Havukasvit.

Viime kerralla havukasveista kirjoittaessani, tuli käsiteltyä tuo varjostaminen. Eli ajatuksia ja ohjeita kevättalven valolta suojaamisesta.
Myös nyt taas ajankohtainen havuaidan -leikkuu löytyy aiemmista jutuistani…
Nyt mietin suunnitelmia piirtäessäni, että voisi kirjoittaa muutaman sanan havukasvien käytöstä pihassa.
Edelleen pihasuunnitteluasiakkaista 90 % toivovat havuja pihaan. Eli, trendi ei ole muuttunut 🙂 Tuijiin on nyt onneksi jo vähän kyllästytty, eli ei enää niitä ”pallotuijat rivissä istutuksia”. Pallotuijissa ei sinänsä mitään vikaa ja modernissa pihassa ovat todella hyvä vaihtoehto, mutta olen aina suositellut samaan yhteyteen, myös jotain muuta. Jotain mistä saadaan väriä tai vaihtelevaa tekstuuria. Koristesora, kiviä, värikäslehtistä maanpeiteperennaa tai matalaa maata myötäilevää pensasta. kääpiökataja pihasuunnittelu www.kevat.net
Mutta, havukasveja lisään aina suunnitelmaan pyytämättäkin (ellei erikseen ole toivomusta, ettei yhtään), koska silloin piha ei ole talvellakaan täysin alaston.
Vaikka havupuut/pensaat olisivat paksunkin lumipeitteen koristelemia, tuovat vaihtelevaa muotoa maisemaan. Niin, ei tietenkään matalat maanpeitehavut 🙂 Mutta niidenkin muoto erottuu esim. muurin päälle istutettuna…Havukasvien vihreydellä on ympäristöä elävöittävä ja ihmisen mielialaa nostattava vaikutus!

Korkeammat havukasvit antavat näkösuojaa ja tuulensuojaa ympäri vuoden. Värikäskukkaisille koristekasveille on vihreä havukasvi loistava tausta, josta värit erottuvat. kartiovalkokuusi
Vaihtelevilla havuryhmillä voidaan pihaa jakaa eri toimintoihin tai muuten jäsennellä ja luoda syvyysvaikutelmia. Eri värisiä ja korkuisia havukasveja yhdistelemällä saadaan
mielenkiintoinen, mutta sävyltään yhtenäinen istutus, josta kasvien muodot erottuvat eikä vastassa ole vain ”vihreä seinä”. Samasta syystä kannattaa havuryhmä erottaa
nurmikosta… sorakatteella, maanpeitekasveilla, kivirajauksella. Nurmiheinät myös vievät havukasveilta vettä ja ravinteita, kuten myös rikkaruohot kasvualustassa. Juuristoalue on siis järkevin kattaa kateaineella, tai istuttaa vaatimattomia maanpeitekasveja ryhmän reunoille.
Havukasviryhmä on mielestäni luonnollisin vaihtoehto pihan reuna-alueella, jos tontti rajoittuu metsään ja halutaan sulauttaa rakennetun pihan ja luonnontilan raja. metsäinen pihaOsittain metsäistä pihaa voidaan myös täydentää ja monipuolistaa lisäämällä yksittäisiä havupensaita metsänpohjaan.

Virheitä tulee useimmiten tehtyä havukasvien istutuspaikkojen suunnittelussa ja istutuksessa, eli kasvuolosuhteet ovat kasville sopimattomat.  Helpointa on ajatella, minkälaisissa olosuhteissa saman suvun luonnonvaraiset yksilöt menestyvät…
Katajat kuivissa, aurinkoisissa paikoissa. Savimaa ei ole havukasveille sopiva kasvualusta, paitsi kuuset menestyvät. Ne kasvavat jopa ajoittain seisovassa vedessä.
siilikuusi pihasuunnittelu www.kevat.netTämä kannataa muistaa, kun istuttaa söpöjä pikku siilikuusia kuiviin kivikkoryhmiin. Tai siis ei kannata istuttaa kuivaan paahteeseen erikoismuotoisia kuusia vaan valita katajaa!

Mänty sinnittelee kallionkin päällä, mutta viihtyy parhaiten tuoreessa maaperässä. Usein kääpiövuorimänty istutetaan paahteiseen, kuivaan rinteeseen peittokasviksi, se ei ole kuitenkaan sille paras mahdollinen kasvupaikka. Männyt ovat ehdottomasti vuorimänty pihasuunnittelu www.kevat.netvalon kasveja. Vieläkin on joissain pihoissa jäljellä ’ei kovin koristeellisen’ -näköiseksi kiertyneitä vuorimäntyjä, jotka on 70-luvulla istutettu täysin varjoon, etupihalle näkösuojaksi.
Varjossa viihtyvät varmasti marjakuuset ja tuijat. Niille sopii kostea ja ravinteikas, kuohkea turvemaa. Tuijaa, erityisesti timanttituijaa voi istuttaa aurinkoonkin, mutta sillmarjakuusioin se tarvitsee varjostusta keväisin, ainakin muutaman vuoden istutuksen jälkeen.

