puutarhuri – Pihasuunnittelija

Pihasuunnittelu – Hyötykasvit osana pihakasvillisuutta

Näyttävä ja ns. syötävä puutarha luodaan sekoittamalla hyötykasveja; yrttejä, lehtivihanneksia, marjakasveja jne. , olemassa oleviin koristekasvi-istutuksiin ja reunuskasveiksi.

Sen sijaan, että hyötykasveille varataan oma alueensa pihan yhteen osaan (yleensä perälle, missä jäävät hyödyntämättä ja hoitamatta…) niitä käytetäänkin reunuskasvina istutusalueella tai – altaassa, josta ne on helppo hyödyntää.

Esimerkiksi yrtit uusiutuvat nopeasti kun niitä käyttää ja mitä enemmän käytetään sen tuuheammaksi kasvi tulee. Näin siis reunuskasvi pysyy kauniina, mitä enemmän sitä käyttää. Koristekasvien ja hyötykasvien yhdistäminen säästää myös tietenkin…tilaa!

Sään ääri-ilmiöiden lisääntyessä kannattaa käyttää kuivuutta kestäviä lajeja. Sen lisäksi, että kasvit ovat syötäviä ja koristeellisia.

Enää ei juurikaan perusteta omaan pihaan perunapeltoja ja herukkaviljelmiä, lähinnä johtuen piha-alueiden ja tonttien suhteellisen pienestä koosta. Onneksi on vaihtoehtoja: rungolliset herukat ovat söpöjä pikkupuita. Vaativat säännöllistä leikkaamista! Viiniköynnös on loistava varjo sekä nopeakasvuinen näkösuoja pergolaan tai säleikköön.

Mansikkaa käytetään maanpeitekasvina, eikä kasvatetakaan enää muovitetussa pellossa. Muita maanpeitekasveiksi sopivia hyötykasveja on esim. lamoava kasvuinen marjasinikuusama, mesimarja ja matala aronia ’Hugin’.

Tällä hetkellä on huomiota saanut myös kurpitsoilla kasvatetavat näyttävät viherseinät.

Toisin kuin usein luullaan, hyötykasvit eivät ole hirveän aikaa vieviä ja paljon hoitoa vaativia. Kun ne on istutettu oikeisiin olosuhteisiin (suunnittelu!) ja autettu kasvussa alkuun. Nyt siis puhutaan monivuotisista satoa tuottavista kasveista, tyypillisten yksivuotisten vihannesten kasvatus on sekä aikaa, että vettä vievää. Niitä voi lisäillä oman mielen mukaan monivuotisten lisäksi astioihin ja tiettyihin niille varattuihin paikkoihin. Esimerkiksi monetkaan yrtit eivät talvehdi Suomessa, useat tarvitsevat säilytyksen viileässä varastossa. (Kuten ihana rungollinen rosmariini!)

Oman lisänsä tuovat vielä sekaan lisättävät syötävät kukat, kuten orvokit, kehäkukat ja ruusut. Kehäkukat myös värillään houkuttelevat hyötykasveilla herkuttelevia hyönteisiä, niiden huomio kiinnittyy värikkäisiin kukkiin ja syötävät kasvit jäävät vähemmille vaurioille.

Kannattaa otta sekin huomioon, että pienimuotoisena harrastuksena kasvien hoivaaminen vähentää stressiä ja rentouttaa yms. Eli muutamien vähän enemmän huomiota vaativien kasvien lisäys monivuotisten sekaan ei vielä vaadi kymmeniä työtunteja viikossa, vaan ne tuovat silmää miellyttävää kauneutta ja rentouttavaa puuhaa.

Keskeinen idea on siis yhdistää hyötykasvit, yrtit ym. pihan koristekasvillisuuteen, tyyliin ja rakenteisiin. Samoin kuin koristekasvi-istutusten suunnittelussa, kannattaa hyödyntää kasvien korkeuseroja ja lehdiltään eri värisiä ja muotoisia lajeja.

Parsa ja fenkoli sekä yrtit, kuten rosmariini, timjami ja salvia, ovat loistavia ja monipuolisia. Korkeat ja ”dramaattiset” kasvit, kuten artisokat, Saksankirveli sekä raparperi tuovat vaihtelua. Saksankirveli menestyy myös melko varjoisessa kasvupaikassa. Sekaan herkempiä kasveja kuten ruohosipuli, vaarinlaukka ja laventeli.

Mansikoissa on kauniin valkoiset kukat, ne toimivat myös hyvin reunus- ja maanpeittokasveina, samoin kuin mesimarja. Kuunliljaakin voi syödä, päivänliljan nuppuja, unohtamatta ruusunmarjoja.

Hedelmäpuut ja pensaat ovat myös ilmeisiä lisäyksiä ruokapuutarhaan. Marjapensaiden lisäksi, Japaninruusukvitteni, viiniköynnökset ja eri korkuiset aronialajikkeet.

Myös orapihlaja ja pähkinäpensas sopivat ruokametsään ja syötävään puuutarhaan, miksei koristeomenapuutkin ja erityisesti pensasmaiset kirsikat; suklaakirsikka ja nukkakirsikka.

Niityn voi perustaa kylvämällä ja istuttamalla yrttejä, syötäviä kukkia.

Hyötykasveilla korostuu valonsaanti ja tilantarve, jotta saataisin myös satoa. Valonsaannin voi optimoida orgaanisen kaarevalinjaisella istutusalueella, parin vuosikymmenen takainen perennapenkkien ns. munuaisen muotoinenmalli, jossa valo pääsee paremmin keskelle. Kun kasvualusta kohoaa penkin keskustaa kohti maltillisesti, saadaan erilaisia kasvupaikkoja vaihtelevalle kasvillisuudelle ja näyttävyyttä korkeuseroilla.

Myös eri korkuisilla viljelylavoilla saadaan nostettua valovaatimusten mukaan kasveja ylemmäs tai varjostaa rakenteella vähemmässä valossa viihtyviä kasveja.

Sen lisäksi, että pihaan istutetaan nyt koristekasveiksi hyötykasveja, perinteinen yksivuotisten hyötykasvien viljely kiinnostaa edelleen.

