Puutarhuri – Pihasuunnittelija

Savimaassa menestyvät kasvit? Kuivan rinteen kasvillisuus?

Aika monta kertaa olen toistanut, että tärkeintä kasvillisuuden menestymiselle on sitä varten perustettu riittävä ja oikeanlainen kasvualusta. Tämä saattaa kotipihan rakentajasta kuulostaa välillä vaikealta ja erityisesti työläältä, miten onnistun? Tai harmittaa kustannuserä, joka jää näkymättömiin maanpinnan alle…

Ei ole kyseessä kuitenkaan ns. rakettitiede ja vaivaa pohjatöiden kanssa kannattaa nähdä, koska lopputulos on helppohoitoisempi ja näyttävämpi, kun kasveilla on niille sopivat kasvuolosuhteet.

Tietysti esim. liian ohutta kasvualustamultakerrosta voi paikkailla kastelulla (koska siis ohut multakerros tietenkin kuivuu nopeampaa), kuitenkin 90 %:lla suunnitteluasiakkaista on toiveena helppohoitoinen piha, jolloin lisäkastelun tarve tms. lisää luonnollisesti hoitotoimenpiteitä.

Pihan kasvillisuutta kannattaa siis lähteä suunnittelemaan sen mukaan, mikä kasvi menestyy vallitsevissa olosuhteissa ja mitä olosuhteita voidaan mahdollisesti muuttaa. Valitettavasti tämä tietysti rajaa käytettävien kasvien listaakin…

Tässä jo mainittua kasvualustan syvyyttä ja koostumusta voidaan siis muokata istutettavalle kasvillisuudelle sopivaksi vaihtamalla pohjamaata, perustamalle kasvillisuutta varten kohopenkki tai korottamalla kasvualustaa esim. muurikivialtaalla tai korkealla reunakivellä.

Haastavaa hommasta tekee esim. jyrkkä rinne, johon on muuripengerryksen tekeminen huomattavasti suurempi projekti, kuin istutusaltaan tekeminen. Tai pohjamaan vaihto esim. 50 cm syvyydeltä vaikuttaa huomattavasti rinteen stabiiliuteen. Silloin kannattaa miettiä löytyisikö silmää miellyttäviä kasvilajeja, jotka pärjäävät helposti kuivuvassa rinteessä vallitsevissa olosuhteissa.

Lopultahan kasvualustan vahvuudessa on siis kyse veden ja ravinteiden pysyvyydestä. Matalat maksaruohot menestyvät kuivassa, jopa pelkässä hiekassa ja seisomaan jäävä vesi on niille tuhoisaa. Kun taas komeasinikuunlilja kasvaa parhaiten varjoisassa, syvämultaisessa ja kosteutta pidättävässä maassa. Kuunlilja kuivassa aurinkoisessa rinteessä on todella surullinen näky.

Tästä päästäänkin muihin kasvuolosuhteisiin, joihin on vaikeampi viherrakennuksella ja pihan hoitotoimilla vaikuttaa, kuten ilmansuunnat, valon määrä, tuulisuus…

Jos toivoo puutarhaansa ehdottomasti esim. juuri kuunliljaa, mutta sopivaa kasvupaikkkaa ei meinaa löytyä voi varjoisan kasvupaikan luoda istuttamalla kuunliljan istutuspaikkaa varjostavan pikkupuun tai havukasveja. Varjon saa myös tehtyä erilaisilla pihanrakenteilla, seinäkkeillä, tilanjakajilla yms. Samoilla menetelmillä saadaan pihaan myös tuulensuojaa. Tuulensuojapuina kannattaa käyttää tietysti tuulta kestäviä ja nopeakasvuisia puita tai suuria pensaita, havukasveja.

Lisävaloa on hankala lisätä jos varjo muodostuu naapurin talon ja puiden takia. Omalta pihalta voi tietysti suuria puita vähentää, mutta avohakkuuta en suosittele. Puut kuitenkin luovat joihinkin kohtiin toivottua varjoa ja joissakin tilanteissa pitävät juurillaan esim. rinteen maata paikoillaan. Tarjoavathan puut myös pesäpaikkoja pikkulinnuille, jotka syövät tuhoötököitä puutarhasta.

Eniten suunnittelua vaativat kohteet ovat tietysti ne, joissa yhdistyy useampi haaste kasvillisuudelle:

Hallanarkoihin paikkoihin on istutettava kestävää kasvillisuutta, muut vaihtoehdot ovat hallaharson käyttäminen tai hallaöinä vesisuihku. Ehkä ei niin helppohoitoista…

Otetaan esimerkiksi nyt kuiva rinne täydessä auringossa, savimaa:

Lista tässä menestyvistä kasveista on melko lyhyt, mutta kasvuolosuhteita voidaan parantaa sekoittamalla savimaahan hiekkaa ja eloperäistä kompostia. Istutusalue voidaan perustaa ja kasvillisuus istuttaa myös savisen pohjamaan päälle, mutta silloin tarvitaan jokin tukirakenne pitämään kasvualustaa paikoillaan (esim. tukimuuri), silloin myös istutetaan voimakasjuurisia kasveja, jotka sitovat maata.

Myös puiden istutus toimii tässä, ne sitovat juurillaan pohjamaan ja varjostavat matalampaa kasvillisuutta. Joka tapauksessa valitaan kuivuutta ja suoraa auringon valoa kestävää kasvillisuutta.

Vastakkainen tilanne on täydessä varjossa oleva paikka, joka ei koskaan esim. painanteen takia kuivu.

Tässä välissä huomautus, että kosteikko ja sen kasvillisuus on asia erikseen ja mielestäni positiivinen ominaisuus, joka kannattaa pihassa hyödyntää rehevänä vaihteluna ns. tavallisille istutusalueille.

Varjoisaan paikkaan on auringonvaloa vaikea lisätä (paitsi ehkä aiemmin mainittu puiden kaato), jolloin kasvivalinnat ovat vieläkin tärkeämmässä roolissa. Kasvualusta voidaan tietysti salaojittaa, jolloin ns. vesitalous muuttuu ja kasvivaihtoehdot lisääntyvät. Toisaalta voidaan jälleen korottaa kasvualustaa, jolloin ehkä päästään jopa lähemmäs auringonvaloa eikä vesi pääse kertymään ko. kohtaan.

Pihasuunnittelu on välillä mielenkiiintoista ongelmanratkaisua, pihojen haasteellisia kohtia mietittäessä. Tässä mainittujen tavallisimpien kasvupaikkatekijöiden lisäksi on otettava huomioon jälleen hoidon helppous, lumien kasaus, kasvien lopullinen koko ja tietysti toivomuslista, mitä pihaan toivotaan. Suurin osa puutarhakasveista kuitenkin menestyyy tavallisessa multamaassa puolivarjossa tai auringossa, peruslannoituksella, mutta joillekin kasveille on esim. varjo tai paahde on tärkeä viihtyvyyden ja menestymisen kannalta.

Usein siis kysytään, mitä istutetaan kuivaan rinteeseen, johon ei ole mahdollista rakentaa tukimuuria (sijoittaa suuria summia) tai puiden varjossa pohjamaa on tosi kuivaa, viihtyykö siinä mikään kasvi puun varjossa? Menestyykö savimaassa mikään kasvi? Mikä olisi nopeakasvuinen näkösuojapensas kuivaan paikkaan?

Olen koonnut listan muutamista erilaisiin kasvupaikkoihin sopivista kasveista. Pääset tutustumaan oppaaseen tästä:

OHJEKIRJASTO

pihasuunnittelu

Pihassa – Mikä talvisuojaus?

