Viherkasvit kannattaa vaihtaa uuteen multaan ennen uuden kasvukauden alkua.

Helmikuun lopussa valo lisääntyy jo huomattavasti, joten on oikea aika mullanvaihdolle eli viherkasvien uudelleenistuttamiselle.
Vähän myöhemmin keväällä maalis-huhtikuussa vuorossa ovat kukkivat huonekasvit, esim. retrokukka Saintpaulia.

Huonekasvien multaa vaihdettaessa huomioitavia perusasioita on ensinnäkin ko. kasville sopiva multa. Kaktuksille hiekkapitoista
kaktusmultaa jne. Toiset kasvit tykkäävät turvepitoisesta ja toiset savipitoisesta kasvualustasta.

Kannattaa kysyä esim. paikalliselta kukkakauppiaalta tarkemmin juuri oman kasvisi vaatimuksista kasvualustan suhteen. Aika hyvin kuitenkin laadukkaat viherkasvimullat sopivat suuremmalle osalle kasveista. Isoäideillä on myös usein kokemusperäisiä vinkkejä huonekasvien viihtymiseen 🙂 kahvinporoja yms.

Ennen mullanvaihtoa kasvin juuripaakku kastellaan huolellisesti jo 1-2 päivää ennen toimenpidettä, jolloin se irtoaa helpommin
vanhasta ruukusta eikä hajoa. Myös uusi multa kostutetaan ja möyhennetään ennen käyttöä esim. ämpärissä, ettei se heti tiivisty kivikovaksi.

Kasvin irroittamisessa vanhasta ruukusta pyritään siis pitämään juuripaakku mahdollisimman ehjänä, pudotellaan kuitenkin pinnasta ja
juurenkärkien ympäriltä vanhaa kulahtanutta multaa pois ja availlaan varovasti kiertyneitä juuria. Poistetaan kuolleet ja mahdollisesti vioittuneet juurenosat.

Jos kasvin juuret olivat täyttäneet ruukun kokonaan, siirretään kasvi suurempaan ruukkuun. Vahvasti kasvaneiden kasvien juuristo voidaan myös jakaa uusiksi kasveiksi varovasti halkaisemalla.

Jos ei käytetä sisäruukkua, uuden ruukun pohjalle levitetään kerros kevytsoraa salaojitukseksi ennen uudella mullalla täyttämistä, altakasteluruukuissa salaojitusta ei tarvita. Sora estää liiallisen kosteuden kertymisen ruukun pohjalle.

Itse istutan viherkasvit vaatimattomamman näköisiin, reiällisiin muovisiin sisäruukkuihin tai saviruukkuihin, jotka laitetaan sisustukseen sopivaan tai silmää muuten miellyttävään astiaan/ruukkuun. Tällöin laitan kevytsoraa tai kiviä astian pohjalle, enkä sisäruukkuun mullan alle.Näin voi koristeastian tyylinkin muuttaa halutessaan, ilman että kasvia täytyy rasittaa uudelleenistutuksella.

Kasvi asetellaan uudelleen ruukkuun tai uuteen ruukkuun, niin että se tulee istutettua entiseen kasvusyvyyteensä. Huomioi myös kasteluvara, niin ettei istutusastiaa täytetä ihan reunaan asti.

Uuden ruukun olisi hyvä olla halkaisijaltaan pari senttiä juuripaakkua suurempi. Toiset viherkasveista viihtyvät ahtaassa ruukussa, esimerkiksi posliinikukka ja kumipuu. Kun taas toiset vaativat juurille leviämistilaa, esim. viirivehka uudelleenistutetaan suuren ruukun keskelle.

Multa tiivistetään napakasti, muttei kivikovaksi juuripaakun ympärille. Juuristo rasittuu aina sitä käsiteltäessä, joten se ei ole heti ihan
100 % toiminnassa. Silloin se ei pysty käyttämään lannoitteen hyötyaineita ja vettä täydellä teholla, ennen kuin on juurtunut uudelleen.

Eli multa kastellaan hyvin, mutta varotaan liikakastelua kasvin juurtumisen ajan. Samasta syystä lannoitus aloitetaan vasta muutaman viikon kuluttua uudelleenistutuksesta ja kasvi siirretään pois suorasta auringonpaisteesta.
Normaaliin kastelurytmiin voi sitten palata 2-3 viikon kuluttua istutuksesta ja siirtää kasvin takaisin omalle paikalleen.

Myös mullan pintaan voi laittaa parin sentin kerroksen kevytsoraa, itse en tykkää siitä miltä tuo kevytsora näyttää, jotenkin tulee mieleen jonkun konttorin unohdetut, kituvat viherkasvi-istutukset 🙂

Joillekin kasveille olen laittanut juurelle koristesoraa tai -haketta visuaalisista syistä. Koristekiviä ja soraa käytettäessä täytyy kuitenkin huomioida, ettei kyseinen kasvi kärsi ylimääräisestä painosta
kasvualustan pinnalla tai kosteutta pidättävästä hakkeesta.

