Viime vuosina pihasuunnittelussa trendanneet koristeheinät jatkavat yhtenä suosituimmista kasvityypeistä, kun kysytään pihaan liittyvistä toiveista.
Pääasiassa istuttevat koristeheinät ovat monivuotisia, mutta muutamia näyttäviä lajikkeita esim. hurmesilkkiheinä, ihana yksivuotinen jänönhäntä, erittäin näyttävä pampaheinä ja tumma, melkein mustalehtinen Arabiansulkahirssi ja käärmeenparta istutetaan kausikasveina huonon talvenkestävyyden takia.
Koristeheiniä voi myös yrittää talvettaa sopivissa olosuhteissa, kuivassa ja viileässä varastossa, jossa lämpötila ei pääse laskemaan pakkasen puolelle.
Kestävimpiä korisheiniä taas ovat esim. koristekastikat, varjosarat, ikikaura ja siniheinät.
Kun koristeheinille valitaan niiden menestymisen kannalta suotuisin kasvupaikka ne ovat todella helppohoitoisia, kunhan kuivia lehtiä poistetaan ja tehdään tilaa uusille lehdille keväällä.
Istutusvaiheessa lannoitetaan, mutta useimmat heinät kasvavat ja menestyvät luonnossa karussa ja ravinneköyhässä maassa.
Hoito helpottuu, kun mullan pinnalla käyttää ohutta kerrosta kateainetta ainakin alkuvaiheessa ja yksittäisinä mättäinä kasvaville heinille. Soraa, kiviä tai kuorikatetta. Katteessa myös heinät erottuvat paremmin.
Korkeita ja kookkaita heiniä, kuten elefanttiheinä, isosiniheinä ja koristekastikka kannattaa käyttää yhdistelemällä ikivihreisiin kasveihin esim. useisiin kasvutavaltaan pyöreisiin tai muuten geometrisen muotoisiin havukasveihin sekä kompakteihin alppiruusulajikkeisiin. Etualalle lisätään värikästä matalaa maanpeitekasvia, matalampaa eriväristä heinää tai koristesomeroa, jolloin saadaan moderni, yksinkertainen ja näyttävä istutus.
Pelkistetyssä pihassa istutetaan yhtä lajia koristeheiniä yhtenäisenä kasvillisuusalueena. Silloin kuitenkin istutusalue on tyhjä keväällä, eli kannattaa istuttaa myös suuri määrä voimakkaan värisiä sipulikasveja samaan kasvualustaan tai esimerkiksi ukkolaukkaa (Allium) heinien sekaan.
Kauneimmat koristeheinät mielestäni massaistutuksissa ovat auringossa viihtyvä nurmilauha ’Palava’, koristekastikka, siniheinä, matala varjossa viihtyvä idänvarjosara ja unkarinhöyhenheinä, josta on kuitenkin mainittava sen olevan melko talvenarka. Se on ihanan ilmava myös ruukkuistutuksissa ja säilyy paremmin ruukussa, jos se talvetetaan varastossa kuin maahan istutettuna.
Näyttävät, kookkaat koristeheinät kannattaa aina valaista kohdevaloilla ja sijoittaa ne lähelle oleskelualueita, jolloin niistä tuulessa kuuluva rauhoittava ääni luo tunnelmaa. Parhaiten kahisevat kirsiheinä ja viiruhelpi.
Viiruhelpi kuitenkin leviää voimakkaasti, joten se kannattaa huolellisesti rajata muusta kasvillisuudesta. Rajauksen voi tehdä juuriestematolla tai istuttamalla viiruhelpin saaviin, joka upotetaan maahan, siis pohja pois leikattuna. Myös muusta kasvillisuudesta erillisenä omana istutuksenaan esim. kallionkolossa viiruhelpi ei pääse leviämään liian voimakkaasti. Viiruhelpin kirjavien lehtien väri on auringossa parhaimmillaan.
