Pihasuunnittelu – urbaanipuutarha

Kaupunkipihat, minkälaisia pihoja ja puutarhoja tällä hetkellä 2021 suunnitellaan eniten…Ja miten kaikki toivelistalta saadaan mahtumaan.

Edelleen on suuria ja idyllisiä pihoja taajaman ulkopuolella tai reunamilla.
Lehdissäkin esiteltyjä maatiloja kunnostettuna ihaniksi kodeiksi ja samalla tyylillä rakennetaan boheemi, maalaishenkinen piha.

Nyt keskityn kuitenkin yleistyvään urbaaniin rakennustapaan, jossa piha on minimalistisen pieni ja kuitenkin monimuotoinen ja viihtyisä.
Lush backyard getaway, kuvailtiin brittikolegan kirjoituksessa.
Urbaani puutarha. Sen voisi kuvailla tarkoittavan rehevää ja vehreää, mutta tehokasta puutarhaa pienessä tilassa kaupunkialueilla.

Käsitteenä tämä ei ole uusi asia, aina on ollut kukoistavia parvekkeita ja kattoterasseja, kerrostalojen sisäpihoja, mutta nyt yleistyvä tyyli on oma parvekkeenomainen piha, joka on jatkumo sisustukselle, kuten suuremmissakin oleskelupihoissa omakotitaloalueilla. Ilman laajaa nurmikkoaluetta.

Urbaani piha koostuu korotetuista ja vertikaaleista kasvualustoista, olohuonemaisista oleskelunurkkauksista tai kylpyläosastosta, omasta oaasista.
Pihalle on sijoiteltu myös pienimuotoisia hyötykasviviljelmiä, joilla on suuri merkitys tilan vehreyttäjänä ja erilaisista istutusastioista, joissa yhdistyvät nämä hyötykasvit ja koristekasvit.
Etupihan sisäänkäynnissä voi olla kiveyksen lisäksi katukuvaa vehreyttämässä ainoastaan pikku puut suurissa astioissa.

Nykyisin on myös mahtava valikoima mitä ihanimpia kalusteita ulkotiloihin ja ne ovatkin keskeisessä osassa tilan suunnittelua. Mitä kaikkea pitää oleskelutilaan saada mahtumaan? Jälleen kerran, mihin pihaa käytetään?

Riippumattoja ja – tuoleja, puolipergolat ym. yksityisyyttä ja kodikkuutta tuovat rakenteet. Tai pelkkä kaunis pieni kahvipöytäryhmä.

Siis rentoutumispaikkoja, joissa ei tarvitse leikata nurmikkoa tai trimmata pensasaitaa. Kasvien kastelua ei voi unohtaa, mutta on olemassa altakasteluruukkuja ja kastelujärjestelmiä.

Jotta lopputulos olisi lähes huoltovapaa urbaani rauhoittumispiha, täytyy suunnittelussa huomioida muutamia asioita.

Ensinnäkin, hyvin loogisesti, tulee valita helppohoitoisia kasveja. Ja kuten kaikessa kasvillisuussuunnittellussa, vallitsevissa olosuhteissa parhaiten menestyvät lajit, jolloin myös esimerkikisi se kastelutilanteen vahtiminen vähenee…

Vaikka haetaankin helppohoitoisuutta, ei voi kasvillisuutta unohtaa. Ne ovat niin merkittävä osa viihtyisyyttä.

Tietysti rentoutumiseen tarvitaan myös oikeat puitteet, zen-olosuhteet: soliseva vesiaihe, betoniseinien eteen rauhoittavaa vihreyttä ja kuumimpaan päivänaikaan varjostavia ja viilentäviä elementtejä. Varjostava puu, köynnösseinäke, pergola, purjevarjo.

Lisäksi pihan käyttömahdollisuutta kannattaa pidentää pimeään ja viileämpään aikaan, mielenkiintoisella ja viihtyisällä valaistuksella, ulkotakalla tai muulla tulipaikalla. Mikä sen parempaa kuin kesäilta mukavassa löhötuolissa tulenloisteessa.

