pihakasvit – Pihasuunnittelija

Pihasuunnittelu – kivikate ja irtokivipinnat

Viimeistellyn näköisiä ja tyylikkäitä kivikatepintoja istutusalueilla ja pihassa käytettäessä ja suunniteltaessa pitää ottaa huomioon muutamia asioita.

koristekivet piha pihakivet pihasuunnittelu pihasuunnittelija pihasuunnitelma kasvien istutus kateaine muurikivi havukasvit pihakasvit
Pihasuunnittelu Kevät
www.kevat.net

Jos toivotaan helppohoitoisia pihaa, ei laajat irtokivipinnat ole paras ja käytännöllisin vaihtoehto.

Kivipinnan puhtaanapito lehdistä yms. vaatii lehtipuhaltimen ja puhdistus on tehtävä usein. Orgaanisesta materiaalista syntyy nopeasti kasvualustaa ilmasta siemeninä leviäville rikkakasveille. Rikkakasvien kitkeminen on työlästä ja myrkyttäminen itsestäänselvästi haitallista kaikille kasveille ja eläimille.

Parhaiten kivikatteet sopiikin havukasveille, joista ei lehtiä, marjoja ym. vuosittain putoa kivien sekaan. Pieninä helposti puhdistettava alueina istutusaltaiden ja rajattujen kasvualustojen pintaan.

Vihreä kasvillisuus erottuu paremmin kiviä vasten ja pihaan saadaan myös linjakkuuden lisäksi tasaista betonikivipintaa luonnollisempaa kontrastia ja tekstuuria kivikatteella.

Irtokiviaines pitääkin aina rajata, ettei kivien väliin leviä esim. nurmiheinä ja toisaalta kivikate ei leviä kulkuväylille tai nurmikolle. Leveä reunakivi myös estää nurmikon leikkuun yhteydessä ruohojätteen lentelyn kivien sekaan.

Useimmin tehtyjä virheitä on levittää kiviä aivan kasvien tyvelle asti, liian vahva ja painava kerros, joka tukahduttaa kasvin juurien ilmanvaihdon. Vaikka someron tai ratasepelin sekaan istutetut puut näyttävätkin ehkä modernilta ja tyylikkäältä…

Kiviaines ei saa myöskään nousta missään tapauksessa esim. puun runkoa vasten.

koristekivet piha pihakivet pihasuunnittelu pihasuunnittelija pihasuunnitelma kasvien istutus kateaine havukasvit pihakasvit
Pihasuunnittelu Kevät
www.kevat.net

Suositeltava tapa on jättää kiviaines rungosta vähintään puolen metrin päähän ja käyttää kuorikatetta kasvin tyvellä.

Katekivien alle levitetään suodatinkangas, johon leikataan tarpeeksi suuret istutusaukot kasveille. Myös suodatinkangas on haitallinen aivan kasvin tyvelle ja runkoon asti levitettynä.
Kivikatetta levitetään n. 50-70 mm vahva kerros kankaan päälle.

Jos käytetään suurempia, halkaisijaltaan yli 100 mm seulanpääkiviä, kannattaa sekaan levittää pienempiä kiviä täytteeksi, jolloin jää vähemmän biomateriaalia kerääviä kivenkoloja. Eikä suodatinkangaskaan jää näkyviin…

koristekivet piha pihakivet pihasuunnittelu pihasuunnittelija pihasuunnitelma kasvien istutus seulanpääkivi koristeheinä pihakasvit
Pihasuunnittelu Kevät
www.kevat.net

Kivikatteen muita hyviä puolia on kasvualustan pinnan kattamisen (rikkakasvien kasvun estäminen pohjamaasta…) lisäksi on esim. kivien lämpeneminen auringossa aiemmin keväällä, jolloin lämmöstä hyötyy ympärille istutettu kasvillisuus. Toisaalta kiviaines eristää kasvualustaa tehokkassti, jolloin se varjossa sulaa hitaampaa.

www.kevat.net

Pihasuunnittelu – Hyötykasvit osana pihakasvillisuutta

Näyttävä ja ns. syötävä puutarha luodaan sekoittamalla hyötykasveja; yrttejä, lehtivihanneksia, marjakasveja jne. , olemassa oleviin koristekasvi-istutuksiin ja reunuskasveiksi.

Sen sijaan, että hyötykasveille varataan oma alueensa pihan yhteen osaan (yleensä perälle, missä jäävät hyödyntämättä ja hoitamatta…) niitä käytetäänkin reunuskasvina istutusalueella tai – altaassa, josta ne on helppo hyödyntää.

Esimerkiksi yrtit uusiutuvat nopeasti kun niitä käyttää ja mitä enemmän käytetään sen tuuheammaksi kasvi tulee. Näin siis reunuskasvi pysyy kauniina, mitä enemmän sitä käyttää. Koristekasvien ja hyötykasvien yhdistäminen säästää myös tietenkin…tilaa!

Sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä kannattaa käyttää kuivuutta kestäviä lajeja. Sen lisäksi, että kasvit ovat syötäviä ja koristeellisia.

Enää ei juurikaan perusteta omaan pihaan perunapeltoja ja herukkaviljelmiä, lähinnä johtuen piha-alueiden ja tonttien suhteellisen pienestä koosta. Onneksi on vaihtoehtoja: rungolliset herukat ovat söpöjä pikkupuita. Vaativat säännöllistä leikkaamista! Viiniköynnös on loistava varjo sekä nopeakasvuinen näkösuoja pergolaan tai säleikköön.

Mansikkaa käytetään maanpeitekasvina, eikä kasvatetakaan enää muovitetussa pellossa. Muita maanpeitekasveiksi sopivia hyötykasveja on esim. lamoava kasvuinen marjasinikuusama, mesimarja ja matala aronia ’Hugin’.

Tällä hetkellä on huomiota saanut myös kurpitsoilla kasvatetavat näyttävät viherseinät.

Toisin kuin usein luullaan, hyötykasvit eivät ole hirveän aikaa vieviä ja paljon hoitoa vaativia. Kun ne on istutettu oikeisiin olosuhteisiin (suunnittelu!) ja autettu kasvussa alkuun. Nyt siis puhutaan monivuotisista satoa tuottavista kasveista, tyypillisten yksivuotisten vihannesten kasvatus on sekä aikaa, että vettä vievää. Niitä voi lisäillä oman mielen mukaan monivuotisten lisäksi astioihin ja tiettyihin niille varattuihin paikkoihin. Esimerkiksi monetkaan yrtit eivät talvehdi Suomessa, useat tarvitsevat säilytyksen viileässä varastossa. (Kuten ihana rungollinen rosmariini!)

Oman lisänsä tuovat vielä sekaan lisättävät syötävät kukat, kuten orvokit, kehäkukat ja ruusut. Kehäkukat myös värillään houkuttelevat hyötykasveilla herkuttelevia hyönteisiä, niiden huomio kiinnittyy värikkäisiin kukkiin ja syötävät kasvit jäävät vähemmille vaurioille.

Kannattaa otta sekin huomioon, että pienimuotoisena harrastuksena kasvien hoivaaminen vähentää stressiä ja rentouttaa yms. Eli muutamien vähän enemmän huomiota vaativien kasvien lisäys monivuotisten sekaan ei vielä vaadi kymmeniä työtunteja viikossa, vaan ne tuovat silmää miellyttävää kauneutta ja rentouttavaa puuhaa.

Keskeinen idea on siis yhdistää hyötykasvit, yrtit ym. pihan koristekasvillisuuteen, tyyliin ja rakenteisiin. Samoin kuin koristekasvi-istutusten suunnittelussa, kannattaa hyödyntää kasvien korkeuseroja ja lehdiltään eri värisiä ja muotoisia lajeja.

Parsa ja fenkoli sekä yrtit, kuten rosmariini, timjami ja salvia, ovat loistavia ja monipuolisia. Korkeat ja ”dramaattiset” kasvit, kuten artisokat, Saksankirveli sekä raparperi tuovat vaihtelua. Saksankirveli menestyy myös melko varjoisessa kasvupaikassa. Sekaan herkempiä kasveja kuten ruohosipuli, vaarinlaukka ja laventeli.

Mansikoissa on kauniin valkoiset kukat, ne toimivat myös hyvin reunus- ja maanpeittokasveina, samoin kuin mesimarja. Kuunliljaakin voi syödä, päivänliljan nuppuja, unohtamatta ruusunmarjoja.

Hedelmäpuut ja pensaat ovat myös ilmeisiä lisäyksiä ruokapuutarhaan. Marjapensaiden lisäksi, Japaninruusukvitteni, viiniköynnökset ja eri korkuiset aronialajikkeet.

Myös orapihlaja ja pähkinäpensas sopivat ruokametsään ja syötävään puuutarhaan, miksei koristeomenapuutkin ja erityisesti pensasmaiset kirsikat; suklaakirsikka ja nukkakirsikka.

Niityn voi perustaa kylvämällä ja istuttamalla yrttejä, syötäviä kukkia.

Hyötykasveilla korostuu valonsaanti ja tilantarve, jotta saataisin myös satoa. Valonsaannin voi optimoida orgaanisen kaarevalinjaisella istutusalueella, parin vuosikymmenen takainen perennapenkkien ns. munuaisen muotoinenmalli, jossa valo pääsee paremmin keskelle. Kun kasvualusta kohoaa penkin keskustaa kohti maltillisesti, saadaan erilaisia kasvupaikkoja vaihtelevalle kasvillisuudelle ja näyttävyyttä korkeuseroilla.

Myös eri korkuisilla viljelylavoilla saadaan nostettua valovaatimusten mukaan kasveja ylemmäs tai varjostaa rakenteella vähemmässä valossa viihtyviä kasveja.

