
Aurinkoinen päivä…ja mieleeni tuli kirjoitella muistutukseksi puutarhakasvien suojaamisesta. Juttuhan on niin, että ne kasvit joilta löytyy jotain vihreää oksiltaan läpi vuoden…siis neulasia, lehtiä… aloittavat auringon lämmittäessä jo hiukan, tehokkaamman haihduttamisen. Prosessiin tarvitaan vettä, jota juuret eivät tietenkään saa jäässä olevasta maasta ja kasvi kuivuu. Varjostuksella siis hämätään kasvia luulemaan, että on pimeämpää 🙂 Tänä keväänä, kun maassa ei ole enää lunta voi myös monet perennat, matalat havut ja ikivihreät lehtipensaat kaivata varjostusta ja tuulen suojaa, koska myös tuulella on kuivattava vaikutus. Tätä ei ole ehkä aiemmin tullut ajatelleeksi, kun kasvit ovat saaneet tarvittavan suojan lumipeitteestä. Täysin varjoon istutetut kasvit eivät välttämättä varjoa kaipaa hyvin juurruttuaan, mutta tuulensuoja voi edelleen olla tarpeen. Myös hyvin paikallaan viihtyvät usemman (kymmenen)vuoden vanhat tuijat pärjäävät ilman varjoa, mutta eipä varmuuden vuoksi levitetystä verkosta haittaakaan ole.
Peittelyä tarvitsevia kasveja ovat siis esim. Alppiruusut, varsinkin nuoret havukasvit ja ikivihreät perennat. Alppiruusu kannattaa melkein suojata jo syksyllä, sen nuput saattavat paleltua talvella ja onpa sitten varjostuskin jo valmiina. Suosittelen pihasuunnitteluasiakkaille, kestävienkin havukasvien taimien suojausta ainakin pari vuotta istutuksen jälkeen. Herkimpiä ovat ehdottomasti, kartiovalkokuuset, jotka eivät kuitenkaan viihdy täysin varjoisessa kasvupaikassa ja marjakuuset. Tämän lisäksi kuusilajikkeiden nuoret vuosikasvaimet kannattaa suojata keväthallalta.
Matalista pensaista puksipuu ja mahonia kaipaavat suojausta. Usein näkee onnistuneesti kellarissa talvehtineet ruukkupuksipuut liian aikaisin voimakkaaseen auringon valoon ulos tuotuna, kellastuneena eli palaneena ja kuivuneena. Ymmärrän, sitä itsekin innostuu ensimmäisistä aurinkoisista ja lämpimistä päivistä… ja haluaa heti vihreyttä ympärilleen.
Nuorten (alle 2m kork.) hedelmäpuiden runko pitäisi suojata (kaakon-lounaan puolelta) kevättalven lämpötilaerojen aiheuttamilta halkeamilta. Puissa on vielä hyvin ohut tuore kuori, joka tummana pintana lämpiää aurinkoisena päivänä, kun yöllä on sitten vielä pakkasta, kuoren vesi jäätyy ja halkaisee laajetessaan
kuoren. Tosi paljon näkee pahastikin halkeilleita, erityisesti kirsikkapuita, joihin jo nuorena pääsee lahottajasieni halkeamasta. Samat materiaalit toimivat tässä kuin havujenkin varjostuksessa.
Niin, niistä materiaaleista… Pihaa suunniteltaessa, monet kysyvät…ei kai niistä kasveista tarvitse mitään joka vuosi sitten peitellä? No, voidaan piha niinkin suunnitella, mutta se rajaa jonkin verran kasvivalikoimaa sitten suppeammaksi. Itse varjostus ei ole mitenkään teknisesti tai fyysisesti haastavaa, enemmän murehditaan siitä muistaako sen ja että, ne peitteet ovat kaameen näkösiä. Eipä ne kellastuneet tuijarivitkään kovin nättejä ole… Yritän muistutella asiakkaitani ja laitan facebookkiin muistutuksia varjostamisesta. Eikä se tummanvihreä verkko nyt niin kauhea ole, sen voi taitella siististi ja on vaan pari kuukautta paikoillaan. Eräässä pihassa näin Unikko -kankaasta ommellut suojahuput vuodesta toiseen. Ei ole millään tavalla lempparikuosini, mutta loistava ajatus jos huput esim. sopivat ikkunassa näkyessään sisustukseen!
Suojamateriaalin pitää olla hengittävää. Muovipusseja tms. ei voi käyttää! Ilma ei vaihdu, kosteus kerääntyy muovin sisään ja kasvi homehtuu/tukehtuu/lämpiää liikaa! Juuttikangas ja se muovinen puutarhaliikkeissä myytävä verkko ovat ehkä helpoiten työstettäviä materiaaleja. Kuusenhavut ja järviruokoniput ovat ”luomumpia”. Helpoiten homma toimii, kun on yhtenä vuonna taiteillut sopivat (kasvuvaralla) huput tai palaset ja säästää ne aina seuraavaan vuoteen, niin kauan kuin kestävät.