Ajattelin kirjoittaa aiheesta laajemminkin, kun asiasta kysyttiin. Vaikka lähipäivien ennusteessa ei kovia pakkasia olekaan luvattu… Talvisuojaus on tarkoitus tehdä syksyllä, kun maan pinta alkaa jäätyä. Nyt jos lunta ei sada ja luvataan reilusti pakkasta, suosittelisin kuitenkin suojaamaan kasveja.

Useimmat muistavat huolehtia hedelmäpuiden runkojen suojaamisesta rusakoilta, mutta talvella voi tuhojaan tehdä myös kylmä ilma. Erityisesti nyt, kun ainakin etelämmässä on lumen antama suoja olematon.

Vähäluminen viime talvi koetteli kasveja lumettomalla pakkasjaksolla ja keväällä uusittiin urakalla taimia kun vahinkojen laajuus selvisi. Monet kestäviksi luokitellut ns. perinnekasvitkin paleltuivat kokonaan.

Kasvien talvesta selviytymistä voidaan kuitenkin helposti parantaa, yksinkertaisilla toimenpiteillä. Erityisesti nuorten puiden ja pensaiden sekä arkojen lajien suojaaminen on kannattavaa. Havujen uudet kasvut ja alppiruusujen nuput ovat paleltumisvaarassa. Kaikki menestymisvyöhykkeidensä äärirajoille istutetut kasvit kannattaa suojata. Viime talvena paleltui myös vartettuja pikkupuita: hortensia, syreeni.

Arimpia perennoja ovat esim. syysleimut, liljat, särkynytsydän, pioni ja keijunkukka. Lumettomina talvina maanpeite- ja kivikko kasvit, esim. sammalleimu, mahonia ja kevätakaihonkukka saavat helposti talvivaurioita.

Tavallisesti Suomessa kestäviksi luokitellut perennat eivät kaipaa suojausta. Mutta, kuten sanottua lumettomina talvina paras talvisuoja, eli lumi puuttuu. Lumen kertymistä voi perennojen päälle edesauttaa havuilla.

Pakkaspeite, varjostus- tai säkkikangas suojaavat ikivihreitä kasveja kylmältä, sekä hillitsevät neulasia haihduttamasta kevätauringon paahteessa. Peite suojaa myös kukkanuppuja paleltumasta.

Pakkaspeitto ei saa olla liian tiiviisti pakattu kasvin ympärille. Se voi ulottua myös kasvin juuristoalueen suojaksi maahan asti. Tai suojata vain kasvin tyven. Hallaharso ei kuitenkaan sovellu varjostamiseen, koska se läpäisee valoa.

Myös ilmavan talvisuojaturpeen tai kuorikatteen lisääminen juurialueelle ja tyvelle antaa hyvän suojan aremmille kasveille. Talvisuojaa levitetään noin 20 cm:n kerros, jonka voi vielä peittää havuilla. Vielä varmemman talvisuojan saa, kun kasvin päälle levitetään myös pakkaspeitto.

Peite ja talvisuojaturve pitää muistaa poistaa keväällä.Märkä lämpiävä kateaine altistaa nimittäin kasvuston homeelle ja hidastaa maan sulamista sen alla.

Pensaiden ja puiden leikkaus talvella ja alkukeväällä…

Eniten työllistävä toimenpide, eli omenapuiden leikkuu on jo käsitelty aiemmissa kirjoituksissani.
Nyt ajattelin kirjata ylös, mitä muita puuvartisten hoitoleikkuita voisi tehdä talvella (jos tarkenee!) tai heti alkukeväällä, kun mahdollista..

Varhaiskevät on parasta aikaa hoitoleikkauksille, ennen lehtiä versot erottuvat hyvin sekä kasvien nestevirtaus on vähäistä (lukuunottamatta muutamia lajeja).

Helmi-maaliskuussa voidaan aloittaa pihan hoitotyöt, omenapuiden leikkuun lisäksi, leikkaamalla koristepensaita. Jos pihasta löytyy jasmikkeita, tuhkapensas tai syreeni, voi ne lumitilanteen mukaan leikata talvella. Käytetään siis harvennusleikkaus -tekniikkaa, jolloin pensaan tyvialueeseen pitäisi päästä käsiksi.

Puista voi maaliskuun alkuun asti leikata tuomia, luumuja ja kirsikoita sekä vaahteraa. Mutta kannattaa muistaa, että näillä puilla leikkuutarve on yleensä hyvin vähäinen.

Vaahtera kestää leikkaamista huonosti, joten jos ei ole ihan pakko leikata vahingoittuneita/hankaavia oksia, annetaan vaahteran kasvaa omaan tilaansa ja muotoonsa. Tämä pitää tietenkin ottaa huomioon jo pihan suunnittelu-/istutusvaiheessa. Vaahtera tarvitsee paljon tilaa!(kuva: ERITTÄIN VÄÄRIN.)

Kevättalvella leikattujen oksien leikkuukohta ehtii umpeutua ennen mahlavuotoa, eikä ilmassa ole syysleikkauksessa riskin aiheuttavia sieni-itiöitä.

Aiemmin mainitut pensaat, kuten jasmike, kestävät tarvittaessa hyvinkin voimakasta leikkausta, mutta säilyttää kauneutensa parhaiten, kun poistetaan pensaan keskeltä vanhimpia ja korkeimpia oksia tyveä myöten.

Oksien typistäminen ”vyötärön korkeudelta” tekee pensaan uudesta kasvusta järkyttävän näköisen, luutamaisen, eikä näin ollen ole mitenkään suositeltavaa! Tätä kyllä valitettavasti näkee useimmiten, koska poistetaan vaan tarvittaessa pätkä oksaa, joka kasvaa esim. kulkuväylälle.

Tarpeeksi usein toistettuna, tämä ”pikaratkaisu” pilaa koko pensaan ja se on alasleikattava. Tällöin pensaan antama näkösuoja ja kukinnan koristeellisuus menetetään muutamaksi vuodeksi…

Pihasuunnittelu

Pensaiden ja puiden leikkaus

Neuvoja puutarhan parantamiseksi

Pihan syystyöt. Ei kai se ole ihan välttämätöntä tehdä mitään

…mutta, sitten kevään työmäärä lisääntyy huomattavasti.

Onhan kauniit, kirpeät syyspäivät kuitenkin ihania. Vois ottaa sellasen rennon asenteen eikä stressata siitä mitä pitää tehdä, pakko kun naapurikin puuhaa koko ajan jotain. Suosittelisin, haravoimaan edes jonkin verran ja laittamaan runkosuojat nuoriin puihin.

Pensaita voi leikata ja lepotilaisia puita. Kovin kosteassa ilmassa ”leijailee” enemmän taudinaiheuttajia, sieni-itiöitä, joten ei mielellään sahattaisi mitään suuria leikkaushaavoja. (en muutenkaan suosittele vanhoista puista leikkaamaan vahvoja oksia, paitsi ”pakon” edessä)

Leikkuutapaan ja -ajankohtaan vaikuttaa suurimmaks osaksi se kukkiiko pensas edellisvuoden versoilla vai saman kesän aikana kasvaneilla. Keväällä ja alkukesällä kukkivien pensaiden kukat kehittyvät edellisenä kesänä kasvaneisiin versoihin, eli leikataan vasta kukinnan jälkeen, esim. Norjanangervo.

Joitakin lajeja leikataan joka tapauksessa tosi maltillisesti, jos ollenkaan. Monien pensasaitakasvien kukinta on vaatimaton ja aidan koriste- ja käyttöarvo perustuu tiheään ja säännölliseen kasvutapaan, joten ne voidaan leikata useita kertoja kasvukaudella.