Sen lisäksi, että pihaan istutetaan nyt koristekasveiksi hyötykasveja, perinteinen yksivuotisten hyötykasvien viljely kiinnostaa edelleen.

Viljely onnistuu vaivattomasti myös kompakteissa kaupunkioloissa astioissa, laatikoissa ja viherseinissä, jotka ovat mahtava lisä myös suurempaan hyötypuutarhaan.

Pienet viljelyastiat kuivuvat nopeasti, joten kastelusta on tärkeä huolehtia.

Perinteisemmät viljelylaatikot ja -lavat voivat ulkopinnaltaan olla mitä tahansa materiaalia, joka sopii pihan muuhun tyyliin:

metallia, esim. cortenteräs tai pelkkä metallireunus
puun ulkopinta voidaan käsitellä luonnonmaaleilla tai öljyillä
itse tykkään myrkyttömästä ja kestävästä, ajan myötä harmaantuvasta lehtikuusesta.

Älä käytä kestopuuta tai autonrenkaita kosketuksissa syötävien kasvien kasvualustamullan kanssa.

Vaikka monivuotiset kasvit ovatkin keskeinen osa istutussuunnitelmassa, tietyillä koristeellisilla yksivuotisilla kasveilla, kuten retiisillä ja punajuurilla, on myös paikkansa, ne lisäävät reunuskasveina väriä ja muotoa.

Samasta aiheesta myös edellisessä kirjoituksessa.

Mitä nurmikon tilalle? – ja miksi kannattaa harkita vaihtamista

Nurmialueiden poistaminen pihasta vähentää hoitotoimenpiteitä, samalla lisätään pihan kasvillisuuden monimuotoisuutta, kuten jo kuivista soraniityistä kirjoittaessani mainitsin…

Sen lisäksi, että nurmikoton piha on helppohoitoisempi on se myös yleensä parempi vaihtoehto ympäristölle. Tässä vaiheessa huomautuksena, suurien alueiden kattaminen koristesomerolla tai soralla, ts. nurmikon korvaaminen kiviaineksella, ei ole helppohoitoinen vaihtoehto. Pinnan puhtaana pito on hankalaa ja vaatii ainakin lehtipuhaltimen puhdistamiseen. Alueilla, joilla ei kuljeta, muuttuu kivien sekaan jääneet lehdet yms. nopeasti kasvualustaksi ja sorasta muodostuu niitty halusit tai et.

Ehkä yksi nurmikottoman pihan suurimmista viehätyksistä on sen vähähuoltoisuus, mikä puolestaan tekee siitä ympäristön kannalta kestävämmän vaihtoehdon. Usein nurmikon ”korvikkeet” vaativat vain vähän tai ei ollenkaan vettä ja rikkakasvien torjuntaa. Tämän lisäksi vähennetään maaperään joutuvien kemikaalien määrää, kun korvataan lannoitteilla ruokittava nurmikko kestävimmillä ja luonnollisemmilla ratkaisuilla.

Piha voi silti olla vehreä ja näyttävä ilman jatkuvaa leikkuuta, kitkemistä tai lannoitusta. Rehevämpi ja monimuotoisempi kasvillisuus ja soraniityt pidättävät ja ohjaavat myös pintavesiä.

Muutamia ratkaisuja, joilla olen suunnitteluprojekteissa korvannut puutarhanurmikon tai vähentänyt leikattavaa nurmikkoa…

Vuodenaikojen vaihdellessa monimuotoisempi kasvillisuus tekee pihasta mielenkiintoisemman näköisen, kun taas nurmikot näyttävät samalta ympäri koko kasvukauden. Esimerkiksi koristeruohojen kukinnot syksyllä, talventörröttäjät ja tietysti syysväritys.

Vaihtelevalla maanpeitekasvillisuudella ja istutusalueiden yhdistelmillä saa lisättyä näkymään kolmiulotteisuutta ja tekstuuria, vaikka jonkinlainen nurmialue pihassa olisikin, esimerkiksi pelikenttänä tai kulkuväylänä.

Kuntta on ehdottomasti ollut yleisimmin käytetty vaihtoehto nurmikolle. Metsänpohjasiirre sopii kuiviin aurinkoisiin paikkoihin. Se on parhaimmillaan kohteisssa, joissa on jo luonnostaan hiekkainen metsänpohjan kasvualusta, jonka muuttaminen nurmikon kasvualustaksi olisi suuritöistä.

Kuntta ei kestä tallaamista, joten kulkuväylät täytyy suunnitella esim. kiviaineksesta. Toisaalta jos halutaan oikein metsäinen piha, saavat polut muodostua kunttapintaan, kuten metsässä muutenkin. Mutta pelikentälle se ei ole sopiva alusta… ehkä frisbeegolfille?

Kuntan rinnalle on viime vuosina tullut toive niittymäisestä pihasta. Tällä hetkellä saadaan myös niittyä siirteenä, jolloin melko hitaasti itäviä ja kukkivia niittykasveja ei tarvitse odotella, vaan saadaan valmis näkymä heti.

Jäkälää toimittaa www.nordenmoss.fi (kuva Norden Moss)

Siirteenä saadaan myös jäkälää, jota voidaan kasvillisuuskattojen lisäksi käyttää pihaan. Kuten kuntta, se sopii suomalaiseen ympäristöön. Erityisesti kuitenkin käyttäisin metsäpihoihin ja metsään rajoittuvaan pihaan sekä näyttäviin modernin rakennetun pihan yksityiskohtiin. Esimerkiksi istutusaltaat, kivipuutarhat ja kääntöympyrät jne.

Jäkälä viihtyy kuivalla ja aurinkoisella paikalla, kasvualustaksi riittää hiekkainen metsänpohja kuten kuntalle. Myöskään jäkälä ei kestä kulutusta, joten kulkuväylät tehdään jostakin muusta materiaalista, mielellään tietysti mahdollisimman luonnollisista; liuskekivi, pitkospuut, hiekkapolku.

Nurmikon tilalle loistava vaihtoehto on soraniitty, jossa käytetään soraa, someroa tai hiekkaa kasvualustana pääasiassa paikallisille ja alueen alkuperäisille luonnonkasveille. Luonnonkukkaniitty, johon saa levitä alueelta kasvillisuutta muodostuu luonnostaan vaihtelevia olosuhteita kestävä väriloisto. Toisin kuin puutarhanurmikko, joka on yksivärinen, vaatii kastelua ja saattaa myös vaurioitua talven aikana.

Niittyyn liityvä vaihtoehto on luonnonnurmikko, jätetään siis vaan nurmikko leikkaamatta tai siis leikataan huomattavasti harvemmin kuin puutarhanurmi yleensä.

Luonnonnurmikot koostuvat useista alkuperäisistä nurmikasveista, joiden sekaan voidaan myös laikkuihin kylvää lisää lajeja. Niityt voidaan suunnitella niitetyillä poluilla kävelyä varten tai jättää niittämättä luonnollisemman ilmeen saamiseksi.

Itse leikkaan vanhaan nurmikkoon 2-3 viikon välein kulkuväylät, niihin kohtiin joihin ne on vuosien saatossa muodostunut.

Nurmikon leikkaamatta jättämisen jälkeen yllätti, kuinka nopeasti kasvilajien ja kukinnan määrä lisääntyi. Vanhalla nurmikolla on aina muutakin kuin nurmiheinä, lajit eivät vaan pääse kasvuun voimakkaan heinäkasvin ja leikkuiden takia.

Kuten nimestä voi päätellä, apilanurmikolla korvataan nurmiheinät apilalla. Myös apilanurmi edistää biologista monimuotoisuutta, hyödyttää pölyttäjiä sekä parantaa maaperää. Apila pysyy vihreänä lämpiminä kausina, jolloin perinteinen nurmikko voi palaa auringossa. Apila menestyy monilla kasvupaikoilla, kunhan se saa valoa. Voimakaskasvuisena apila kuitenkin helposti niityllä käytettynä valtaa liikaa tilaa muilta niittykasveilta. Apilanurmea ei ole välttämätöntä leikata, sekaan kuitenkin kylväytyy heinää vuosien kuluessa, jota voi halutessaan lyhentää.

Tämä tietysti riippuu hyvin pitkälle tontista, mutta varsinkin uudiskohteissa kannattaa harkita ehdottomasti pihan rakentamista tontin ehdoilla. Suosikkivaihtoehtoni nurmikolle onkin säästää pihassa kaikki kalliot ja metsänpohjat, mitä paikalla jo on. Mutta, tietysti suunnitelmallisesti!

Usein vanhoissa pihoissa kartoituskäynnillä kuulee kuinka asiakas kertoo nurmikon aina kuivuvan kesällä tietystä kohdasta, jolloin selviää, että alla on kallio. Vanhoissa pihoissa ehdotan (melkein) aina kallion kaivamista esiin nurmikon alta, sen mukaan suunnitellaan sitten pihan uutta järjestystä. Huomioiden tietysti asiakkaan toiveet! Tässäkin suunnitelmallisuus ja muut toimenpiteet otetaan huomioon, esim. ollaanko pihaa mahdollisesti täyttämässä lisää tms. piharemontin yhteydessä.

Ei ole välttämätöntä yrittää saada kalliopohjaiseen pihaan nurmialuetta, joka ei koskaan tule menestymään kuumenevan kallion päällä, ohuessa, kuivassa kasvualustassa. Muuten kuin valtavalla määrällä kastelua.

Samoin jos tontti on hapanta metsänpohjaa, kuten sanottua, vaatii se huomattavan määrän toimenpiteitä, että nurmikolle saadaan sopiva kasvualusta sekä perustamisvaiheessa ja jatkossakin (sammaleen poisto, kalkitus…)

Lisää nurmikollesi korkeusvaihtelua ja rakennetta istuttamalla muutamia maanpeitekasveja reunoille tai laikkuihin nurmikon keskelle. Tai korvaa nurmialue kokonaan maanpeitekasveilla. Erityisesti luiskissa, missä nurmikon leikkuukin on hankalaa, maanpeitekasvit ja mahdollisesti niihin yhdistetyt saumattavat kivet (pihan tyylistä riippuen) ovat kestävä ja helppohoitoinen ratkaisu.

