Miksi pihan rakentaminen maksaa?

Kasvillisuus ja niiden istuttaminen on vain pieni osa kustannuksista pihan toteutuksessa. Kasvualusta ja pintamateriaalien rakennekerrokset ovat tärkein osa piharakentamisessa. Jos niissä säästellään ja tehdään virheitä, ei lopputulos voi olla kestävä.

pihakiveys tampere

”Miten kiveysalueen tekeminen voi maksaa näin paljon? Kivien hintahan on netissä vain murto-osa.”

No, aloitetaan siitä että, Suomessa esiintyy luonnonilmiö nimeltään routa, joka tarkoittaa maassa olevan veden jäätymistä ja siten laajenemista. Routa ulottuu yleensä 20-200 cm syvyyteen ja pystysuuntainen tilavuuden kasvu voi olla yli 10 % mikä tarkoittaa 10 cm /m…

Routaan tulee erilainen rakenne eri maalajeissa. Karkeammassa maa-aineksessa, vesi jäätyy materiaalin koloihin, jolloin maa-aineksen kokonaistilavuus ei kasva. Kun tiiviimmässä savimaassa oleva vesi jäätyy laajenee samalla koko maa-aines, eli routii.

Tästä syystä on routivaa maata poistettava riittävän syvältä ja vaihdettava karkeampaan sekä pohjarakenne eristettävä jäätyvästä maa-aineksesta.

Eli siis jos kiveysalueita, kulkuväyliä ja muurirakenteiden pohjia ei ole tehty routimattomaksi, seuraavina vuosina roudan siirrellessä maa-aineksia muurit kaatuilevat ja betonikivet aaltoilevat…

Routaeristyksen lisäksi tulee kulkuväyliksi tarkoitetut rakenteet olla kestäviä. Betonikivi ei itsessään kannattele autopaikalle ajettavan auton painoa, vaan sen alla oleva tiivistetty murskekerros.
Usein näkee vanhoissa (ja valitettavasti melko uusissakin) pihoissa autopaikalle painuneet rengasurat. Kivet ovat ehjiä, mutta ne on asennettu riittämättömän pohjan varaan, jolloin ne vähitellen painuvat.

Pihan pohjatyöt ovat siis maanrakennuskoneita vaativia laajoja toimenpiteitä joissa kuljetetaan, vaihdetaan ja siirrellään maamassoja, ei siis mitenkään halpaa hommaa.

piharakentaminen viherrakennus

Jos katselee Australiassa kuvattuja piharakennusohjelmia, joissa tehdään laatoituksille vain asennusta varten tasainen asennuskerros, voi ymmärrettävästi muodostua virheellinen käsitys omassa pihassa vaadituista pohjatöistä.

Yksittäin nurmikolle asennettavat astelukivet ovat asia erikseen. Niidenkin alle on hyvä laittaa asennusta helpottava kivituhkakerros ja vähintään suodatinkangasta estämään kiven uppoaminen nurmikon kasvualustaan.

Tämän lisäksi, itse pihakivien asentaminen tehdään käsityönä, yksitellen asentaen ja vaatii usein kivien leikkuuta ym. viimeistelytöitä. Valmiin kiveysneliön hinta on n. 120 €.

Kiveykseen tarvitaan myös reunakivet, ei pelkästään viimeistellyn näkymän takia, vaan ilman reunatukea kiveysladonta hyvin nopeasti purkautuu.

Kasvillisuuden kasvualusta on tärkein asia kasvien menestymisen kannalta. Suurin virhe on useimmiten riittämättömän syvyinen kasvualusta, eli multakerros. Jos rakentamisen jäljiltä murskeella olevaan pihaan levitetään 20 cm savista täyttömaata, on siinä menestyvien kasvien lista aika lyhyt.