Muita voimakkaasti leviäviä lajeja on esimerkiksi hyvin kuivilla ja karuilla kasvupaikoilla menestyvä rantavehnä ja nurmilauha. Oikeassa paikassa voimakkaasti leviävät koristeheinät tietysti toimivat. Esimerkiksi laajoissa, yhden kasvin istutuksissa ja rinteissä, joissa ne sitovat juurillaan maata ja estävät eroosiota.
Perinteisemmässä pihassa korkeiden koristeheinien kanssa istutetaan korkeita, näyttävän kukinnan perennoja. Paljon eri aikaan kukkivia: pionit, kurjenmiekka, päivänlilja, punalatva, tädykkeet, rantakukka, jaloangervot.
Eri väristen, korkuisten ja kasvutavaltaan erilaisten koristeheinien ryhmät tuovat muutaman lajin perennapenkkiin vaihtelevia yksityiskohtia, ilmavuutta ja koristeellisuutta vielä talvellakin talventörröttäjinä. Näyttävimmät ja tuiverrusta parhaiten kestävät talventörröttäjät mielestäni ovat elefanttiheinä ja koristekastikka ’Karl Foester’.
Varsinkin talvenarkojen lajien versot ja ontot korret kannattaa jättää syksyllä leikkaamatta, jolloin talvenkestävyys paranee. Joitakin koristeheiniä ei leikata lainkaan edes keväällä, vaan ne säilyvät sellaisenaan lumen alla, ikivihreänä. Tällaisia ovat idänvarjosara, palmusara ja kuparisara.
Talvenkestävyyttä parantaa myös istuttaminen kohopenkkiin tai muuten varmistamalla, ettei koristeheinät kärsi talvimärkyydestä.
Niittymäistä, luonnonmukaista ilmavuutta ja herkkyyttä saadaan istuttamalla kevyitä, tuulessa huojuvia keskikorkeita koristeheiniä, esim. timanttikastikka, nurmilauha ’Palava’ ja unkarinhöyhenheinä laajaksi alueeksi yhdessä pastellisävyisten perennojen kanssa: tarhakärsämö, punapäivänkakkara, akileija, ampiaisyrtti, tähtiputket, punaluppio, kurjenpolvet. Istutusalueen reunan voi vielä muotoilla kaarevaksi, vaihtelevan orgaanisen muotoiseksi ja lisätä muutamia eri kokoisia kiviä tai polun niityn poikki.
Perennaniitty toimii hienosti pienten puiden alustassa. Olen suunnitellut myös ”niittyistutusaltaita” antiikkimuurikivistä, joiden kasvillisuus on niittymäinen sekoitus koristeheiniä ja perennoja.
Merenrantatunnelmaa voi jäljitellä istuttamalla eri korkuisia ja sävyisiä heiniä kivikkoon ja lisätä esimerkiksi matalaa maksaruohoa tai rantalaukkaneilikkaa. Kivikkoistutus tehdään aurinkoiseen paikkaan, jolloin kivialueet pysyvät puhtaampana kuivassa pienilmastossa. Kuivassa ja aurinkoisessa viihtyviä koristeheinälajeja on esimerkiksi hopeatoppo, sininata ja erityisesti rantavehnä.
Väreillä ja eri muodoilla saadaan vaihtelua, kontrastia ja koristeellisuutta muihinkin istutuksiin ja katseenvangitsijoita kasviryhmiin ja istutusallas rakenteisiin.
Hakoneheinä ’Aureola’ :n mättäänä kasvavat lehdet ovat keltaiset, joissa näkyy keväällä ja syksyllä punertavaa. Kosteassa ja tuoreessa kasvualustassa menestyvä hakoneheinä sopii hienosti vaikka parina kappaleena vesiaiheen reunalle.
Punertava on myös mielenkiintoinen hurmesilkkiheinä, väri on sitä punaisempi, mitä aurinkoisempaan paikkaan hurmesilkkiheinä istutetaan. Se on kuitenkin melko talvenarka.
