Pihakäyntien yhteydessä on tullut tosi paljon kysymyksiä kurtturuususta ja sen hävittämisestä (oli käynnin alkuperäinen aihe mikä tahansa).
Hyvin on siis ihmisillä tiedossa ko. kasvin leviämisen haitallisuus Suomen alkuperäiselle kasvilajistolle ja määräys hävittämisestä.
Kurtturuusu oli 70-80 -luvun trendikasvi paikkoihin, joissa ei mikään muu kasva. Ja nyt siis kurtturuusun Rosa rugosa –laji ja sen valkokukkainen muoto Rosa rugosa f. alba on luokiteltu kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi, joiden istutus, kasvatus, maahantuonti, myynti ja ostaminen on kiellettyä kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen 1.6.2022 alkaen. Eli kasvustot on hävitettävä pihasta.
Rugosan kukan tuoksu on mielestäni ihana, satona voi kerätä C-vitamiinipitoisia kiulukoita ja pensas kukkii koko kesän tosiaan vaatimattomissakin kasvupaikoissa. Eli kuullostaa ihan hyvältä ja monikäyttöiseltä koristepensaalta.
En ole kuitenkaan enää muutamaan vuoteen suostunut kurtturuusua istuttamaan tai suunnittelemaan pihoihin. Pihoista se on alunperin karannutkin ympäröivään luontoon ja on edellleen yleinen taajamissa vaikka sitä ole suuresti istutettu.
Kurtturuusu kasvattaa runsaasti juuriversoja ja leviääkin laajoiksi, tiheiksi muun kasvillisuuden peittäviksi kasvustoiksi. Pensas leviää juuriversoilla pienestäkin juuren palasesta ja siemenistä, joita pääsääntöisesti linnut levittävät uusille kasvupaikoille kiulukoiden mukana.
Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia ja hillitysti leviäviä kasveja. Kurtturuusun voi korvata tarhakurtturuusulla (joka on siis edelleen sallittu), puistoruusulla tai Pavement-ruusulla, jotka ovat ihan käyttökelpoisia pensaita kuiviin ja aurinkoisiin paikkoihin. Näiden kukinta kestää myös pitkään.
Kotikompostiin ei pidä laittaa kiulukoita, niille ei siellä tapahdu juuri mitään ja talven yli seisoneet siemenet itävät keväällä.
Kurtturuusukasvustoja ja kasvinosia sisältävää kasvijättettä ei voi myöskään viedä tavalliselle maankaato-/kompostointialueelle.
Eli, miten tunnistaa kurtturuusu?
Kurtturuusun lehdet ovat uurteisia ja lehden alapinta on tiheän karvan peittämä.
Varsi on piikikäs, piikit ovat suoria vaihtelevan kokoisia.
Kukkaperä on ”karvainen” ja kukinta yksinkertainen fuksianpunainen tai valkoinen, terälehtiä on yleensä viisi.
Kiulukat ovat keskeltä litteitä.
Kurtturuusun korkeus on 0,5–1,5 m.
Helpoiten kurtturuusun saattaa sekoittaa tarhakurtturuusun ja orjanruusuun.
Jos kukat ovat kerrotut (terälehtiä on paljon), kyseessä on todennäköisesti pitemmälle jalostettu tarhakurtturuusu, jonka kasvattaminen on sallittua.
Tarhakurtturuusulla kukkien väri on vaaleamman sävyinen: valkoinen, vaaleanpunainen, persikka.
Tarhakurtturuusut eivät yleensä juuri tuota kiulukoita, eikä siemeniä kehity. Ne eivät myöskään tee juuriversoja yhtä älyttömästi kuin kurtturuusu.
Saariston alkuperäiseen ruusulajistoon kuuluvilla orjanruusuilla (Rosa vosagiaca, ent. dumalis) ja R. caesia) piikkejä on huomattavasti vähemmän ja ne ovat muodoltaan käyriä. Orjanruusujen kukat ovat väriltään vaaleanpunaiset ja kiulukat ovat pitkulaisia.
Orjanruusut kasvavat 2–4 m korkeina yksittäispensaina eivätkä muodosta kurtturuusulle tyypillisiä laajoja,matalia kasvustoja.
Muista pihojen pensasruusuista kurtturuusu erottuu helposti piikkiensä perusteella.
Esimerkiksi valamonruusunpiikit ovat käyrät ja niitä on harvassa. Kotipuutarhoissa tutulla juhannusruusullaon sen sijaan kurtturuusun tapaan suorat piikit, mutta kukinta ja lehdet hyvin erinäköisiä. Juhannusruusun tuoksu on paras!
Haitallisuudesta…
Alunperin laji on kotoisin Itä-Aasiasta jossa se kasvaa se kasvaa Tyynen valtameren hiekkaisilla rannoilla. Tästä muodostuikin suurin ongelma Suomessa, kun kiulukat ovat veden mukana huuhtoutuneet saariston hiekkarannoille. Kannattaa googlata, miten pahasti menetettyjä rantoja löytyy esim. Hangossa ja Porvoossa.
Laji on levinnyt aina Kemin korkeudelle saakka. Paikoittain kurtturuusu on vallannut alkuperäisen merenrantalajiston kasvupaikat kokonaan.
Kurtturuusu aiheuttaa merkittäviä muutoksia maaperän ravinnetasapainoon sekä mikrobitoimintaan esim. vesistöjä rehivöittävien kokonaistypen, liukoisen fosforin ja orgaanisen aineksen määrä on havaittu olevan korkeampi kurtturuusurannoilla.