Pihasuunnittelu – kulkuväylät pihassa

Pihan kulkuväyliä suunniteltaessa on tärkeä ensin miettiä, mihin tulevaa kulkuväylää käytetään, millä siinä kuljetaan, kuljetaanko ympäri vuoden ja onko omaa silmää miellyttävä pintamateriaali näihin käyttöön liittyviin asioihin sopiva?

Talvella, lumiseen aikaan huomasi tarkemmin muutamia pihan jäsentelyyn liittyviä asioita. Tietysti lumitilan tarpeen, mutta myös kulkuväylät. Mihin ja mistä kohtaa kuljetaan lumiseen aikaan? Näillä väylillä tietysti tarvitaan lumitöitä ja näin ollen stabiili ja kestävä materiaali. Mahdollisesti jopa lämmitys, erityisesti jyrkissä luiskissa, joissa kulku on päivittäistä ja muuten mahdotonta.

Tällä hetkellä, kun pihan halutaan vahvasti olevan sisätiloista luontevasti jatkuva oleskelutila, täytyy myös kulku onnistua ns. kuivinjaloin ja pihanäkymän olla toimiva kokonaisuus. Tässä mainitaankin jo pari tärkeintä tarkoitusta kulkuväylille ja pihapoluille.

Pääsääntöisesti aloitan pihasuunnitelmanteon kulkuväylistä, ne jäsentelevät pihan ja niitä tarvitaan, mutta eivät saa olla se hallitseva tekijä pihanäkymässä. Ainakaan oleskelupihalla.

Etupihalla ts. kodin sisäänkäynnissä suositaan yleensä selkeälinjaisia ja stabiileja kulkuväyliä. Autopaikalta tehdään mahd.suora kulkuväylä ovelle, mikä onkin järkevää esim. just lumitöiden kannalta. Yleensä etupihalla on suurin osa ns. käytännön toiminnoista: roskakatos, tomutus, varasto ja kaikki nämä yhdistetään kokonaisuudeksi helposti huollettavilla käytävillä.

Sisäänkäynti luo myös ensivaikutelman rakennuksesta, selkeästi kulkua ovelle ohjaava ja viimeistelty kulkuväylä toivottaa tukijan tervetulleeksi, ei tarvitse miettiä ja epäröidä mistä ovesta tulijan toivotaan kulkevan…

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on DSC_0466-169x300.jpg

Ihmiselle on luontaista muodostaa oma kulkuväylänsä ja esim. rakennusvaiheessa muodostunutta polkua pääovelle voi olla vaikea muuttaa jälkikäteen, vaikka selkeä kivetty väylä tehtäisiinkin ”sopivaan” kohtaan. Jos mahdollista, tämä kannattaa otta ottaa huomioon suunnittelussa.
Itse seuraan pihasuunnittelun kartoituskäynneillä asukasta, mistä kohdin he kulkevat autopaikalta ovelle ja takapihan terassilta takaisin etupihalle.

Talon ympäri on hyvä ja käytännöllistä olla selkeä kulkuväylä, jos mahdollista niin leveä, että takapihalle pääsisi vaikka tarvittaessa peruuuttamaan peräkärryn kanssa. Nopeasti yleistyvillä ja suosituilla pienillä kaupunkitonteilla tämä on usein mahdotonta, silloin kannattaa ainakin yrittää saada kottikärryn tai lastenvaunujen levyinen kulkuväylä takapihalle.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on luotokivi-kiveys-225x300.jpg

Materiaaleiksi sopivat jalankulkuväylille siis betonikivien lisäksi liuskekivet, somero ja sepeli sekä edullinen tiivistetty kivituhka. Kivituhkan käytössä huomattavaa on, että se kulkeutuu kengissä sisätiloihin ja terasseille. Terassien puupintaa se kuluttaa nopeasti. Kulkeutumista estää jonkin verran muutaman neliön kiveysalue kivituhkapinnan jälkeen, johon kivituhka kengistä jää.