Ne koristepensaat ja -puut joiden hoitoleikkuu olisi hyvä tehdä syksyllä/talvella, ovat esim. vaahterat, koivut ja kirsikat/luumut, jalopähkinä. Lisäksi ruusukvitteni, pähkinäpensas, onnenpensas, syreenit ja havukasvit, sekä monet köynnökset. Pensaiden kohdalla suosittelisin mahdollisimman pitkälle tekemään alasleikkuun sijasta harvennusleikkuuta.

Mustaherukat leikataan tarvittaessa heti sadonkorjuun jälkeen.

Puuvartisten kasvien oksat kannattaa tarkistaa ja poistaa vaurioituneet, haljenneet, huonokuntoiset ym. oksat jotka eivät välttämättä kestä lumen painoa → jolloin voi syntyä suurempia vauriota, oksan ratketessa…

Hoitoleikkuusta voisin kirjoitella vaikka kuinka paljon, mutta mitä muita syystoimenpiteitä kannattais tehdä… Mielestäni kannattaa ainakin:

kerätä pudokkaat hedelmäpuiden alta, näin torjutaan tuholaisia ja kasvitauteja (esim.muumiotauti). Siis poistamalla niiden talvehtimispaikat. Myös puidenrungot (erityisesti hedelmäpuut) ja paksuimmat oksat kannattaa harjata jäkälästä ja roskista puhtaaksi, koska niissä talvehtivat monet tuholaiset.
Viritellä ajoissa jyrsijäsuojat hedelmäpuille, pensasmustikoille yms. pupujen ja myyrien herkuille.
Haravoida paksuin lehtikerros nurmikolta ja silputa loput lehdet leikkurilla nurmikon kasvualustan parannusaineeksi.

Se mikä usein jää tekemättä, mutta on seuraavan kesän työskentelyä ajatellen tärkeä homma, eli puutarhakoneiden huolto ja puhdistus! Vanhat polttoaineet pois, terien puhdistus ja teroitus sekä varstointi suojaisesa paikassa…säilyy koneetkin useamman vuoden helppokäyttöisinä.

Ryhmäruusut kannattaa suojata, ja ainakin jalokärhöjen juurialue.

Alppiruusun voi suojata jo talvea vasten kevätauringolta, jolloin peite suojaa myös nuppuja kuivumiselta pakkasessa.

Vastaistutettujen erikoiskuusien kärjet saattavat paleltua, mutta usein matalina kasveina ovat lumen suojassa. Muutenkin kannattaa suojata samana vuonna istutetut, pitkälle jalostetut ja ”erikoismuodot” koristekasveista.

Monet ’aina vihreät’ -perennat kärsivät kevättalvella lumettomilla alueilla tuulesta ja auringosta, mutta niitä harvemmin suojataan. Ne perennat, jotka kukkivat keväällä/alkukesällä voidaan jakaa tai siirtää syksyllä (kun ne vielä tunnistaa :)) Syksyllä on hyvin kosteutta ja ehtivät vielä jonkin verran juurtuakin ennen talvea. Myös astiataimia voi periatteessa istuttaa niin kauan kuin saa kaivettua kuopan maahan, toisaalta olisi hyvä niidenkin saada juurtua jonkin verran ennen talvea. Arkoja kasveja ei kannata talvea vaten siirtää/istuttaa.

Avojuurisia aita- ja massaistutustaimiakin on taas saatavilla, joten pensasaidan ehtii vielä hyvin istuttaa!

Sitten pihasuunnittelijan näkökulmasta tärkeimpiä juttuja, uusien istutusten,tulevan kasvukauden suunnittelun ja unelmoinnin lisäksi on suunnitella myös syksyn ja talven ruukkuistutukset ja istuttaa niitä iki-ihania sipulikukkia (taas lisää!!)

Kasvihuoneen voi tyhjentämisen ja pesun jälkeen sisustaa kesän viimeisillä kesäkukkaruukuilla ja lyhdyillä loppusyksyn kirpeisiin ja aurinkoisiin päiviin ’lämpimän teen’ -huoneeksi. Talvella saa kasvihuoneen kotoisan tunnelmalliseksi erilaisilla lyhdyillä ja valoilla, tai laitetaan joulukuusi valaistuun kasvihuoneeseen!!

Aurinkoista syksyä!

Pihan syystyöt

Neuvoja puutarhan parantamiseksi

Ihanan työläs nurmikko.

Yhä useammin suunnitteluasiakas toivoo pihaansa vain vähän nurmikkoa tai ei ollenkaan. Se on hoitoa vaativaa ja liian työlästä…totta, nurmikko vaatii säännöllistä huoltoa pysyäkseen hyvän ja elinvoimaisen näköisenä. Mutta, jos 300 neliön nurmikko korvataan pensasistutuksella, perennapenkillä, kiveyksellä tms. koristeellisella elementillä (siis ei asfaltilla) tai näiden yhdistelmällä, mielestäni hoidontarve ei merkittävästi vähene. Tietysti tähän vaikuttaa sekin, haluaako pihastaan golfkentän vai oleskeluuun tarkoitetun tilan. Muutaman vuoden kuluttua on nurmikolle jo väkisin levinnyt muita lajeja, ns. rikkaruohoja. Mutta kuinka paljon se haittaa?

Pensaita ei tosiaan tarvitse viikottain leikata, mutta onko nurmikon leikkuu niin hankalaa jos nurmen määrä on mitoitettu järkevästi, alueet rajattu ja suunniteltu niin, ettei miljoonaa pientä pihan yksityiskohtaa tarvitse kiertää ja sahata edestakaisin leikkurin kanssa.

Kasvit ryhmitellään istutusalueiksi, jotka on helppo kiertää leikkurin kanssa, alueet rajataan niin, että leikkuri saadaan vietyä rajauksen yli(laitoin tähän esimerkkikuvan reunakivestä). Tehdään yksi laajempi yhtenäinen nurmikkoalue, esim. pelejä varten, joka on helppo ajella edestakaisin tai vaikka asentaa robottileikkuri ja hoitaa vaan viimeistely itse leikkaamalla..? Ei kapeita nurmikaistaleita kulkuväyliksi, vaan kivi- tai hiekkapolkuja. Nurmikko kuluu ja tiivistyy nopeasti niissä kohdissa, joissa on jatkuvaa kulkua, eikä pysy vihreänä.

Liian tiivis kasvualusta on mekaaninen este juurten kasvulle ja huonontaa kasvualustan veden läpäisykykyä sekä ilmanvaihtoa. Hapenpuutteesta johtuu esim. sammaloituminen. Myös pitkän leikkuujätteen jättäminen nurmelle tukahduttaa nurmikkoa.

Tiivistyneen nurmikon kasvua voidaan elvyttää katteella. Nurmi leikataan lyhyeksi ja haravoidaan leikkuujäte,kuollut nurmiheinä ym. sitä tiivistävä aines tai se ilmastetaan pystyleikkurilla (myös tällöin leikkuujäte poistetaan tarkasti). Tämän jälkeen nurmelle levitetään nurmilannoite ja parin sentin hiekkamultakate. Katteen alla maan pieneliötoiminta vilkastuu ja maan ilmanvaihto paranee. Samalla voidaan tehdä myös paikkauskylvöä.

