Kesää kohti kylvöksillä…

211Maaliskuussa voi jo aloittaa helpon kesää enteilevän yrttien kasvatuksen aurinkoisella ikkunalla. Taimet voi sitten lämpimällä siirtää kasvatukseen kasvimaalle, -huoneeseen tai ulos ruukkuihin, mutta nopeakasvuisista lajeista (esim. kyntelit, basilikat ja ajuruohot ) saatetaan saada satoa jo ikkunalta.
027Jos suunnitelmissa on perustaa yrttitarha kesällä ulos kannatta muistaa, että suurin osa yksivuotisista lajeista tarvitsee esikasvatuksen sisällä kevättalvella, jotta ehtivät tuottaa kunnon sadon kesällä.
Myös monivuotiset lajit kannattaa esikasvattaa kunnon taimiksi ennen avomaalle istuttamista, jolloin hoito helpottuu. Sopiva taimikasvatusaika on 6-8 vko.
Hidaskasvuisimpia lajeja ovat esim. rosmariini, persilja ja laventeli, jotka kannattaa kylvää heti helmikuussa. Nopeammin itävät ehtivät vielä huhtikuussa.
Kylvökset tehdään hiekkapitoiseen kylvömultaan, isot siemenet voidaan kylvää suoraan niiden kasvuruukkuihin, mutta pienemmät siemenet kylvetään laajempiin astioihin ja harventaa omiin ruukkuihin kun niihin on kasvanut lehtipari. Kylvökset kannattaa peittää rei’itetyllä muovilla tai suihkutella säännöllisesti itämiseen asti.

Yrttitarhan suunnittelussa kannattaa miettiä, että kylvää ja istuttaa paljon eri ominaisuuksia omaavia lajeja. Toiset ovat värikkäitä (kääpiösamettikukka, laventeli) ja sopivat koristeeksi, toiset voimakkaan tuoksuisia tai sopivat vaikka leikkokukaksikin. Eri korkuisia ja muotoisia, eri värejä…melko tarpeetonta on kasvattaa joka vuosi 2 kiloa persiljaa ja tilliä pakastimeen. Basilika ja rucola ovat tuttuja ja turvallisia, mutta kannattaa kokeilla myös jotain uutta: kaneli- tai sitruunabasilika, violetti basilika.yrttitarha
Yrttitarhan yhteyteen kylvetyt värikkäät kesäkukat (esim. syötäväksikin kelpaava kehäkukka) houkuttelevat väreillään yrttejä uhkaavat hyönteiset luokseen.

Kaupasta ostetun ruukkuyrtin voi juurruttaa melko helposti. Versoja lyhennetään voimakkaasti, niin että jää vain muutamia kasvulehtiä. Tiivis juuripaakku kannattaa jaetaan kahdeksi eri taimeksi. Taimet istutetaan hiekkamultaan, nostetaan valoisaan paikkaan ja kastellaan kohtuullisesti. Kun taimi on päässyt hyvään kasvuun, voidaan aloittaa lannoitus.

 

www.kevat.net

Kasvien suojaus auringonvalolta helmi-huhtikuussa:

jouluruusu maaliskuussa
Jouluruusu löytyi varjostusverkon alta availemasta nuppujaan 🙂

Aurinkoinen päivä…ja mieleeni tuli kirjoitella muistutukseksi puutarhakasvien suojaamisesta. Juttuhan on niin, että ne kasvit joilta löytyy jotain vihreää oksiltaan läpi vuoden…siis neulasia, lehtiä… aloittavat auringon lämmittäessä jo hiukan,  tehokkaamman haihduttamisen. Prosessiin tarvitaan vettä, jota juuret eivät tietenkään saa jäässä olevasta maasta ja kasvi kuivuu. Varjostuksella siis hämätään kasvia luulemaan, että on pimeämpää 🙂  Tänä keväänä, kun maassa ei ole enää lunta voi myös monet perennat, matalat havut ja ikivihreät lehtipensaat kaivata varjostusta ja tuulen suojaa, koska myös tuulella on kuivattava vaikutus. Tätä ei ole ehkä aiemmin tullut ajatelleeksi, kun kasvit ovat saaneet tarvittavan suojan lumipeitteestä. Täysin varjoon istutetut kasvit eivät välttämättä varjoa kaipaa hyvin juurruttuaan, mutta tuulensuoja voi edelleen olla tarpeen. Myös hyvin paikallaan viihtyvät usemman (kymmenen)vuoden vanhat tuijat pärjäävät ilman varjoa, mutta eipä varmuuden vuoksi levitetystä verkosta haittaakaan ole.

