Viherkasvit kannattaa vaihtaa uuteen multaan ennen uuden kasvukauden alkua.

Helmikuun lopussa valo lisääntyy jo huomattavasti, joten on oikea aika mullanvaihdolle eli viherkasvien uudelleenistuttamiselle.
Vähän myöhemmin keväällä maalis-huhtikuussa vuorossa ovat kukkivat huonekasvit, esim. retrokukka Saintpaulia.

Huonekasvien multaa vaihdettaessa huomioitavia perusasioita on ensinnäkin ko. kasville sopiva multa. Kaktuksille hiekkapitoista
kaktusmultaa jne. Toiset kasvit tykkäävät turvepitoisesta ja toiset savipitoisesta kasvualustasta.

Kannattaa kysyä esim. paikalliselta kukkakauppiaalta tarkemmin juuri oman kasvisi vaatimuksista kasvualustan suhteen. Aika hyvin kuitenkin laadukkaat viherkasvimullat sopivat suuremmalle osalle kasveista. Isoäideillä on myös usein kokemusperäisiä vinkkejä huonekasvien viihtymiseen 🙂 kahvinporoja yms.

Ennen mullanvaihtoa kasvin juuripaakku kastellaan huolellisesti jo 1-2 päivää ennen toimenpidettä, jolloin se irtoaa helpommin
vanhasta ruukusta eikä hajoa. Myös uusi multa kostutetaan ja möyhennetään ennen käyttöä esim. ämpärissä, ettei se heti tiivisty kivikovaksi.

Kasvin irroittamisessa vanhasta ruukusta pyritään siis pitämään juuripaakku mahdollisimman ehjänä, pudotellaan kuitenkin pinnasta ja
juurenkärkien ympäriltä vanhaa kulahtanutta multaa pois ja availlaan varovasti kiertyneitä juuria. Poistetaan kuolleet ja mahdollisesti vioittuneet juurenosat.

Jos kasvin juuret olivat täyttäneet ruukun kokonaan, siirretään kasvi suurempaan ruukkuun. Vahvasti kasvaneiden kasvien juuristo voidaan myös jakaa uusiksi kasveiksi varovasti halkaisemalla.

Jos ei käytetä sisäruukkua, uuden ruukun pohjalle levitetään kerros kevytsoraa salaojitukseksi ennen uudella mullalla täyttämistä, altakasteluruukuissa salaojitusta ei tarvita. Sora estää liiallisen kosteuden kertymisen ruukun pohjalle.

Itse istutan viherkasvit vaatimattomamman näköisiin, reiällisiin muovisiin sisäruukkuihin tai saviruukkuihin, jotka laitetaan sisustukseen sopivaan tai silmää muuten miellyttävään astiaan/ruukkuun. Tällöin laitan kevytsoraa tai kiviä astian pohjalle, enkä sisäruukkuun mullan alle.Näin voi koristeastian tyylinkin muuttaa halutessaan, ilman että kasvia täytyy rasittaa uudelleenistutuksella.

Kasvi asetellaan uudelleen ruukkuun tai uuteen ruukkuun, niin että se tulee istutettua entiseen kasvusyvyyteensä. Huomioi myös kasteluvara, niin ettei istutusastiaa täytetä ihan reunaan asti.

Uuden ruukun olisi hyvä olla halkaisijaltaan pari senttiä juuripaakkua suurempi. Toiset viherkasveista viihtyvät ahtaassa ruukussa, esimerkiksi posliinikukka ja kumipuu. Kun taas toiset vaativat juurille leviämistilaa, esim. viirivehka uudelleenistutetaan suuren ruukun keskelle.

Multa tiivistetään napakasti, muttei kivikovaksi juuripaakun ympärille. Juuristo rasittuu aina sitä käsiteltäessä, joten se ei ole heti ihan
100 % toiminnassa. Silloin se ei pysty käyttämään lannoitteen hyötyaineita ja vettä täydellä teholla, ennen kuin on juurtunut uudelleen.

Eli multa kastellaan hyvin, mutta varotaan liikakastelua kasvin juurtumisen ajan. Samasta syystä lannoitus aloitetaan vasta muutaman viikon kuluttua uudelleenistutuksesta ja kasvi siirretään pois suorasta auringonpaisteesta.
Normaaliin kastelurytmiin voi sitten palata 2-3 viikon kuluttua istutuksesta ja siirtää kasvin takaisin omalle paikalleen.

Myös mullan pintaan voi laittaa parin sentin kerroksen kevytsoraa, itse en tykkää siitä miltä tuo kevytsora näyttää, jotenkin tulee mieleen jonkun konttorin unohdetut, kituvat viherkasvi-istutukset 🙂

Joillekin kasveille olen laittanut juurelle koristesoraa tai -haketta visuaalisista syistä. Koristekiviä ja soraa käytettäessä täytyy kuitenkin huomioida, ettei kyseinen kasvi kärsi ylimääräisestä painosta
kasvualustan pinnalla tai kosteutta pidättävästä hakkeesta.

Yhteenvetona… Mullanvaihtoväli on yleensä vuosi, hitaasti kasvavilla lajeilla (esim. kaktus ) riittää joka kolmas vuosi tehtävä
uudelleenistutus.

Myöskään esimerkiksi peikonlehti ei tykkää joka keväisestä mullanvaihdosta, koska sen vahingoittuneet juuret lahoavat.
Sitten taas tällä hetkellä kovin trendikkään lyyraviikunan multa vaihdetaan nuorena vuosittain, mutta vanhemmalle kasville riittää pintamullan vaihto harvemmin.

Kuten aiemmin jo mainitsin mullanvaihto on ajankohtaista viimeistään ruukun käydessä pieneksi (täynnä juuria), lajista riippuen, tai kun
kalkkia ja lannoitejäämiä on kertynyt kasvualustan pinnalle ja ruukun reunoille.

Kovin suurten kasvien mullanvaihto on iso projekti ja ne kannattaakin jo alunperin istuttaa niin suureen astiaan kun on kasvin viihtymisen ja näyttävyyden kannalta mahdollista.
Oma tapani on vaihtaa muutaman cm syvyydeltä helposti irtoavaa pintamultaa vuosittain, tässäkin operaatiossa juuria tulee varoa.

Lisättäköön vielä, että uusi huonekasvi istutetaan aina mahdollisimman pian, kun se on toipunut liikkeestä kotiin kuljetuksesta, sopivaan multaan ja isompaan ruukkuun. Eli uuden kasvin istutuksessa ei tarvitse odottaa helmi-maaliskuun mullanvaihtoaikaan.

pihasuunnittelu

Pihasuunnittelu – kasvien istutusetäisyys

Talvella näin lumiseen aikaan suunnitelmien piirtämisellä ei ole niin kova kiire, joten ehdin vähän pohdiskella suunnittelun lomassa kasvien istutusetäisyyksiä.

Olen aina perustellut valintoja ja kasvimääriä asiakkaille eri kasvilajeille sopivilla istutusetäisyyksillä, niin että jokainen kasvi saa tarvitsemansa valon ja tilan viihtyäkseen. Aihe on ollut aina ns. lähellä sydäntäni.

No, nyt suunnittelin kasvillisuutta japanilaishenkiseen puutarhaan, johon tietysti piti saada kirsikkapuita. Halusin 2-3 eri lajiketta, mahd. pienikokoisia ja pitkään kukkivia….koska kukinta oli tällä kertaa tärkein, ei sato.

Ko. menestymisvyöhykkeelle ei löydy mitään pienikokoista kirsikkalajiketta, kirsikkapuiden leikkuukin pitää olla erittäin maltillista, jos ollenkaan. Joten muotoiluleikkuutkaan eivät auta.

Pohdiskelin sitten pihasuunnittelun ihan perusajatusta, että pihastahan pitäisi päästä nauttimaan. Mahdollisimman pian, eikä vasta 15 vuoden kuluttua. Silloin voi olla jo asukkaatkin vaihtuneet, eivätkä olekaan japanityylin ystäviä.

Kirsikkapuu on satoikäinen n. 5 vuotiaana, taimistolla puut ovat n. 4 vuotiaita, eli istutamme lajikkeita, jotka menestyvät varmasti, välittämättä puun lopullisesta koosta. Puu on täysikasvuinen 20 vuoden kuluttua, sitä ennen se mahtuu suunnitellulle paikalle hyvin. Täytynee tietenkin asiakkaalle perustella asia 🙂

Aiheesta tuli mieleen myös uran alkuaikojen projekti taloyhtiön pihassa. Tehtiin melko suuri havuistutus asukkaiden toiveiden mukaisesti, mutta joka päivä joku toivoi lisää kasvillisuutta… selitin istutusetäisyyksistä.

Lopulta yhteyshenkilönä toiminut talon mummu sai viestin tälle
suunnittelijalle perille… Talon asukkaista melkein kaikki olivat n. 80-vuotiaita tai yli, he halusivat katsella pihan istutuksia heti, eivät olisi paikalla enää niiden kasvaessa. Tuplasin kasvillisuuden määrän.