Viljely onnistuu vaivattomasti myös kompakteissa kaupunkioloissa astioissa, laatikoissa ja viherseinissä, jotka ovat mahtava lisä myös suurempaan hyötypuutarhaan.

Pienet viljelyastiat kuivuvat nopeasti, joten kastelusta on tärkeä huolehtia.

Perinteisemmät viljelylaatikot ja -lavat voivat ulkopinnaltaan olla mitä tahansa materiaalia, joka sopii pihan muuhun tyyliin:

metallia, esim. cortenteräs tai pelkkä metallireunus
puun ulkopinta voidaan käsitellä luonnonmaaleilla tai öljyillä
itse tykkään myrkyttömästä ja kestävästä, ajan myötä harmaantuvasta lehtikuusesta.

Älä käytä kestopuuta tai autonrenkaita kosketuksissa syötävien kasvien kasvualustamullan kanssa.

Vaikka monivuotiset kasvit ovatkin keskeinen osa istutussuunnitelmassa, tietyillä koristeellisilla yksivuotisilla kasveilla, kuten retiisillä ja punajuurilla, on myös paikkansa, ne lisäävät reunuskasveina väriä ja muotoa.

Samasta aiheesta myös edellisessä kirjoituksessa.

Mitä nurmikon tilalle? – ja miksi kannattaa harkita vaihtamista

Nurmialueiden poistaminen pihasta vähentää hoitotoimenpiteitä, samalla lisätään pihan kasvillisuuden monimuotoisuutta, kuten jo kuivista soraniityistä kirjoittaessani mainitsin…

Sen lisäksi, että nurmikoton piha on helppohoitoisempi on se myös yleensä parempi vaihtoehto ympäristölle. Tässä vaiheessa huomautuksena, suurien alueiden kattaminen koristesomerolla tai soralla, ts. nurmikon korvaaminen kiviaineksella, ei ole helppohoitoinen vaihtoehto. Pinnan puhtaana pito on hankalaa ja vaatii ainakin lehtipuhaltimen puhdistamiseen. Alueilla, joilla ei kuljeta, muuttuu kivien sekaan jääneet lehdet yms. nopeasti kasvualustaksi ja sorasta muodostuu niitty halusit tai et.

Ehkä yksi nurmikottoman pihan suurimmista viehätyksistä on sen vähähuoltoisuus, mikä puolestaan tekee siitä ympäristön kannalta kestävämmän vaihtoehdon. Usein nurmikon ”korvikkeet” vaativat vain vähän tai ei ollenkaan vettä ja rikkakasvien torjuntaa. Tämän lisäksi vähennetään maaperään joutuvien kemikaalien määrää, kun korvataan lannoitteilla ruokittava nurmikko kestävimmillä ja luonnollisemmilla ratkaisuilla.

Piha voi silti olla vehreä ja näyttävä ilman jatkuvaa leikkuuta, kitkemistä tai lannoitusta. Rehevämpi ja monimuotoisempi kasvillisuus ja soraniityt pidättävät ja ohjaavat myös pintavesiä.

Muutamia ratkaisuja, joilla olen suunnitteluprojekteissa korvannut puutarhanurmikon tai vähentänyt leikattavaa nurmikkoa…

Vuodenaikojen vaihdellessa monimuotoisempi kasvillisuus tekee pihasta mielenkiintoisemman näköisen, kun taas nurmikot näyttävät samalta ympäri koko kasvukauden. Esimerkiksi koristeruohojen kukinnot syksyllä, talventörröttäjät ja tietysti syysväritys.

Vaihtelevalla maanpeitekasvillisuudella ja istutusalueiden yhdistelmillä saa lisättyä näkymään kolmiulotteisuutta ja tekstuuria, vaikka jonkinlainen nurmialue pihassa olisikin, esimerkiksi pelikenttänä tai kulkuväylänä.

Kuntta on ehdottomasti ollut yleisimmin käytetty vaihtoehto nurmikolle. Metsänpohjasiirre sopii kuiviin aurinkoisiin paikkoihin. Se on parhaimmillaan kohteisssa, joissa on jo luonnostaan hiekkainen metsänpohjan kasvualusta, jonka muuttaminen nurmikon kasvualustaksi olisi suuritöistä.

Kuntta ei kestä tallaamista, joten kulkuväylät täytyy suunnitella esim. kiviaineksesta. Toisaalta jos halutaan oikein metsäinen piha, saavat polut muodostua kunttapintaan, kuten metsässä muutenkin. Mutta pelikentälle se ei ole sopiva alusta… ehkä frisbeegolfille?

Kuntan rinnalle on viime vuosina tullut toive niittymäisestä pihasta. Tällä hetkellä saadaan myös niittyä siirteenä, jolloin melko hitaasti itäviä ja kukkivia niittykasveja ei tarvitse odotella, vaan saadaan valmis näkymä heti.

Jäkälää toimittaa www.nordenmoss.fi (kuva Norden Moss)

Siirteenä saadaan myös jäkälää, jota voidaan kasvillisuuskattojen lisäksi käyttää pihaan. Kuten kuntta, se sopii suomalaiseen ympäristöön. Erityisesti kuitenkin käyttäisin metsäpihoihin ja metsään rajoittuvaan pihaan sekä näyttäviin modernin rakennetun pihan yksityiskohtiin. Esimerkiksi istutusaltaat, kivipuutarhat ja kääntöympyrät jne.

Jäkälä viihtyy kuivalla ja aurinkoisella paikalla, kasvualustaksi riittää hiekkainen metsänpohja kuten kuntalle. Myöskään jäkälä ei kestä kulutusta, joten kulkuväylät tehdään jostakin muusta materiaalista, mielellään tietysti mahdollisimman luonnollisista; liuskekivi, pitkospuut, hiekkapolku.

Nurmikon tilalle loistava vaihtoehto on soraniitty, jossa käytetään soraa, someroa tai hiekkaa kasvualustana pääasiassa paikallisille ja alueen alkuperäisille luonnonkasveille. Luonnonkukkaniitty, johon saa levitä alueelta kasvillisuutta muodostuu luonnostaan vaihtelevia olosuhteita kestävä väriloisto. Toisin kuin puutarhanurmikko, joka on yksivärinen, vaatii kastelua ja saattaa myös vaurioitua talven aikana.

