Sipulikukat ja pihasuunnittelu

Parhaita hetkiä keväässä….huomata ensimmäiset vihreät, vielä ehkä lumisessakin maassa. Ilo pitää varmistaa syksyllä istuttamalla kukkasipuleita.

Sipulikukat tuovat pienillä vihreillä lehtien aluillaan ja myöhemmin väreillään, ensimmäisen kevään tunnun pihaan. Aikaisimmat sipulikukat näkyvät jo maaliskuussa, matalimmat lajit, kuten krookus ja helmililja aiemmin kuin korkeat ja näyttävät tulppaanit.
Korkeiden ja myöhemmin kukkivien lajikkeiden kanssa kannattaakin istuttaa matalaa runsaasti kukkivaa maanpeittoperennaa, esim kevätkaihonkukkaa, sammalleimua tai vaikka kevätesikkoja.

Näyttäviä ryhmiä saadaan samansävyisten kerrottujen ja erimuotoisten sipulikukkien yhdistelmistä, kirkkaan väristen perennojen kanssa. www.kevat.netTällaisia samansävyisiä sipulilajitelmia saa ostaa valmiinakin. Mielestäni esimerkiksi: rönsyansikka, kevätvuohenjuuri ja oranssit tulppaanit: ’Princess Irene’, ’Orange Emperor’ ja ’Ballerina’ yhdistelmänä on värikkään toimiva juhlistamaan kevään lisääntyvää lämpöä, vaikka muuten värimaailma pihassa olisikin hillitympi.
Vastavärit toimii aina. Punainen laaja kukkameri korostuu vihreää lehdistöä tai havukasveja vasten.
Aina ei tarvitse tehdä perinteistä kasviryhmää tai sipulikukkapenkkiä. Helposti leviävistä ja vaatimattomista lajeista, kuten lumikello ja idänsinililja, saa tehtyä mahtavan kukkaniityn luonnontilaisille alueille ja puiden alle, edullisesti. Ei kuitenkaan koivun tai kuusen juurelle, mutta vaikka samaan aikaan kukkivan hedelmäpuun alle. Mulloksella olevat pensaiden aluset saa vihreyttä narsisseilla ja pikkusipulikukilla, joita pensaat taasen suojaavat. Nurmen leikkuuta kannattaa välttää niin kauan alueella, että pikkusipulikukat ovat ehtineet lakastua ja siementää. Ehdoton suosikkini laajan alueen pikkusipulikukista onparvitulppaani ja idänsinililja -yhdistelmä !
Jos kuitenkin halutaan vain sipulikukille pyhitetty istutusalue, pitää se suunnitella tarkasti niin, että saadaan varhaiskeväästä kesäkuuhun asti kukkiva ryhmä.
Jotakin kuitenkin kaipaa lakastuneiden kevään ensikukkijoiden tyhjään paikkaan istutusalueella…Mutta, mitä? Emmehän halua niiden vievän sipuleilta kaikkia tärkeitä ravinteita.

Esimerkiksi koko kesän edellisen vuoden versoilla kukkiva nukkeruusu menestyy myös läpäisevässä kasvualustassa, jollaisen tulppaanit vaativat, ja on ravinteiden suhteen melko vaatimaton. Kasvualustat kannattaa kuitenkin erottaa toisistaan, koska ruusu versoo tehokkaasti.
Krookuksia, balkaninvuokkoja, helmililjoja, posliinihyasinttia ja scillaa pitää istuttaa kerrallaan vähintään 50 kpl, niiden näyttävyys perustuu ehdottomasti valtavaan väripinta-alaan nurmikolla tai kasviryhmän etureunalla.
Suosituimmista sipulikukista eli tulppaaneistakin matalat lajikkeet, esim. raita- ja tähtitulppaanit kukkivat ensimmäisenä. Touko-kesäkuun vaihteessa näyttävimmät, korkeimmat ja papukaijatulppaanit viimeisinä.

