Pihasuunnittelu – kasvien istutusetäisyys

Talvella näin lumiseen aikaan suunnitelmien piirtämisellä ei ole niin kova kiire, joten ehdin vähän pohdiskella suunnittelun lomassa kasvien istutusetäisyyksiä.

Olen aina perustellut valintoja ja kasvimääriä asiakkaille eri kasvilajeille sopivilla istutusetäisyyksillä, niin että jokainen kasvi saa tarvitsemansa valon ja tilan viihtyäkseen. Aihe on ollut aina ns. lähellä sydäntäni.

No, nyt suunnittelin kasvillisuutta japanilaishenkiseen puutarhaan, johon tietysti piti saada kirsikkapuita. Halusin 2-3 eri lajiketta, mahd. pienikokoisia ja pitkään kukkivia….koska kukinta oli tällä kertaa tärkein, ei sato.

Ko. menestymisvyöhykkeelle ei löydy mitään pienikokoista kirsikkalajiketta, kirsikkapuiden leikkuukin pitää olla erittäin maltillista, jos ollenkaan. Joten muotoiluleikkuutkaan eivät auta.

Pohdiskelin sitten pihasuunnittelun ihan perusajatusta, että pihastahan pitäisi päästä nauttimaan. Mahdollisimman pian, eikä vasta 15 vuoden kuluttua. Silloin voi olla jo asukkaatkin vaihtuneet, eivätkä olekaan japanityylin ystäviä.

Kirsikkapuu on satoikäinen n. 5 vuotiaana, taimistolla puut ovat n. 4 vuotiaita, eli istutamme lajikkeita, jotka menestyvät varmasti, välittämättä puun lopullisesta koosta. Puu on täysikasvuinen 20 vuoden kuluttua, sitä ennen se mahtuu suunnitellulle paikalle hyvin. Täytynee tietenkin asiakkaalle perustella asia 🙂

Aiheesta tuli mieleen myös uran alkuaikojen projekti taloyhtiön pihassa. Tehtiin melko suuri havuistutus asukkaiden toiveiden mukaisesti, mutta joka päivä joku toivoi lisää kasvillisuutta… selitin istutusetäisyyksistä.

Lopulta yhteyshenkilönä toiminut talon mummu sai viestin tälle
suunnittelijalle perille… Talon asukkaista melkein kaikki olivat n. 80-vuotiaita tai yli, he halusivat katsella pihan istutuksia heti, eivät olisi paikalla enää niiden kasvaessa. Tuplasin kasvillisuuden määrän.

Seuraavana kesänä ajoin ko. kerrostalon ohi ja huomasin, että kasveja oli lisätty vieläkin 🙂

ohotanmaruna

Nyt olen siis päättänyt jonkin verran luopua kestävän kehityksen -aatteestani ja vastoin tietojani asiakkaan niin toivoessa, joissain tilanteissa lisätä kasvimääriä.

Se tuo tietysti perustamisvaiheessa lisäkustannuksia, työtä myöhemmin kun kasvillisuutta on harvennettava ja lopulta esim. puita poistettava.
Asiaa on tietty hyvä kommentoida vielä suunnitelmadokumentteihinkin…

tuivio

Yksinkertaisesti istutusetäisyyksissä on kyse halutaanko kasvattaa yksittäispuu, kasviryhmä, aidanne vai esim. metsikkö.

Tämän vuoksi pihasuunitelmaan on kasvit sijoiteltu kokonaisuuden kannalta ja se määrää myös istutustiheyden.

Mielestäni kuitenkin säännölliset istutusvälit/rivit näyttävät yleensä luonnottomilta ja sopivat vaan aitaan, hyötykasveille tai säännönmukaiseen muotopuutarhaan. Puurivistöt tietenkin asia erikseen…

Toinen tärkeä asia on siis huomioida kasvien lopullinen koko. Liian lähellä toisiaan olevat kasvit tukahduttavat toisiaan, toiset jäävät ilman valoa ja
siten myös pienikokoisiksi…ja lopulta toisten kasvien ”jalkoihin” kokonaan.

Esim. näkösuoja kasvillisuudesta kannattaa ennemmin istuttaa kerroksittain eri korkuisista kasveista ja eri lajeista, kuin liian tiheään puita, tuijia tms.

Erityisesti valoa vaativat kasvit tarvitsevat tilaa ympärilleen, jotta kasvavat hyvän ja tasaisen muotoisiksi. Vaatimattomammat kasvit voidaan istuttaa niin, että niiden latvukset leikkaavat toisiaan, varsinkin jos on kyse samasta lajista yhtenäisessä kasviryhmässä.

Yleensä kyseessä on siis liian tiheään istutus, jossa taimet haittaavat toinen toistensa kasvua ja liian tiiviinä, toistensa sekaan levinneenä kasvustona
eivät näytä hyvältä, lehdet ruskettuu jne. Toisaalta taas liian harva istutus antaa tilaa rikkakasveille kasvaa koristekasvien väliin, jolloin hoidontarve
lisääntyy.

sammalleimu

Perennaistutuksissa otetaan huomioon ko. lajin kasvutapa ja leviäminen. esim. sammalleimut ym. maata peittävät perennat leviävät hyvinkin nopeasti, mutta kolme 1,5 metrin päässä toisistaan olevaa pionia eivät tule oikein koskaan olemaan näyttävä perennapenkki, josta ehkä suunnitteluvaiheessa unelmoitiin.

pioni

Eri lajien välille kannattaa myös jättää istutusryhmissä tilaa, niin kasviryhmät tulevat paremmin esiin eivätkä kasvustot kasva heti toistensa sekaan.

Esimerkiksi havukasvit yleensä istutetaan selkeämmin yksittäin, jolloin niiden muoto pysyy tasaisena, kun valo on tasaista.