Tietysti hyvin hoidettu ja pehmeä nurmikkokin on mukava kulkuväylä. Nurmikko kuitenkin kuluu ja sen kasvualusta tiivistyy nopeasti jatkuvasti samasta kohdasta kuljettaessa. Käytäville onkin järkevää valita kovempia ja kulutusta kestäviä materiaaleja. Suosittelen aina vähintään askelkivien käyttöä, ne voi asentaa pihaan helposti ilman maanrakennuskoneita kulkuväyllien vakiinnuttua. Toisaalta, myös nurmikonpintaan uurtunut polku on oikeassa ympäristössä tunnelmallinen…

Huollettavuuden ja kestävyyden lisäksi suunniteltavaa on myös visuaalisuus ja toteutus. Polku tai käytävä voi olla pihanäkymän kiintopiste ja katseenvangitsija. Tai se voi olla pihanosat kokonaisuudeksi yhdistävä tekijä. Selvästi lapset tykkäävät poluista, joita pitkin voi juoksennella.

pihasuunnittelu kulkuväylät

Istutusryhmän läpi kulkeva tai sivuava polku helpottaa hoitotöitä ja korostaa kasvillisuutta. Polku myös houkuttelee kulkemaan tiettyyn pihan osaan, esim. suojaiselle oleskeluslueelle pihan perälle ilta-aurinkoon tai tuoksupuutarhaan, vesiaiheen äärelle. Kaareva linja selkeästi ohjaa kulkua näkymättömissä olevaan kohteeseen. Käytä mielikuvitusta!

Yleensä vaihtelevuutta pihaan luodaan korkeuseroilla, joka on aika haastavaa täysin tasaisella pihalla. Silloin kannattaakin kolmiulotteisuuden luomiseen käyttää kulkuväylien ja istutusalueiden yhdistelmiä.
Rakennuksen ja asukkaiden tyylistä riippuen valitaan kulkuväylän materiaali ja linjat. Voidaan tehdä rönsyilevän ja rehevän puutarhan yhteen sitova, puiden välissä romanttisesti mutkitteleva polku. Tai linjakkaan tyylikäs ja upeasti valaistu parin kivimateriaalin kulkuväylä.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on polku-300x239.jpg

90 -asteen kulmat ja täysin suorat kulkuväylät sopivat mieletäni kuitenkin parhaiten lyhyisiin siirtymiin. Kuten sanottua on ihmisillä tapana oikaista varsinkin kulmissa ja pihan läpi suoraan kulkeva kivetty väylä ei välttämättä ole käytännöllisin tai mielenkiintoisin visuaalisesti.

Mielestäni pitkä pihaa halkaiseva suora käytävä vaatii ainakin jonkin linjaa katkaisevan istutusalueen tai muun elementin matkan varrelle.

Mökkipoluksi riittää hiekka tai liuskekivet, näyttävämpää merihenkisyyttä saadaan lehtikuusi ”laitureilla” tai pitkospuilla. Myös kuorikatetta voi käyttää polkujen muodostamiseen metsänpohjaan.

Barokkipuutarhoissa käytetään valeperspektiiviä, joka saa aikaan vaikutelman tilan jatkuvuudesta. Tätä voi hyvin hyödyntää myös pienessä pihassa!

Polun leveydeksi riittää 70 cm, yleensä kulkuväylistät tehdään vähintään 90 cm, jolloin se riittää yhden ihmisen kävelyleveydeksi. 1,2 metrin levyisellä kulkuväylällä mahtuu kaksi henkilöä ohittamaan toisensa. Käytän myös tuota väh. 1,2 leveyttä seinän vierustan kulkuväylillä, vaikka kulku ei olisikaan jokapäiväistä.
Aika luonnottomalta tuntuu kulkea ihan seinässä kiinni, vaikka ei tarvitsisikaan ohitella muita 🙂
Tonttiliittymän ja muut yhteydet pihasta katualueelle määrää yleensä asemakaava.

Jalankulkuun käytettäviä käytäviä perustettaessa pintamaata poistetaan 20-40 cm pohjamaan routivuudesta riippuen. Kaivannon pohjalle leviteään maanrakennuskankaan päälle karkeaa maa-ainesta joka tiivistetään. Tämän tiivistetyn kerroksen päälle tulee pintamateriaali; koristeellisempi kiviaines, asennettavat kivet tai puurakenne.

Kulkuväylän voi ennen toteutuksen aloitusta merkitä maahan ja tarkistaa sen toimivuus ja silmäänistuvuus käytännössä.
Autopaikalle ja sen yhteydessä olevien jalankulkuväylien sekä koneellisesti huolettavien kulkuväylien pohjatyöt tehdään järeämmiin poistamalla routivaa maa-ainesta ja eristämällä pohjarakennekerrokset.

Miksi pihan rakentaminen maksaa?