Yhteenvetona… Mullanvaihtoväli on yleensä vuosi, hitaasti kasvavilla lajeilla (esim. kaktus ) riittää joka kolmas vuosi tehtävä
uudelleenistutus.

Myöskään esimerkiksi peikonlehti ei tykkää joka keväisestä mullanvaihdosta, koska sen vahingoittuneet juuret lahoavat.
Sitten taas tällä hetkellä kovin trendikkään lyyraviikunan multa vaihdetaan nuorena vuosittain, mutta vanhemmalle kasville riittää pintamullan vaihto harvemmin.

Kuten aiemmin jo mainitsin mullanvaihto on ajankohtaista viimeistään ruukun käydessä pieneksi (täynnä juuria), lajista riippuen, tai kun
kalkkia ja lannoitejäämiä on kertynyt kasvualustan pinnalle ja ruukun reunoille.

Kovin suurten kasvien mullanvaihto on iso projekti ja ne kannattaakin jo alunperin istuttaa niin suureen astiaan kun on kasvin viihtymisen ja näyttävyyden kannalta mahdollista.
Oma tapani on vaihtaa muutaman cm syvyydeltä helposti irtoavaa pintamultaa vuosittain, tässäkin operaatiossa juuria tulee varoa.

Lisättäköön vielä, että uusi huonekasvi istutetaan aina mahdollisimman pian, kun se on toipunut liikkeestä kotiin kuljetuksesta, sopivaan multaan ja isompaan ruukkuun. Eli uuden kasvin istutuksessa ei tarvitse odottaa helmi-maaliskuun mullanvaihtoaikaan.

Pihasuunnitteluprojekti, mitä pitää tietää ensin…

Yli 10 vuotta on kulunut siitä, kun aloitin ”itsenäisenä” pihasuunnittelijana. Heti alkuvaiheessa yllätti se, miten paljon pihasuunnittelmaa kaipaavia asiakkaita on !!
Ja hienointa on se, että kaikki asiakkaat ovat erilaisia, vaikka toiveet usein kulkevatkin valtavirran trendien mukana…innolla odotan miten vaikuttaa valkoisen ja pelkistetyn väistyminen värien tieltä.
Ehkä mun tilkkutäkkikiveykset saisivat vihdoin kannatusta 🙂

Olen oppinut paljon 10 vuoden aikana, paljon on muuttunut ”kädenjäljessäni” (pitäisi olla huolissaan, jos ei olisi…) ja siinä, etten vaan toteuta taiteellistanäkemystäni.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on kiviportaat.jpg

Vaikka niin toivoisinkin, että kaikki visuaaliset ideani innostaisivat asiakkaitani toteuttamaan ne pilkulleen 🙂 Mutta, tilanteet ovat erilaisia jokaisella ja koti tehdään asukkaita varten, asukkaiden ehdoilla.

Ensimmäinen luonnokseni on aina oma näkemykseni ja painotankin, että se on pohja, jonka kanssa lähdetään työskentelemään, keskustelemaan vaihtoehdoista. Pyrin perustelemaan ratkaisuni liittyen visuaalisuuteen, toiminnallisuuteen, kustannuksiin jne. Jos siihen saan mahdollisuuden.

Tästä päästään ensimmäiseen aiheeseen: korostan yhteistyötä…toivon suunnitteluvaiheessa mielipiteitä, kommentointeja ja vastaavasti myös hetken ajatusta uusille ideoille (vaikka itse tietäisit tarkkaan, mitä haluat) Sekä, jo pihasuunnitelman tilausvaiheessa mietintää: ehdinkö/haluanko keskittyä tähän projektiin vai toivonko valmista tuotetta? Ratkaisu tietty löytyy kaikkiin vaihtoehtoihin:
pihasuunnittelma, neuvontakäynti… avaimet käteen pihan toteutus kokonaisuudessaan.

Pitää vaan tietää, mitä itse haluaa ja mitkä ovat omat rajoitukset(=budjetti, tila) ja mahdollisuudet. Ja usein suunnittelija pyydetään paikalle, koska ei itse tiedetä, mitä haluataan. Se on todella OK. Ei tarvitse tietääkään lähtöpisteessä. Otetaan aikaa ja mietitään vaihtoehtoja, budjettia, aikatauluja… Luonnostelua.