Tulppaanit kaipaavat huomiota jaksaakseen ilahduttaa useana keväänä. Ne eivät kestä kilpailua esimerkiksi nurmiheinän kanssa, koska tarvitsevat ravinteita sivusipulien muodostamiseen. Liian pienet sivusipulit kehittävät vain lehtiä seuraavana vuonna ja vähitellen kaikki sipulit hiipuvat ilman lannoittavaa hoivaa. Toisaalta erikoisimmilla lajikkeilla on tapana hiipua, jolloin on hyvä istuttaa aika ajoin uusia elinvoimisia sipuleita lisää ja lisää…
Tulppaanit kaipaavat siis rakkautta kompostin tai kukkasipulilannoitteen muodossa, kasvun alussa ja kukinnan jälkeen, jolloin kaikki voima on käytetty värikkääseen kukkaan. Ennen kuin tulppaani lakastumisen jälkeen ehtii muodostaa siemenkodan, leikataan kuihtuneet kukat pois. Lehdet vielä keräävät yhteyttämällä voimaa sipuleille, joista varmistuu seuraavan vuoden kukinta. Niin ja tietysti istuttamalla syksyllä taas vähän lisää sipuleita…Parhaimmillaan sipulikukat ovat tiheinä kasvustoina.
Aika ajoin voi tulppaaninsipulit nostaa maasta ja viedä ne varsineen lepäämään varastoon. Syksyllä sipulit puhdistetaan ja istutetaan normaaliin kukkasipulien istutus -tapaan maahan. Tällä välin kasvualustaa on tietenkin paranneltu, sipulien jaksamista taas muutaman vuoden silmällä pitäen.
Kukkasipulien kasvualustan tulee olla läpäisevä, hiekka- ja kalkkipitoinen. Ei missään tapauksessa jatkuvasti kostea. Vaikka keväällä kuivuus haittaa kasvua (suihkuttelu auttaa), kasvupaikan tulee olla aurinkoinen. Paahde lyhentää kukinta-aikaa.

Ja se tapa, jolla kukkasipulit istutetaan: viilentyneeseen maahan syys-lokakuussa, niiden olisi hyvä ehtiä juurtua pari viikkoa ennen maan jäätymistä. Itse olen kaivanut sipuleita maahan joskus joulukuussa, kun on muilta puutarhatöiltä viimein ehtinyt. Silloin istutuksen päälle levitetyn lehtikasan, kuorikkeen tai turpeen alla maa jäätyy hitaammin ja antaa sipuleille hetken aikaa juurtua… Suosittelen kuitenkin hieman aiempaa ajankohtaa, mutta istuttaa ei saa niin aikaisin, että sipulit lähtevät kasvuun jo syksyllä. Jos näin pääsee käymään auttaa kateaineet tässäkin.
Maa kuohkeutetaan ennen istutusta 30 cm:n syvyydeltä. Multaa tulee sipulin päälle n. 3 kertaa sipulin korkeuden vahvuinen kerros ja mullan pinta on hyvä jättää koholleen, ettei vesi missään tapauksessa jää istutuskohtaan.