Niittyyn liityvä vaihtoehto on luonnonnurmikko, jätetään siis vaan nurmikko leikkaamatta tai siis leikataan huomattavasti harvemmin kuin puutarhanurmi yleensä.

Luonnonnurmikot koostuvat useista alkuperäisistä nurmikasveista, joiden sekaan voidaan myös laikkuihin kylvää lisää lajeja. Niityt voidaan suunnitella niitetyillä poluilla kävelyä varten tai jättää niittämättä luonnollisemman ilmeen saamiseksi.

Itse leikkaan vanhaan nurmikkoon 2-3 viikon välein kulkuväylät, niihin kohtiin joihin ne on vuosien saatossa muodostunut.

Nurmikon leikkaamatta jättämisen jälkeen yllätti, kuinka nopeasti kasvilajien ja kukinnan määrä lisääntyi. Vanhalla nurmikolla on aina muutakin kuin nurmiheinä, lajit eivät vaan pääse kasvuun voimakkaan heinäkasvin ja leikkuiden takia.

Kuten nimestä voi päätellä, apilanurmikolla korvataan nurmiheinät apilalla. Myös apilanurmi edistää biologista monimuotoisuutta, hyödyttää pölyttäjiä sekä parantaa maaperää. Apila pysyy vihreänä lämpiminä kausina, jolloin perinteinen nurmikko voi palaa auringossa. Apila menestyy monilla kasvupaikoilla, kunhan se saa valoa. Voimakaskasvuisena apila kuitenkin helposti niityllä käytettynä valtaa liikaa tilaa muilta niittykasveilta. Apilanurmea ei ole välttämätöntä leikata, sekaan kuitenkin kylväytyy heinää vuosien kuluessa, jota voi halutessaan lyhentää.

Tämä tietysti riippuu hyvin pitkälle tontista, mutta varsinkin uudiskohteissa kannattaa harkita ehdottomasti pihan rakentamista tontin ehdoilla. Suosikkivaihtoehtoni nurmikolle onkin säästää pihassa kaikki kalliot ja metsänpohjat, mitä paikalla jo on. Mutta, tietysti suunnitelmallisesti!

Usein vanhoissa pihoissa kartoituskäynnillä kuulee kuinka asiakas kertoo nurmikon aina kuivuvan kesällä tietystä kohdasta, jolloin selviää, että alla on kallio. Vanhoissa pihoissa ehdotan (melkein) aina kallion kaivamista esiin nurmikon alta, sen mukaan suunnitellaan sitten pihan uutta järjestystä. Huomioiden tietysti asiakkaan toiveet! Tässäkin suunnitelmallisuus ja muut toimenpiteet otetaan huomioon, esim. ollaanko pihaa mahdollisesti täyttämässä lisää tms. piharemontin yhteydessä.

Ei ole välttämätöntä yrittää saada kalliopohjaiseen pihaan nurmialuetta, joka ei koskaan tule menestymään kuumenevan kallion päällä, ohuessa, kuivassa kasvualustassa. Muuten kuin valtavalla määrällä kastelua.

Samoin jos tontti on hapanta metsänpohjaa, kuten sanottua, vaatii se huomattavan määrän toimenpiteitä, että nurmikolle saadaan sopiva kasvualusta sekä perustamisvaiheessa ja jatkossakin (sammaleen poisto, kalkitus…)

Lisää nurmikollesi korkeusvaihtelua ja rakennetta istuttamalla muutamia maanpeitekasveja reunoille tai laikkuihin nurmikon keskelle. Tai korvaa nurmialue kokonaan maanpeitekasveilla. Erityisesti luiskissa, missä nurmikon leikkuukin on hankalaa, maanpeitekasvit ja mahdollisesti niihin yhdistetyt saumattavat kivet (pihan tyylistä riippuen) ovat kestävä ja helppohoitoinen ratkaisu.

Suosittuja lajikkeita ovat mm. ajuruohot, maksaruohot ja akankaali, jotka kestävät myös jonkin verran kulkua. Lisäksi eri kurjenpolvien yhdistelmät, ne kukkivat lähes koko kesän ja hieman eri korkuisina ja värisinä.

Maanpeitekasvi voi olla myös pensas tai havukasvi, kääpiökataja, lamoherukka, lamohietakirsikka, lamovuohenkuusama, tuivio… Näiden väliin perustetaan tarvittaessa luontevaan kohtaan kulkuväylät.

Sammal on vähän huoltoa vaativa nurmikon vaihtoehto, joka pysyy vihreänä ympäri vuoden eikä vaadi leikkaamista, kitkemistä, kastelua tai lannoitusta. Se on ihanteellinen varjoisiin paikkoihin, joissa on kosteutta sekä valmiiksi hapan metsänpohja tai valumavesi. Yhdistä sammalpintaan soraa tai muita pintakiviä, laattoja tms. saadaksesi tunnelmallisen näkymän. Japanilaista puutarhaa rakentaessasi on sammal yksi ehdoton materiaali. Sammalen kasvua voi alkuvaiheessa parantaa happamalla sumutusvedellä, esim. jugurtti/piimä -liuos.

Monet sammallajit kestävät myös jonkin verran kulkua, mutta päivittäin käytössä oleviin kohtiin kannattaa lisätä vähintään askelkiviä.

Persiljaa, ruohosipulia, rosmariinia, oreganoa, timjamia, basilikaa ja piparminttua… Osan pihan nurmialueesta, tai pienessä pihassa kokonaan voidaan korvata yrttitarhalla ja esim. kesäkukka- tai leikkokukka viljelmillä. Voit käyttää yrttejä keittiössä ja ne tuoksuvat ihanalta, ja useimmissa tapauksissa pölyttäjät, kuten mehiläiset ja perhoset, rakastavat yrttikukkia.

Esimerkiksi pensasmainen laventeli ja matalakasvuiset yrtit kuten rosmariini luovat tuoksuvan ja rehevän näkymän. Monet vähän huoltoa vaativat Välimeren yrtit, kuten timjami ja oregano, kestävät kuivia olosuhteita, mikä tarkoittaa, että ne menestyvät vähäisellä kastelulla ja paahteisella paikalla.