Muita vesiaiheen yhteyteen kosteahkoon maahan sopivia koristeheiniä on esimerkiksi kirkkaan vihreä palmusara, joka muistuttaa vähän bambua ja viihtyy varjossakin. Palmusarasta on myös matalampi versio, joka sopii vaikka kausi-istutusastioihin.
Kasvutavaltaan muista koristeheinistä erottuvat vihvilät vaativat kostean kasvupaikan, eli ne pitääkin istuttaa vesiaiheen tai muun kosteikon kasviryhmään.
Ihanat, myös muista heinistä väritykseltään erottuvat, rusehtavasävyiset pronssisara ja kuparisara ovat nekin valitettavasti hieman talvenarkoja, mutta lämpimässä multavassa ja läpäisevässä kasvualustassa ne menestyvät.
Niistä saadaan talvellakin väriä pihan istutusalueisiin. Erityisen hieno yhdistelmä on (ainakin mun mielestäni) kuparisara ja siniharmaa matala havukasvi, esim. sinikataja. Lisäksi sopii vielä vaikka kartiovalkokuusi.
Modernimmassa pihassa keltaisena erottuva kirjopuntarpää sopii hienosti violetti-/tummalehtisten, esim. tarhakeijunkukan seuraan ja perinteisemmässä perennaryhmässä se sopii kelta- ja oranssisävyisiin istutuksiin.
Kasvi kannattaa leikata noin 10 cm korkeudelta kukinnan jälkeen, jolloin lehdet säilyvät värikkäinä.
Keltainen on myös nimensä mukaisesti matala ja kosteassa kasvualustassa viihtyvä keltasara. Siihen tulee myös erottuvat kukinnot keskikesällä.
Siniharmaa sininata on näyttävä pallomaisena mättäänä kasvava heinä. Se toimii myös massaistutuksena esimerkiksi modernissa hyvin pienessä pihassa nurmialueen tilalla. Tai yhdistettynä tummalehtiseen maanpeitekasviin, kuten akankaali tai tummaan maanpeitehavuun.
Hopeatoppo on kaunis sinertävän vihreä mätäsmäinen koristeheinä.
Kauniina mättäänä kasvaa myös auringossa viihtyvä kirjavalehtinen kirjosiniheinä ’Variegata’ ja pienehkö hillitysti leviävä hopeapiippo, joka viihtyy monilla kasvupaikoilla.
Edelleen sinertävä lehtinen jämäkkä ja pystykasvuinen ikikaura on näyttävä ruukkuistutuksissa ja koristeheinien kasviryhmässä tai voimakkaan väristen perennojen kanssa.
Koristeheiniä kannattaa kasviryhmien lisäksi istuttaa myös astioihin ja ruukkuihin, jolloin niiden seuraksi voidaan vaihtaa vuosittain kausikasveja tai tehdä esim. havujen kanssa termoruukkuihin ympäri vuoden koristeellinen istutus. Monivuotiset koristeheinälajit talvehtivat kuitenkin parhaiten maahan istutettuna, halutessaan astian voi valita niin, että koko ruukku olisi mahdollista kaivaa maahan talvisäilytykseen.
Kuivan paikan heinälajit viihtyvät pienemmissä ruukuissa kuin kosteamman kasvupaikan heinät, joiden kasvualusta ei saa tietysti kuivua. Ruukkuistutuksia lannoitetaan ja kastellaan koko kesän (sään mukaan), elokuun alussa lannoittaminen lopetetaan.
Koristeheinistä on siis moneksi ja ne sopivat kaikenlaisiin pihoihin. Niillä kannattaa keventää erityisesti laajoja perennapenkkejä ja tummia havukasviryhmiä.
Monet koristeheinät menestyvät tavallisessa hiekkapitoisessa vihermullalla perustetussa kasvualustassa puolivarjosta aurinkoon. Juurtumisen ajan alkuhoidon jälkeen eivät siis juurikaan erityistä hoitoa kaipaa.