Oma suosikkini sipulikukista on narsissi. Narsissilajikkeisto on erittäin monipuolinen, eikä vain pääsiäiskorteista tuttua keltaista torvinarsissia…Sen lisäksi ne jaksavat kukkia varmemmin tehokkaasti useamman vuoden kuin tulppaanit. Lemmikin ja valkoisen narsissin yhdistelmä on ihana ja raikas, vaikka yleensä tyylini on kasvivalinnoissa ehkä erilainen, ei niin perinteinen.
Tarkemmin miettiessäni lemppareita sipulikukissa on monia. Kirjopikarililja, vaatimaton ja jotenkin satukirjamainen kellokukka. Laukat ovat ehkä harvinaisempia ja niitä voisi käyttää enemmänkin (tämän ovat ehkä pihasuunnitteluasiakkaani huomanneet ) Ne sopivat yhteen perinteisten perennojen kanssa (mirrinminttu, pioni) tai selkeänä, yksinkertaisen muotoisena modernimman pihan yksityiskohdaksi:Jättilaukka + rantalaukkaneilikka tai valkomaksaruoho+iso luonnonkivi.
Matalat ja tyylikkäät kevätkurjenmiekat ja maailman ihanimman tuoksun (juhannusruusun ja kielon lisäksi :D) omaavat hyasintit, jotka kannatta istuttaa ruukkuun terassille, jos haluaa nauttia maksimaalisesta tuoksusta!! Sopivat myös aurinkoisen perennapenkin reunaan vaikka tulppaanien kanssa. Jouluistutus kevääseen 🙂
Yhä enemmän sipulikukkia hyödynnetäänkin alkukesän ruukkuistutuksissa. Kukinnan aikaan saaminen ruukussa onnistuu parhaiten, kun ruukku on salaojitettu ja käytetään hiekkapitoista multaa, kuten maahankin istutettaessa. Sipulit kannattaa kuitenkin istuttaa tiheämpään, jotta saadaan näyttävä kukinta. Matalille lajeille, kuten krookus, sopii parhaiten mielestäni laakea ruukku, joka ei vie kukilta huomioo. Jos yhdistetään eri korkuisia lajeja, voi miettiä ruukun mallin enemmän esim. värityksen mukaan. Ruukku täytetään mullalla n. 2/3 ja tiivistetään sekä kastellaan. Sipulit painetaan osittain multaan ja sen jälkeen peitetään vain kevyesti mullalla. Ruukkua pidetään talven yli pakkasettomassa varastossa tai kellarissa, kuitenkin alle 10 asteessa. Helmi- maaliskuussa istutus siirretään 10-15 asteiseen ja valoisaan paikkaan. Sitten vaan odotellaan että saadaan nähdä ensimmäiset vihreät alut! Tai sitten voi ostaa valmiiksi kukkivia tasetteja ruukkuihin. Kuten tapana on…
Sipulikukkia näiden muutamien ”tunnetuimpien” kevätkukkijoiden lisäksi on paljon ja niitä kannatta ehdottomasti kokeilla:
Talventähti, ihan ensimmäinen helposti kylväytyvä kukkija, jota puputkaan eivät halua syödä. Vinkkinä… puput eivät tykkää syödä krookuksenkaan alkuja jos ympärille ripottelee kahvinpuruja! siis kerran käytettyjä.
Marskinlilja, älyttömän upea keskikesällä metrinkorkuisena täydessä kukassa! Sen seuraksi suojaisaan ja lämpimään paikkaan esim. jättipoimulehti, päivänlilja ja todellista näyttävyyttä saadaan istuttamalla taustalle isosiniheinä.
Valkokukkainen tähdikki kannattaa ehdottomasti istuttaa lehdiltään violetin- ja tummansävyisten perennojen ryhmään. Purppurakeijunkukka, ”hopealehtinen” hosta (esim. ’Tom Schmid’) ja Endless Summer -hortensia yhdistelmä toimii.
Keisaripikarililjan kai pitäisi ajaa myyriä loitommalle. Ja onhan se vaihtelevan näköinenkin kukka!
Kesällä kukkiva purppuramiekkaliljasuojaisaan aurinkoiseen paikkaan, esim. pionin seuraksi jolloin pionin kukittua sen lehdistö saa purppuraista väriä miekkaliljasta. Ennen pionin kukintaa voi lehdistöä värittää tietysti vaikka aniliininpunaisilla korkeilla tulppaaneilla. Näin saadaan pionipenkki kukkimaan pidempään. Jos vielä haluaa lisäväriä tähän ryhmään, kannatta lisätä maagisensinisen värin omaavaa jalopähkämöä. Se sininen oikeesti hehkuu kesäyössä :)!!
Loppujen lopuksi sipulikukat ovat helppohoitoisia ja suhteellisen edullisia pihan värittäjiä. Vanhat lajikkeet jaksavat kukkia paremmin, mutta mielestäni kannattaa kokeilla erikoisempiakin lajikkeita.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *