Viime kerralla havukasveista kirjoittaessani, tuli käsiteltyä tuo varjostaminen. Eli ajatuksia ja ohjeita kevättalven valolta suojaamisesta.
Myös nyt taas ajankohtainen havuaidan -leikkuu löytyy aiemmista jutuistani…
Nyt mietin suunnitelmia piirtäessäni, että voisi kirjoittaa muutaman sanan havukasvien käytöstä pihassa.
Edelleen pihasuunnitteluasiakkaista 90 % toivovat havuja pihaan. Eli, trendi ei ole muuttunut 🙂 Tuijiin on nyt onneksi jo vähän kyllästytty, eli ei enää niitä ”pallotuijat rivissä istutuksia”. Pallotuijissa ei sinänsä mitään vikaa ja modernissa pihassa ovat todella hyvä vaihtoehto, mutta olen aina suositellut samaan yhteyteen, myös jotain muuta. Jotain mistä saadaan väriä tai vaihtelevaa tekstuuria. Koristesora, kiviä, värikäslehtistä maanpeiteperennaa tai matalaa maata myötäilevää pensasta.
Mutta, havukasveja lisään aina suunnitelmaan pyytämättäkin (ellei erikseen ole toivomusta, ettei yhtään), koska silloin piha ei ole talvellakaan täysin alaston.
Vaikka havupuut/pensaat olisivat paksunkin lumipeitteen koristelemia, tuovat vaihtelevaa muotoa maisemaan. Niin, ei tietenkään matalat maanpeitehavut 🙂 Mutta niidenkin muoto erottuu esim. muurin päälle istutettuna…Havukasvien vihreydellä on ympäristöä elävöittävä ja ihmisen mielialaa nostattava vaikutus!
Korkeammat havukasvit antavat näkösuojaa ja tuulensuojaa ympäri vuoden. Värikäskukkaisille koristekasveille on vihreä havukasvi loistava tausta, josta värit erottuvat.
Vaihtelevilla havuryhmillä voidaan pihaa jakaa eri toimintoihin tai muuten jäsennellä ja luoda syvyysvaikutelmia.
Eri värisiä ja korkuisia havukasveja yhdistelemällä saadaan mielenkiintoinen, mutta sävyltään yhtenäinen istutus, josta kasvien muodot erottuvat eikä vastassa ole vain ”vihreä seinä”. Samasta syystä kannattaa havuryhmä erottaa nurmikosta… sorakatteella, maanpeitekasveilla, kivirajauksella.
Nurmiheinät myös vievät havukasveilta vettä ja ravinteita, kuten myös rikkaruohot kasvualustassa. Juuristoalue on siis järkevin kattaa kateaineella, tai istuttaa vaatimattomia maanpeitekasveja ryhmän reunoille.
Havukasviryhmä on mielestäni luonnollisin vaihtoehto pihan reuna-alueella, jos tontti rajoittuu metsään ja halutaan sulauttaa rakennetun pihan ja luonnontilan raja. Osittain metsäistä pihaa voidaan myös täydentää ja monipuolistaa lisäämällä yksittäisiä havupensaita metsänpohjaan.
Virheitä tulee useimmiten tehtyä havukasvien istutuspaikkojen suunnittelussa ja istutuksessa, eli kasvuolosuhteet ovat kasville sopimattomat.
Helpointa on ajatella, minkälaisissa olosuhteissa saman suvun luonnonvaraiset yksilöt menestyvät…
Katajat kuivissa, aurinkoisissa paikoissa. Savimaa ei ole havukasveille sopiva kasvualusta, paitsi kuuset menestyvät. Ne kasvavat jopa ajoittain seisovassa vedessä.
Tämä kannataa muistaa, kun istuttaa söpöjä pikku siilikuusia kuiviin kivikkoryhmiin. Tai siis ei kannata istuttaa kuivaan paahteeseen erikoismuotoisia kuusia vaan valita katajaa!