Mitä nurmikko sitten vaatii pysyäkseen näyttävänä…yksinkertaista leikkuuta ja lannoituksen. Leikkaus kerran viikossa saa nurmiheinät versomaan runsaasti, jolloin saadaan tuuhea ja tiivis ruohomatto. Useamminkin voi leikata alkukesällä voimakkaimman kasvun aikana. Nurmikko olisi siis hyvä pitää 4-5 cm:n korkuisena, kerralla 3–5 senttiä, n. kolmasosa sen korkeudesta. Yli 10 cm pitkä heinä on jo tosi vaikea leikatakin. Silloin on myös leikkuujäte ehdottomasti kerättävä pois. Usein leikattaessa lyhyt ruohosilppu painuu nurmikon sekaan ja lannoittaa nurmikkoa. Tällöin lisälannoituksen tarve kesäaikaan vähenee ja kertalannoitus keväällä riittää nurmelle (2 l/10 m2). Eli, usein tehty leikkaus helpottaa hoitoa, koska nurmikko ns. lannoittaa itse itseänsä 🙂

Jos leikkuujäte kerätään nurmelta pois, annetaan kesällä lisälannoitusta (0,5 l/10 m2). Sammal ei pysty kilpailemaan lannoitetun elinvoimaisen nurmiheinän kanssa.

Kalkitus on tärkein nurmen perustusvaiheessa, myöhemmin n.3 vuoden välein. Kalkin voi levittää lumen päälle, jolloin se imeytyy heti kosteaan maahan (Nopeuttaa myös lumen sulamista).

Syyslannoitus tehdään elokuun puolivälin jälkeen ennen syyskuun loppua. Lannoituksen tarkoituksena on parantaa nurmikon talvehtimista ja jouduttaa kasvuunlähtöä keväällä.Nurmi leikataan vielä kerran syksyllä kun kasvu on lakannut (ei kovin lyhyeksi).

Talven jälkeen vihertymättä jääneet kohdat nurmikossa paikataan keväällä. Paikattavista kohdista rikotaan maan pinta ja levitetään parin sentin kerros multaa. Siemeniä kylvetään vähemmän kuin perustamisvaiheessa ja ne sekoitetaan kevyesti pintamultaa haravalla. Multa tiivistetään ja kylvöstä kastellaan kunnes siemenet ovat itäneet. Kylvö on parasta tehdä ennen kesäkuun puoliväliä.

Hyvässä kasvussa olevaa, vanhaa nurmea kastellaan vain tarvittaessa kasvukauden aikana. Juuri kylvetty nurmi on pidettävä tasaisen kosteana, jotta itäminen ja juurtuminen onnistuu. Kastelukertaan käytetään runsas määrä vettä, niin että vesi imeytyy koko kasvualustaan. Jos kastellaan usein ja vähän, juuristo jää pintaan ja kuivuu herkästi!

Pihojen toteutus

Kesää kohti kylvöksillä…

Maaliskuussa voi jo aloittaa helpon kesää enteilevän yrttien kasvatuksen aurinkoisella ikkunalla. Taimet voi sitten lämpimällä siirtää kasvatukseen kasvimaalle, -huoneeseen tai ulos ruukkuihin, mutta nopeakasvuisista lajeista (esim. kyntelit, basilikat ja ajuruohot ) saatetaan saada satoa jo ikkunalta.
Jos suunnitelmissa on perustaa yrttitarha kesällä ulos kannatta muistaa, että suurin osa yksivuotisista lajeista tarvitsee esikasvatuksen sisällä kevättalvella, jotta ehtivät tuottaa kunnon sadon kesällä.
Myös monivuotiset lajit kannattaa esikasvattaa kunnon taimiksi ennen avomaalle istuttamista, jolloin hoito helpottuu. Sopiva taimikasvatusaika on 6-8 vko.
Hidaskasvuisimpia lajeja ovat esim. rosmariini, persilja ja laventeli, jotka kannattaa kylvää heti helmikuussa. Nopeammin itävät ehtivät vielä huhtikuussa.
Kylvökset tehdään hiekkapitoiseen kylvömultaan, isot siemenet voidaan kylvää suoraan niiden kasvuruukkuihin, mutta pienemmät siemenet kylvetään laajempiin astioihin ja harventaa omiin ruukkuihin kun niihin on kasvanut lehtipari. Kylvökset kannattaa peittää rei’itetyllä muovilla tai suihkutella säännöllisesti itämiseen asti.

Yrttitarhan suunnittelussa kannattaa miettiä, että kylvää ja istuttaa paljon eri ominaisuuksia omaavia lajeja. Toiset ovat värikkäitä (kääpiösamettikukka, laventeli) ja sopivat koristeeksi, toiset voimakkaan tuoksuisia tai sopivat vaikka leikkokukaksikin. Eri korkuisia ja muotoisia, eri värejä…melko tarpeetonta on kasvattaa joka vuosi 2 kiloa persiljaa ja tilliä pakastimeen. Basilika ja rucola ovat tuttuja ja turvallisia, mutta kannattaa kokeilla myös jotain uutta: kaneli- tai sitruunabasilika, violetti basilika.
Yrttitarhan yhteyteen kylvetyt värikkäät kesäkukat (esim. syötäväksikin kelpaava kehäkukka) houkuttelevat väreillään yrttejä uhkaavat hyönteiset luokseen.

Kaupasta ostetun ruukkuyrtin voi juurruttaa melko helposti. Versoja lyhennetään voimakkaasti, niin että jää vain muutamia kasvulehtiä. Tiivis juuripaakku kannattaa jaetaan kahdeksi eri taimeksi. Taimet istutetaan hiekkamultaan, nostetaan valoisaan paikkaan ja kastellaan kohtuullisesti. Kun taimi on päässyt hyvään kasvuun, voidaan aloittaa lannoitus.

www.kevat.net

Kasvien suojaus auringonvalolta helmi-huhtikuussa:

jouluruusu maaliskuussa — Jouluruusu löytyi varjostusverkon alta availemasta nuppujaan 🙂

Aurinkoinen päivä…ja mieleeni tuli kirjoitella muistutukseksi puutarhakasvien suojaamisesta. Juttuhan on niin, että ne kasvit joilta löytyy jotain vihreää oksiltaan läpi vuoden…siis neulasia, lehtiä… aloittavat auringon lämmittäessä jo hiukan, tehokkaamman haihduttamisen. Prosessiin tarvitaan vettä, jota juuret eivät tietenkään saa jäässä olevasta maasta ja kasvi kuivuu. Varjostuksella siis hämätään kasvia luulemaan, että on pimeämpää 🙂 Tänä keväänä, kun maassa ei ole enää lunta voi myös monet perennat, matalat havut ja ikivihreät lehtipensaat kaivata varjostusta ja tuulen suojaa, koska myös tuulella on kuivattava vaikutus. Tätä ei ole ehkä aiemmin tullut ajatelleeksi, kun kasvit ovat saaneet tarvittavan suojan lumipeitteestä. Täysin varjoon istutetut kasvit eivät välttämättä varjoa kaipaa hyvin juurruttuaan, mutta tuulensuoja voi edelleen olla tarpeen. Myös hyvin paikallaan viihtyvät usemman (kymmenen)vuoden vanhat tuijat pärjäävät ilman varjoa, mutta eipä varmuuden vuoksi levitetystä verkosta haittaakaan ole.

Peittelyä tarvitsevia kasveja ovat siis esim. Alppiruusut, varsinkin nuoret havukasvit ja ikivihreät perennat. Alppiruusu kannattaa melkein suojata jo syksyllä, sen nuput saattavat paleltua talvella ja onpa sitten varjostuskin jo valmiina. Suosittelen pihasuunnitteluasiakkaille, kestävienkin havukasvien taimien suojausta ainakin pari vuotta istutuksen jälkeen. Herkimpiä ovat ehdottomasti, kartiovalkokuuset, jotka eivät kuitenkaan viihdy täysin varjoisessa kasvupaikassa ja marjakuuset. Tämän lisäksi kuusilajikkeiden nuoret vuosikasvaimet kannattaa suojata keväthallalta.