Valo-olosuhteita on helppo arvioida, mihin kohtaan aurinko paistaa eniten…Maaperän analysointi on vähän monimutkaisempaa, mutta istutuksessa varmasti onnistuu kun kaivetaan tarpeeksi iso istutuskuoppa ja vaihdetaan kasvualustaa tarpeeksi syvältä. Kuoppaan ei saa kertyä vettä! Jos halutaan havuryhmä kovin märkään pihan kohtaan, kannattaa tehdä kohoistutus.
Tai rakentaa istutusallas esim. muurikivistä, silloin pitää kuitenkin vaihtaa märkä, routiva pohjamaa muurikivien perustuksille sopivaksi murskekerrokseksi.

Sitten se istutusetäisyys, sama virhe joka toistuu useimmiten ilman suunnitelmaa istutettaessa. Havukasveista kasvaa kauniin ja säännöllisen mallisia, kun niillä on tarpeeksi tilaa ympärillään. kuusiaita pihasuunnittelu www.kevat.netAita on tietenkin eri asia. Huomioitava on myös, että saman kasvin eri lajikkeilla saattaa olla suuriakin eroja, on siis taimikaupassa tiedettävä mitä haetaan. Ei kannata ostaa esim. eri lajiketta kuin pihasuunnittelija on kirjannut suunnitelmaan. Kanadantuja voi kasvaa yli 10 metriä korkeaksi puuksi, kun taas kartiotuija ’Holmstrup’ on lopulta noin 3 m korkea ja metrin levyinen tyylikkään säännöllinen pikkupuu. Tätä lajia käytän eniten suunnitelmissa, vaikka se onkin hidaskasvuisempi kuin aidoissa käyttökelpoinen ’Brabant’ lajike.
Erikoismalliset havukasvit kannattaa aina istuttaa yksityiskohdiksi näkyvälle paikalle, esim. valaisimen tai ison kiven yhteyteen. Sellaisin istutusetäisyyksin, että yksilöt erottuvat toisistaan.pallosinikuusi

Esimerkkejä: pystykasvuiset sinikatajat, siilikuusi, pesäkuusi, kartiovalkokuusi, kääpiöserbiankuusi, pallohopeakuusi, kääpiövuorimänty, kääpiömänty, pallotuija, kultatuija.

Yhdistele:

  • Pallohopeakuusi, kääpiökataja ’Repanda’ tai harokataja
  • ’Hillii’ marjakuusi, tuivio, pallotuija
  • Tuivio + konnantatar =helppohoitoinen yhdistelmä
  • Korallikanukka, kääpiömänty
  • Timanttituija, alppiruusu, jättipoimulehti
  • Sinilaakakataja ’Glauca’ , Juniperus communis ’Vänrikki Stål’ + isoja kiviä+ katajat valaistaan alhaalta päin…
  • Sinilaakakataja ’Glauca’ + pensashanhikki ’Marian red Robin’ (ARKA)

Instagram

Pihasuunnittelu uuden tai vanhan pihan avuksi

Ihanan työläs nurmikko.

Yhä useammin suunnitteluasiakas toivoo pihaansa vain vähän nurmikkoa tai ei cropped-DSC1058.jpgollenkaan. Se on hoitoa vaativaa ja liian työlästä…totta, nurmikko vaatii säännöllistä huoltoa pysyäkseen hyvän ja elinvoimaisen näköisenä. Mutta, jos 300 neliön nurmikko korvataan pensasistutuksella, perennapenkillä, kiveyksellä tms. koristeellisella elementillä (siis ei asfaltilla) tai näiden yhdistelmällä, mielestäni hoidontarve ei merkittävästi vähene. Tietysti tähän vaikuttaa sekin, haluaako pihastaan golfkentän vai oleskeluuun tarkoitetun tilan. Muutaman vuoden kuluttua on nurmikolle jo väkisin levinnyt muita lajeja, ns. rikkaruohoja. Mutta kuinka paljon se haittaa?