Suosittuja lajikkeita ovat mm. ajuruohot, maksaruohot ja akankaali, jotka kestävät myös jonkin verran kulkua. Lisäksi eri kurjenpolvien yhdistelmät, ne kukkivat lähes koko kesän ja hieman eri korkuisina ja värisinä.

Maanpeitekasvi voi olla myös pensas tai havukasvi, kääpiökataja, lamoherukka, lamohietakirsikka, lamovuohenkuusama, tuivio… Näiden väliin perustetaan tarvittaessa luontevaan kohtaan kulkuväylät.

Sammal on vähän huoltoa vaativa nurmikon vaihtoehto, joka pysyy vihreänä ympäri vuoden eikä vaadi leikkaamista, kitkemistä, kastelua tai lannoitusta. Se on ihanteellinen varjoisiin paikkoihin, joissa on kosteutta sekä valmiiksi hapan metsänpohja tai valumavesi. Yhdistä sammalpintaan soraa tai muita pintakiviä, laattoja tms. saadaksesi tunnelmallisen näkymän. Japanilaista puutarhaa rakentaessasi on sammal yksi ehdoton materiaali. Sammalen kasvua voi alkuvaiheessa parantaa happamalla sumutusvedellä, esim. jugurtti/piimä -liuos.

Monet sammallajit kestävät myös jonkin verran kulkua, mutta päivittäin käytössä oleviin kohtiin kannattaa lisätä vähintään askelkiviä.

Persiljaa, ruohosipulia, rosmariinia, oreganoa, timjamia, basilikaa ja piparminttua… Osan pihan nurmialueesta, tai pienessä pihassa kokonaan voidaan korvata yrttitarhalla ja esim. kesäkukka- tai leikkokukka viljelmillä. Voit käyttää yrttejä keittiössä ja ne tuoksuvat ihanalta, ja useimmissa tapauksissa pölyttäjät, kuten mehiläiset ja perhoset, rakastavat yrttikukkia.

Esimerkiksi pensasmainen laventeli ja matalakasvuiset yrtit kuten rosmariini luovat tuoksuvan ja rehevän näkymän. Monet vähän huoltoa vaativat Välimeren yrtit, kuten timjami ja oregano, kestävät kuivia olosuhteita, mikä tarkoittaa, että ne menestyvät vähäisellä kastelulla ja paahteisella paikalla.

Yrttitarhasta pidemmälle viety versio ruokametsä on tällä hetkellä nosteessa oleva malli pihasta tai pihan osasta. Ruokametsässä luodaan luonnollisia elinympäristöjä, jotka sisältävät syötäviä kasveja. Ajatuksena on tuottaa myös eläimille ruokaa.

Kasvillisuus on kerroksittain hedelmä- ja pähkinäpuita, marjapensaita, yrttejä ja juureksia, jotka muodostavat ekosysteemin, joka tuottaa ruokaa ja on näyttävä, vehreä piha.

Pihanurmikoilla kasteluvesi menee käytännössä hukkaan, järkevämpää on käyttää kasteluvesi kasveille, jotka tuottavat ruokaa. Yrttitarha ja ruokametsä vaativat perustamisvaiheessa enemmän omistautumista ja innostusta, ettei mikään kasvi pääse valtaamaan alaa.

Pihan voi tietysti kattaa kokonaan erilaisilla rakenteilla: kiveykset, terassit, istutusaltaat ja -alueet kuorikatteella, kiviaineskulkuväylät ja leikkialueet jne.

Välttämättä betonikivillä kokonaan rakennettu piha ei ole ekologisin vaihtoehto. Betoni kyllä sitoo ilmasta hiilidioksidia! Kivi- ja puurakenteet eivät ole myöskään perustamisvaiheessa edullisin ratkaisu.

Mahtava vaihtoehto on nurmi- ja hulekivet, joilla saadaan autopihaan ja kulkuväyliinkin vihreyttä ja veden läpäisyä.

Vaihtoehtoiset ratkaisut, kuten maanpeitekasvillisuus, niityt ja sorapuutarhat ovat reheviä, vähemmän huollettavia ja ns. luonnonkauniita.

Jos toiveenasi on hyvin selkeästi jäsennelty ja terävälinjainen piha voi niitykasvillisuutta ja maanpeitekasveja, sekä kunttaakin hyvin yhdistellä linjakkaisiin materiaaleihin: Näyttävät reunakivet, betonivalumuurit, rajatut niittyalueet… Näyttää hyvältä yhdisteltynä!

Toisaalta sitten taas kaunis kesäinen luonnonkukkapuutarha, jossa maalaismainen puinen portti ja takorautainen pergola taustalla.

On siis järkevää tehdä pihasuunnitelma, ennen kuin valitset, minkä nurmikottoman vaihtoehdon haluat toteuttaa pihassasi, jotta tunnelma ja näkymät pysyvät tyylikkäinä, yhtenäisenä ja harmonisina. Emme halua tilkkutäkkimäistä materiaalien testausaluetta. On myös tietysti tiedettävä, mitkä vaihtoehdot ovat toteutettavissa kasvuolosuhteiden perusteella. Maanlaatu, valon määrä, veden määrä.

Sen lisäksi kannattaa, kuten aina pihasuunnittelussa, miettiä pihan käyttötarkoitusta. Jos tarvitaan leikki- tai pelialue, nurmikko on hyvä vaihtoehto. Myös metsäinen piha on mainio leikkipaikka!

Tekonurmi materiaalina kannattaa ehdottomasti unohtaa.

Tällä hetkellä niittymaton hinta asennettuna, siirteen tyypistä/kasvillisuudesta riippuen 50-80 € / m².

Kuntan neliöhinta asennettuna 30 € / m² ja jäkäläsiirteen hinta jonkin verran kunttaa enemmän. Siirteiden hinta määräytyy toimitettavan neliömäärän mukaisesti.

pihasuunnittelu Kevät – www.kevat.net

Pensasaidan istutus – milloin on oikea ajankohta?

Suurinta osaa pihoista rajaa ja ympäröi aita, useimmiten kasvilisuusaita. Pensasaita on myös useimmiten ensimmäinen toive näkösuojaksi (vaikka näkösuojan voi toteuttaa myös vaihtelevammalla tavalla…) Silloin se myös halutaan varsinkin uuteen pihaan istuttaa ensimmäisenä. Kannattaa kuitenkin suunnitella (tässäkin asiassa) ennen kuin lähtee aitataimiostoksille.

Uutta pihaa rakennettaessa on tietysti ymmärrettävää, että halutaan saada näkösuoja-aita kasvamaan mahdollisimman pian. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko pihassa tehty kaikki pohja- ja maanrakennustyöt? Jos piha on muuten viimeistelemättä ja mahdollisesti osittain rakentamattakin kannattaa huomioda aidan istutushommissa mahdolliset kulkuväylät pihaan myöhemmin.

Välillä näkee myös nopeasti perustettuja aitaistutuksia niin, että taimet on istutettu multakasaan, koska muu piha on vielä täyttämättä. Näin ei saada nopeasti tasaista aitaa, koska taimet saattavat kasvaa kasvualustasta riippuen eri nopeudella ja kasvualusta painuu sekä aitataimia voidaan joutua vaihtamaan, jolloin ne ovat eri kokoisia.

Kasvualustan on tärkeä olla tasalaatuinen kuten myös muut kasvuolosuhteet.

Usein käytetään koko aidan matkalla samaa kasvilajia, mutta jos kasvuolosuhteet aidan eri kohdissa vaihtelevat suuresti, kannattaa harkita monilajista aitaa. Pihan kuiviin ja varjoisiin kohtiin istutetaan eri kasvilajia kuin aurinkoisiin tai syvämultaiseen kohtaan.

Millainen pensasaidan kasvualustan tulee olla?

Kuten muillakin kasveilla määräytyy kasvualustan syvyys ja koostumus pohjamaan kosteuden ja koostumuksen mukaan. Aina kannattaa tietysti pohjamaata parantaa mahdollisimman syvältä.

Kasvualustamultaa pitäisi olla vähintään 50 cm vahvuinen ja laajuinen kerros. Jos pohjamaa on kuivaa ja tiivistä tai jos alla on rakentamisen jäljiltä murskekerros, multakerroksen olisi hyvä olla vahvempi.

Joskus voidaan joutua salaojittamaan istutusoja, esimerkiksi hulevesipainanteen kohdalla.

Pääsääntöisesti yleisimmin käytetyt aitakasvit kestävät lyhtaikaisesti seisovaa vettä juurialuellaan (tuija huonosti).

Savimaalla käytetään hiekkapitoista multaa, hiekkamailla lisätään kompostia kasvualustaan.

Aidan istutus

Kasvillisuusaidalle kaivetaan siis yhtenäinen istutusoja, joka täytetään uudella kasvualustamullalla, joissain tapauksissa voidaan käyttää pohjamaata joka muokataan ja johon sekoitetaan maanparannusainetta (esim. multaa, hiekkaa tai komposti) tarpeen mukaan.

Kasvillisuusaita istutetaan useimmiten avojuurisilla, lepotilaisilla taimilla. Tämä tarkoittaa sitä, että kasvin juuret ovat paljaina, eikä siis ruukussa, mullassa. Lepotilaiset kasvit ovat lehdettömiä, eli istutusajankohta on myöhään syksyllä lehtien pudottua tai aikaisin keväällä ennen lehtien puhkeamista. Avojuurisia aitataimia on saatavina yleisimmistä aitakasveista. Jos aitaan halutaan vaihtelevia lajeja tai istuttaa aita harvemmin aitana käytettävistä kasveista käytetään astiataimia. Tuijat ja kuusiaidan taimet ovat aina astia- tai paakkutaimia.