Pihasuunnittelu voi kestää parikin kasvukautta, silloin täytyy vaan muistaa kärsivällisyys. Vähitellen asia muotoutuu ja on OK sanoa, että tämä ei ole mun juttu tai nyt loppuu rahat jos tätä aletaan toteuttaan 🙂 Ja edelleen on tärkeintä pitää keskustelua yllä! Kivan idean voi laittaa keskellä yötäkin sähköpostilla, onnistuisko tämä takapihan tilanjakajaksi? Vaikka olisi helmikuu ja piha ei päällimmäisenä mielessä. Suurin osa asiakkaista kuuluu tähän ryhmään. Ei odoteta jonkun muun tekevän kaikkea.
Haluankin enemmän kokea itseni opastajaksi.

Osa asiakkaista toivoo valmista pikaratkaisua, silloin jää persoonallisuus taka-alalle ja muut tekijät määräävät lopputuloksen. Tärkeintä on tässäkin vaihtoehdossa se, että asiakas on tietoinen tilanteesta eikä toivo tai odotakaan pihaltaan kuin vähän vihreää ja siistiä näkymää naapurin tai esim. tuleville kodinostajille.

Budjetista puhuminen on suomalaisille vaikeaa, uuden talon rakentajilla on usein budjetti miinuksella jo ennen kylpyhuoneen saumausta 🙂 Silloin päädytään välillä hätäratkaisuihin, jotka eivät välttämättä ole edullisempia, kun asioita tehdään sitten useita kertoja. Jos selkeästi pyydetään yksinkertaista edullisesti totetettavaa suunnitelmaa, edetään niillä toiveilla. Se kannattaa muistaa ja kuunnella suunnittelijaa siinä vaiheessa, kun ensimmäinen luonnos ei näytä Huvila&huussi toteutukselta kylpytynnyreineen ja 1000 neliön kuntta-alueineen.

Suunnittelu siis voidaan aloittaa budjettinäkökulmasta tai jopa huolettomasti: mitä tällä rahalla saa? – toteutuksen suunnittelulla. Muistuttaisin, että uuteen omakotitalon pihaan menee kuitenkin aina tuhansia euroja. Yleisesti käytetty esimerkki on, että valmiin pihan toteutukseen menee 10% talon rakentamiseen kuluneesta summasta, jos materiaalien taso vastaa rakennuksen tasoa.

Talousasioista on siis hyvä tietää, onko käytössäsi selkeä budjetti: tämän verran saa piha maksaa vai kuinka paljon olen valmis sijoittamaan pihaan nyt ja esim. seuraavan 5 vuoden kuluessa. Suunnitelma mietitään silloin toteutusjärjestys sekä materiaalien ajattomuus silmällä pitäen.

Uudisrakentajat ovat tiedostaneet, että pihasuunnittelu kannattaa aloittaa mahd. aikaisessa vaiheessa rakentamista, säästyy kustannuksia. Kyllä, mutta harvemmin on hyötyä jos käydään kartoittamassa umpimetsässä tulevaa rakennuspaikkaa ja puhutaan pioneista, kun talon koosta, sijainnista tai edes mallista ei ole käsitystä.

Itse suosittelen projektin aloittamista muutamia viikkoja ennen perustusten aloittamista. Piha on silloin mitattavissa, ja rakennusten paikat tiedossa. Silloin voi vielä vaikuttaa siirrettäviin kiviin, maamassoihin, säästettäviin puihin yms.

Yleensä on puhe myös tarvittavista lähtötiedoista pihan suunnittelun alkuvaiheessa, pitäisi olla asemakaavakuva tai tonttikartta, budjetti, maalajit, ilmansuunnat, määräykset ja talon tiedot. Sanoisin, että ne ovat projektia suuresti helpottavia työkaluja ja raja-arvoja.

Ota suunnittelija vastaan avoimin mielein, vaikka olisit jo oman suunnitelman piirtänytkin pohjaksi ja tietäisit mitä haluat. Silmää miellyttäviä vaihtoehtojakin voi löytyä ja saat uutta mietittävää.
Älä murehdi budjetista, on hyvä unelmoida. Piha ei ole kuitenkaan oikeesti heti valmis. Ehdit kyllä.
Parasta ovat asiakkaat, jotka ottavat suunnitelmapaperin vastaan aarrekarttana…’mitä kaikkea täällä onkaan, voikun pääsisi jo aloittamaan ja kaivamaan!’

Mitä oikeesti pitää tietää on se, mihin näet pihaa käytettävän tulevaisuudessa? Miten, pihan toivotaan olevan mukana arjessa ja rentoutumisessa. Kenelle piha tehdään? Itselle käyttöön vai muille ihailtavaksi (sekin voi olla näkemys ja oikea syy).