Viime aikoina kun ihmiset ovat todella innostuneet näistä kompaktien kaupunkipihojen tarjoamista mahdollisuuksista, toiveina on useimmiten samat asiat. Selkeys ja helppohoitoisuus. Väreinä tällä hetkellä ovat jälleen harmaan sävyt sekä tumma vihreä ja valkoinen (mutta vähemmän valkoista kuin vielä pari vuotta sitten). Mutta, myös värikäs kasvillisuus ja persoonalliset elementit kuuluvat usein toivelistalle.

Korkeilla koristeheinillä saadaan näkösuojaa, joka ei ole yhtä valon läpipääsemätön ja hallitseva kuin parin vuoden takainen ”tuijaseinämä -trendi”. Yksittäisillä havukasveilla sitten ”kriittisiin kohtiin” istutetaan ympärivuotista näkösuojaa.
Vaihtelevan korkuisilla kasveilla saadaan (tässäkin tapauksessa) moniulotteisempi tunnelma ja jaettua pientäkin tilaa erilaisiksi toiminnoiksi… varjoisakohta, viljelyalue, ruokailutila, jne.

Jos mitenkään mahdollista kannattaa yrittää luoda myös korkeuseroja tilaan, muutenkin kuin istutusaltailla. Jo askelma kiveykseltä terassilaudoitetulle alueelle riittää.
Kivimateriaalit ovat tietysti siis tärkeässä osassa, kun ns. perinteisiä istutusalueita ja nurmialueita ei käytetä. Myös kunttaa voi kokeilla pieninä alueina.
Maksaruohomatto on ihan mahtava esim. kivien väleissä!

Koko ajan kasvattavat suosiotaan viherseinät ja vertikaaliset kasvualustat. Yksinkertaisimman voi rakentaa kuormalavoista, joiden suosio on hiipunut pihaelementteinä, mutta mielestäni siitä saa hauskan persooonallisen yksityiskohdan edelleen, jos ne omaa silmää miellyttävät. Viherseinillä ja köynnöksillä voi pehmentää välttämättömät olemassa olevat betonirakenteet ja tukimuurit.

Itse olen innostunut edelleenkin wau-efektin luomisesta juuri dramaattisilla, yllättävillä valinnoilla. Jos kodin sisutus on vaalea tai jopa valkoinen, tuleekin ovesta ulos astuttaessa vastaan voimakkaita kontrasteja… tumman harmaa terassilaudoitus (jopa musta), violetti- ja hopealehtistä kasvillisuutta sekä voimakkaan värisiä kukintoja.

Mustia rakenteita vihreää seinää vasten. Valoilla luodaan varjoja ja korostetaan yksityiskohtia, ei niinkään käytetä isompien pihojen yleisvalaistusta.
Myös näistä visuaalisista elementeistä saa koottua kotoisan ja pehmeän tunnelman. Tai halutessaan geometrisen ja linjakkaan…

These following photos aren’t by me. I’m sorry, I don’t remember where I found these:

Pihasuunnittelu – kulkuväylät pihassa

Pihan kulkuväyliä suunniteltaessa on tärkeä ensin miettiä, mihin tulevaa kulkuväylää käytetään, millä siinä kuljetaan, kuljetaanko ympäri vuoden ja onko omaa silmää miellyttävä pintamateriaali näihin käyttöön liittyviin asioihin sopiva?

Talvella, lumiseen aikaan huomasi tarkemmin muutamia pihan jäsentelyyn liittyviä asioita. Tietysti lumitilan tarpeen, mutta myös kulkuväylät. Mihin ja mistä kohtaa kuljetaan lumiseen aikaan? Näillä väylillä tietysti tarvitaan lumitöitä ja näin ollen stabiili ja kestävä materiaali. Mahdollisesti jopa lämmitys, erityisesti jyrkissä luiskissa, joissa kulku on päivittäistä ja muuten mahdotonta.

