Näyttävä ja ns. syötävä puutarha luodaan sekoittamalla hyötykasveja; yrttejä, lehtivihanneksia, marjakasveja jne. , olemassa oleviin koristekasvi-istutuksiin ja reunuskasveiksi.
Sen sijaan, että hyötykasveille varataan oma alueensa pihan yhteen osaan (yleensä perälle, missä jäävät hyödyntämättä ja hoitamatta…) niitä käytetäänkin reunuskasvina istutusalueella tai – altaassa, josta ne on helppo hyödyntää.
Esimerkiksi yrtit uusiutuvat nopeasti kun niitä käyttää ja mitä enemmän käytetään sen tuuheammaksi kasvi tulee. Näin siis reunuskasvi pysyy kauniina, mitä enemmän sitä käyttää. Koristekasvien ja hyötykasvien yhdistäminen säästää myös tietenkin…tilaa!
Sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä kannattaa käyttää kuivuutta kestäviä lajeja. Sen lisäksi, että kasvit ovat syötäviä ja koristeellisia.
Enää ei juurikaan perusteta omaan pihaan perunapeltoja ja herukkaviljelmiä, lähinnä johtuen piha-alueiden ja tonttien suhteellisen pienestä koosta. Onneksi on vaihtoehtoja: rungolliset herukat ovat söpöjä pikkupuita. Vaativat säännöllistä leikkaamista! Viiniköynnös on loistava varjo sekä nopeakasvuinen näkösuoja pergolaan tai säleikköön.
Mansikkaa käytetään maanpeitekasvina, eikä kasvatetakaan enää muovitetussa pellossa. Muita maanpeitekasveiksi sopivia hyötykasveja on esim. lamoava kasvuinen marjasinikuusama, mesimarja ja matala aronia ’Hugin’.
Tällä hetkellä on huomiota saanut myös kurpitsoilla kasvatetavat näyttävät viherseinät.
Toisin kuin usein luullaan, hyötykasvit eivät ole hirveän aikaa vieviä ja paljon hoitoa vaativia. Kun ne on istutettu oikeisiin olosuhteisiin (suunnittelu!) ja autettu kasvussa alkuun. Nyt siis puhutaan monivuotisista satoa tuottavista kasveista, tyypillisten yksivuotisten vihannesten kasvatus on sekä aikaa, että vettä vievää. Niitä voi lisäillä oman mielen mukaan monivuotisten lisäksi astioihin ja tiettyihin niille varattuihin paikkoihin. Esimerkiksi monetkaan yrtit eivät talvehdi Suomessa, useat tarvitsevat säilytyksen viileässä varastossa. (Kuten ihana rungollinen rosmariini!)
Oman lisänsä tuovat vielä sekaan lisättävät syötävät kukat, kuten orvokit, kehäkukat ja ruusut. Kehäkukat myös värillään houkuttelevat hyötykasveilla herkuttelevia hyönteisiä, niiden huomio kiinnittyy värikkäisiin kukkiin ja syötävät kasvit jäävät vähemmille vaurioille.
Kannattaa otta sekin huomioon, että pienimuotoisena harrastuksena kasvien hoivaaminen vähentää stressiä ja rentouttaa yms. Eli muutamien vähän enemmän huomiota vaativien kasvien lisäys monivuotisten sekaan ei vielä vaadi kymmeniä työtunteja viikossa, vaan ne tuovat silmää miellyttävää kauneutta ja rentouttavaa puuhaa.
Keskeinen idea on siis yhdistää hyötykasvit, yrtit ym. pihan koristekasvillisuuteen, tyyliin ja rakenteisiin. Samoin kuin koristekasvi-istutusten suunnittelussa, kannattaa hyödyntää kasvien korkeuseroja ja lehdiltään eri värisiä ja muotoisia lajeja.
Parsa ja fenkoli sekä yrtit, kuten rosmariini, timjami ja salvia, ovat loistavia ja monipuolisia. Korkeat ja ”dramaattiset” kasvit, kuten artisokat, Saksankirveli sekä raparperi tuovat vaihtelua. Saksankirveli menestyy myös melko varjoisessa kasvupaikassa. Sekaan herkempiä kasveja kuten ruohosipuli, vaarinlaukka ja laventeli.
Mansikoissa on kauniin valkoiset kukat, ne toimivat myös hyvin reunus- ja maanpeittokasveina, samoin kuin mesimarja. Kuunliljaakin voi syödä, päivänliljan nuppuja, unohtamatta ruusunmarjoja.
Hedelmäpuut ja pensaat ovat myös ilmeisiä lisäyksiä ruokapuutarhaan. Marjapensaiden lisäksi, Japaninruusukvitteni, viiniköynnökset ja eri korkuiset aronialajikkeet.
Myös orapihlaja ja pähkinäpensas sopivat ruokametsään ja syötävään puuutarhaan, miksei koristeomenapuutkin ja erityisesti pensasmaiset kirsikat; suklaakirsikka ja nukkakirsikka.
Niityn voi perustaa kylvämällä ja istuttamalla yrttejä, syötäviä kukkia.
Hyötykasveilla korostuu valonsaanti ja tilantarve, jotta saataisin myös satoa. Valonsaannin voi optimoida orgaanisen kaarevalinjaisella istutusalueella, parin vuosikymmenen takainen perennapenkkien ns. munuaisen muotoinenmalli, jossa valo pääsee paremmin keskelle. Kun kasvualusta kohoaa penkin keskustaa kohti maltillisesti, saadaan erilaisia kasvupaikkoja vaihtelevalle kasvillisuudelle ja näyttävyyttä korkeuseroilla.
Myös eri korkuisilla viljelylavoilla saadaan nostettua valovaatimusten mukaan kasveja ylemmäs tai varjostaa rakenteella vähemmässä valossa viihtyviä kasveja.
Sen lisäksi, että pihaan istutetaan nyt koristekasveiksi hyötykasveja, perinteinen yksivuotisten hyötykasvien viljely kiinnostaa edelleen.
Viljely onnistuu vaivattomasti myös kompakteissa kaupunkioloissa astioissa, laatikoissa ja viherseinissä, jotka ovat mahtava lisä myös suurempaan hyötypuutarhaan.
Pienet viljelyastiat kuivuvat nopeasti, joten kastelusta on tärkeä huolehtia.
Perinteisemmät viljelylaatikot ja -lavat voivat ulkopinnaltaan olla mitä tahansa materiaalia, joka sopii pihan muuhun tyyliin:
- metallia, esim. cortenteräs tai pelkkä metallireunus
- puun ulkopinta voidaan käsitellä luonnonmaaleilla tai öljyillä
- itse tykkään myrkyttömästä ja kestävästä, ajan myötä harmaantuvasta lehtikuusesta.
Älä käytä kestopuuta tai autonrenkaita kosketuksissa syötävien kasvien kasvualustamullan kanssa.
Vaikka monivuotiset kasvit ovatkin keskeinen osa istutussuunnitelmassa, tietyillä koristeellisilla yksivuotisilla kasveilla, kuten retiisillä ja punajuurilla, on myös paikkansa, ne lisäävät reunuskasveina väriä ja muotoa.
Samasta aiheesta myös edellisessä kirjoituksessa.