Kasvillisuus ja niiden istuttaminen on vain pieni osa kustannuksista pihan toteutuksessa. Kasvualusta ja pintamateriaalien rakennekerrokset ovat tärkein osa piharakentamisessa. Jos niissä säästellään ja tehdään virheitä, ei lopputulos voi olla kestävä.

pihakiveys tampere

”Miten kiveysalueen tekeminen voi maksaa näin paljon? Kivien hintahan on netissä vain murto-osa.”

No, aloitetaan siitä että, Suomessa esiintyy luonnonilmiö nimeltään routa, joka tarkoittaa maassa olevan veden jäätymistä ja siten laajenemista. Routa ulottuu yleensä 20-200 cm syvyyteen ja pystysuuntainen tilavuuden kasvu voi olla yli 10 % mikä tarkoittaa 10 cm /m…

Routaan tulee erilainen rakenne eri maalajeissa. Karkeammassa maa-aineksessa, vesi jäätyy materiaalin koloihin, jolloin maa-aineksen kokonaistilavuus ei kasva. Kun tiiviimmässä savimaassa oleva vesi jäätyy laajenee samalla koko maa-aines, eli routii.

Tästä syystä on routivaa maata poistettava riittävän syvältä ja vaihdettava karkeampaan sekä pohjarakenne eristettävä jäätyvästä maa-aineksesta.

Eli siis jos kiveysalueita, kulkuväyliä ja muurirakenteiden pohjia ei ole tehty routimattomaksi, seuraavina vuosina roudan siirrellessä maa-aineksia muurit kaatuilevat ja betonikivet aaltoilevat…

Routaeristyksen lisäksi tulee kulkuväyliksi tarkoitetut rakenteet olla kestäviä. Betonikivi ei itsessään kannattele autopaikalle ajettavan auton painoa, vaan sen alla oleva tiivistetty murskekerros.
Usein näkee vanhoissa (ja valitettavasti melko uusissakin) pihoissa autopaikalle painuneet rengasurat. Kivet ovat ehjiä, mutta ne on asennettu riittämättömän pohjan varaan, jolloin ne vähitellen painuvat.

Pihan pohjatyöt ovat siis maanrakennuskoneita vaativia laajoja toimenpiteitä joissa kuljetetaan, vaihdetaan ja siirrellään maamassoja, ei siis mitenkään halpaa hommaa.

piharakentaminen viherrakennus

Jos katselee Australiassa kuvattuja piharakennusohjelmia, joissa tehdään laatoituksille vain asennusta varten tasainen asennuskerros, voi ymmärrettävästi muodostua virheellinen käsitys omassa pihassa vaadituista pohjatöistä.

Yksittäin nurmikolle asennettavat astelukivet ovat asia erikseen. Niidenkin alle on hyvä laittaa asennusta helpottava kivituhkakerros ja vähintään suodatinkangasta estämään kiven uppoaminen nurmikon kasvualustaan.

Tämän lisäksi, itse pihakivien asentaminen tehdään käsityönä, yksitellen asentaen ja vaatii usein kivien leikkuuta ym. viimeistelytöitä. Valmiin kiveysneliön hinta on n. 120 €.

Kiveykseen tarvitaan myös reunakivet, ei pelkästään viimeistellyn näkymän takia, vaan ilman reunatukea kiveysladonta hyvin nopeasti purkautuu.

Kasvillisuuden kasvualusta on tärkein asia kasvien menestymisen kannalta. Suurin virhe on useimmiten riittämättömän syvyinen kasvualusta, eli multakerros. Jos rakentamisen jäljiltä murskeella olevaan pihaan levitetään 20 cm savista täyttömaata, on siinä menestyvien kasvien lista aika lyhyt.

Pihasuunnittelussa lähden aina siitä ajatuksesta, että on vaihdettava tai perusparannettava maata ennen mitään istutustöitä. Peltotontilta kaivettua savimaata ei kannata käyttää istutusaltaiden täyttämiseen, tuija-aidan istuttamiseen tms.

Nurmikon pohjalle se sopii, jos pintaan levitetään 15 cm uutta kasvualustaa. Säkkimulta ei ole tarkoitettu viherrakentamiseen ja on vieläkin kalliimpaa.