Avojuuritaimet ovat edullisempia kuin astiataimet, mutta astia- ja paakkutaimet ovat kasvussa jo pari vuotta edellä, haaroittuneita ja 50-70 cm korkeita.

Aidan istutus tehdään linjalangan avulla. On hyvä olla myös mittatikku, jonka avulla saadaan tasaiset taimivälit. Avojuuriset aitataimet istutetaan 30-40 cm välein, astia taimet 50-60 cm välein. Vapaasti kasvavaan aidanteeseen istutetaan taimet kasviljista riippuen 60-80 cm välein ja yleensä käytetään astiataimia.

Astiataimet kastellaan hyvin ennen istutusta ja istutetaan samaan syvyyteen kuin ne ovat kasvaneet astiassa. Jos astian tai paakun pinnalla on rikkakasveja ne puhdistetaan pois istutusvaiheessa. Sen lisäksi kun istutuksen jälkeen levitetään juurialueelle kuorikatetta, pysyy kasvualusta mahd. pitkään rikkaruohottomana. Pienten taimien kanssa kannattaa kiinnittää huomiota katekerroksen vahvuuteen…liian vahva kerros voi tukahduttaa ja haittaa pienten aitataimen kasvua.

Joskus kasvin juuret saattavat olla kiertyneet ruukun reunoille, tällaiset juuret avataan tai katkaistaan muutamista kohdista.

Avojuuriset taimet upotetaan kokonaan veteen 1-2 tunniksi ennen istutusta. Ne leikataan 15-20 cm korkeudelta tai 10 cm mahdollisesta viimeisestä haaroittumisohdasta. Astiataimien laadusta riippuen leikataan nekin 10 cm viim. oksanhaaran yläpuolelta. Avojuuriset taimet istutetaan tarpeeksi syvään, niin että haaroittumiskohta jää muutaman cm maan pinnan alle.

Aidan istutusajankohtaan vaikuttaa siis käytettävä taimimateriaali, mutta keskikesää kannattaa kastelun takia välttää istutustöissä muutenkin, erityisesti aidan kastelu koko kesän ajan on melko työlästä.

Aita useimmiten on siis näkösuoja naapuriin, tielle jne. Mutta pensasaitaa voidaan käyttää pihassa myös erillisenä elementtinä estämään kulkua tai rajaamaan ja erottamaan eri toimintoja eli tilanjakajana. Eli käyttötarkoitus voi olla muukin kuin raja-aita, tämä otetaan huomioon myös aidan kasvilajia valittaessa.

Näkösuojaksi riittää hyvin 1,8 m korkea aita, jolloin se on vielä suhteellisen helppo leikatakin. Tilanjakaja voi olla metrin korkuinen pensaslaji, miksei vaikka marjapensaita rajaamaan hyötykasvialue muusta pihasta, jolloin se suojaa viljelyksiä samalla mahdollisesti palloilta ja muilta pelivälineiltä. Matalalla aidalla voidaan myös ohjata kulkua pihassa.

Yleisimmin käytetyt aitakasvit, hyvät ja huonot puolet.

Aronia-aita voidaan istuttaa marja- tai koristearonian taimilla. Molempia on hyvin saatavilla ja molempien marjat ovat syötäviä, mutta erityisesti marja-aronian marjat on mehukasta C-vitamiinipitoista syötävää.

Aroniassa on kaikin puolin loistava, kaunis kiiltävä lehdistö, kukintakin nätti vaikka ei muotoon leikatussa pensaassa juuri kukkia ole. Syysväri on todella hieno, erityisesti aurinkoisella paikalla. Nopeakasvuinen, kestävä ja melko vaatimaton kasvi, kestää hyvin leikkaamista. Varmasti yleisin aitakasvi ja sen takia vähän tylsä jos haluaa erottua naapureista ja jotain huonoja puolia täytyy aroniasta keksiä. Marjojen mehu on myös tosi tahraavaa.

Vähintään yhtä suosittu aitakasvi kuin aronia, on isotuomipihlaja. Se on nopea- ja pystykasvuinen, vaatimaton kasvupaikan suhteen ja terve kasvi. Mutta… isotuomipihlaja leviää hyvin tehokkaasti juuriversoilla ja siemenistä, jonka takia se onkin haitallisten, tarkkailtavien vieraslajien listalla. Käyttöä tulisi siis vähentää, ettei isotuomipihlaja pääse leviämään luonnontilaisille alueille.

Marjatuomipihlaja eli saskatoon ei kasvata niin paljon juuriversoja kuin isotuomipihlaja ja jos sen marjat kerätään hyötykäyttöön vähentää se kasvin leviämistä. Isotuomipihalajan tavoin marjatuomipihlaja on suhteellisen nopea- ja tiheäkasvuinen ja kestävä. Marjatuomipihlajan aitataimia saattaa olla vaikemapi saada kuin isotuomipihlajan.

Myös paljon aitakasvina käytetty kiiltotuhkapensas on tarkkailtaven vieraslajien listalla. Tuhkapensaat sitovat tehokkaasti maata juurillaan, joten sen voi istuttaa jyrkkäänkin luiskaan. Marjat ovat lievästi myrkyllisä.

Kalliotuhkapensas ei kasva kovin korkeaksi eikä lehdistö ole kovin näyttävän värinen. Kestää kuivaa kasvualustaa, varjoa ja tuulta, mutta ei lumenpainoa tai talvimärkää kasvualustaa.

Leikataan kesäkuussa kukinnan jälkeen. Syysväri vaihtelee keltaisen ja punaisen välillä.

Siperianhernepensas on raikkaan vihreä, kuivuutta, tuulta ja paahdetta kestävä aitakasvi. Menestyy hiekkaisessakin maassa.

Kestää hyvin leikkaamista, mutta erityisesti hernepensaan nuoret versot ovat alttiita härmälle. Versot ovat piikikkäät ja siemenet ”herneenpaloissa” ovat lievästi myrkyllisiä.

Kaunis ja pitkäikäinen aita, monilta vanhoilta tonteilta on saatu kymmeniä vuosia vanha hernepensasaita elvytettyä hoitoleikkuulla ja kasvualustan parantamisella.

Yksi parhaista aitakasveista on nopeakasvuisena ja kasvupaikan suhteen vaatimattomana lännenheisinagervo. Heisiangervo on vähemmän käytetty aitana, koska se on melko vaatimattoman näköinen. Vaalenvihreään lehdistöön ei juurikaan tule syysväriä eikä kukintaa lehtien seasta huomaa.

Heisiangervon näyttävämpi versio purppuraheisiangervo on sitten taas aitana näyttävä ja dramaattinen. Mielestäni sopiva moderniin ympäristöön.

Heisiangervot kasvavat auringossa ja varjossa, kuivassa tai tuoreessa kasvualustassa.

Kultaherukan käyttöä rajoittaa se, ettei siitä yleensä ole aitataimia saatavilla avojuurisena. Muuten kultaherukka on oikein hyvä aitakasvi, kestää hyvin leikkausta ja kasvaa melko nopeasti. Lehdet myös puhkeavat aikaisin keväällä. Kukinta on melko vaatimaton, mutta tuoksuva, houkuttelee perhosia. Marjat syömäkelpoiset, ei mitenkään herkullisia kuitenkaan.

Menestyy parhaiten tavallisessa kalkitussa multamaassa, auringossa ja puolivarjossa.

Taikinamarja muistuttaa kultaherukkaa, molemmat ovat sukua viljeltäville herukoille. Taikinamarjan lehdet ovat hiukan tummemman vihreät. Se kasvaa hitaasti kuivassa, esim. puun juurialueella, joten se kannattaa siis istuttaa tuoreeseen kalkittuun kasvualustaan. Kovin korkeaa aitaa siitä ei saa kasvatettua, taikinamarjan kasvukorkeus on alle 1,5 m. Se sopiikin hyvin mataliin muotoon leikattaviin aitoihin. Ilman vuosittaista leikkausta taikinamarja on risuinen ja rehottava pikku pensas.

Taikinamarja ja kultaherukka kestävät myös lumen painoa, tuulta ja tiesuolaa.

Syreenit ovat voimakaskasvuisia, niille kannattaa perustaa aiempaa mainittua selvästi syvempi ja laajempi kasvualusta. Syreenit kestävät leikkausta, joten niistä voidaan kasvattaa muotoon leikattava aita, mutta silloin syreeni ei juurikaan kuki. Kukinta on kuitenkin se minkä takia syreeniä yleensä pihaan halutaan, joten syreenistä kannatta kasvattaa vapaasti kasvava aita. Silloin taimet istutetaan 80 cm välein ja leikataan istutusleikkausta lukuunottamatta vasta muutaman vuoden kuluttua harventaen.

Syreeniaidanne vaatii paljon tilaa, mutta se on helppohoitoinen. Näyttävän kukinnan takaa vuosittainen lannoitus.

Parhaiten aitaan soveltuu violetin pihasyreenin lisäksi, puisto- ja unkarinsyreeni. Valkoinen pihasyreeni on hillittykasvuisempi ja se on parhaimmillaan yksittäisenä vapaastikasvavana yksilönä puutarhassa.

Orapihlajaa ei nykyisin juurikaan istuteta, lähinnä paikataan vanhoja olemassa olevia aitoja. Orapihlaja on kuitenkin piikkiensä ansiosta aitakasveista ainoa, joka todella estää läpikulun. Siitä saa kasvatettua myös mielestäni kaikkein tasaisimman ja kauneimman muotoon leikattavan aidan.