Pihasuunnittelu puksipuu Matalista pensaista puksipuu ja mahonia kaipaavat suojausta. Usein näkee onnistuneesti kellarissa talvehtineet ruukkupuksipuut liian aikaisin voimakkaaseen auringon valoon ulos tuotuna, kellastuneena eli palaneena ja kuivuneena. Ymmärrän, sitä itsekin innostuu ensimmäisistä aurinkoisista ja lämpimistä päivistä… ja haluaa heti vihreyttä ympärilleen.

Nuorten (alle 2m kork.) hedelmäpuiden runko pitäisi suojata (kaakon-lounaan puolelta) kevättalven lämpötilaerojen aiheuttamilta halkeamilta. Puissa on vielä hyvin ohut tuore kuori, joka tummana pintana lämpiää aurinkoisena päivänä, kun yöllä on sitten vielä pakkasta, kuoren vesi jäätyy ja halkaisee laajetessaan kuoren. Tosi paljon näkee pahastikin halkeilleita, erityisesti kirsikkapuita, joihin jo nuorena pääsee lahottajasieni halkeamasta. Samat materiaalit toimivat tässä kuin havujenkin varjostuksessa.

Niin, niistä materiaaleista… Pihaa suunniteltaessa, monet kysyvät…ei kai niistä kasveista tarvitse mitään joka vuosi sitten peitellä? No, voidaan piha niinkin suunnitella, mutta se rajaa jonkin verran kasvivalikoimaa sitten suppeammaksi. Itse varjostus ei ole mitenkään teknisesti tai fyysisesti haastavaa, enemmän murehditaan siitä muistaako sen ja että, ne peitteet ovat kaameen näkösiä. Eipä ne kellastuneet tuijarivitkään kovin nättejä ole… Yritän muistutella asiakkaitani ja laitan facebookkiin muistutuksia varjostamisesta. Eikä se tummanvihreä verkko nyt niin kauhea ole, sen voi taitella siististi ja on vaan pari kuukautta paikoillaan. Eräässä pihassa näin Unikko -kankaasta ommellut suojahuput vuodesta toiseen. Ei ole millään tavalla lempparikuosini, mutta loistava ajatus jos huput esim. sopivat ikkunassa näkyessään sisustukseen!

Suojamateriaalin pitää olla hengittävää. Muovipusseja tms. ei voi käyttää! Ilma ei vaihdu, kosteus kerääntyy muovin sisään ja kasvi homehtuu/tukehtuu/lämpiää liikaa! Juuttikangas ja se muovinen puutarhaliikkeissä myytävä verkko ovat ehkä helpoiten työstettäviä materiaaleja. Kuusenhavut ja järviruokoniput ovat ”luomumpia”. Helpoiten homma toimii, kun on yhtenä vuonna taiteillut sopivat (kasvuvaralla) huput tai palaset ja säästää ne aina seuraavaan vuoteen, niin kauan kuin kestävät.

OMENAPUU – hedelmäpuiden hoitoleikkuusta…

Omenapuuta leikataan tarvittaessa keväällä ennen silmujen avautumista, huhtikuun loppuun mennessä.

Pääsääntöisesti leikkaamisen tavoitteena on kasvattaa vahvaoksainen, suhteellisen harva ja tasapainoinen puu. Ilman leikkausta hedelmäpuista kasvaa monilatvaisia ja tiheitä. Puun ikä pitenee, koska ilmavassa puussa eivät sienitaudit ja tuholaiset viihdy. Leikkauksella puu voidaan myös muotoilla kasvupaikkaan sopivaksi. Leikkaus on tehtävä vuosittain, jotta saadaan kasvatetuksi hyvän mallinen ja hoidon kannalta helppo puu.

Lisäksi sadon laatu paranee, koska hedelmillä on tilaa kasvaa suuriksi. Halutaan suuria, terveitä ja maukkaita hedelmiä.
On parempi jättää paljon oksia, kuin leikata liikaa. Liiallinen leikkaus heikentää puun talvenkestävyyttä, lisää oksien muodostusta sadon kustannuksella ja saattaa siirtää puun satoikäiseksi tuloa. Toisaalta, jos leikkaus laiminlyödään kokonaan, jo 2 vuoden jälkeen on vaikea palauttaa puuta entiselleen. Mieluummin leikataan vähän joka vuosi kuin paljon kerrallaan harvoin. Samana vuonna voi leikata isoja oksia kokonaan pois korkeintaan 1-2.
Eri ikävaiheessa olevien puiden leikkaustapa on erilainen. Puun nuoruusvaiheessa on leikkauksen ajatuksena saada kasvatettua hyvärakenteinen puu, joka kestää suuretkin hedelmäsadot päästessään muutaman vuoden kulutua kunnolla satoikään. Nuori puu kasvaa nopeasti, koska hedelmien kehittyminen ei vie vielä energiaa. Leikkaus saa oksat haaroittumaan voimakkaasti.

Yksinkertaisuudessaan:
– Katkaistaan latvaverso noin 30 cm:n päästä ylimmästä hyvästä oksasta. Jätetään kaksi eri suuntaan kasvavaa oksaa, joiden etäisyys toisistaan on noin 15cm.
– Poistetaan heikot, jyrkässä kulmassa ja sisäänpäin kasvavat oksat.
– Tarvittaessa leikataan pois: kilpalatvat, toisia hankaavat oksat ja mahdollisesti kuivuneet oksat. Oksia jätetään tasapuolisesti joka puolelle puuta.
– Perusoksat typistetään alaspäin suuntautuvan silmun yläpuolelta, niiden suuntamiseksi laakeaksi latvukseksi.

Kun omenapuu tulee halutun korkuiseksi, leikataan latvaverso ylimmän sivulle suuntautuvan oksan korkeudelta.
Puun saavuttaessa satoiän sen pituuskasvu ja uusien oksien kehittyminen vähenee. Voima siirtyy kukkiviin kääpiöversoihin ja hedelmiä tulee enemmän ja enemmän… Leikkaus on vähäisempää kuin nuorella puulla, koska ei tarvita enää oksien typistyksiä vaan satoa huonosti kannattelevat oksat poistetaan kokonaan repeämisen ym. vaurioiden estämiseksi. Isojakin oksia voi poistaa, tasapainoisesti. Runsas leikkaaminen voimistaa versojen kasvua, mikä pienentää satoa.
Latvus pidetään ilmavana harventamalla liikoja versoja. Vähäinen oksien poistaminen voidaan tehdä elokuussa, versokasvua voimistamatta. Myös oksien leikkauskohtiin seuraavina vuosina kasvavat pystysuorat vesiversot poistetaan elokuussa.
Satoikäisestä puusta poistetaan pääsääntöisesti siis vain vioittuneet, hankaavat ja ylöspäin/sisäänpäin suuntautuneet oksat.

Puun vanhetessa sitä ei kannata enää rasittaa leikkaamalla rajusti, joka vuosi hoidetaan yksi ”ongelmaoksa” kuntoon ja keskitytään poistamaan kuivuneita ja alaspäin riippuvia versoja sekä korjaamalla ehkä talven, painavan sadon ja iän aiheuttamia vaurioita. Tällöin säilytetään puun koristearvo ja merkitys maisemassa vielä muutaman vuoden ajan, satoakin varmasti tulee vielä riittävästi. Usein paras vaihtoehto on jättää vanha omenapuu rauhaan ja istuttaa paikalle uusi puu, joka korvaa vanhan parin vuoden kuluttua.

Useimmiten kun puhutaan hedelmäpuun leikkaamisesta on kyseessä varmastikin omenapuu.