Kasvualustat ovat siis kuluerä nro 2. Jälleen siirrellään, mahdollisesti sekoitellaan ja kuljetetaan maa-aineksia koneilla.

istutustyöt

Nyt kun pohjatyöt ovat tehty, päästään hauskimpaan osaan!! Eli istutetaan kasvillisuutta, tehdään kiveyksiä, muureja ja nurmikkoa. Nämä työt on ihanan helppo tehdä, kun pohjakerrokset asennusta varten ovat huolellisesti tehtyjä ja oikeilla paikoillaan.

liuskekivi

Työt etenvätkin reippaaseen tahtiin, kun ei tarvitse kaivaa lapiolla liian matalia istutuskuoppia syvemmäksi, koneiden jo poistuttua tontilta.

Uskon, että useimmat osaavat nämä istutustyöt ym. pihasuunnitelman avulla tehdä itsekin hyville pohjarakennekerroksille. Vaikka aina mainitaan, että ei olla mitään viherpeukaloita…

koristekivet

Viimeistely on se piharakentamisen loppusilaus, jolloin piha alkaa näyttää julkaisukelpoiselta, vaikka kasvit tottakai ovat vasta kasvussa 🙂

Kateaineiden ja koristekivien levittämisessä yms. ei voi enää useinkaan käyttää koneita, joten käsityönä tehtävistä viimeistelytöistä kertyy yllättävän paljon työtunteja viherrakentajille ja puutarhureille.

Viimeistelyähän ei kannata myöskään tehdä kiirellä, jotta tarkasti tehdyn rakennusprojektin lopputulos on huoliteltu.

Follow my blog with Bloglovin

www.kevat.net

Pihakasvit – Mistä tunnistaa kurtturuusun?

Pihakäyntien yhteydessä on tullut tosi paljon kysymyksiä kurtturuususta ja sen hävittämisestä (oli käynnin alkuperäinen aihe mikä tahansa).
Hyvin on siis ihmisillä tiedossa ko. kasvin leviämisen haitallisuus Suomen alkuperäiselle kasvilajistolle ja määräys hävittämisestä.

Kurtturuusu oli 70-80 -luvun trendikasvi paikkoihin, joissa ei mikään muu kasva. Ja nyt siis kurtturuusun Rosa rugosa –laji ja sen valkokukkainen muoto Rosa rugosa f. alba on luokiteltu kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi, joiden istutus, kasvatus, maahantuonti, myynti ja ostaminen on kiellettyä kolmen vuoden siirtymäajan jälkeen 1.6.2022 alkaen. Eli kasvustot on hävitettävä pihasta.

Rugosan kukan tuoksu on mielestäni ihana, satona voi kerätä C-vitamiinipitoisia kiulukoita ja pensas kukkii koko kesän tosiaan vaatimattomissakin kasvupaikoissa. Eli kuullostaa ihan hyvältä ja monikäyttöiseltä koristepensaalta.

En ole kuitenkaan enää muutamaan vuoteen suostunut kurtturuusua istuttamaan tai suunnittelemaan pihoihin. Pihoista se on alunperin karannutkin ympäröivään luontoon ja on edellleen yleinen taajamissa vaikka sitä ole suuresti istutettu.

Kurtturuusu kasvattaa runsaasti juuriversoja ja leviääkin laajoiksi, tiheiksi muun kasvillisuuden peittäviksi kasvustoiksi. Pensas leviää juuriversoilla pienestäkin juuren palasesta ja siemenistä, joita pääsääntöisesti linnut levittävät uusille kasvupaikoille kiulukoiden mukana.

Omassa puutarhassa kannattaa suosia kotimaisia ja hillitysti leviäviä kasveja. Kurtturuusun voi korvata tarhakurtturuusulla (joka on siis edelleen sallittu), puistoruusulla tai Pavement-ruusulla, jotka ovat ihan käyttökelpoisia pensaita kuiviin ja aurinkoisiin paikkoihin. Näiden kukinta kestää myös pitkään.

Kotikompostiin ei pidä laittaa kiulukoita, niille ei siellä tapahdu juuri mitään ja talven yli seisoneet siemenet itävät keväällä.
Kurtturuusukasvustoja ja kasvinosia sisältävää kasvijättettä ei voi myöskään viedä tavalliselle maankaato-/kompostointialueelle.

Eli, miten tunnistaa kurtturuusu?

Kurtturuusun lehdet ovat uurteisia ja lehden alapinta on tiheän karvan peittämä.
Varsi on piikikäs, piikit ovat suoria vaihtelevan kokoisia.
Kukkaperä on ”karvainen” ja kukinta yksinkertainen fuksianpunainen tai valkoinen, terälehtiä on yleensä viisi.
Kiulukat ovat keskeltä litteitä.
Kurtturuusun korkeus on 0,5–1,5 m.