Esimerkiksi vanhan puutalon perinteisen puutarhan ympärille parhaiten sopii hyvin hoidettu orapihlaja-aita.

Orapihlaja kestää erittäin hyvin leikkuun ja kun se leikataan parikertaa vuodessa ei homma ole piikkien takia niin tuskallinen, koska piikkejä ei nuorimmissa versoissa vielä ole.

Tuija-aita istutetaan kartiotuijan ’Brabant’ lajikkeella. Muutkin lajit kasvavta itana, muytta niiden koristeellisempi muoto menee hukkaan aidksi leikattuna. Brabant on myös nopeakasvuinen ja kestää leikkaamista. Tuija-aidan istutusetäisyys on 50 cm ja aitaan käytetään yleisimmin n. 100 cm kokoisia paakkutaimia.

Kuusiaidan istutus poikkeaa jonkin verran lehtipensasaidan perustamisesta. Kuusi menestyy parhaiten happamassa kasvualustassa, joten multaan on hyvä sekoittaa hiekkaa ja turvetta.

Paras tulos saadaan istuttamalla 25 cm:n välein pieniä kuusiaidan taimia. Taimia on tärkeä leikata vuosittain istutuksesta lähtien. Pienet taimet eivät pysty kilpailemaan rikkakasvien kanssa, joten on tärkeää myös pitää kasvualusta puhtaana.

Aita voidaan istuttaa myös n. metrin korkuisilla taimilla, jotka istutetaan 50-60 cm:n välein. Suuria astiataimia käytettäessä juurtumisen ja kasvuunlähdön ajan on kasvuolosuhteiden tarkkailu (kastelu, varjostus, kasvitaudit) erittäin tärkeää. Myös suurempien taimien leikkaus aloitetaan istutuksesta ja jatketaan vuosittain. Investointina metrin korkuisen aidan istutus on huomattavasti kalliimpi kuin aitataimilla istutus.

Olen nähnyt aidan istutettuna lehtikuusesta, joka on hienon vaaleanvihreä ja näyttävä aita, mutta talvella todella synkkä, kun neulaset putoavat.

Matalana aidanteena ja tilanjakajana voidaan käyttää myös pensasangervoja, pensasruusuja ja hanhikkeja. Silloin nämä luontaisesti pyöreinä pensaina kasvavat kasvit istutetaan n. 60 cm välein ja annetaan kasvaa luontaisessa muodossaan. Eli nämä eivät näytä hyvältä muotoon leikattavana aitana, vaikka hyvin leikkuuta kestävätkin. Hoitoleikkauksena riittää alasleikkuu muutaman vuoden välein, kun kukinta heikkenee tai pensaan muoto harvenee. Pensasruusut voidaan leikata myös harventaen.

Samalla tavoin voidaan käyttää myös (kääpiö)vuorimäntyä, joka typistetään vuosittain. Mäntyaita on kyllä melko hidaskasvuinen.

Kasvillisuusaidan leikkaus

Kasvillisuusaitaa leikataan vuosittain 1-2 kertaa niin, että uutta kasvua jätetään muutama cm. Tasoitetaan siis aidan sivuja ja päältä. Vaikka tuntuu, ettei haluaisi pieniä aitataimia leikata vaan kasvattaa mahd. nopeasti näkösuojan, on aita tulevaisuudessa tiheämpi ja parempi suoja, jos se on alusta asti leikattu vuosittain.

Aidan vanhetessa ja mahdollisesti harventuessa voidaan (hyväkuntoinen) aita alasleikata, jolloin koko aita leikataan mahdollisimman alhaalta. Ei jätetä lahoamaan ”tappeja” eli versot katkaistaan mahdollisimman läheltä maanpintaa. Jos aita ei ole kauttaaltaan hyvässä kasvussa tai jo todella ränsistynyt, jätetään alasleikkuun yhteydessä muutamia lehtiä kasvattavia oksia leikkaamatta, keräämään voimaa uudelle kasvulle. Ne katkaistaan sitten kun aita lähtee muualta uuteen kasvuun. Vuoisittainen leikkaus pitää aidan tiheänä ja aitakasvit saavat valoa, jolloin alasleikkuun tarve vähenee ja aita voidaan pitää pidempään näkösuojana.

Aidanteina kasvatettavia pensaita leikataan harventamalla muutamia vanhimpia versoja vuosittain, samalla tavoin mahdollisimman alhaalta. Harvennusleikkuu aloitetaan noin 5 vuoden kuluttua istutuksesta.

Tuija-aitaa ja kuusiaitaa leikataan heti istutuksesta lähtien vuosittain tasoittamalla sivuja, eli jätetään pari cm uutta kasvua. Latvat tasoitetaan siinä vaiheessa, kun aita on halutun korkuinen. Havukasvit leikataan selkeästi ylöspäin kapenevaksi. Havukasvien leikkuuajankohta on lokakuusta maaliskuun loppuun. Havukasviaitaa ei voi alasleikata.

Aidan leikkuun helppous on myös asia, jota kannattaa miettiä suunnitteluvaiheessa. Haastaviin paikkoihin, rinteet yms. kannattaa suunnitella mieluummin vapaastikasvavaa aidannetta tai vaihtelevaa pensasryhmää, kuin vuosittain pari kertaa leikkuuta tarvitseva aitakasvi.

pihasuunnittelu

Savimaassa menestyvät kasvit? Kuivan rinteen kasvillisuus?

Aika monta kertaa olen toistanut, että tärkeintä kasvillisuuden menestymiselle on sitä varten perustettu riittävä ja oikeanlainen kasvualusta. Tämä saattaa kotipihan rakentajasta kuulostaa välillä vaikealta ja erityisesti työläältä, miten onnistun? Tai harmittaa kustannuserä, joka jää näkymättömiin maanpinnan alle…

Ei ole kyseessä kuitenkaan ns. rakettitiede ja vaivaa pohjatöiden kanssa kannattaa nähdä, koska lopputulos on helppohoitoisempi ja näyttävämpi, kun kasveilla on niille sopivat kasvuolosuhteet.

Tietysti esim. liian ohutta kasvualustamultakerrosta voi paikkailla kastelulla (koska siis ohut multakerros tietenkin kuivuu nopeampaa), kuitenkin 90 %:lla suunnitteluasiakkaista on toiveena helppohoitoinen piha, jolloin lisäkastelun tarve tms. lisää luonnollisesti hoitotoimenpiteitä.

Pihan kasvillisuutta kannattaa siis lähteä suunnittelemaan sen mukaan, mikä kasvi menestyy vallitsevissa olosuhteissa ja mitä olosuhteita voidaan mahdollisesti muuttaa. Valitettavasti tämä tietysti rajaa käytettävien kasvien listaakin…

Tässä jo mainittua kasvualustan syvyyttä ja koostumusta voidaan siis muokata istutettavalle kasvillisuudelle sopivaksi vaihtamalla pohjamaata, perustamalle kasvillisuutta varten kohopenkki tai korottamalla kasvualustaa esim. muurikivialtaalla tai korkealla reunakivellä.

Haastavaa hommasta tekee esim. jyrkkä rinne, johon on muuripengerryksen tekeminen huomattavasti suurempi projekti, kuin istutusaltaan tekeminen. Tai pohjamaan vaihto esim. 50 cm syvyydeltä vaikuttaa huomattavasti rinteen stabiiliuteen. Silloin kannattaa miettiä löytyisikö silmää miellyttäviä kasvilajeja, jotka pärjäävät helposti kuivuvassa rinteessä vallitsevissa olosuhteissa.

Lopultahan kasvualustan vahvuudessa on siis kyse veden ja ravinteiden pysyvyydestä. Matalat maksaruohot menestyvät kuivassa, jopa pelkässä hiekassa ja seisomaan jäävä vesi on niille tuhoisaa. Kun taas komeasinikuunlilja kasvaa parhaiten varjoisassa, syvämultaisessa ja kosteutta pidättävässä maassa. Kuunlilja kuivassa aurinkoisessa rinteessä on todella surullinen näky.

Tästä päästäänkin muihin kasvuolosuhteisiin, joihin on vaikeampi viherrakennuksella ja pihan hoitotoimilla vaikuttaa, kuten ilmansuunnat, valon määrä, tuulisuus…

Jos toivoo puutarhaansa ehdottomasti esim. juuri kuunliljaa, mutta sopivaa kasvupaikkkaa ei meinaa löytyä voi varjoisan kasvupaikan luoda istuttamalla kuunliljan istutuspaikkaa varjostavan pikkupuun tai havukasveja. Varjon saa myös tehtyä erilaisilla pihanrakenteilla, seinäkkeillä, tilanjakajilla yms. Samoilla menetelmillä saadaan pihaan myös tuulensuojaa. Tuulensuojapuina kannattaa käyttää tietysti tuulta kestäviä ja nopeakasvuisia puita tai suuria pensaita, havukasveja.

Lisävaloa on hankala lisätä jos varjo muodostuu naapurin talon ja puiden takia. Omalta pihalta voi tietysti suuria puita vähentää, mutta avohakkuuta en suosittele. Puut kuitenkin luovat joihinkin kohtiin toivottua varjoa ja joissakin tilanteissa pitävät juurillaan esim. rinteen maata paikoillaan. Tarjoavathan puut myös pesäpaikkoja pikkulinnuille, jotka syövät tuhoötököitä puutarhasta.

Eniten suunnittelua vaativat kohteet ovat tietysti ne, joissa yhdistyy useampi haaste kasvillisuudelle:

Hallanarkoihin paikkoihin on istutettava kestävää kasvillisuutta, muut vaihtoehdot ovat hallaharson käyttäminen tai hallaöinä vesisuihku. Ehkä ei niin helppohoitoista…

Otetaan esimerkiksi nyt kuiva rinne täydessä auringossa, savimaa:

Lista tässä menestyvistä kasveista on melko lyhyt, mutta kasvuolosuhteita voidaan parantaa sekoittamalla savimaahan hiekkaa ja eloperäistä kompostia. Istutusalue voidaan perustaa ja kasvillisuus istuttaa myös savisen pohjamaan päälle, mutta silloin tarvitaan jokin tukirakenne pitämään kasvualustaa paikoillaan (esim. tukimuuri), silloin myös istutetaan voimakasjuurisia kasveja, jotka sitovat maata.