Sen lisäksi, että huomioidaan istutuksen kasviyksilöiden etäisyys toisiinsa nähden, tärkeää on huomioida myös etäisyys rakennuksiin ja pihan rakenteisiin.

Kuvassa oleva puu on tammi, jonka latvus kehittyy ajan myötä useita metrejä leveäksi ja juuret ulottuvat yhtä laajalle alueelle. Juuret voivat vaurioittaa rakennusta ja puun oksat kasvavat kadulle asti.

Tammi ei kestä kovin hyvin leikkaamista, joten sen oksia ei voi typistellä niiden kasvaessa tielle ja rakennuksen seiniin. Onko näitä puita edes tarkoitettu tässä kasvattaa useita vuosia? Sekin vähän surettaa…
Tällaisissa kohteissa käyttäisin pilarimallisia puita tai leikkausta hyvin kestäviä, ylensäkin katualueilla käytettyjä lajeja: lehmus, jalava, pihlaja.

Kasvualustaa ja kasvillisuutta ei suositella rakennuksen sokkeliin asti, eikä myöskään köynnöksiä tulisi kasvattaa seinää pitkin. Köynnösten juurten kasvua voi ohjata esim. istuttamalla kasvi pohjasta avonaiseen astiaan ja kiinnittämällä versoille seinästä selkeästi irti oleva rimoitus.

Pihakasvit – viiniköynnös

Vahingossa katsoin hetken erästä piharakentamisaiheista ohjelmaa tv:stä 🙂 Muistaakseni suunnittelija siinä totesi, etteivät istuttaneet viiniköynnöstä pergolakatokseen kasvamaan, koska se ei menesty Suomessa. Toteaisin tähän, että menestyy kyllä, vielä täällä III-vyöhykkeelläkin. Satoa se on alkanut tuottaa viime vuonna, kun löysin parin vuoden siirtelyn jälkeen suotuisan paikan saunarakennuksen länsiseinustalla säleikössä. www.kevat.net

Viiniköynnökselle rakennettiin lehtikuusesta pergola, johon köynnös ohjataan kasvamaan. Säleikkö ei jaksanut enää yksin kannatella rehevän viiniköynnöksen painoa.

Tänä vuonna on raakileita PALJON, mutta pelkäänpä, ettei tämän kesän/syksyn lämpö riitä niiden kypsyttämiseen. Olen yrittänyt parantaa tilannetta pakkasharson avulla 🙂
Viime vuonna pienen pieniä terttuja oli 3 kpl.

Nyt voisi sitten joku kommentoida, että menestyyhän viini, mutta
vaatii hirveesti hoitoa ja huolenpitoa. Ei onnistu, ellei ole ”viherpeukaloa” aikaa ja keskittymistä… Viiniköynnökseni on saanut kasvaa rauhassa, juuret olen rajannut istutusvaiheessa ”pohjattomalla” ruukulla, jotta kasvavat syvälle maahan eikä kasvillisuus ympärillä vie viiniltä vettä ja ravinteita.

Leikkasin kahtena ensimmäisenä vuonna ohjeen mukaan (Leikkausohje alempana…) mikä oli suhteellisen helppoa kun versoja oli vain 3 kpl, sen jälkeen viini on rehevöitynyt rauhassa:) Alunperin istutun köynnöksen koristeeksi, joten ens itä leikannut aktiivisesti satoa ajatellen.

Kuten useiden huonekasvienkin hoidossa soveltaisin samaa ohjetta: liika huolenpito eli liika kastelu, leikkely yms. saattaa ennemmin saada kasvin voimaan huonosti kuin se, että antaa sille tilaa ja rauhaa kasvaa.

Kokeile ”haastavaa” viiniköynnöstä, saatat huomata olevasi huippupuutarhuri, joka saa viinin tuottamaan satoa (mutta muista etteivät näytä samalta kotipuutarhassa, kuin hedelmätiskillä kaupassa :D) Kun onnistut voit kokeilla muutakin, eikä tarvitse pihaa suunnitella vain pensasaidan ja nurmikon avulla vihreäksi… koska ei ole ”viherpeukaloa” (en kyllä edes tykkää tuosta peukalo -termistä :D)

Istuta viiniköynnös lämpimään aurinkoiseen, suojaisaan paikkaan, jossa kuitenkin riittää maaperässä kosteutta. Sen verran kannattaa nyppiä, että juurialue pysyisi suhteellisen puhtaana rikkaruohoista ja nurmiheinästä. Rajaus ja kateaine on hyvä keino!!

Viiniä voi kasvattaa myös kasvihuoneessa, mutta silloin kannattaa taimi istuttaa niin, että sen juuret kasvavat syvällä maassa kasvihuoneen ulkopuolella ja köynnös itsessään ”ryömii” jostain kulmasta kasvihuoneeen sisäpuolelle.

Valitettavasti en löytänyt enää kuvaa näkemästäni kasvihuoneesta, jossa oli kausi-istutuksia ja tomaatteja erilaisissa ruukuissa, pieni kahvipöytä -ryhmä, muutama valoköynnös tunnelmana ja koko katon  täyttävä viiniköynnös.

Ehkä sato/hedelmät olisivat suurempia, jos keskittyisin hoitoleikkuisiin ja lannoituksiin yms. Mutta varmasti menestyy viiniköynnös pihan
vehreyttäjänä!! Toisaalta käyn aina ihailemassa ja hipelöimässä lempikasvejani, mahtaako se vaikuttaa asiaan?
Oman pihani viini on alunperin latvialainen lajike ’Zilga’.

Viininkasvattajan tietolaari

Pihasuunnittelu uuden tai vanhan pihan avuksi