Kuitenkin useimmiten halutaan pihaan myös muita lajeja ja myynnissä on vaikka mitä kokeiltavaa, mutta talvenarkaa. Esimerkiksi aprikoosin leikkaamisesta en oikein osaa kokemuksen puuttuessa neuvoa mitään, mutta ehkä kannattaa näin aran ja uuden (Suomessa) lajin kohdalla antaa puun kasvaa luonnollisesti ja katsoa mitä tapahtuu. Poistaa varovasti hankaavia ja ihan väärin suuntautuvia versoja.
Päärynäpuita leikataan periaatteessa samalla tavalla kuin omenapuita, mutta huomattavasti varovaisemmin. Kirsikka- ja luumupuihin pätee myös kutakuinkin samat ohjeet: Valitaan latvaverso, poistetaan kilpalatvat ja perusoksat typistetään. Näitä lajeja leikataan myös hyvin vähän ensimmäisten vuosien em. muotoilun jälkeen. Paksujen oksien kokonaan poistamista tulee välttää!
Tärkeää on myös muistaa, että leikkuu tehdään näillä luumarjaisilla puilla eri aikaan kuin omenapuulla. Keväällä leikattaessa kirsikka- ja luumupuilla esiintyy kumivuotoa, joka kuluttaa puun voimia. Leikkuu pitäisi siis tehdä hyvin aikaisin kevättalvella tai mielellään vasta elokuussa ns. sadonkorjuun jälkeen.

Ja se mikä on kaikessa leikkuutyössä muistettava, että työkalut ovat hommaan sopivat ja terävät!! Ei siis käytetä raivaussaksia/voimasaksia, moottorisahaa tai alasinmallisia saksia. Ohileikkaavat sekatöörit, pitkävartiset latvasakset ja oksasaha on ne joilla saadaan paras jälki.
Haavanhoitoaineista ei ole todistettu olevan mitään järisyttävää etua, omasta mielestäni luonnonmukaiset oksavahat on paras vaihtoehto. Sisältävät mehiläisvahaa, havu-uutetta, parfiinia yms. ”luomua” 🙂

Maaret

Pihasuunnittelua omassakin pihassa…

Nyt kun alkaa viherrakentamis- ym. pihatyöt vähentyä talven tullessa (toivottavasti lunta pian) on aikaa miettiä taas jotain oman pihan toteutettavia yksityiskohtia. Ja jopa ehdin vielä toteuttaakin jos ei heti ole lumipyryä odotettavissa!??

Samalla jaan vähän omia pihasuunnittelun perusteitakin…Itselle usein ns. rutiinin myötä itsestäänselvät asiat ovatkin ensimmäistä kertaa pihaa suunnitteleville täysin uusia juttuja. Ja harmikseni olen pari kertaa huomannutkin, että en ole tarpeeksi alusta asti lähtenyt juttua selittämäään. Kuitenkin yleensä palaute suunnittelu-asiakkailta on kiitokset selkeästä, mutta yksilöllisestä suunnitelmasta.
Liikkeelle suunnittelussa pitää aina lähteä siitä mihin pihaa käytetään, ketkä pääasiassa käyttävät pihaa ja kuinka usein. Mietittävät asiat lähtevät tästä helposti rönsyilemään ja silloin pitää muistaa, että ihan kaikkea ei voi saada…

Vesiaihe ja ’ nyt niin muodikas’ hyötykasvipuutarha vaativat hoitoa, silloin ei enää ykköskriteeri voi olla helppohoitoisuus. Tottakai MAHDOLLISIMMAN helppohoitoisen pihan suunnittelu onnistuu siirtämällä hyötyviljelmät kohopenkkeihin tai suuriin ruukkuihin (kastelu!!), rajaamalla istutusalueet selkeästi, käyttää kateaineita ja sijoittaa vesiaihe puolivarjoisaan paikkaan jne. Kuinka paljon vietätte aikaa pois kotoa kesäisin? Kuka silloin kastelee viljelmät?

Niin se oma pihani…
Uuden kiveyksen tieltä jäi vanhoja ”rustiikkisia” betonilaattoja ja vanhoja

sammaloituneita muurikiviä hirvee kasa!! Muurikiven kansikivistä sai mielestäni älyttömän hienoa ”vanhaa pintaa” uuden kiveyksen vastapainoksi, kun käytettiin niitä istutusalueiden reunakivinä.

Jostain sain sitten idean viljellä kaaleja ensi kesänä :D…jos ehdin. Ajatuksena on nyt tehdä kohopenkki samoista vanhoista muurikivistä niille lehtivihanneksille, silloin tuo takapihan savimaa ei haittaa kaali parkoja. Samalla tietysti koko hyötyalueeni taas vähän laajenee. Betonilaatoilla rajaan kutakuinkin koko alueen nurmikosta. Ne estävät nurmen leviämisen tehokkaasti, koska ovat niin leveitä ja toimivat samalla kulkuväylänä. Nurmenleikkurin voi ajaa laattojen reunan yli, jolloin ei tarvitse siimaleikkurilla siistiä reunoja.

Näin sen ajattelin 🙂 eli HYÖTYALUEEN LUONNOSTELUA

Aukkokohtiin istutetaan maanpeitekasveja, jotain niihin kuitenkin kasvaa jos ne jättää mullokselle…Päätän itse mitä 🙂 Nyt jo mansikka toimii peittokasvina, eikä siis ole puutarhassani muoviin siistiin riviin istutettuna.
Sitten vielä tuli mieleen siitä vesiaiheen sijoittelusta…Tapanani on suunnitella pieniä vesiaiheita/altaita, jotka voidaan helposti tyhjentää, ovat kannella+kivillä katettuja ja vähintäänkin puolivarjossa tai ainakin havukasvin varjostamassa paikassa. Niin, ettei vesi haihdu ja levä pääse rehottamaan. Havukasveista ja perennoista altaan ympärillä ei tule lehtiroskaa… Tärkein kriteeri on tietenkin sijoittaa vesiaihe niin, että siitä on iloa asukkaille, eli se näkyy ja liplatus kuuluu oleskelualueille tai avoimen altaan pinnasta heijastuu kukkivien perennojen värejä, myöhemmin kesällä puutarhavalaisimen valo yms. ”Statussymboliksi” vesiaihetta ei kannata pihaan hankkia! Ei ole ainakaan kovin näyttävä symboli hoitamattomana…

Vaikka itse nautin pihan AJOITTAISEN nyppimisen rentouttavasta vaikutuksesta, olen omassa pihassani pyrkinyt hoidon helppouteen ts. luonnonmukaisuuteen. Pensaiden alustoille maanpeitekasveja pitämään rikkikset pois, nurmialueet helposti leikattavia jne.

Pohjoiseen suuntautuva etupihani on kostean ja viileän pienilmaston omaava alue, jossa kasvaa mäntyjä. Neulaset happamoittavat maata ja kun kaikki nämä tekijät lasketaan yhteen on
tasalaatuisen ja hyvännäköisen nurmikon kasvatus ja ylläpito järjetön ponnistelu. Kesällä on muutakin tekemistä!! Niinpä tilasin kuorma-autollisen turvetta, joka levitettiin säälittävän ”nurmikon” päälle. Annan sammalten vallata loputkin alueesta, miksi taistella luontoa vastaan 🙂 Rajaukset turveharkoilla, hiekkapolkuja, isohkoja luonnonkiviä ja vähitellen muodostuu MIETISKELYMETSÄ etupihalle 🙂 Ja lapset tykkää kulkea polkuja pitkin. Sammal kasvaa yllättävän nopeasti!!