Myös puiden istutus toimii tässä, ne sitovat juurillaan pohjamaan ja varjostavat matalampaa kasvillisuutta. Joka tapauksessa valitaan kuivuutta ja suoraa auringon valoa kestävää kasvillisuutta.

Vastakkainen tilanne on täydessä varjossa oleva paikka, joka ei koskaan esim. painanteen takia kuivu.

Tässä välissä huomautus, että kosteikko ja sen kasvillisuus on asia erikseen ja mielestäni positiivinen ominaisuus, joka kannattaa pihassa hyödyntää rehevänä vaihteluna ns. tavallisille istutusalueille.

Varjoisaan paikkaan on auringonvaloa vaikea lisätä (paitsi ehkä aiemmin mainittu puiden kaato), jolloin kasvivalinnat ovat vieläkin tärkeämmässä roolissa. Kasvualusta voidaan tietysti salaojittaa, jolloin ns. vesitalous muuttuu ja kasvivaihtoehdot lisääntyvät. Toisaalta voidaan jälleen korottaa kasvualustaa, jolloin ehkä päästään jopa lähemmäs auringonvaloa eikä vesi pääse kertymään ko. kohtaan.

Pihasuunnittelu on välillä mielenkiiintoista ongelmanratkaisua, pihojen haasteellisia kohtia mietittäessä. Tässä mainittujen tavallisimpien kasvupaikkatekijöiden lisäksi on otettava huomioon jälleen hoidon helppous, lumien kasaus, kasvien lopullinen koko ja tietysti toivomuslista, mitä pihaan toivotaan. Suurin osa puutarhakasveista kuitenkin menestyyy tavallisessa multamaassa puolivarjossa tai auringossa, peruslannoituksella, mutta joillekin kasveille on esim. varjo tai paahde on tärkeä viihtyvyyden ja menestymisen kannalta.

Usein siis kysytään, mitä istutetaan kuivaan rinteeseen, johon ei ole mahdollista rakentaa tukimuuria (sijoittaa suuria summia) tai puiden varjossa pohjamaa on tosi kuivaa, viihtyykö siinä mikään kasvi puun varjossa? Menestyykö savimaassa mikään kasvi? Mikä olisi nopeakasvuinen näkösuojapensas kuivaan paikkaan?

Olen koonnut listan muutamista erilaisiin kasvupaikkoihin sopivista kasveista. Pääset tutustumaan oppaaseen tästä:

OHJEKIRJASTO

pihasuunnittelu

Pihakasvit – Mistä tunnistaa kurtturuusun?

Pihakäyntien yhteydessä on tullut tosi paljon kysymyksiä kurtturuususta ja sen hävittämisestä (oli käynnin alkuperäinen aihe mikä tahansa).
Hyvin on siis ihmisillä tiedossa ko. kasvin leviämisen haitallisuus Suomen alkuperäiselle kasvilajistolle ja määräys hävittämisestä.

Kurtturuusu oli 70-80 -luvun trendikasvi paikkoihin, joissa ei mikään muu kasva. Ja nyt siis kurtturuusun Rosa rugosa –laji ja sen valkokukkainen muoto Rosa rugosa f. alba on luokiteltu kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi, joiden istutus, kasvatus, maahantuonti, myynti ja ostaminen on kiellettyä kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen 1.6.2022 alkaen. Eli kasvustot on hävitettävä pihasta.

Rugosan kukan tuoksu on mielestäni ihana, satona voi kerätä C-vitamiinipitoisia kiulukoita ja pensas kukkii koko kesän tosiaan vaatimattomissakin kasvupaikoissa. Eli kuullostaa ihan hyvältä ja monikäyttöiseltä koristepensaalta.

En ole kuitenkaan enää muutamaan vuoteen suostunut kurtturuusua istuttamaan tai suunnittelemaan pihoihin. Pihoista se on alunperin karannutkin ympäröivään luontoon ja on edellleen yleinen taajamissa vaikka sitä ole suuresti istutettu.

Kurtturuusu kasvattaa runsaasti juuriversoja ja leviääkin laajoiksi, tiheiksi muun kasvillisuuden peittäviksi kasvustoiksi. Pensas leviää juuriversoilla pienestäkin juuren palasesta ja siemenistä, joita pääsääntöisesti linnut levittävät uusille kasvupaikoille kiulukoiden mukana.

Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia ja hillitysti leviäviä kasveja. Kurtturuusun voi korvata tarhakurtturuusulla (joka on siis edelleen sallittu), puistoruusulla tai Pavement-ruusulla, jotka ovat ihan käyttökelpoisia pensaita kuiviin ja aurinkoisiin paikkoihin. Näiden kukinta kestää myös pitkään.

Kotikompostiin ei pidä laittaa kiulukoita, niille ei siellä tapahdu juuri mitään ja talven yli seisoneet siemenet itävät keväällä.
Kurtturuusukasvustoja ja kasvinosia sisältävää kasvijättettä ei voi myöskään viedä tavalliselle maankaato-/kompostointialueelle.

Eli, miten tunnistaa kurtturuusu?

Kurtturuusun lehdet ovat uurteisia ja lehden alapinta on tiheän karvan peittämä.
Varsi on piikikäs, piikit ovat suoria vaihtelevan kokoisia.
Kukkaperä on ”karvainen” ja kukinta yksinkertainen fuksianpunainen tai valkoinen, terälehtiä on yleensä viisi.
Kiulukat ovat keskeltä litteitä.
Kurtturuusun korkeus on 0,5–1,5 m.

Helpoiten kurtturuusun saattaa sekoittaa tarhakurtturuusun ja orjanruusuun.
Jos kukat ovat kerrotut (terälehtiä on paljon), kyseessä on todennäköisesti pitemmälle jalostettu tarhakurtturuusu, jonka kasvattaminen on sallittua.
Tarhakurtturuusulla kukkien väri on vaaleamman sävyinen: valkoinen, vaaleanpunainen, persikka.
Tarhakurtturuusut eivät yleensä juuri tuota kiulukoita, eikä siemeniä kehity. Ne eivät myöskään tee juuriversoja yhtä älyttömästi kuin kurtturuusu.

Saariston alkuperäiseen ruusulajistoon kuuluvilla orjanruusuilla (Rosa vosagiaca, ent. dumalis) ja R. caesia) piikkejä on huomattavasti vähemmän ja ne ovat muodoltaan käyriä. Orjanruusujen kukat ovat väriltään vaaleanpunaiset ja kiulukat ovat pitkulaisia.
Orjanruusut kasvavat 2–4 m korkeina yksittäispensaina eivätkä muodosta kurtturuusulle tyypillisiä laajoja,matalia kasvustoja.

Muista pihojen pensasruusuista kurtturuusu erottuu helposti piikkiensä perusteella.
Esimerkiksi valamonruusunpiikit ovat käyrät ja niitä on harvassa. Kotipuutarhoissa tutulla juhannusruusullaon sen sijaan kurtturuusun tapaan suorat piikit, mutta kukinta ja lehdet hyvin erinäköisiä. Juhannusruusun tuoksu on paras!

Haitallisuudesta…
Alunperin laji on kotoisin Itä-Aasiasta jossa se kasvaa se kasvaa Tyynen valtameren hiekkaisilla rannoilla. Tästä muodostuikin suurin ongelma Suomessa, kun kiulukat ovat veden mukana huuhtoutuneet saariston hiekkarannoille. Kannattaa googlata, miten pahasti menetettyjä rantoja löytyy esim. Hangossa ja Porvoossa.
Laji on levinnyt aina Kemin korkeudelle saakka. Paikoittain kurtturuusu on vallannut alkuperäisen merenrantalajiston kasvupaikat kokonaan.
Kurtturuusu aiheuttaa merkittäviä muutoksia maaperän ravinnetasapainoon sekä mikrobitoimintaan esim. vesistöjä rehivöittävien kokonaistypen, liukoisen fosforin ja orgaanisen aineksen määrä on havaittu olevan korkeampi kurtturuusurannoilla.

pihasuunnittelu

Pihasuunnitteluprojekti, mitä pitää tietää ensin…

Yli 10 vuotta on kulunut siitä, kun aloitin ”itsenäisenä” pihasuunnittelijana. Heti alkuvaiheessa yllätti se, miten paljon pihasuunnittelmaa kaipaavia asiakkaita on !!
Ja hienointa on se, että kaikki asiakkaat ovat erilaisia, vaikka toiveet usein kulkevatkin valtavirran trendien mukana…innolla odotan miten vaikuttaa valkoisen ja pelkistetyn väistyminen värien tieltä.
Ehkä mun tilkkutäkkikiveykset saisivat vihdoin kannatusta 🙂

Olen oppinut paljon 10 vuoden aikana, paljon on muuttunut ”kädenjäljessäni” (pitäisi olla huolissaan, jos ei olisi…) ja siinä, etten vaan toteuta taiteellistanäkemystäni.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on kiviportaat.jpg

Vaikka niin toivoisinkin, että kaikki visuaaliset ideani innostaisivat asiakkaitani toteuttamaan ne pilkulleen 🙂 Mutta, tilanteet ovat erilaisia jokaisella ja koti tehdään asukkaita varten, asukkaiden ehdoilla.