Tällä hetkellä, kun pihan halutaan vahvasti olevan sisätiloista luontevasti jatkuva oleskelutila, täytyy myös kulku onnistua ns. kuivinjaloin ja pihanäkymän olla toimiva kokonaisuus. Tässä mainitaankin jo pari tärkeintä tarkoitusta kulkuväylille ja pihapoluille.

Pääsääntöisesti aloitan pihasuunnitelmanteon kulkuväylistä, ne jäsentelevät pihan ja niitä tarvitaan, mutta eivät saa olla se hallitseva tekijä pihanäkymässä. Ainakaan oleskelupihalla.

Etupihalla ts. kodin sisäänkäynnissä suositaan yleensä selkeälinjaisia ja stabiileja kulkuväyliä. Autopaikalta tehdään mahd.suora kulkuväylä ovelle, mikä onkin järkevää esim. just lumitöiden kannalta. Yleensä etupihalla on suurin osa ns. käytännön toiminnoista: roskakatos, tomutus, varasto ja kaikki nämä yhdistetään kokonaisuudeksi helposti huollettavilla käytävillä.

Sisäänkäynti luo myös ensivaikutelman rakennuksesta, selkeästi kulkua ovelle ohjaava ja viimeistelty kulkuväylä toivottaa tukijan tervetulleeksi, ei tarvitse miettiä ja epäröidä mistä ovesta tulijan toivotaan kulkevan…

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on DSC_0466-169x300.jpg

Ihmiselle on luontaista muodostaa oma kulkuväylänsä ja esim. rakennusvaiheessa muodostunutta polkua pääovelle voi olla vaikea muuttaa jälkikäteen, vaikka selkeä kivetty väylä tehtäisiinkin ”sopivaan” kohtaan. Jos mahdollista, tämä kannattaa otta ottaa huomioon suunnittelussa.
Itse seuraan pihasuunnittelun kartoituskäynneillä asukasta, mistä kohdin he kulkevat autopaikalta ovelle ja takapihan terassilta takaisin etupihalle.

Talon ympäri on hyvä ja käytännöllistä olla selkeä kulkuväylä, jos mahdollista niin leveä, että takapihalle pääsisi vaikka tarvittaessa peruuuttamaan peräkärryn kanssa. Nopeasti yleistyvillä ja suosituilla pienillä kaupunkitonteilla tämä on usein mahdotonta, silloin kannattaa ainakin yrittää saada kottikärryn tai lastenvaunujen levyinen kulkuväylä takapihalle.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on luotokivi-kiveys-225x300.jpg

Materiaaleiksi sopivat jalankulkuväylille siis betonikivien lisäksi liuskekivet, somero ja sepeli sekä edullinen tiivistetty kivituhka. Kivituhkan käytössä huomattavaa on, että se kulkeutuu kengissä sisätiloihin ja terasseille. Terassien puupintaa se kuluttaa nopeasti. Kulkeutumista estää jonkin verran muutaman neliön kiveysalue kivituhkapinnan jälkeen, johon kivituhka kengistä jää.

Tietysti hyvin hoidettu ja pehmeä nurmikkokin on mukava kulkuväylä. Nurmikko kuitenkin kuluu ja sen kasvualusta tiivistyy nopeasti jatkuvasti samasta kohdasta kuljettaessa. Käytäville onkin järkevää valita kovempia ja kulutusta kestäviä materiaaleja. Suosittelen aina vähintään askelkivien käyttöä, ne voi asentaa pihaan helposti ilman maanrakennuskoneita kulkuväyllien vakiinnuttua. Toisaalta, myös nurmikonpintaan uurtunut polku on oikeassa ympäristössä tunnelmallinen…

Huollettavuuden ja kestävyyden lisäksi suunniteltavaa on myös visuaalisuus ja toteutus. Polku tai käytävä voi olla pihanäkymän kiintopiste ja katseenvangitsija. Tai se voi olla pihanosat kokonaisuudeksi yhdistävä tekijä. Selvästi lapset tykkäävät poluista, joita pitkin voi juoksennella.