Yrttitarhasta pidemmälle viety versio ruokametsä on tällä hetkellä nosteessa oleva malli pihasta tai pihan osasta. Ruokametsässä luodaan luonnollisia elinympäristöjä, jotka sisältävät syötäviä kasveja. Ajatuksena on tuottaa myös eläimille ruokaa.

Kasvillisuus on kerroksittain hedelmä- ja pähkinäpuita, marjapensaita, yrttejä ja juureksia, jotka muodostavat ekosysteemin, joka tuottaa ruokaa ja on näyttävä, vehreä piha.

Pihanurmikoilla kasteluvesi menee käytännössä hukkaan, järkevämpää on käyttää kasteluvesi kasveille, jotka tuottavat ruokaa. Yrttitarha ja ruokametsä vaativat perustamisvaiheessa enemmän omistautumista ja innostusta, ettei mikään kasvi pääse valtaamaan alaa.

Pihan voi tietysti kattaa kokonaan erilaisilla rakenteilla: kiveykset, terassit, istutusaltaat ja -alueet kuorikatteella, kiviaineskulkuväylät ja leikkialueet jne.

Välttämättä betonikivillä kokonaan rakennettu piha ei ole ekologisin vaihtoehto. Betoni kyllä sitoo ilmasta hiilidioksidia! Kivi- ja puurakenteet eivät ole myöskään perustamisvaiheessa edullisin ratkaisu.

Mahtava vaihtoehto on nurmi- ja hulekivet, joilla saadaan autopihaan ja kulkuväyliinkin vihreyttä ja veden läpäisyä.

Vaihtoehtoiset ratkaisut, kuten maanpeitekasvillisuus, niityt ja sorapuutarhat ovat reheviä, vähemmän huollettavia ja ns. luonnonkauniita.

Jos toiveenasi on hyvin selkeästi jäsennelty ja terävälinjainen piha voi niitykasvillisuutta ja maanpeitekasveja, sekä kunttaakin hyvin yhdistellä linjakkaisiin materiaaleihin: Näyttävät reunakivet, betonivalumuurit, rajatut niittyalueet… Näyttää hyvältä yhdisteltynä!

Toisaalta sitten taas kaunis kesäinen luonnonkukkapuutarha, jossa maalaismainen puinen portti ja takorautainen pergola taustalla.

On siis järkevää tehdä pihasuunnitelma, ennen kuin valitset, minkä nurmikottoman vaihtoehdon haluat toteuttaa pihassasi, jotta tunnelma ja näkymät pysyvät tyylikkäinä, yhtenäisenä ja harmonisina. Emme halua tilkkutäkkimäistä materiaalien testausaluetta. On myös tietysti tiedettävä, mitkä vaihtoehdot ovat toteutettavissa kasvuolosuhteiden perusteella. Maanlaatu, valon määrä, veden määrä.

Sen lisäksi kannattaa, kuten aina pihasuunnittelussa, miettiä pihan käyttötarkoitusta. Jos tarvitaan leikki- tai pelialue, nurmikko on hyvä vaihtoehto. Myös metsäinen piha on mainio leikkipaikka!

Tekonurmi materiaalina kannattaa ehdottomasti unohtaa.

Tällä hetkellä niittymaton hinta asennettuna, siirteen tyypistä/kasvillisuudesta riippuen 50-80 € / m².

Kuntan neliöhinta asennettuna 30 € / m² ja jäkäläsiirteen hinta jonkin verran kunttaa enemmän. Siirteiden hinta määräytyy toimitettavan neliömäärän mukaisesti.

pihasuunnittelu Kevät – www.kevat.net

Savimaassa menestyvät kasvit? Kuivan rinteen kasvillisuus?

Aika monta kertaa olen toistanut, että tärkeintä kasvillisuuden menestymiselle on sitä varten perustettu riittävä ja oikeanlainen kasvualusta. Tämä saattaa kotipihan rakentajasta kuulostaa välillä vaikealta ja erityisesti työläältä, miten onnistun? Tai harmittaa kustannuserä, joka jää näkymättömiin maanpinnan alle…

Ei ole kyseessä kuitenkaan ns. rakettitiede ja vaivaa pohjatöiden kanssa kannattaa nähdä, koska lopputulos on helppohoitoisempi ja näyttävämpi, kun kasveilla on niille sopivat kasvuolosuhteet.

Tietysti esim. liian ohutta kasvualustamultakerrosta voi paikkailla kastelulla (koska siis ohut multakerros tietenkin kuivuu nopeampaa), kuitenkin 90 %:lla suunnitteluasiakkaista on toiveena helppohoitoinen piha, jolloin lisäkastelun tarve tms. lisää luonnollisesti hoitotoimenpiteitä.

Pihan kasvillisuutta kannattaa siis lähteä suunnittelemaan sen mukaan, mikä kasvi menestyy vallitsevissa olosuhteissa ja mitä olosuhteita voidaan mahdollisesti muuttaa. Valitettavasti tämä tietysti rajaa käytettävien kasvien listaakin…

Tässä jo mainittua kasvualustan syvyyttä ja koostumusta voidaan siis muokata istutettavalle kasvillisuudelle sopivaksi vaihtamalla pohjamaata, perustamalle kasvillisuutta varten kohopenkki tai korottamalla kasvualustaa esim. muurikivialtaalla tai korkealla reunakivellä.

Haastavaa hommasta tekee esim. jyrkkä rinne, johon on muuripengerryksen tekeminen huomattavasti suurempi projekti, kuin istutusaltaan tekeminen. Tai pohjamaan vaihto esim. 50 cm syvyydeltä vaikuttaa huomattavasti rinteen stabiiliuteen. Silloin kannattaa miettiä löytyisikö silmää miellyttäviä kasvilajeja, jotka pärjäävät helposti kuivuvassa rinteessä vallitsevissa olosuhteissa.

Lopultahan kasvualustan vahvuudessa on siis kyse veden ja ravinteiden pysyvyydestä. Matalat maksaruohot menestyvät kuivassa, jopa pelkässä hiekassa ja seisomaan jäävä vesi on niille tuhoisaa. Kun taas komeasinikuunlilja kasvaa parhaiten varjoisassa, syvämultaisessa ja kosteutta pidättävässä maassa. Kuunlilja kuivassa aurinkoisessa rinteessä on todella surullinen näky.

