikä sen parempaa kuin kesäilta mukavassa löhötuolissa tulenloisteessa.

Viime aikoina kun ihmiset ovat todella innostuneet näistä kompaktien kaupunkipihojen tarjoamista mahdollisuuksista, toiveina on useimmiten samat asiat. Selkeys ja helppohoitoisuus. Väreinä tällä hetkellä ovat jälleen harmaan sävyt sekä tumma vihreä ja valkoinen (mutta vähemmän valkoista kuin vielä pari vuotta sitten). Mutta, myös värikäs kasvillisuus ja persoonalliset elementit kuuluvat usein toivelistalle.

Korkeilla koristeheinillä saadaan näkösuojaa, joka ei ole yhtä valon läpipääsemätön ja hallitseva kuin parin vuoden takainen ”tuijaseinämä -trendi”. Yksittäisillä havukasveilla sitten ”kriittisiin kohtiin” istutetaan ympärivuotista näkösuojaa.
Vaihtelevan korkuisilla kasveilla saadaan (tässäkin tapauksessa) moniulotteisempi tunnelma ja jaettua pientäkin tilaa erilaisiksi toiminnoiksi… varjoisakohta, viljelyalue, ruokailutila, jne.

Jos mitenkään mahdollista kannattaa yrittää luoda myös korkeuseroja tilaan, muutenkin kuin istutusaltailla. Jo askelma kiveykseltä terassilaudoitetulle alueelle riittää.
Kivimateriaalit ovat tietysti siis tärkeässä osassa, kun ns. perinteisiä istutusalueita ja nurmialueita ei käytetä. Myös kunttaa voi kokeilla pieninä alueina.
Maksaruohomatto on ihan mahtava esim. kivien väleissä!

Koko ajan kasvattavat suosiotaan viherseinät ja vertikaaliset kasvualustat. Yksinkertaisimman voi rakentaa kuormalavoista, joiden suosio on hiipunut pihaelementteinä, mutta mielestäni siitä saa hauskan persooonallisen yksityiskohdan edelleen, jos ne omaa silmää miellyttävät. Viherseinillä ja köynnöksillä voi pehmentää välttämättömät olemassa olevat betonirakenteet ja tukimuurit.

Itse olen innostunut edelleenkin wau-efektin luomisesta juuri dramaattisilla, yllättävillä valinnoilla. Jos kodin sisutus on vaalea tai jopa valkoinen, tuleekin ovesta ulos astuttaessa vastaan voimakkaita kontrasteja… tumman harmaa terassilaudoitus (jopa musta), violetti- ja hopealehtistä kasvillisuutta sekä voimakkaan värisiä kukintoja.

Mustia rakenteita vihreää seinää vasten. Valoilla luodaan varjoja ja korostetaan yksityiskohtia, ei niinkään käytetä isompien pihojen yleisvalaistusta.
Myös näistä visuaalisista elementeistä saa koottua kotoisan ja pehmeän tunnelman. Tai halutessaan geometrisen ja linjakkaan…

These following photos aren’t by me. I’m sorry, I don’t remember where I found these:

pihasuunnittelu