Mänty sinnittelee kallionkin päällä, mutta viihtyy parhaiten tuoreessa maaperässä. Usein kääpiövuorimänty istutetaan paahteiseen, kuivaan rinteeseen peittokasviksi, se ei ole kuitenkaan sille paras mahdollinen kasvupaikka. Männyt ovat ehdottomasti valon kasveja.
Vieläkin on joissain pihoissa jäljellä ’ei kovin koristeellisen’ -näköiseksi kiertyneitä vuorimäntyjä, jotka on 70-luvulla istutettu täysin varjoon, etupihalle näkösuojaksi.
Varjossa viihtyvät varmasti marjakuuset ja tuijat. Niille sopii kostea ja ravinteikas, kuohkea turvemaa. Tuijaa, erityisesti timanttituijaa voi istuttaa aurinkoonkin, mutta silloin se tarvitsee varjostusta keväisin, ainakin muutaman vuoden istutuksen jälkeen.
Valo-olosuhteita on helppo arvioida, mihin kohtaan aurinko paistaa eniten…
Maaperän analysointi on vähän monimutkaisempaa, mutta istutuksessa varmasti onnistuu kun kaivetaan tarpeeksi iso istutuskuoppa ja vaihdetaan kasvualustaa tarpeeksi syvältä.
Kuoppaan ei saa kertyä vettä! Jos halutaan havuryhmä kovin märkään pihan kohtaan, kannattaa tehdä kohoistutus.
Tai rakentaa istutusallas esim. muurikivistä, silloin pitää kuitenkin vaihtaa märkä, routiva pohjamaa muurikivien perustuksille sopivaksi murskekerrokseksi.
Sitten se istutusetäisyys, sama virhe joka toistuu useimmiten ilman suunnitelmaa istutettaessa. Havukasveista kasvaa kauniin ja säännöllisen mallisia, kun niillä on tarpeeksi tilaa ympärillään. Aita on tietenkin eri asia.
Huomioitava on myös, että saman kasvin eri lajikkeilla saattaa olla suuriakin eroja, on siis taimikaupassa tiedettävä mitä haetaan. Ei kannata ostaa esim. eri lajiketta kuin pihasuunnittelija on kirjannut suunnitelmaan.
Kanadantuja voi kasvaa yli 10 metriä korkeaksi puuksi, kun taas kartiotuija ’Holmstrup’ on lopulta noin 3 m korkea ja metrin levyinen tyylikkään säännöllinen pikkupuu. Tätä lajia käytän eniten suunnitelmissa, vaikka se onkin hidaskasvuisempi kuin aidoissa käyttökelpoinen ’Brabant’ lajike.
Erikoismalliset havukasvit kannattaa aina istuttaa yksityiskohdiksi näkyvälle paikalle, esim. valaisimen tai ison kiven yhteyteen. Sellaisin istutusetäisyyksin, että yksilöt erottuvat toisistaan.
Esimerkkejä: pystykasvuiset sinikatajat, siilikuusi, pesäkuusi, kartiovalkokuusi, kääpiöserbiankuusi, pallohopeakuusi, kääpiövuorimänty, kääpiömänty, pallotuija, kultatuija.
Yhdistele:
- Pallohopeakuusi, kääpiökataja ’Repanda’ tai harokataja
- ’Hillii’ marjakuusi, tuivio, pallotuija
- Tuivio + konnantatar =helppohoitoinen yhdistelmä
- Korallikanukka, kääpiömänty
- Timanttituija, alppiruusu, jättipoimulehti
- Sinilaakakataja ’Glauca’ , Juniperus communis ’Vänrikki Stål’ + isoja kiviä+ katajat valaistaan alhaalta päin…
- Sinilaakakataja ’Glauca’ + pensashanhikki ’Marian red Robin’ (ARKA)
http://www.kevat.net/pihasuunnittelu/