DSC_0457 Peittelyä tarvitsevia kasveja ovat siis esim. Alppiruusut, varsinkin nuoret havukasvit ja ikivihreät perennat. Alppiruusu  kannattaa melkein suojata jo syksyllä, sen nuput saattavat paleltua talvella ja onpa sitten varjostuskin jo valmiina. Suosittelen pihasuunnitteluasiakkaille, kestävienkin havukasvien taimien suojausta ainakin pari vuotta istutuksen jälkeen. Herkimpiä ovat ehdottomasti, kartiovalkokuuset, jotka eivät kuitenkaan viihdy täysin varjoisessa kasvupaikassa ja marjakuuset. Tämän lisäksi kuusilajikkeiden nuoret vuosikasvaimet kannattaa suojata keväthallalta.

Pihasuunnittelu puksipuuMatalista pensaista puksipuu ja mahonia kaipaavat suojausta. Usein näkee onnistuneesti kellarissa talvehtineet ruukkupuksipuut liian aikaisin voimakkaaseen auringon valoon ulos tuotuna, kellastuneena eli palaneena ja kuivuneena. Ymmärrän, sitä itsekin innostuu ensimmäisistä aurinkoisista ja lämpimistä päivistä… ja haluaa heti vihreyttä ympärilleen.

Nuorten (alle 2m kork.) hedelmäpuiden runko pitäisi suojata luumupuu(kaakon-lounaan puolelta)  kevättalven lämpötilaerojen aiheuttamilta halkeamilta. Puissa on vielä hyvin ohut tuore kuori, joka tummana pintana lämpiää aurinkoisena päivänä, kun yöllä on sitten vielä pakkasta, kuoren vesi jäätyy ja halkaisee laajetessaan kuoren. Tosi paljon näkee pahastikin halkeilleita, erityisesti kirsikkapuita, joihin jo nuorena pääsee lahottajasieni halkeamasta. Samat materiaalit toimivat tässä kuin havujenkin varjostuksessa.

Niin, niistä materiaaleista… Pihaa suunniteltaessa, monet kysyvät…ei kai niistä kasveista  tarvitse mitään joka vuosi sitten peitellä? No, voidaan piha niinkin suunnitella, mutta se rajaa jonkin verran kasvivalikoimaa sitten suppeammaksi. Itse varjostus ei ole mitenkään teknisesti tai fyysisesti haastavaa, enemmän murehditaan siitä muistaako sen ja että, ne peitteet ovat kaameen näkösiä. Eipä ne kellastuneet tuijarivitkään kovin nättejä ole… Yritän muistutella asiakkaitani ja laitan facebookkiin muistutuksia varjostamisesta. Eikä se tummanvihreä verkko nyt niin kauhea ole, sen voi taitella siististi ja on vaan pari kuukautta paikoillaan. Eräässä pihassa näin Unikko -kankaasta ommellut suojahuput vuodesta toiseen. Ei ole millään tavalla lempparikuosini, mutta loistava ajatus jos huput esim. sopivat ikkunassa näkyessään sisustukseen!

DSC_0054Suojamateriaalin pitää olla hengittävää. Muovipusseja tms. ei voi käyttää!  Ilma ei vaihdu, kosteus kerääntyy muovin sisään ja kasvi homehtuu/tukehtuu/lämpiää liikaa! Juuttikangas ja se  muovinen puutarhaliikkeissä myytävä verkko ovat ehkä helpoiten työstettäviä materiaaleja. Kuusenhavut ja järviruokoniput ovat ”luomumpia”.  Helpoiten homma toimii, kun on yhtenä vuonna taiteillut sopivat  (kasvuvaralla) huput tai palaset ja säästää ne aina seuraavaan vuoteen, niin kauan kuin kestävät.