Seuraavana kesänä ajoin ko. kerrostalon ohi ja huomasin, että kasveja oli lisätty vieläkin 🙂

ohotanmaruna

Nyt olen siis päättänyt jonkin verran luopua kestävän kehityksen -aatteestani ja vastoin tietojani asiakkaan niin toivoessa, joissain tilanteissa lisätä kasvimääriä.

Se tuo tietysti perustamisvaiheessa lisäkustannuksia, työtä myöhemmin kun kasvillisuutta on harvennettava ja lopulta esim. puita poistettava.
Asiaa on tietty hyvä kommentoida vielä suunnitelmadokumentteihinkin…

tuivio

Yksinkertaisesti istutusetäisyyksissä on kyse halutaanko kasvattaa yksittäispuu, kasviryhmä, aidanne vai esim. metsikkö.

Tämän vuoksi pihasuunitelmaan on kasvit sijoiteltu kokonaisuuden kannalta ja se määrää myös istutustiheyden.

Mielestäni kuitenkin säännölliset istutusvälit/rivit näyttävät yleensä luonnottomilta ja sopivat vaan aitaan, hyötykasveille tai säännönmukaiseen muotopuutarhaan. Puurivistöt tietenkin asia erikseen…

Toinen tärkeä asia on siis huomioida kasvien lopullinen koko. Liian lähellä toisiaan olevat kasvit tukahduttavat toisiaan, toiset jäävät ilman valoa ja
siten myös pienikokoisiksi…ja lopulta toisten kasvien ”jalkoihin” kokonaan.

Esim. näkösuoja kasvillisuudesta kannattaa ennemmin istuttaa kerroksittain eri korkuisista kasveista ja eri lajeista, kuin liian tiheään puita, tuijia tms.

Erityisesti valoa vaativat kasvit tarvitsevat tilaa ympärilleen, jotta kasvavat hyvän ja tasaisen muotoisiksi. Vaatimattomammat kasvit voidaan istuttaa niin, että niiden latvukset leikkaavat toisiaan, varsinkin jos on kyse samasta lajista yhtenäisessä kasviryhmässä.

Yleensä kyseessä on siis liian tiheään istutus, jossa taimet haittaavat toinen toistensa kasvua ja liian tiiviinä, toistensa sekaan levinneenä kasvustona
eivät näytä hyvältä, lehdet ruskettuu jne. Toisaalta taas liian harva istutus antaa tilaa rikkakasveille kasvaa koristekasvien väliin, jolloin hoidontarve
lisääntyy.

sammalleimu

Perennaistutuksissa otetaan huomioon ko. lajin kasvutapa ja leviäminen. esim. sammalleimut ym. maata peittävät perennat leviävät hyvinkin nopeasti, mutta kolme 1,5 metrin päässä toisistaan olevaa pionia eivät tule oikein koskaan olemaan näyttävä perennapenkki, josta ehkä suunnitteluvaiheessa unelmoitiin.

pioni

Eri lajien välille kannattaa myös jättää istutusryhmissä tilaa, niin kasviryhmät tulevat paremmin esiin eivätkä kasvustot kasva heti toistensa sekaan.

Esimerkiksi havukasvit yleensä istutetaan selkeämmin yksittäin, jolloin niiden muoto pysyy tasaisena, kun valo on tasaista.

Sen lisäksi, että huomioidaan istutuksen kasviyksilöiden etäisyys toisiinsa nähden, tärkeää on huomioida myös etäisyys rakennuksiin ja pihan rakenteisiin.

Kuvassa oleva puu on tammi, jonka latvus kehittyy ajan myötä useita metrejä leveäksi ja juuret ulottuvat yhtä laajalle alueelle. Juuret voivat vaurioittaa rakennusta ja puun oksat kasvavat kadulle asti.

Tammi ei kestä kovin hyvin leikkaamista, joten sen oksia ei voi typistellä niiden kasvaessa tielle ja rakennuksen seiniin. Onko näitä puita edes tarkoitettu tässä kasvattaa useita vuosia? Sekin vähän surettaa…
Tällaisissa kohteissa käyttäisin pilarimallisia puita tai leikkausta hyvin kestäviä, ylensäkin katualueilla käytettyjä lajeja: lehmus, jalava, pihlaja.

Kasvualustaa ja kasvillisuutta ei suositella rakennuksen sokkeliin asti, eikä myöskään köynnöksiä tulisi kasvattaa seinää pitkin. Köynnösten juurten kasvua voi ohjata esim. istuttamalla kasvi pohjasta avonaiseen astiaan ja kiinnittämällä versoille seinästä selkeästi irti oleva rimoitus.

pihasuunnittelu