Pensaita ei tosiaan tarvitse viikottain leikata, mutta onko nurmikon leikkuu niin hankalaa jos nurmen määrä on mitoitettu järkevästi, alueet rajattu ja suunniteltu niin, ettei miljoonaa pientä pihan yksityiskohtaa tarvitse kiertää ja sahata edestakaisin leikkurin kanssa.

riippahernepuu pihasuunnitteluKasvit ryhmitel626lään istutusalueiksi, jotka on helppo kiertää leikkurin kanssa, alueet rajataan niin, että leikkuri saadaan vietyä rajauksen yli(laitoin tähän esimerkkikuvan reunakivestä). Tehdään yksi laajempi yhtenäinen nurmikkoalue, esim. pelejä varten, joka on helppo ajella edestakaisin tai vaikka asentaa robottileikkuri ja hoitaa vaan viimeistely itse leikkaamalla..? Ei kapeita nurmikaistaleita kulkuväyliksi, vaan kivi- tai hiekkapolkuja. Nurmikko kuluu ja tiivistyy nopeasti niissä kohdissa, joissa on jatkuvaa kulkua, eikä pysy vihreänä.

sammalLiian tiivis kasvualusta on mekaaninen este juurten kasvulle ja huonontaa kasvualustan veden läpäisykykyä sekä ilmanvaihtoa. Hapenpuutteesta johtuu esim. sammaloituminen. Myös pitkän leikkuujätteen jättäminen nurmelle tukahduttaa nurmikkoa.

Tiivistyneen nurmikon kasvua voidaan elvyttää katteella. Nurmi leikataan lyhyeksi ja haravoidaan leikkuujäte,kuollut nurmiheinä ym. sitä tiivistävä aines tai se ilmastetaan pystyleikkurilla (myös tällöin leikkuujäte poistetaan tarkasti). Tämän jälkeen nurmelle levitetään nurmilannoite ja parin sentin hiekkamultakate. Katteen alla maan pieneliötoiminta vilkastuu ja maan ilmanvaihto paranee. Samalla voidaan tehdä myös paikkauskylvöä.

Mitä nurmikko sitten vaatii pysyäkseen näyttävänä…yksinkertaista leikkuuta ja lannoituksen. Leikkaus kerran viikossa saa nurmiheinät versomaan runsaasti, jolloin saadaan tuuhea ja tiivis ruohomatto. Useamminkin voi leikata alkukesällä voimakkaimman kasvun aikana. Nurmikko olisi siis hyvä pitää 4-5 cm:n korkuisena, kerralla 3–5 senttiä, n. kolmasosa sen korkeudesta. Yli 10 cm pitkä heinä on jo tosi vaikea leikatakin. Silloin on myös leikkuujäte ehdottomasti kerättävä pois. Usein leikattaessa lyhyt ruohosilppu painuu nurmikon sekaan ja lannoittaa nurmikkoa. Tällöin lisälannoituksen tarve kesäaikaan vähenee ja kertalannoitus keväällä riittää nurmelle (2 l/10 m2). Eli, usein tehty leikkaus helpottaa hoitoa, koska nurmikko ns. lannoittaa itse itseänsä 🙂

Jos leikkuujäte kerätään nurmelta pois, annetaan kesällä lisälannoitusta (0,5 l/10 m2). Sammal ei pysty kilpailemaan lannoitetun elinvoimaisen nurmiheinän kanssa.

Kalkitus on tärkein nurmen perustusvaiheessa, myöhemmin n.3 vuoden välein. Kalkin voi levittää lumen päälle, jolloin se imeytyy heti kosteaan maahan (Nopeuttaa myös lumen sulamista).

Syyslannoitus tehdään elokuun puolivälin jälkeen ennen syyskuun loppua. Lannoituksen tarkoituksena on parantaa nurmikon talvehtimista ja jouduttaa kasvuunlähtöä keväällä.Nurmi leikataan vielä kerran syksyllä kun kasvu on lakannut (ei kovin lyhyeksi).

Talven jälkeen vihertymättä jääneet kohdat nurmikossa paikataan keväällä. Paikattavista kohdista rikotaan maan pinta ja levitetään parin sentin kerros multaa. Siemeniä kylvetään vähemmän kuin perustamisvaiheessa ja ne sekoitetaan kevyesti pintamultaa haravalla. Multa tiivistetään ja kylvöstä kastellaan kunnes siemenet ovat itäneet. Kylvö on parasta tehdä ennen kesäkuun puoliväliä.

Hyvässä kasvussa olevaa, vanhaa nurmea kastellaan vain tarvittaessa kasvukauden aikana. Juuri kylvetty nurmi on pidettävä tasaisen kosteana, jotta itäminen ja juurtuminen onnistuu. Kastelukertaan käytetään runsas määrä vettä, niin että vesi imeytyy koko kasvualustaan. Jos kastellaan usein ja vähän, juuristo jää pintaan ja kuivuu herkästi!