Tästä päästäänkin muihin kasvuolosuhteisiin, joihin on vaikeampi viherrakennuksella ja pihan hoitotoimilla vaikuttaa, kuten ilmansuunnat, valon määrä, tuulisuus…

Jos toivoo puutarhaansa ehdottomasti esim. juuri kuunliljaa, mutta sopivaa kasvupaikkkaa ei meinaa löytyä voi varjoisan kasvupaikan luoda istuttamalla kuunliljan istutuspaikkaa varjostavan pikkupuun tai havukasveja. Varjon saa myös tehtyä erilaisilla pihanrakenteilla, seinäkkeillä, tilanjakajilla yms. Samoilla menetelmillä saadaan pihaan myös tuulensuojaa. Tuulensuojapuina kannattaa käyttää tietysti tuulta kestäviä ja nopeakasvuisia puita tai suuria pensaita, havukasveja.

Lisävaloa on hankala lisätä jos varjo muodostuu naapurin talon ja puiden takia. Omalta pihalta voi tietysti suuria puita vähentää, mutta avohakkuuta en suosittele. Puut kuitenkin luovat joihinkin kohtiin toivottua varjoa ja joissakin tilanteissa pitävät juurillaan esim. rinteen maata paikoillaan. Tarjoavathan puut myös pesäpaikkoja pikkulinnuille, jotka syövät tuhoötököitä puutarhasta.

Eniten suunnittelua vaativat kohteet ovat tietysti ne, joissa yhdistyy useampi haaste kasvillisuudelle:

Hallanarkoihin paikkoihin on istutettava kestävää kasvillisuutta, muut vaihtoehdot ovat hallaharson käyttäminen tai hallaöinä vesisuihku. Ehkä ei niin helppohoitoista…

Otetaan esimerkiksi nyt kuiva rinne täydessä auringossa, savimaa:

Lista tässä menestyvistä kasveista on melko lyhyt, mutta kasvuolosuhteita voidaan parantaa sekoittamalla savimaahan hiekkaa ja eloperäistä kompostia. Istutusalue voidaan perustaa ja kasvillisuus istuttaa myös savisen pohjamaan päälle, mutta silloin tarvitaan jokin tukirakenne pitämään kasvualustaa paikoillaan (esim. tukimuuri), silloin myös istutetaan voimakasjuurisia kasveja, jotka sitovat maata.

Myös puiden istutus toimii tässä, ne sitovat juurillaan pohjamaan ja varjostavat matalampaa kasvillisuutta. Joka tapauksessa valitaan kuivuutta ja suoraa auringon valoa kestävää kasvillisuutta.

Vastakkainen tilanne on täydessä varjossa oleva paikka, joka ei koskaan esim. painanteen takia kuivu.

Tässä välissä huomautus, että kosteikko ja sen kasvillisuus on asia erikseen ja mielestäni positiivinen ominaisuus, joka kannattaa pihassa hyödyntää rehevänä vaihteluna ns. tavallisille istutusalueille.

Varjoisaan paikkaan on auringonvaloa vaikea lisätä (paitsi ehkä aiemmin mainittu puiden kaato), jolloin kasvivalinnat ovat vieläkin tärkeämmässä roolissa. Kasvualusta voidaan tietysti salaojittaa, jolloin ns. vesitalous muuttuu ja kasvivaihtoehdot lisääntyvät. Toisaalta voidaan jälleen korottaa kasvualustaa, jolloin ehkä päästään jopa lähemmäs auringonvaloa eikä vesi pääse kertymään ko. kohtaan.

Pihasuunnittelu on välillä mielenkiiintoista ongelmanratkaisua, pihojen haasteellisia kohtia mietittäessä. Tässä mainittujen tavallisimpien kasvupaikkatekijöiden lisäksi on otettava huomioon jälleen hoidon helppous, lumien kasaus, kasvien lopullinen koko ja tietysti toivomuslista, mitä pihaan toivotaan. Suurin osa puutarhakasveista kuitenkin menestyyy tavallisessa multamaassa puolivarjossa tai auringossa, peruslannoituksella, mutta joillekin kasveille on esim. varjo tai paahde on tärkeä viihtyvyyden ja menestymisen kannalta.

Usein siis kysytään, mitä istutetaan kuivaan rinteeseen, johon ei ole mahdollista rakentaa tukimuuria (sijoittaa suuria summia) tai puiden varjossa pohjamaa on tosi kuivaa, viihtyykö siinä mikään kasvi puun varjossa? Menestyykö savimaassa mikään kasvi? Mikä olisi nopeakasvuinen näkösuojapensas kuivaan paikkaan?

Olen koonnut listan muutamista erilaisiin kasvupaikkoihin sopivista kasveista. Pääset tutustumaan oppaaseen tästä:

OHJEKIRJASTO

pihasuunnittelu

Viherkasvit kannattaa vaihtaa uuteen multaan ennen uuden kasvukauden alkua.

Helmikuun lopussa valo lisääntyy jo huomattavasti, joten on oikea aika mullanvaihdolle eli viherkasvien uudelleenistuttamiselle.
Vähän myöhemmin keväällä maalis-huhtikuussa vuorossa ovat kukkivat huonekasvit, esim. retrokukka Saintpaulia.

Huonekasvien multaa vaihdettaessa huomioitavia perusasioita on ensinnäkin ko. kasville sopiva multa. Kaktuksille hiekkapitoista
kaktusmultaa jne. Toiset kasvit tykkäävät turvepitoisesta ja toiset savipitoisesta kasvualustasta.

Kannattaa kysyä esim. paikalliselta kukkakauppiaalta tarkemmin juuri oman kasvisi vaatimuksista kasvualustan suhteen. Aika hyvin kuitenkin laadukkaat viherkasvimullat sopivat suuremmalle osalle kasveista. Isoäideillä on myös usein kokemusperäisiä vinkkejä huonekasvien viihtymiseen 🙂 kahvinporoja yms.