Kiitos kaikille erilaisille asiakkailleni 10:stä vuodesta ja erityisesti teille, jotka otatte uudelleen yhteyttä uusien projektien merkeissä vuosi toisensa jälkeen. Kesämökki, etupiha, takapiha, uusi istutusalue mökille.
Kiitos jo kaikille tuleville yhteistyöstä ja taas uuden oppimisesta ja joskus myös tämän taiteilijasielun maanpinnalle palauttamisesta 🙂 Toivoisin kaikenlaista palautetta avoimesti.

www.kevat.net

Pihakasvit – viiniköynnös

Vahingossa katsoin hetken erästä piharakentamisaiheista ohjelmaa tv:stä 🙂 Muistaakseni suunnittelija siinä totesi, etteivät istuttaneet viiniköynnöstä pergolakatokseen kasvamaan, koska se ei menesty Suomessa. Toteaisin tähän, että menestyy kyllä, vielä täällä III-vyöhykkeelläkin. Satoa se on alkanut tuottaa viime vuonna, kun löysin parin vuoden siirtelyn jälkeen suotuisan paikan saunarakennuksen länsiseinustalla säleikössä. www.kevat.net

Viiniköynnökselle rakennettiin lehtikuusesta pergola, johon köynnös ohjataan kasvamaan. Säleikkö ei jaksanut enää yksin kannatella rehevän viiniköynnöksen painoa.

Tänä vuonna on raakileita PALJON, mutta pelkäänpä, ettei tämän kesän/syksyn lämpö riitä niiden kypsyttämiseen. Olen yrittänyt parantaa tilannetta pakkasharson avulla 🙂
Viime vuonna pienen pieniä terttuja oli 3 kpl.

Nyt voisi sitten joku kommentoida, että menestyyhän viini, mutta
vaatii hirveesti hoitoa ja huolenpitoa. Ei onnistu, ellei ole ”viherpeukaloa” aikaa ja keskittymistä… Viiniköynnökseni on saanut kasvaa rauhassa, juuret olen rajannut istutusvaiheessa ”pohjattomalla” ruukulla, jotta kasvavat syvälle maahan eikä kasvillisuus ympärillä vie viiniltä vettä ja ravinteita.

Leikkasin kahtena ensimmäisenä vuonna ohjeen mukaan (Leikkausohje alempana…) mikä oli suhteellisen helppoa kun versoja oli vain 3 kpl, sen jälkeen viini on rehevöitynyt rauhassa:) Alunperin istutun köynnöksen koristeeksi, joten ens itä leikannut aktiivisesti satoa ajatellen.

Kuten useiden huonekasvienkin hoidossa soveltaisin samaa ohjetta: liika huolenpito eli liika kastelu, leikkely yms. saattaa ennemmin saada kasvin voimaan huonosti kuin se, että antaa sille tilaa ja rauhaa kasvaa.

Kokeile ”haastavaa” viiniköynnöstä, saatat huomata olevasi huippupuutarhuri, joka saa viinin tuottamaan satoa (mutta muista etteivät näytä samalta kotipuutarhassa, kuin hedelmätiskillä kaupassa :D) Kun onnistut voit kokeilla muutakin, eikä tarvitse pihaa suunnitella vain pensasaidan ja nurmikon avulla vihreäksi… koska ei ole ”viherpeukaloa” (en kyllä edes tykkää tuosta peukalo -termistä :D)

Istuta viiniköynnös lämpimään aurinkoiseen, suojaisaan paikkaan, jossa kuitenkin riittää maaperässä kosteutta. Sen verran kannattaa nyppiä, että juurialue pysyisi suhteellisen puhtaana rikkaruohoista ja nurmiheinästä. Rajaus ja kateaine on hyvä keino!!

Viiniä voi kasvattaa myös kasvihuoneessa, mutta silloin kannattaa taimi istuttaa niin, että sen juuret kasvavat syvällä maassa kasvihuoneen ulkopuolella ja köynnös itsessään ”ryömii” jostain kulmasta kasvihuoneeen sisäpuolelle.

Valitettavasti en löytänyt enää kuvaa näkemästäni kasvihuoneesta, jossa oli kausi-istutuksia ja tomaatteja erilaisissa ruukuissa, pieni kahvipöytä -ryhmä, muutama valoköynnös tunnelmana ja koko katon  täyttävä viiniköynnös.

Ehkä sato/hedelmät olisivat suurempia, jos keskittyisin hoitoleikkuisiin ja lannoituksiin yms. Mutta varmasti menestyy viiniköynnös pihan
vehreyttäjänä!! Toisaalta käyn aina ihailemassa ja hipelöimässä lempikasvejani, mahtaako se vaikuttaa asiaan?
Oman pihani viini on alunperin latvialainen lajike ’Zilga’.

Viininkasvattajan tietolaari

Pihasuunnittelu uuden tai vanhan pihan avuksi