Koko pihan ideointi voi siis lähteä puhtaasti rajatuista mahdollisuuksista tai yhdestä hallitsevasta elementistä. Kuitenkin ehkä helpoin tie on miettiä ensin käyttötarkoitus, kulkuväylät ja ennen kaikkea mitä toimintoja OIKEASTI tarvitset pihaan. Hyvin usein kartoituskäynneillä luetellaan toiveisiin sama lista…ehkä se on asuntomessuilta lähtöisin, lifestyle -lehdestä tai ’koska naapureillakin on’…mutta kannattaa ihan tosissaan miettiä tuleeko kaikkea käytettyä: kasvihuone, kompostori, vesiaihe, pergolaterassi pihan perälle, kesäkeittiö, hyötykasvilaatikot yms.Toimivia ja hyviä ideoita, mutta pahimmassa tapauksessa aiheuttavat jopa stressiä…pitäis tuohon kasvihuoneeseenkin hankkia taimet, ei olla yhtään ehditty käyttää kesäkeittiöö, hyötykasvilaatikoiden salaatit kuivuivat ekalla viikolla istutuksen jälkeen… Kannattaa vähän kyseenalaistaa. Onko lasten leikkialue varmasti tarpeellinen kun lapset lähenevät murrosikää tai aidan taakse on juuri rakennettu kaupungin toimesta leikkipaikka? Kuivausrumpu löytyy, mutta olishan se ihana kuivattaa kesällä pyykit ulkona! Tuleeko pyykkitelinettä oikeasti käytettyä?
Ns. optioitakaan ei kannata kovin monille eri rakenteille jättää auki tai piha on nopeasti yksi iso ”valmis pohja” pihavajalle, paljulle ja lisäterasille. Tottakai pitää huomioda tulevatkin toteutukset…mitä päästään tekemään myöhemmin ja millä tekniikalla yms.

Kun käyttötarkoitus ja toiveet ovat mietittynä kannattaa miettiä budjetti, aikataulu ja tyyli/tyylit. Pihan voi hyvin toteuttaa itse ajanmyötä ja ideoida matkalla lisää, ei ole varmasti edullisin tai helppohoitoisin ratkaisu, mutta luova ja omannäköinen ja ainakin omalla kohdallani ideointi on keskeisin ajatus koko hommassa! Suunnittelusta lähtien yhtenä projektina toteutetun pihan kustannukset on helpompi pitää budjetissa, piha voidaan suunnitella budjetin mukaan, eikä siitä muodostu alekasvien kokeilukenttää. Oma pihani on kokeilupuutarha ihan tarkoituksella 🙂 arempien kasvien talven kestävyystestausta ja kasvupaikkavaatimusten venyttämistä, miten pitkällä auringossa varjokasvi viihtyy….Vähitellen olen leikannut Brabanttuijat runkopuiksi. Magnolia ei vielä kuki 3 vuoden jälkeen, mutta selviää talven yli.Kun perusasiat on mietitty voidaan päästää ideointi valloilleen! (ja unohtaa budjetti :D) Tottakai tässä ”rönsyilyvaiheessa” hienosäädetään vielä toimintoja ja tilaratkaisuja. Mutta kasvillisuuden, materiaalien,
tunnelmien, näkymien suunnittelussa voidaan lähteä seuraamaan väriä, muotoa, pinnan tuntumaa. Eikä kannata jarrutella vaan jalostaa ideoita !!!
Näin se toimi eräänä yönä oman pihani kohdalla, kun jälleen kerran suunnittelin sen uudestaan (jostain syystä innostuin tänä vuonna ukkolaukasta) :

Ukkolaukka.Violetti pyöreä, kukkii alkukesästä… Pyöreitä muotoja toistuu yksityiskohdissa, vastapainoksi selkeät linjat taustalla ja suorakulmaiset betonilaatat. Violettilehtisiä perennoja, tummia havuja, valkokukallisia keventämään. Jatkavat kukintaa ukkolaukan jälkeenkin…
Mitä talvella näkyy? Havut, tarvitaan erisävyisiä havuja, mitkä kasvit sopivat havujen kanssa ja näyttävät kuivuneinakin ainakin hetken aikaa koristeellisilta…koristeheinät! Näkyvät hyvin tummaa havukasvia vasten.Onko violettirunkoisia puita?
Havukasvien seuraksi talvinäkymään…Tuohituomi on kaunisrunkoinen, korallikanukka omaa voimakkaat punaiset versot…Sopiiko nämä kasvit tälle kasvupaikalle ja onko niillä samat vaatimukset kasvupaikan suhteen?

Ryhmä on alkukesällä violetinsävyinen, keskikesällä valkokukallinen ja lepotilassa punertava.Jotkut haluavat perhospuutarhan, toiset arvostavat tuoksuja. Runsas ’cottage garden’ onilmeisesti jälleen suositumpi betonikivikauden jälkeen.

On suunniteltu ”kukattomia” puutarhoja, jolloin pelkillä vihreän sävyillä ja lehtien muodoilla on luotu erityinen tunnelma. Pelkistetty on tietysti oma tyylinsä, mutta on myös helposti liian kliininen ja pidettävä erityisen siistinä. Eräs asiakas sanoi joskus, jos piha on liian kivetty ja suoraviivaisen selkeä, sileäpintainen…tulee olo, että sitä pitäisi imuroida koko ajan 🙂 Ihan osuvasti ilmaistu. Makuasioita.
Mutta, mielestäni tunnelmallisen ja ”kokonaisen” pihan luomiseen tärkeimmät asiat ovat (tietysti materiaalien ja kasvillisuuden sopivuuden lisäksi) kolmiulotteisuus, eli korkeuden ja syvyyden vaihtelut: eri elementtejä lomittain. Ei kaikkea reunoille tai riviin. Vaihtelevan korkuisia kasveja. Näkymän ja tyylin yhtenäisyys rauhoittaa tunnelmaa, eli ei sitten kuitenkaan liikaa kaikkea. Käytetään samoja kasveja/materiaaleja eri puolilla pihaa toimintojen, kulkuväylien ja istutusalueiden ns. rajapinnoissa. Jos eri osiin pihaa halutaan eri tyylejä, kannattaa huomioda etteivät näy kuitenkaan maisemassa yhtäaikaa.
Kontrasteilla eri elementit tulevat esille ja korostuvat…vastavärit, muodot, pintojen tuntumat.

Oma tyyli! Ei naapurin… 🙂

Pihakiveys

Syysistutuksia

Vaikka omissa ruukuissani edelleen kukkivat (eivät ehkä täydessä kukoistuksessaan) kesän jäljiltä pikkusyklaamit, tulilatva ja myöhäiskesän krysanteemi ja lämpö ulkosalla näyttää jatkuvan, ajattelin lisätä muutaman syksyisen ruukkuistutuksen.