Ennen mullanvaihtoa kasvin juuripaakku kastellaan huolellisesti jo 1-2 päivää ennen toimenpidettä, jolloin se irtoaa helpommin
vanhasta ruukusta eikä hajoa. Myös uusi multa kostutetaan ja möyhennetään ennen käyttöä esim. ämpärissä, ettei se heti tiivisty kivikovaksi.

Kasvin irroittamisessa vanhasta ruukusta pyritään siis pitämään juuripaakku mahdollisimman ehjänä, pudotellaan kuitenkin pinnasta ja
juurenkärkien ympäriltä vanhaa kulahtanutta multaa pois ja availlaan varovasti kiertyneitä juuria. Poistetaan kuolleet ja mahdollisesti vioittuneet juurenosat.

Jos kasvin juuret olivat täyttäneet ruukun kokonaan, siirretään kasvi suurempaan ruukkuun. Vahvasti kasvaneiden kasvien juuristo voidaan myös jakaa uusiksi kasveiksi varovasti halkaisemalla.

Jos ei käytetä sisäruukkua, uuden ruukun pohjalle levitetään kerros kevytsoraa salaojitukseksi ennen uudella mullalla täyttämistä, altakasteluruukuissa salaojitusta ei tarvita. Sora estää liiallisen kosteuden kertymisen ruukun pohjalle.

Itse istutan viherkasvit vaatimattomamman näköisiin, reiällisiin muovisiin sisäruukkuihin tai saviruukkuihin, jotka laitetaan sisustukseen sopivaan tai silmää muuten miellyttävään astiaan/ruukkuun. Tällöin laitan kevytsoraa tai kiviä astian pohjalle, enkä sisäruukkuun mullan alle.Näin voi koristeastian tyylinkin muuttaa halutessaan, ilman että kasvia täytyy rasittaa uudelleenistutuksella.

Kasvi asetellaan uudelleen ruukkuun tai uuteen ruukkuun, niin että se tulee istutettua entiseen kasvusyvyyteensä. Huomioi myös kasteluvara, niin ettei istutusastiaa täytetä ihan reunaan asti.

Uuden ruukun olisi hyvä olla halkaisijaltaan pari senttiä juuripaakkua suurempi. Toiset viherkasveista viihtyvät ahtaassa ruukussa, esimerkiksi posliinikukka ja kumipuu. Kun taas toiset vaativat juurille leviämistilaa, esim. viirivehka uudelleenistutetaan suuren ruukun keskelle.

Multa tiivistetään napakasti, muttei kivikovaksi juuripaakun ympärille. Juuristo rasittuu aina sitä käsiteltäessä, joten se ei ole heti ihan
100 % toiminnassa. Silloin se ei pysty käyttämään lannoitteen hyötyaineita ja vettä täydellä teholla, ennen kuin on juurtunut uudelleen.

Eli multa kastellaan hyvin, mutta varotaan liikakastelua kasvin juurtumisen ajan. Samasta syystä lannoitus aloitetaan vasta muutaman viikon kuluttua uudelleenistutuksesta ja kasvi siirretään pois suorasta auringonpaisteesta.
Normaaliin kastelurytmiin voi sitten palata 2-3 viikon kuluttua istutuksesta ja siirtää kasvin takaisin omalle paikalleen.

Myös mullan pintaan voi laittaa parin sentin kerroksen kevytsoraa, itse en tykkää siitä miltä tuo kevytsora näyttää, jotenkin tulee mieleen jonkun konttorin unohdetut, kituvat viherkasvi-istutukset 🙂

Joillekin kasveille olen laittanut juurelle koristesoraa tai -haketta visuaalisista syistä. Koristekiviä ja soraa käytettäessä täytyy kuitenkin huomioida, ettei kyseinen kasvi kärsi ylimääräisestä painosta
kasvualustan pinnalla tai kosteutta pidättävästä hakkeesta.

Yhteenvetona… Mullanvaihtoväli on yleensä vuosi, hitaasti kasvavilla lajeilla (esim. kaktus ) riittää joka kolmas vuosi tehtävä
uudelleenistutus.

Myöskään esimerkiksi peikonlehti ei tykkää joka keväisestä mullanvaihdosta, koska sen vahingoittuneet juuret lahoavat.
Sitten taas tällä hetkellä kovin trendikkään lyyraviikunan multa vaihdetaan nuorena vuosittain, mutta vanhemmalle kasville riittää pintamullan vaihto harvemmin.

Kuten aiemmin jo mainitsin mullanvaihto on ajankohtaista viimeistään ruukun käydessä pieneksi (täynnä juuria), lajista riippuen, tai kun
kalkkia ja lannoitejäämiä on kertynyt kasvualustan pinnalle ja ruukun reunoille.

Kovin suurten kasvien mullanvaihto on iso projekti ja ne kannattaakin jo alunperin istuttaa niin suureen astiaan kun on kasvin viihtymisen ja näyttävyyden kannalta mahdollista.
Oma tapani on vaihtaa muutaman cm syvyydeltä helposti irtoavaa pintamultaa vuosittain, tässäkin operaatiossa juuria tulee varoa.

Lisättäköön vielä, että uusi huonekasvi istutetaan aina mahdollisimman pian, kun se on toipunut liikkeestä kotiin kuljetuksesta, sopivaan multaan ja isompaan ruukkuun. Eli uuden kasvin istutuksessa ei tarvitse odottaa helmi-maaliskuun mullanvaihtoaikaan.

pihasuunnittelu

Pihan talvi – väripaletissa vain valkoinen ja harmaa??