Pihasuunnittelussa lähden aina siitä ajatuksesta, että on vaihdettava tai perusparannettava maata ennen mitään istutustöitä. Peltotontilta kaivettua savimaata ei kannata käyttää istutusaltaiden täyttämiseen, tuija-aidan istuttamiseen tms.

Nurmikon pohjalle se sopii, jos pintaan levitetään 15 cm uutta kasvualustaa. Säkkimulta ei ole tarkoitettu viherrakentamiseen ja on vieläkin kalliimpaa.

Kasvualustat ovat siis kuluerä nro 2. Jälleen siirrellään, mahdollisesti sekoitellaan ja kuljetetaan maa-aineksia koneilla.

istutustyöt

Nyt kun pohjatyöt ovat tehty, päästään hauskimpaan osaan!! Eli istutetaan kasvillisuutta, tehdään kiveyksiä, muureja ja nurmikkoa. Nämä työt on ihanan helppo tehdä, kun pohjakerrokset asennusta varten ovat huolellisesti tehtyjä ja oikeilla paikoillaan.

liuskekivi

Työt etenvätkin reippaaseen tahtiin, kun ei tarvitse kaivaa lapiolla liian matalia istutuskuoppia syvemmäksi, koneiden jo poistuttua tontilta.

Uskon, että useimmat osaavat nämä istutustyöt ym. pihasuunnitelman avulla tehdä itsekin hyville pohjarakennekerroksille. Vaikka aina mainitaan, että ei olla mitään viherpeukaloita…

koristekivet

Viimeistely on se piharakentamisen loppusilaus, jolloin piha alkaa näyttää julkaisukelpoiselta, vaikka kasvit tottakai ovat vasta kasvussa 🙂

Kateaineiden ja koristekivien levittämisessä yms. ei voi enää useinkaan käyttää koneita, joten käsityönä tehtävistä viimeistelytöistä kertyy yllättävän paljon työtunteja viherrakentajille ja puutarhureille.

Viimeistelyähän ei kannata myöskään tehdä kiirellä, jotta tarkasti tehdyn rakennusprojektin lopputulos on huoliteltu.

Follow my blog with Bloglovin

www.kevat.net

Pihakasvit – Mistä tunnistaa kurtturuusun?

Pihakäyntien yhteydessä on tullut tosi paljon kysymyksiä kurtturuususta ja sen hävittämisestä (oli käynnin alkuperäinen aihe mikä tahansa).
Hyvin on siis ihmisillä tiedossa ko. kasvin leviämisen haitallisuus Suomen alkuperäiselle kasvilajistolle ja määräys hävittämisestä.

Kurtturuusu oli 70-80 -luvun trendikasvi paikkoihin, joissa ei mikään muu kasva. Ja nyt siis kurtturuusun Rosa rugosa –laji ja sen valkokukkainen muoto Rosa rugosa f. alba on luokiteltu kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi, joiden istutus, kasvatus, maahantuonti, myynti ja ostaminen on kiellettyä kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen 1.6.2022 alkaen. Eli kasvustot on hävitettävä pihasta.

Rugosan kukan tuoksu on mielestäni ihana, satona voi kerätä C-vitamiinipitoisia kiulukoita ja pensas kukkii koko kesän tosiaan vaatimattomissakin kasvupaikoissa. Eli kuullostaa ihan hyvältä ja monikäyttöiseltä koristepensaalta.

En ole kuitenkaan enää muutamaan vuoteen suostunut kurtturuusua istuttamaan tai suunnittelemaan pihoihin. Pihoista se on alunperin karannutkin ympäröivään luontoon ja on edellleen yleinen taajamissa vaikka sitä ole suuresti istutettu.

Kurtturuusu kasvattaa runsaasti juuriversoja ja leviääkin laajoiksi, tiheiksi muun kasvillisuuden peittäviksi kasvustoiksi. Pensas leviää juuriversoilla pienestäkin juuren palasesta ja siemenistä, joita pääsääntöisesti linnut levittävät uusille kasvupaikoille kiulukoiden mukana.

Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia ja hillitysti leviäviä kasveja. Kurtturuusun voi korvata tarhakurtturuusulla (joka on siis edelleen sallittu), puistoruusulla tai Pavement-ruusulla, jotka ovat ihan käyttökelpoisia pensaita kuiviin ja aurinkoisiin paikkoihin. Näiden kukinta kestää myös pitkään.

Kotikompostiin ei pidä laittaa kiulukoita, niille ei siellä tapahdu juuri mitään ja talven yli seisoneet siemenet itävät keväällä.
Kurtturuusukasvustoja ja kasvinosia sisältävää kasvijättettä ei voi myöskään viedä tavalliselle maankaato-/kompostointialueelle.

Eli, miten tunnistaa kurtturuusu?

Kurtturuusun lehdet ovat uurteisia ja lehden alapinta on tiheän karvan peittämä.
Varsi on piikikäs, piikit ovat suoria vaihtelevan kokoisia.
Kukkaperä on ”karvainen” ja kukinta yksinkertainen fuksianpunainen tai valkoinen, terälehtiä on yleensä viisi.
Kiulukat ovat keskeltä litteitä.
Kurtturuusun korkeus on 0,5–1,5 m.

Helpoiten kurtturuusun saattaa sekoittaa tarhakurtturuusun ja orjanruusuun.
Jos kukat ovat kerrotut (terälehtiä on paljon), kyseessä on todennäköisesti pitemmälle jalostettu tarhakurtturuusu, jonka kasvattaminen on sallittua.
Tarhakurtturuusulla kukkien väri on vaaleamman sävyinen: valkoinen, vaaleanpunainen, persikka.
Tarhakurtturuusut eivät yleensä juuri tuota kiulukoita, eikä siemeniä kehity. Ne eivät myöskään tee juuriversoja yhtä älyttömästi kuin kurtturuusu.

Saariston alkuperäiseen ruusulajistoon kuuluvilla orjanruusuilla (Rosa vosagiaca, ent. dumalis) ja R. caesia) piikkejä on huomattavasti vähemmän ja ne ovat muodoltaan käyriä. Orjanruusujen kukat ovat väriltään vaaleanpunaiset ja kiulukat ovat pitkulaisia.
Orjanruusut kasvavat 2–4 m korkeina yksittäispensaina eivätkä muodosta kurtturuusulle tyypillisiä laajoja,matalia kasvustoja.

juhannusruusu

Muista pihojen pensasruusuista kurtturuusu erottuu helposti piikkiensä perusteella.
Esimerkiksi valamonruusunpiikit ovat käyrät ja niitä on harvassa. Kotipuutarhoissa tutulla juhannusruusullaon sen sijaan kurtturuusun tapaan suorat piikit, mutta kukinta ja lehdet hyvin erinäköisiä. Juhannusruusun tuoksu on paras!

Haitallisuudesta…
Alunperin laji on kotoisin Itä-Aasiasta jossa se kasvaa se kasvaa Tyynen valtameren hiekkaisilla rannoilla. Tästä muodostuikin suurin ongelma Suomessa, kun kiulukat ovat veden mukana huuhtoutuneet saariston hiekkarannoille. Kannattaa googlata, miten pahasti menetettyjä rantoja löytyy esim. Hangossa ja Porvoossa.
Laji on levinnyt aina Kemin korkeudelle saakka. Paikoittain kurtturuusu on vallannut alkuperäisen merenrantalajiston kasvupaikat kokonaan.
Kurtturuusu aiheuttaa merkittäviä muutoksia maaperän ravinnetasapainoon sekä mikrobitoimintaan esim. vesistöjä rehivöittävien kokonaistypen, liukoisen fosforin ja orgaanisen aineksen määrä on havaittu olevan korkeampi kurtturuusurannoilla.

pihasuunnittelu