Ajatuksena, että ne voisivat toimia talven yli koristeellisina pienillä muutoksilla ja lisäyksillä. Ajattelin yhdistellä koristeheiniä ja värikäslehtisiä kasveja, koska esim. cordylinet näyttivät olevan hyvässä tarjouksessa taimistolla. Cordylinen pitäisi kestää vielä parin asteen pakkasenkin ja hyvällä onnella sen saa talvetettua viileässä kellarissa, kun muistaa kastella. Koristekastikan, sininadan ja ehkä koristekaalin kanssa siitä saa erikoisen tyylikkään istutuksen. Kastikan ja sininadan voi sitten vielä istuttaa talven ajaksi läpäisevään maahan odottamaan ensi kesää. Tai herätellä ruukusta keväällä.
Koristeheinien kanssa loistavasti sopii myös asteri, seuraan voi lisätä vielä hopealankaa, joka on mielestäni yksi parhaiten vaihtelua istutuksiin tuova kasvi. Värjättyihin en kuitenkaan sortuisi. Syklaami kestää myös pari astetta pakkasta. Yhdistettynä pilarimalliseen pikkuhavuun, esim. sypressiin tai pikkutuijaan, saadaan tyylikkään yksinkertainen istutus, johon voidaan lisätä valoja sekä vaihtaa syklaamit myöhemmin callunaan. Myös jonkin verran kylmyyttä kestävä muratti näyttää mukavalta yhdessä värikkään syklaamin kanssa kapeaan, korkeahkoon ruukkuun istutettuna.
Hopeavitja, kuten useimmat muutkin harmaalehtiset kesäkukat, kestää myös kylmää ja näyttää hyvältä niin syklaamien, havujen ja asterienkin kanssa. Kori täynnä hopealehtisiä kasveja Esim. suuren kynttilä lyhdyn kanssa on varsinkin tummaa taustaa vasten valoisan näköinen ja yksnikertaisen koristeellisen näköinen. Melko dramaattisen yhdistelmän saa myös muutaman pakkasasteen kestävästä Corociasta eli kummituspensaasta hopeavitjan kanssa. Väriä tähän istutukseen kannattaa sitten lisätä muulla tavoin, valoilla, lyhdyillä, taustalla tai lempparillani aniliininpunaisella syklaamilla. Syklaamin voi vielä myöhemmin vaihtaa esim. marjakanervaan.
Pilarihavun seuraan istutetun hopeavitjan voi alkutalvesta korvata vaikka yksinkertaisesti kynttilälyhdyillä ja kuusen oksilla. Voi käyttää mielikuvitusta…isoja käpyjä, koristekurpitsoja tai ihan vaan valoja ja (nyt niin trendikkäitä) valoa heijatavia lasipulloja.Tietyysti paksu lumipeite vie sitten osansa näin yksityiskohtaisesti rakennetusta asetelmasta. Mutta, terassilla tai parvekkeella on luonnollisesti turvassa.

Jouluruusu kestää kylmyyttä, mutta ei pitkään pakkasta. Sen voi talvettaa ja istuttaa keväällä pihaan puolivarjoisaan ja tuoreeseen paikkaan, jossa se kukkii tulevina vuosina keväällä. Ruukkuistutuksissa se sopii hyvin jo mainittujen pikkuhavujen kanssa tai ihan yksinkertaisesti mustikanvarpujen kanssa. Se on näyttävä yksinkin istutettuna suureen ruukkuun tai yhdessä esim. violetin asterin kanssa.
Skimmia sopii ikivihreänä loistavasti syksyn istutuksiin. Se on mielestäni ehkä koristeellisempi marjoessaan kuin kukassa, vaikka kukka onkin siro ja nätti. Skimmia on niitä kasveja, jotka ei välttämättä tarvitse seuraansa muuta, vaan on isossa valkoisessa ruukussa tai korissa yksinäänkin kivan näköinen. Sen seuraan samaan ruukkuryhmään, yhteensopivaan ruukkuun, voisi lisätä ehkä pyöreän puksin tai sammalpallon.
Pallokrysanteemin on myös näyttävä yksinään, oikeastaan vaikea sanoa mikä sen kanssa sopisi samaan, ehkä joku alaspäin valuva…hopeavitja tai muratti. Krysanteemi kukkii pitkälle syksyyn, kun muistaa kastelun!
Myös orvokki kestää pikkupakkasen, mutta sitä ei ole yleensä myynnissä enää syksyllä. Jos orvokkikasvuston leikkaa kesällä (ylikasvaneena) se usein ehtii muodostaa toisen kukinnan syksyllä.

Tässä on tullut nyt keskityttyä muihin kuin niin perinteisiin kanerviin. Kanerva on käyttökelpoinen ja yksi parhaiten talven yli säilyvistä koristekasveista.
Se kuitenkin mielestäni vaatii seuraa, aika ohi menneeltä idealta kuullostaa täyttää kukkalaatikot kanervilla. Samoin aika hirveä ajatus on värjätyt neonvihreät ja -keltaiset callunat. Ehkä lastenjuhliin? No, tämäkin on mielipidekysymys…Ja ilmeisesti hiipumassa oleva trendi.

Parhaimmillaan kanervat ovat perinteisesti havujen kanssa. Suuri valkoinen ruukku/kori täynnä valkoisia callunoita, lisättynä valonauha, on aika kotoinen jouluunkin sopiva istutus. Tarpeeksi suuressa astiassa keskelle voisi jopa lisätä vielä rungollisen tuijan, joka tekee istutukseen modernimman ilmeen.
Marjakanerva tuo callunoihin mahtavaa vaihtelua ja toimii vaikka sekoitettuna perinteisten kanervien kanssa.
Ajattelin, että marjakanervasta saisi hienon ”metsänpala -istutuksen” kun suhteellisen laakeaan astiaan istuttaisi marjakanervia, yhden korkeamman heinän ja pinnan peittäisi sammaleella. (Sammaleen ottamiseen tarvitsee maanomistajan luvan) Itse en hirveesti pidä koristekaalista, mutta onhan se ihan hauskan näköinen, varsinkin ruukussa muiden kasvien seurassa. ”Supermodernin” istutuksen saa kivistä/sorasta, koristekaalista ja käppyröistä kuivista oksista. Kannattaa muutenkin hyödyntää istutuksissa havujen, koivujen, lepän ”kävyllisiä” ja korallikanukan värillisiä oksia.
Syyshortensian punertavat kukinnot tuovat runsautta, sen aikaa kun kestävät siistin näköisenä.

Syksyllä kukkivia perennoja, kuten komeamaksaruoho, jaloangervot ja tädykkeet, voi myös käyttää syysistutuksissa. Perennoja tai havuja sisältävät istutukset kannattaa tehdä talvenkestäviin/eristettyihin isoihin ruukkuihin. Kastelu läpimällä vedelläjatkaa kukintaa pidemmälle syksyyn. Ne voi myös lopulta pelastaa kaivamalla maahan tai talvettamalla ruukun viileässä (ja istuttamalla vasta keväällä). Havut on muistettava suojata kevätauringolta, myös ruukkuistutuksissa.
Jos ruukkuistutus kootaan joka vuosi samaan paikkaan voidaan ruukut asetella ”pohjattomina” paikoilleen. Silloin kasvit pääsevät juurtumaan syvemmälle, suoraan maahan ja voidaan käyttää monivuotisia kasveja helpommin taustakasveina. Vaihdetaan vaan sitten kukkivia vuodenajan mukaan etualalle.
Ruukkuja ympyröivä alue voidaan vielä rajata ja kattaa esim. koristesoralla, hiekalla tai maanpeiteperennalla…Ehkä villiviini maata pitkin kasvamaan?

Istutusastioina käytetään salaojitettuja mielellään isoja ruukkuja, joita kannattaa laittaa useampi yhdeksi ryhmäksi. Yksi suuri ruukkuryhmä on näyttävämpi ja tehokkaampi koristaja, kuin eri puolille pihaa ripotellut kanervaruukut (Kanervissa ei sinänsä ole mitään vikaa!). Syysistutukset kannattaa tehdä tiiviiksi, koska niiden kasvit eivät enää tarvitse kasvutilaa.

Monimuotoisuutta ryhmään tuo kasvivalintojen lisäksi, eri korkeudelle asetellut ruukut ja laittamalla toiset ruukut esimerkiksi koreihin. Joulun lähestyessä voi istutuksiin lisätä vielä koristeita!
Tyhjennettyä kasvihuonetta ei kannata täyttää puutarhatyökoneilla ja ylimääräisellä tavaralla vaan erilaisilla valoilla ja ruukkuistutuksilla, jolloin se koristaa ja valaisee talven pimeyttä.

Terassi- ja parvekeistutukset

Pihasuunnittelu Kevät – www.kevat.net