Pihaa suunniteltaessa pyritään luomaan viihtyisä ja moniulotteinen (tietenkin helppohoitoinenkin!) kokonaisuus. Eli, ei saman korkuisia ja mallisia kasveja tasaisin välein istutettuna tasaiselle tontille. Tottakai, tämäkin on makuasia ja muotopuutarhat ovat asia erikseen, vaikka niissähän pyritään tuomaan kolmiulotteisuutta erityisesti esille.
No kuitenkin…Talvella pihan muoto ja rakenne tulevat esiin paremmin, joten pihaa voisi tarkastella siltä kannalta, saisiko korkeuseroilla, rakenteilla, havukasveilla ja puilla pihasta kolmiulotteisemman ja vaihtelevamman? Sekä talvi- että kesämaisemaan. Tasainen lumipeitteinen piha ei juurikaan hurmaa maisemallaan 🙂
Matala muurikivipengerrys pihan yhteen osaan, sekä säleiköt, pergolat ja muut rakenteet tuovat vaihtelua. Erityisesti vanhempaan puutalopihaan sopisi pieni kukkula, johon voisi istuttaa pienehköjä puita, joiden suojaan penkki. Tai kesällä riippumatto. Puut vois valaista kohdevaloilla alhaaltapäin.
Talven pimeydessä huomaa muutenkin, tarvitaanko lisää valaistusta, sekä kiinteitä valaisimia, että valosarjoja ja niitä varten kasvillisuutta?

Usein talvella ei ikkunasta tosiaan näy kuin valkoista ja harmaata, pahimmassa tapauksessa vain harmaata ja mätäneviä lehtiä. Pimeää.
Perustamalla istutusalue keskeiselle, ikkunasta näkyvälle paikalle saadaan katseltavaa myös talvikuukausille, kun kasvillisuus on mietitty myös talven kannalta:

Kaarna… eli kun lehdet syksyllä putoaa jää pihassa pääosaan hallitsevaksi pihapuiden runko. Tätäkin voi kuitenkin hyödyntää kasvivalinnoilla. Jos pihassa on tilaa männylle, sen runko näyttää lämpimältä talvimaisemassa, myös koivun runko tuo vaihtelua ja sopii meillä melkein aina maisemaan.
Pienempiä ”värikäs” runkoisia ja versoisia kasveja menestyy Suomessa esim. tuohituomi, kanukat.

Joissakin kultakuusissa uusien versojen keltaisuus säilyy talveen asti. Samoin katajalla, tuijalla ja männyllä on keltaversoinen ”kultamuoto”.

Marjat säilyvät puissa ja pensaissa pitkään, varsinkin jos syksy ei ole märkä ja sateinen. Lumimarjapensas on myrkyllinen, eli sitä ei kannata istuttaa lasten leikkipaikan läheisyyteen. Pihlajat, aronia, ruusunkiulukat, rungollinen orapihlaja tai tuomipihlaja, näyttävät kaikki koristeellisilta ensilumen sataessa ja kuuran kimalluksessa.

Suomessa ei talvella voi ihaillaan minkäänlaista kukkaloistoa (ulkona :D), mutta kuura ja lumi tuovat kauneutta pihaan muuttamalla kuivuneet kukinnot ja koristeheinät hohtaviksi. Nauhukset, jaloangervot, asterit, tähtiputket kaikki pysyvät melko hyvin pystyssä ja näyttävät koristeellisilta pakkasessa. Lisäksi kasvien ja puiden siemenkodat.
Mielestäni jokaisessa kasviryhmässä pitää olla ainakin yhtä havulajiketta 🙂 Mielellään pari eri korkuista tai sävyistä. Talvella huomaat myös tarvitaanko jonhonkin ympärivuotista näkösuojaa esim. tuijaryhmästä tai marjakuusiaidasta. Havujen lisäksi muita talvivihreitä ovat alppiruusut, puksipuu ja mahonia, jotka kuitenkin tarvitsevat keväällä suojauksen.
Ja kannattaa tosiaan muistaa, etteivät talvivihreät ole pelkästään vihreitä, vaan niitä löytyy monen erisävyistä lajiketta, joista saa mielenkiintoisia ryhmiä. Valaisu aina vaan lisää näyttävyyttä, vaikka pelkillä lyhdyillä.

Kasvillisuuden lisäksi kannattaa tietenkin pohtia myös käytännöllisyyttä ympäri vuoden.
Onko piha missään käytössä talvella? Kannattaisiko rakentaa nuotiopaikka tai grillikatos ”talviretkeilyä” ajatellen? Ja niille helposti puhdistettavat kulkuväylät. Tulisiko lasitetulla terassin osalla oleskeltua talvellakin?
Miten kulkuväylien lumityöt? Kannattaisiko vaihtaa sepelin tilalle kiveys seuraavana kesänä, ettei kiviä olisi nurmikolla lumitöiden jäljiltä. Liuskekivien tökkiminen kolattaessa hermostuttaa. Eniten lumitöitä vaativat kulkuväylät kannatta latoa sileämmällä betonikivellä, sopii kyllä myös liuskekiven lisäksi.
Jyrkässä pihassa sisäänkäynnissä kannattaa harkita, luiskatun väylän liukkautta ajatellen askelmia tai jopa lämmitystä(sulatusta) kiveyksen alle! Tarvitaanko lisää tilaa lumien kasaukselle?

Tässä muutamia ajatuksia, jos muillakin alkaa viherrakennuspeukalo jo kutiaan XD

Pihasuunnittelu uuden tai vanhan pihan avuksi

Pihakasvit – viiniköynnös

Vahingossa katsoin hetken erästä piharakentamisaiheista ohjelmaa tv:stä 🙂 Muistaakseni suunnittelija siinä totesi, etteivät istuttaneet viiniköynnöstä pergolakatokseen kasvamaan, koska se ei menesty Suomessa. Toteaisin tähän, että menestyy kyllä, vielä täällä III-vyöhykkeelläkin. Satoa se on alkanut tuottaa viime vuonna, kun löysin parin vuoden siirtelyn jälkeen suotuisan paikan saunarakennuksen länsiseinustalla säleikössä.

Viiniköynnökselle rakennettiin lehtikuusesta pergola, johon köynnös ohjataan kasvamaan. Säleikkö ei jaksanut enää yksin kannatella rehevän viiniköynnöksen painoa.

Tänä vuonna on raakileita PALJON, mutta pelkäänpä, ettei tämän kesän/syksyn lämpö riitä niiden kypsyttämiseen. Olen yrittänyt parantaa tilannetta pakkasharson avulla 🙂
Viime vuonna pienen pieniä terttuja oli 3 kpl.