Pihojen toteutus

Koristeheiniä


Jo jonkin aikaa, selaillessani eurooppalaisia (ja kotimaisia) puutarha- ja viherrakennuslehtiä, olen huomannut, että koristeheinät ovat saaneet paljon huomiota ja niiden suosio on lisääntynyt. Koristeheinät luovat puutarhaan vaihtelua ja ilmettä. Niiden varsilla kimmeltävät pisarat sateen jälkeen, ne ovat erittäin kauniita aamukasteessa tai kun kuura peittää niitä syksyllä.

Suomessa on perinteisesti käytetty viiruhelpiä, joka leviää voimakkaasti, mutta on (jälleen  kerran) oikeaan paikkaan istutettuna erittäin kaunis ja näyttävä. Yhdistettynä esim. jaloangervojen, komeamaksaruohon tai kirkkaan sinisten perennojen kanssa.
Yksi erikoisimmista kasveista Suomen oloissa, värinsä takia, on auringossa viihtyvä lähes mustalehtinen käärmeenparta, josta itse tykkään kovasti. Hennon valkokukkaisen perennan kanssa (esim. perhosangervo) on tosi hieno yhdistelmä koristesoran keskellä…Tai muiden vihreälehtisten koristeheinien kanssa.


Suuremmat etelä-Euroopassa paljon käytetyt koristeheinät menestyvät nyt jo etelä-Suomessakin. Esim. elefantti- ja mammuttiheinä. Niistä saa esim. tummanvihreän, kiiltävälehtisen pensaan kanssa erittäin hienoja yhdistelmiä. Saattaa kuitenkin olla etteivät välttämättä ehdi syksyllä kukkimaan.
Kuvasin Espanjassa tällaisen Suomessakin toteutettavissa olevan kasviryhmän. Harmi vaan, että pensasaita oli kuvaushetkellä leikkaamatta ja ehkä olisin etualalla käyttänyt matalampaa kasvia.


Pohjois-Italiassa näin pienen etupihan, joka oli tehty käyttämällä kymmeniä taimia Sininataa, koristesoraa ja kuorikatetta.


Koristeheinät kuitenkin sopivat siis yksittäiskasveiksi, jolloin ovat yksinkertaisen tyylikkäitä rajattuna kivillä, soralla, hiekalla…
Taustakasviksi perennaryhmiin varsinkin voimakkaan värisille kukille tai ihan ruukkuihin istutettaviksi.

Muutamia kuvia ranskalaisesta puutarhalehdestä:

 

Tällaisilla ajatuksilla kohti uutta kautta ja ehkäpä uusia näkökulmia pihasuunnitelmiini kevat.net/pihasuunnittelu

Pihan materiaaleista…

Joskus 15 vuotta sitten innostuttiin tosissaan betonikivimuureista, niitä on ladottu vuodesta toiseen, harmaata. muurikivi pengerrys www.kevat.netIstutusaltaita, pengerryksiä jne. huomattava parannus ratapölkkypengerryksiin! (niistä tehtiin joskus jopa kohopenkkejä hyötykasveille!)
Nythän on jo olemassa betonikivistä useita eri värivaihtoehtoja, joita yritän tarjota välillä vaihtoehdoksi. 
Mutta, trendi on selvä, luonnollisempaan tyyliin palataan(?) koko ajan enemmän. Suoraviivaiset koristesorakuvioinnit alkaa olla ohi mennyt toive. Viimeiset pari vuotta on toivelistaan listattu luonnonkasveja, kunttaa, koristeheiniä, liuskekiviä, luonnonkivi www.kevat.netseulanpääkiviä ym. Itse en ole oikein innostunut maksaruohoilla täytetyistä vanhoista kengistä perennapenkissä, mutta ymmärrän ajatuksen vanhojen materiaalien hyötykäytöstä tai vanhennettujen materiaalien käytön esim. Englannissa ja Ruotsissa käytössä olevat metalliset, mataliin pengerryksiin käytettävät, reunatuet ruostuvat vähitellen tosi kauniiksi. esim. pihasuunnittelu www.kevat.netmetallin käytöstä pihassa
 
Toisaalta käyttöikä saattaa olla betonikivillä pidempi. Mutta nyt jo kysellään, eikö oikeesti
ole vaihtoehtoa betonimuurikiville. On, tehdään kohopenkit puusta, komposiitista tai turveharkoista. Tottakai tässäkin on huomioitava, että korkeuserojen takia tehtävät tukipengerrykset ei voi olla puusta tai turveharkoista 🙂