pihasuunnittelu kulkuväylät

Istutusryhmän läpi kulkeva tai sivuava polku helpottaa hoitotöitä ja korostaa kasvillisuutta. Polku myös houkuttelee kulkemaan tiettyyn pihan osaan, esim. suojaiselle oleskeluslueelle pihan perälle ilta-aurinkoon tai tuoksupuutarhaan, vesiaiheen äärelle. Kaareva linja selkeästi ohjaa kulkua näkymättömissä olevaan kohteeseen. Käytä mielikuvitusta!

Yleensä vaihtelevuutta pihaan luodaan korkeuseroilla, joka on aika haastavaa täysin tasaisella pihalla. Silloin kannattaakin kolmiulotteisuuden luomiseen käyttää kulkuväylien ja istutusalueiden yhdistelmiä.
Rakennuksen ja asukkaiden tyylistä riippuen valitaan kulkuväylän materiaali ja linjat. Voidaan tehdä rönsyilevän ja rehevän puutarhan yhteen sitova, puiden välissä romanttisesti mutkitteleva polku. Tai linjakkaan tyylikäs ja upeasti valaistu parin kivimateriaalin kulkuväylä.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on polku-300x239.jpg

90 -asteen kulmat ja täysin suorat kulkuväylät sopivat mieletäni kuitenkin parhaiten lyhyisiin siirtymiin. Kuten sanottua on ihmisillä tapana oikaista varsinkin kulmissa ja pihan läpi suoraan kulkeva kivetty väylä ei välttämättä ole käytännöllisin tai mielenkiintoisin visuaalisesti.

Mielestäni pitkä pihaa halkaiseva suora käytävä vaatii ainakin jonkin linjaa katkaisevan istutusalueen tai muun elementin matkan varrelle.

Mökkipoluksi riittää hiekka tai liuskekivet, näyttävämpää merihenkisyyttä saadaan lehtikuusi ”laitureilla” tai pitkospuilla. Myös kuorikatetta voi käyttää polkujen muodostamiseen metsänpohjaan.

Barokkipuutarhoissa käytetään valeperspektiiviä, joka saa aikaan vaikutelman tilan jatkuvuudesta. Tätä voi hyvin hyödyntää myös pienessä pihassa!

Polun leveydeksi riittää 70 cm, yleensä kulkuväylistät tehdään vähintään 90 cm, jolloin se riittää yhden ihmisen kävelyleveydeksi. 1,2 metrin levyisellä kulkuväylällä mahtuu kaksi henkilöä ohittamaan toisensa. Käytän myös tuota väh. 1,2 leveyttä seinän vierustan kulkuväylillä, vaikka kulku ei olisikaan jokapäiväistä.
Aika luonnottomalta tuntuu kulkea ihan seinässä kiinni, vaikka ei tarvitsisikaan ohitella muita 🙂
Tonttiliittymän ja muut yhteydet pihasta katualueelle määrää yleensä asemakaava.

Jalankulkuun käytettäviä käytäviä perustettaessa pintamaata poistetaan 20-40 cm pohjamaan routivuudesta riippuen. Kaivannon pohjalle leviteään maanrakennuskankaan päälle karkeaa maa-ainesta joka tiivistetään. Tämän tiivistetyn kerroksen päälle tulee pintamateriaali; koristeellisempi kiviaines, asennettavat kivet tai puurakenne.

Kulkuväylän voi ennen toteutuksen aloitusta merkitä maahan ja tarkistaa sen toimivuus ja silmäänistuvuus käytännössä.
Autopaikalle ja sen yhteydessä olevien jalankulkuväylien sekä koneellisesti huolettavien kulkuväylien pohjatyöt tehdään järeämmiin poistamalla routivaa maa-ainesta ja eristämällä pohjarakennekerrokset.