Nyt voisi sitten joku kommentoida, että menestyyhän viini, mutta
vaatii hirveesti hoitoa ja huolenpitoa. Ei onnistu, ellei ole ”viherpeukaloa” aikaa ja keskittymistä… Viiniköynnökseni on saanut kasvaa rauhassa, juuret olen rajannut istutusvaiheessa ”pohjattomalla” ruukulla, jotta kasvavat syvälle maahan eikä kasvillisuus ympärillä vie viiniltä vettä ja ravinteita.

Leikkasin kahtena ensimmäisenä vuonna ohjeen mukaan (Leikkausohje alempana…) mikä oli suhteellisen helppoa kun versoja oli vain 3 kpl, sen jälkeen viini on rehevöitynyt rauhassa:) Alunperin istutun köynnöksen koristeeksi, joten ens itä leikannut aktiivisesti satoa ajatellen.

Kuten useiden huonekasvienkin hoidossa soveltaisin samaa ohjetta: liika huolenpito eli liika kastelu, leikkely yms. saattaa ennemmin saada kasvin voimaan huonosti kuin se, että antaa sille tilaa ja rauhaa kasvaa.

Kokeile ”haastavaa” viiniköynnöstä, saatat huomata olevasi huippupuutarhuri, joka saa viinin tuottamaan satoa (mutta muista etteivät näytä samalta kotipuutarhassa, kuin hedelmätiskillä kaupassa :D) Kun onnistut voit kokeilla muutakin, eikä tarvitse pihaa suunnitella vain pensasaidan ja nurmikon avulla vihreäksi… koska ei ole ”viherpeukaloa” (en kyllä edes tykkää tuosta peukalo -termistä :D)

Istuta viiniköynnös lämpimään aurinkoiseen, suojaisaan paikkaan, jossa kuitenkin riittää maaperässä kosteutta. Sen verran kannattaa nyppiä, että juurialue pysyisi suhteellisen puhtaana rikkaruohoista ja nurmiheinästä. Rajaus ja kateaine on hyvä keino!!

Viiniä voi kasvattaa myös kasvihuoneessa, mutta silloin kannattaa taimi istuttaa niin, että sen juuret kasvavat syvällä maassa kasvihuoneen ulkopuolella ja köynnös itsessään ”ryömii” jostain kulmasta kasvihuoneeen sisäpuolelle.

Valitettavasti en löytänyt enää kuvaa näkemästäni kasvihuoneesta, jossa oli kausi-istutuksia ja tomaatteja erilaisissa ruukuissa, pieni kahvipöytä -ryhmä, muutama valoköynnös tunnelmana ja koko katon täyttävä viiniköynnös.

Ehkä sato/hedelmät olisivat suurempia, jos keskittyisin hoitoleikkuisiin ja lannoituksiin yms. Mutta varmasti menestyy viiniköynnös pihan
vehreyttäjänä!! Toisaalta käyn aina ihailemassa ja hipelöimässä lempikasvejani, mahtaako se vaikuttaa asiaan?
Oman pihani viini on alunperin latvialainen lajike ’Zilga’.

Viininkasvattajan tietolaari

Pihasuunnittelu uuden tai vanhan pihan avuksi

Pihassa – Mikä talvisuojaus?

Ajattelin kirjoittaa aiheesta laajemminkin, kun asiasta kysyttiin. Vaikka lähipäivien ennusteessa ei kovia pakkasia olekaan luvattu… Talvisuojaus on tarkoitus tehdä syksyllä, kun maan pinta alkaa jäätyä. Nyt jos lunta ei sada ja luvataan reilusti pakkasta, suosittelisin kuitenkin suojaamaan kasveja.

Useimmat muistavat huolehtia hedelmäpuiden runkojen suojaamisesta rusakoilta, mutta talvella voi tuhojaan tehdä myös kylmä ilma. Erityisesti nyt, kun ainakin etelämmässä on lumen antama suoja olematon.

Vähäluminen viime talvi koetteli kasveja lumettomalla pakkasjaksolla ja keväällä uusittiin urakalla taimia kun vahinkojen laajuus selvisi. Monet kestäviksi luokitellut ns. perinnekasvitkin paleltuivat kokonaan.

Kasvien talvesta selviytymistä voidaan kuitenkin helposti parantaa, yksinkertaisilla toimenpiteillä. Erityisesti nuorten puiden ja pensaiden sekä arkojen lajien suojaaminen on kannattavaa. Havujen uudet kasvut ja alppiruusujen nuput ovat paleltumisvaarassa. Kaikki menestymisvyöhykkeidensä äärirajoille istutetut kasvit kannattaa suojata. Viime talvena paleltui myös vartettuja pikkupuita: hortensia, syreeni.

Arimpia perennoja ovat esim. syysleimut, liljat, särkynytsydän, pioni ja keijunkukka. Lumettomina talvina maanpeite- ja kivikko kasvit, esim. sammalleimu, mahonia ja kevätakaihonkukka saavat helposti talvivaurioita.

Tavallisesti Suomessa kestäviksi luokitellut perennat eivät kaipaa suojausta. Mutta, kuten sanottua lumettomina talvina paras talvisuoja, eli lumi puuttuu. Lumen kertymistä voi perennojen päälle edesauttaa havuilla.

Pakkaspeite, varjostus- tai säkkikangas suojaavat ikivihreitä kasveja kylmältä, sekä hillitsevät neulasia haihduttamasta kevätauringon paahteessa. Peite suojaa myös kukkanuppuja paleltumasta.

Pakkaspeitto ei saa olla liian tiiviisti pakattu kasvin ympärille. Se voi ulottua myös kasvin juuristoalueen suojaksi maahan asti. Tai suojata vain kasvin tyven. Hallaharso ei kuitenkaan sovellu varjostamiseen, koska se läpäisee valoa.

Myös ilmavan talvisuojaturpeen tai kuorikatteen lisääminen juurialueelle ja tyvelle antaa hyvän suojan aremmille kasveille. Talvisuojaa levitetään noin 20 cm:n kerros, jonka voi vielä peittää havuilla. Vielä varmemman talvisuojan saa, kun kasvin päälle levitetään myös pakkaspeitto.

Peite ja talvisuojaturve pitää muistaa poistaa keväällä.Märkä lämpiävä kateaine altistaa nimittäin kasvuston homeelle ja hidastaa maan sulamista sen alla.