Ensimmäinen luonnokseni on aina oma näkemykseni ja painotankin, että se on pohja, jonka kanssa lähdetään työskentelemään, keskustelemaan vaihtoehdoista. Pyrin perustelemaan ratkaisuni liittyen visuaalisuuteen, toiminnallisuuteen, kustannuksiin jne. Jos siihen saan mahdollisuuden.

Tästä päästään ensimmäiseen aiheeseen: korostan yhteistyötä…toivon suunnitteluvaiheessa mielipiteitä, kommentointeja ja vastaavasti myös hetken ajatusta uusille ideoille (vaikka itse tietäisit tarkkaan, mitä haluat) Sekä, jo pihasuunnitelman tilausvaiheessa mietintää: ehdinkö/haluanko keskittyä tähän projektiin vai toivonko valmista tuotetta? Ratkaisu tietty löytyy kaikkiin vaihtoehtoihin:
pihasuunnittelma, neuvontakäynti… avaimet käteen pihan toteutus kokonaisuudessaan.

Pitää vaan tietää, mitä itse haluaa ja mitkä ovat omat rajoitukset(=budjetti, tila) ja mahdollisuudet. Ja usein suunnittelija pyydetään paikalle, koska ei itse tiedetä, mitä haluataan. Se on todella OK. Ei tarvitse tietääkään lähtöpisteessä. Otetaan aikaa ja mietitään vaihtoehtoja, budjettia, aikatauluja… Luonnostelua.

Pihasuunnittelu voi kestää parikin kasvukautta, silloin täytyy vaan muistaa kärsivällisyys. Vähitellen asia muotoutuu ja on OK sanoa, että tämä ei ole mun juttu tai nyt loppuu rahat jos tätä aletaan toteuttaan 🙂 Ja edelleen on tärkeintä pitää keskustelua yllä! Kivan idean voi laittaa keskellä yötäkin sähköpostilla, onnistuisko tämä takapihan tilanjakajaksi? Vaikka olisi helmikuu ja piha ei päällimmäisenä mielessä. Suurin osa asiakkaista kuuluu tähän ryhmään. Ei odoteta jonkun muun tekevän kaikkea.
Haluankin enemmän kokea itseni opastajaksi.

Osa asiakkaista toivoo valmista pikaratkaisua, silloin jää persoonallisuus taka-alalle ja muut tekijät määräävät lopputuloksen. Tärkeintä on tässäkin vaihtoehdossa se, että asiakas on tietoinen tilanteesta eikä toivo tai odotakaan pihaltaan kuin vähän vihreää ja siistiä näkymää naapurin tai esim. tuleville kodinostajille.

Budjetista puhuminen on suomalaisille vaikeaa, uuden talon rakentajilla on usein budjetti miinuksella jo ennen kylpyhuoneen saumausta 🙂 Silloin päädytään välillä hätäratkaisuihin, jotka eivät välttämättä ole edullisempia, kun asioita tehdään sitten useita kertoja. Jos selkeästi pyydetään yksinkertaista edullisesti totetettavaa suunnitelmaa, edetään niillä toiveilla. Se kannattaa muistaa ja kuunnella suunnittelijaa siinä vaiheessa, kun ensimmäinen luonnos ei näytä Huvila&huussi toteutukselta kylpytynnyreineen ja 1000 neliön kuntta-alueineen.

http://www.kevat.net/wp-content/uploads/2019/03/LUONNOSesim.jpg — **LUONNOS**

Suunnittelu siis voidaan aloittaa budjettinäkökulmasta tai jopa huolettomasti: mitä tällä rahalla saa? – toteutuksen suunnittelulla. Muistuttaisin, että uuteen omakotitalon pihaan menee kuitenkin aina tuhansia euroja. Yleisesti käytetty esimerkki on, että valmiin pihan toteutukseen menee 10% talon rakentamiseen kuluneesta summasta, jos materiaalien taso vastaa rakennuksen tasoa.

Talousasioista on siis hyvä tietää, onko käytössäsi selkeä budjetti: tämän verran saa piha maksaa vai kuinka paljon olen valmis sijoittamaan pihaan nyt ja esim. seuraavan 5 vuoden kuluessa. Suunnitelma mietitään silloin toteutusjärjestys sekä materiaalien ajattomuus silmällä pitäen.

Uudisrakentajat ovat tiedostaneet, että pihasuunnittelu kannattaa aloittaa mahd. aikaisessa vaiheessa rakentamista, säästyy kustannuksia. Kyllä, mutta harvemmin on hyötyä jos käydään kartoittamassa umpimetsässä tulevaa rakennuspaikkaa ja puhutaan pioneista, kun talon koosta, sijainnista tai edes mallista ei ole käsitystä.

Itse suosittelen projektin aloittamista muutamia viikkoja ennen perustusten aloittamista. Piha on silloin mitattavissa, ja rakennusten paikat tiedossa. Silloin voi vielä vaikuttaa siirrettäviin kiviin, maamassoihin, säästettäviin puihin yms.

Yleensä on puhe myös tarvittavista lähtötiedoista pihan suunnittelun alkuvaiheessa, pitäisi olla asemakaavakuva tai tonttikartta, budjetti, maalajit, ilmansuunnat, määräykset ja talon tiedot. Sanoisin, että ne ovat projektia suuresti helpottavia työkaluja ja raja-arvoja.

Ota suunnittelija vastaan avoimin mielein, vaikka olisit jo oman suunnitelman piirtänytkin pohjaksi ja tietäisit mitä haluat. Silmää miellyttäviä vaihtoehtojakin voi löytyä ja saat uutta mietittävää.
Älä murehdi budjetista, on hyvä unelmoida. Piha ei ole kuitenkaan oikeesti heti valmis. Ehdit kyllä.
Parasta ovat asiakkaat, jotka ottavat suunnitelmapaperin vastaan aarrekarttana…’mitä kaikkea täällä onkaan, voikun pääsisi jo aloittamaan ja kaivamaan!’

Mitä oikeesti pitää tietää on se, mihin näet pihaa käytettävän tulevaisuudessa? Miten, pihan toivotaan olevan mukana arjessa ja rentoutumisessa. Kenelle piha tehdään? Itselle käyttöön vai muille ihailtavaksi (sekin voi olla näkemys ja oikea syy).

Kiitos kaikille erilaisille asiakkailleni 10:stä vuodesta ja erityisesti teille, jotka otatte uudelleen yhteyttä uusien projektien merkeissä vuosi toisensa jälkeen. Kesämökki, etupiha, takapiha, uusi istutusalue mökille.
Kiitos jo kaikille tuleville yhteistyöstä ja taas uuden oppimisesta ja joskus myös tämän taiteilijasielun maanpinnalle palauttamisesta 🙂 Toivoisin kaikenlaista palautetta avoimesti.

www.kevat.net

Pihan talvi – väripaletissa vain valkoinen ja harmaa??

Pihaa suunniteltaessa pyritään luomaan viihtyisä ja moniulotteinen (tietenkin helppohoitoinenkin!) kokonaisuus. Eli, ei saman korkuisia ja mallisia kasveja tasaisin välein istutettuna tasaiselle tontille. Tottakai, tämäkin on makuasia ja muotopuutarhat ovat asia erikseen, vaikka niissähän pyritään tuomaan kolmiulotteisuutta erityisesti esille.
No kuitenkin…Talvella pihan muoto ja rakenne tulevat esiin paremmin, joten pihaa voisi tarkastella siltä kannalta, saisiko korkeuseroilla, rakenteilla, havukasveilla ja puilla pihasta kolmiulotteisemman ja vaihtelevamman? Sekä talvi- että kesämaisemaan. Tasainen lumipeitteinen piha ei juurikaan hurmaa maisemallaan 🙂
Matala muurikivipengerrys pihan yhteen osaan, sekä säleiköt, pergolat ja muut rakenteet tuovat vaihtelua. Erityisesti vanhempaan puutalopihaan sopisi pieni kukkula, johon voisi istuttaa pienehköjä puita, joiden suojaan penkki. Tai kesällä riippumatto. Puut vois valaista kohdevaloilla alhaaltapäin.
Talven pimeydessä huomaa muutenkin, tarvitaanko lisää valaistusta, sekä kiinteitä valaisimia, että valosarjoja ja niitä varten kasvillisuutta?

Usein talvella ei ikkunasta tosiaan näy kuin valkoista ja harmaata, pahimmassa tapauksessa vain harmaata ja mätäneviä lehtiä. Pimeää.
Perustamalla istutusalue keskeiselle, ikkunasta näkyvälle paikalle saadaan katseltavaa myös talvikuukausille, kun kasvillisuus on mietitty myös talven kannalta:

Kaarna… eli kun lehdet syksyllä putoaa jää pihassa pääosaan hallitsevaksi pihapuiden runko. Tätäkin voi kuitenkin hyödyntää kasvivalinnoilla. Jos pihassa on tilaa männylle, sen runko näyttää lämpimältä talvimaisemassa, myös koivun runko tuo vaihtelua ja sopii meillä melkein aina maisemaan.
Pienempiä ”värikäs” runkoisia ja versoisia kasveja menestyy Suomessa esim. tuohituomi, kanukat.

Joissakin kultakuusissa uusien versojen keltaisuus säilyy talveen asti. Samoin katajalla, tuijalla ja männyllä on keltaversoinen ”kultamuoto”.

Marjat säilyvät puissa ja pensaissa pitkään, varsinkin jos syksy ei ole märkä ja sateinen. Lumimarjapensas on myrkyllinen, eli sitä ei kannata istuttaa lasten leikkipaikan läheisyyteen. Pihlajat, aronia, ruusunkiulukat, rungollinen orapihlaja tai tuomipihlaja, näyttävät kaikki koristeellisilta ensilumen sataessa ja kuuran kimalluksessa.

