Omenapuuta leikataan tarvittaessa keväällä ennen silmujen avautumista, huhtikuun loppuun mennessä.
Pääsääntöisesti leikkaamisen tavoitteena on kasvattaa vahvaoksainen, suhteellisen harva ja tasapainoinen puu. Ilman leikkausta hedelmäpuista kasvaa monilatvaisia ja tiheitä. Puun ikä pitenee, koska ilmavassa puussa eivät sienitaudit ja tuholaiset viihdy. Leikkauksella puu voidaan myös muotoilla kasvupaikkaan sopivaksi. Leikkaus on tehtävä vuosittain, jotta saadaan kasvatetuksi hyvän mallinen ja hoidon kannalta helppo puu.
Lisäksi sadon laatu paranee, koska hedelmillä on tilaa kasvaa suuriksi. 
Halutaan suuria, terveitä ja maukkaita hedelmiä.
On parempi jättää paljon oksia, kuin leikata liikaa. Liiallinen leikkaus heikentää puun talvenkestävyyttä, lisää oksien muodostusta sadon kustannuksella ja saattaa siirtää puun satoikäiseksi tuloa. Toisaalta, jos leikkaus laiminlyödään kokonaan, jo 2 vuoden jälkeen on vaikea palauttaa puuta entiselleen. Mieluummin leikataan vähän joka vuosi kuin paljon kerrallaan harvoin. Samana vuonna voi leikata isoja oksia kokonaan pois korkeintaan 1-2.
Eri ikävaiheessa olevien puiden leikkaustapa on erilainen. Puun nuoruusvaiheessa on leikkauksen ajatuksena saada kasvatettua hyvärakenteinen puu, joka kestää suuretkin hedelmäsadot päästessään muutaman vuoden kulutua kunnolla satoikään. Nuori puu kasvaa nopeasti, koska hedelmien kehittyminen ei vie vielä energiaa. Leikkaus saa oksat haaroittumaan voimakkaasti.
Yksi
nkertaisuudessaan:
– Katkaistaan latvaverso noin 30 cm:n päästä ylimmästä hyvästä oksasta. Jätetään kaksi eri suuntaan kasvavaa oksaa, joiden etäisyys toisistaan on noin 15cm.
– Poistetaan heikot, jyrkässä kulmassa ja sisäänpäin kasvavat oksat.
– Tarvittaessa leikataan pois: kilpalatvat, toisia hankaavat oksat ja mahdollisesti kuivuneet oksat. Oksia jätetään tasapuolisesti joka puolelle puuta.
– Perusoksat typistetään alaspäin suuntautuvan silmun yläpuolelta, niiden suuntamiseksi laakeaksi latvukseksi.
Kun omenapuu tulee halutun korkuiseksi, leikataan latvaverso ylimmän sivulle suuntautuvan oksan korkeudelta.
Puun saavuttaessa satoiän sen pituuskasvu ja uusien oksien kehittyminen vähenee. Voima siirtyy kukkiviin kääpiöversoihin ja hedelmiä tulee enemmän ja enemmän… Leikkaus on vähäisempää kuin nuorella puulla, koska ei tarvita enää oksien typistyksiä vaan satoa huonosti kannattelevat oksat poistetaan kokonaan repeämisen ym. vaurioiden estämiseksi. Isojakin oksia voi poistaa, tasapainoisesti. Runsas leikkaaminen voimistaa versojen kasvua, mikä pienentää satoa.
Latvus pidetään ilmavana harventamalla liikoja versoja. Vähäinen oksien poistaminen voidaan tehdä elokuussa, versokasvua voimistamatta. Myös oksien leikkauskohtiin seuraavina vuosina kasvavat pystysuorat vesiversot poistetaan elokuussa.
Satoikäisestä puusta poistetaan pääsääntöisesti siis vain vioittuneet, hankaavat ja ylöspäin/sisäänpäin suuntautuneet oksat.
Puun vanhetessa sitä ei kannata enää rasittaa leikkaamalla rajusti, joka vuosi hoidetaan yksi ”ongelmaoksa” kuntoon ja keskitytään poistamaan kuivuneita ja alaspäin riippuvia versoja sekä korjaamalla ehkä talven, painavan sadon ja iän aiheuttamia vaurioita. Tällöin säilytetään puun koristearvo ja merkitys maisemassa vielä muutaman vuoden ajan, satoakin varmasti tulee vielä riittävästi. Usein paras vaihtoehto on jättää vanha omenapuu rauhaan ja istuttaa paikalle uusi puu, joka korvaa vanhan parin vuoden kuluttua.
Useimmiten kun puhutaan hedelmäpuun leikkaamisesta on kyseessä varmastikin omenapuu.
Kuitenkin useimmiten halutaan pihaan myös muita lajeja ja myynnissä on vaikka mitä kokeiltavaa, mutta talvenarkaa. Esimerkiksi aprikoosin leikkaamisesta en oikein osaa kokemuksen puuttuessa neuvoa mitään, mutta ehkä kannattaa näin aran ja uuden (Suomessa) lajin kohdalla antaa puun kasvaa luonnollisesti ja katsoa mitä tapahtuu. Poistaa varovasti hankaavia ja ihan väärin suuntautuvia versoja.
Päärynäpuita leikataan periaatteessa samalla tavalla kuin omenapuita, mutta huomattavasti varovaisemmin. Kirsikka- ja luumupuihin pätee myös kutakuinkin samat ohjeet: Valitaan latvaverso, poistetaan kilpalatvat ja perusoksat typistetään. Näitä lajeja leikataan myös hyvin vähän ensimmäisten vuosien em. muotoilun jälkeen. Paksujen oksien kokonaan poistamista tulee välttää!
Tärkeää on myös muistaa, että leikkuu tehdään näillä luumarjaisilla puilla eri aikaan kuin omenapuulla. Keväällä leikattaessa kirsikka- ja luumupuilla esiintyy kumivuotoa, joka kuluttaa puun voimia. Leikkuu pitäisi siis tehdä hyvin aikaisin kevättalvella tai mielellään vasta elokuussa ns. sadonkorjuun jälkeen.
Ja se mikä on kaikessa leikkuutyössä muistettava, että työkalut ovat hommaan sopivat ja terävät!! Ei siis käytetä raivaussaksia/voimasaksia, moottorisahaa tai alasinmallisia saksia. Ohileikkaavat sekatöörit, pitkävartiset latvasakset ja oksasaha on ne joilla saadaan paras jälki.
Haavanhoitoaineista ei ole todistettu olevan mitään järisyttävää etua, omasta mielestäni luonnonmukaiset oksavahat on paras vaihtoehto. Sisältävät mehiläisvahaa, havu-uutetta, parfiinia yms. ”luomua” 🙂