Suomessa ei talvella voi ihaillaan minkäänlaista kukkaloistoa (ulkona :D), mutta kuura ja lumi tuovat kauneutta pihaan muuttamalla kuivuneet kukinnot ja koristeheinät hohtaviksi. Nauhukset, jaloangervot, asterit, tähtiputket kaikki pysyvät melko hyvin pystyssä ja näyttävät koristeellisilta pakkasessa. Lisäksi kasvien ja puiden siemenkodat.
Mielestäni jokaisessa kasviryhmässä pitää olla ainakin yhtä havulajiketta 🙂 Mielellään pari eri korkuista tai sävyistä. Talvella huomaat myös tarvitaanko jonhonkin ympärivuotista näkösuojaa esim. tuijaryhmästä tai marjakuusiaidasta. Havujen lisäksi muita talvivihreitä ovat alppiruusut, puksipuu ja mahonia, jotka kuitenkin tarvitsevat keväällä suojauksen.
Ja kannattaa tosiaan muistaa, etteivät talvivihreät ole pelkästään vihreitä, vaan niitä löytyy monen erisävyistä lajiketta, joista saa mielenkiintoisia ryhmiä. Valaisu aina vaan lisää näyttävyyttä, vaikka pelkillä lyhdyillä.

Kasvillisuuden lisäksi kannattaa tietenkin pohtia myös käytännöllisyyttä ympäri vuoden.
Onko piha missään käytössä talvella? Kannattaisiko rakentaa nuotiopaikka tai grillikatos ”talviretkeilyä” ajatellen? Ja niille helposti puhdistettavat kulkuväylät. Tulisiko lasitetulla terassin osalla oleskeltua talvellakin?
Miten kulkuväylien lumityöt? Kannattaisiko vaihtaa sepelin tilalle kiveys seuraavana kesänä, ettei kiviä olisi nurmikolla lumitöiden jäljiltä. Liuskekivien tökkiminen kolattaessa hermostuttaa. Eniten lumitöitä vaativat kulkuväylät kannatta latoa sileämmällä betonikivellä, sopii kyllä myös liuskekiven lisäksi.
Jyrkässä pihassa sisäänkäynnissä kannattaa harkita, luiskatun väylän liukkautta ajatellen askelmia tai jopa lämmitystä(sulatusta) kiveyksen alle! Tarvitaanko lisää tilaa lumien kasaukselle?

Tässä muutamia ajatuksia, jos muillakin alkaa viherrakennuspeukalo jo kutiaan XD

Pihasuunnittelu uuden tai vanhan pihan avuksi

Pihakasvit – viiniköynnös

Vahingossa katsoin hetken erästä piharakentamisaiheista ohjelmaa tv:stä 🙂 Muistaakseni suunnittelija siinä totesi, etteivät istuttaneet viiniköynnöstä pergolakatokseen kasvamaan, koska se ei menesty Suomessa. Toteaisin tähän, että menestyy kyllä, vielä täällä III-vyöhykkeelläkin. Satoa se on alkanut tuottaa viime vuonna, kun löysin parin vuoden siirtelyn jälkeen suotuisan paikan saunarakennuksen länsiseinustalla säleikössä.

Viiniköynnökselle rakennettiin lehtikuusesta pergola, johon köynnös ohjataan kasvamaan. Säleikkö ei jaksanut enää yksin kannatella rehevän viiniköynnöksen painoa.

Tänä vuonna on raakileita PALJON, mutta pelkäänpä, ettei tämän kesän/syksyn lämpö riitä niiden kypsyttämiseen. Olen yrittänyt parantaa tilannetta pakkasharson avulla 🙂
Viime vuonna pienen pieniä terttuja oli 3 kpl.

Nyt voisi sitten joku kommentoida, että menestyyhän viini, mutta
vaatii hirveesti hoitoa ja huolenpitoa. Ei onnistu, ellei ole ”viherpeukaloa” aikaa ja keskittymistä… Viiniköynnökseni on saanut kasvaa rauhassa, juuret olen rajannut istutusvaiheessa ”pohjattomalla” ruukulla, jotta kasvavat syvälle maahan eikä kasvillisuus ympärillä vie viiniltä vettä ja ravinteita.

Leikkasin kahtena ensimmäisenä vuonna ohjeen mukaan (Leikkausohje alempana…) mikä oli suhteellisen helppoa kun versoja oli vain 3 kpl, sen jälkeen viini on rehevöitynyt rauhassa:) Alunperin istutun köynnöksen koristeeksi, joten ens itä leikannut aktiivisesti satoa ajatellen.

Kuten useiden huonekasvienkin hoidossa soveltaisin samaa ohjetta: liika huolenpito eli liika kastelu, leikkely yms. saattaa ennemmin saada kasvin voimaan huonosti kuin se, että antaa sille tilaa ja rauhaa kasvaa.

Kokeile ”haastavaa” viiniköynnöstä, saatat huomata olevasi huippupuutarhuri, joka saa viinin tuottamaan satoa (mutta muista etteivät näytä samalta kotipuutarhassa, kuin hedelmätiskillä kaupassa :D) Kun onnistut voit kokeilla muutakin, eikä tarvitse pihaa suunnitella vain pensasaidan ja nurmikon avulla vihreäksi… koska ei ole ”viherpeukaloa” (en kyllä edes tykkää tuosta peukalo -termistä :D)

Istuta viiniköynnös lämpimään aurinkoiseen, suojaisaan paikkaan, jossa kuitenkin riittää maaperässä kosteutta. Sen verran kannattaa nyppiä, että juurialue pysyisi suhteellisen puhtaana rikkaruohoista ja nurmiheinästä. Rajaus ja kateaine on hyvä keino!!

Viiniä voi kasvattaa myös kasvihuoneessa, mutta silloin kannattaa taimi istuttaa niin, että sen juuret kasvavat syvällä maassa kasvihuoneen ulkopuolella ja köynnös itsessään ”ryömii” jostain kulmasta kasvihuoneeen sisäpuolelle.

Valitettavasti en löytänyt enää kuvaa näkemästäni kasvihuoneesta, jossa oli kausi-istutuksia ja tomaatteja erilaisissa ruukuissa, pieni kahvipöytä -ryhmä, muutama valoköynnös tunnelmana ja koko katon täyttävä viiniköynnös.

Ehkä sato/hedelmät olisivat suurempia, jos keskittyisin hoitoleikkuisiin ja lannoituksiin yms. Mutta varmasti menestyy viiniköynnös pihan
vehreyttäjänä!! Toisaalta käyn aina ihailemassa ja hipelöimässä lempikasvejani, mahtaako se vaikuttaa asiaan?
Oman pihani viini on alunperin latvialainen lajike ’Zilga’.

Viininkasvattajan tietolaari

Pihasuunnittelu uuden tai vanhan pihan avuksi

Pihassa – Mikä talvisuojaus?

Ajattelin kirjoittaa aiheesta laajemminkin, kun asiasta kysyttiin. Vaikka lähipäivien ennusteessa ei kovia pakkasia olekaan luvattu… Talvisuojaus on tarkoitus tehdä syksyllä, kun maan pinta alkaa jäätyä. Nyt jos lunta ei sada ja luvataan reilusti pakkasta, suosittelisin kuitenkin suojaamaan kasveja.

Useimmat muistavat huolehtia hedelmäpuiden runkojen suojaamisesta rusakoilta, mutta talvella voi tuhojaan tehdä myös kylmä ilma. Erityisesti nyt, kun ainakin etelämmässä on lumen antama suoja olematon.

Vähäluminen viime talvi koetteli kasveja lumettomalla pakkasjaksolla ja keväällä uusittiin urakalla taimia kun vahinkojen laajuus selvisi. Monet kestäviksi luokitellut ns. perinnekasvitkin paleltuivat kokonaan.

Kasvien talvesta selviytymistä voidaan kuitenkin helposti parantaa, yksinkertaisilla toimenpiteillä. Erityisesti nuorten puiden ja pensaiden sekä arkojen lajien suojaaminen on kannattavaa. Havujen uudet kasvut ja alppiruusujen nuput ovat paleltumisvaarassa. Kaikki menestymisvyöhykkeidensä äärirajoille istutetut kasvit kannattaa suojata. Viime talvena paleltui myös vartettuja pikkupuita: hortensia, syreeni.

Arimpia perennoja ovat esim. syysleimut, liljat, särkynytsydän, pioni ja keijunkukka. Lumettomina talvina maanpeite- ja kivikko kasvit, esim. sammalleimu, mahonia ja kevätakaihonkukka saavat helposti talvivaurioita.

Tavallisesti Suomessa kestäviksi luokitellut perennat eivät kaipaa suojausta. Mutta, kuten sanottua lumettomina talvina paras talvisuoja, eli lumi puuttuu. Lumen kertymistä voi perennojen päälle edesauttaa havuilla.

Pakkaspeite, varjostus- tai säkkikangas suojaavat ikivihreitä kasveja kylmältä, sekä hillitsevät neulasia haihduttamasta kevätauringon paahteessa. Peite suojaa myös kukkanuppuja paleltumasta.

Pakkaspeitto ei saa olla liian tiiviisti pakattu kasvin ympärille. Se voi ulottua myös kasvin juuristoalueen suojaksi maahan asti. Tai suojata vain kasvin tyven. Hallaharso ei kuitenkaan sovellu varjostamiseen, koska se läpäisee valoa.

Myös ilmavan talvisuojaturpeen tai kuorikatteen lisääminen juurialueelle ja tyvelle antaa hyvän suojan aremmille kasveille. Talvisuojaa levitetään noin 20 cm:n kerros, jonka voi vielä peittää havuilla. Vielä varmemman talvisuojan saa, kun kasvin päälle levitetään myös pakkaspeitto.

Peite ja talvisuojaturve pitää muistaa poistaa keväällä.Märkä lämpiävä kateaine altistaa nimittäin kasvuston homeelle ja hidastaa maan sulamista sen alla.