Helpoiten kurtturuusun saattaa sekoittaa tarhakurtturuusun ja orjanruusuun.
Jos kukat ovat kerrotut (terälehtiä on paljon), kyseessä on todennäköisesti pitemmälle jalostettu tarhakurtturuusu, jonka kasvattaminen on sallittua.
Tarhakurtturuusulla kukkien väri on vaaleamman sävyinen: valkoinen, vaaleanpunainen, persikka.
Tarhakurtturuusut eivät yleensä juuri tuota kiulukoita, eikä siemeniä kehity. Ne eivät myöskään tee juuriversoja yhtä älyttömästi kuin kurtturuusu.

Saariston alkuperäiseen ruusulajistoon kuuluvilla orjanruusuilla (Rosa vosagiaca, ent. dumalis) ja R. caesia) piikkejä on huomattavasti vähemmän ja ne ovat muodoltaan käyriä. Orjanruusujen kukat ovat väriltään vaaleanpunaiset ja kiulukat ovat pitkulaisia.
Orjanruusut kasvavat 2–4 m korkeina yksittäispensaina eivätkä muodosta kurtturuusulle tyypillisiä laajoja,matalia kasvustoja.

juhannusruusu

Muista pihojen pensasruusuista kurtturuusu erottuu helposti piikkiensä perusteella.
Esimerkiksi valamonruusunpiikit ovat käyrät ja niitä on harvassa. Kotipuutarhoissa tutulla juhannusruusullaon sen sijaan kurtturuusun tapaan suorat piikit, mutta kukinta ja lehdet hyvin erinäköisiä. Juhannusruusun tuoksu on paras!

Haitallisuudesta…
Alunperin laji on kotoisin Itä-Aasiasta jossa se kasvaa se kasvaa Tyynen valtameren hiekkaisilla rannoilla. Tästä muodostuikin suurin ongelma Suomessa, kun kiulukat ovat veden mukana huuhtoutuneet saariston hiekkarannoille. Kannattaa googlata, miten pahasti menetettyjä rantoja löytyy esim. Hangossa ja Porvoossa.
Laji on levinnyt aina Kemin korkeudelle saakka. Paikoittain kurtturuusu on vallannut alkuperäisen merenrantalajiston kasvupaikat kokonaan.
Kurtturuusu aiheuttaa merkittäviä muutoksia maaperän ravinnetasapainoon sekä mikrobitoimintaan esim. vesistöjä rehivöittävien kokonaistypen, liukoisen fosforin ja orgaanisen aineksen määrä on havaittu olevan korkeampi kurtturuusurannoilla.

Viherkasvit kannattaa vaihtaa uuteen multaan ennen uuden kasvukauden alkua.

Helmikuun lopussa valo lisääntyy jo huomattavasti, joten on oikea aika mullanvaihdolle eli viherkasvien uudelleenistuttamiselle.
Vähän myöhemmin keväällä maalis-huhtikuussa vuorossa ovat kukkivat huonekasvit, esim. retrokukka Saintpaulia.

Huonekasvien multaa vaihdettaessa huomioitavia perusasioita on ensinnäkin ko. kasville sopiva multa. Kaktuksille hiekkapitoista
kaktusmultaa jne. Toiset kasvit tykkäävät turvepitoisesta ja toiset savipitoisesta kasvualustasta.

Kannattaa kysyä esim. paikalliselta kukkakauppiaalta tarkemmin juuri oman kasvisi vaatimuksista kasvualustan suhteen. Aika hyvin kuitenkin laadukkaat viherkasvimullat sopivat suuremmalle osalle kasveista. Isoäideillä on myös usein kokemusperäisiä vinkkejä huonekasvien viihtymiseen 🙂 kahvinporoja yms.

Ennen mullanvaihtoa kasvin juuripaakku kastellaan huolellisesti jo 1-2 päivää ennen toimenpidettä, jolloin se irtoaa helpommin
vanhasta ruukusta eikä hajoa. Myös uusi multa kostutetaan ja möyhennetään ennen käyttöä esim. ämpärissä, ettei se heti tiivisty kivikovaksi.

Kasvin irroittamisessa vanhasta ruukusta pyritään siis pitämään juuripaakku mahdollisimman ehjänä, pudotellaan kuitenkin pinnasta ja
juurenkärkien ympäriltä vanhaa kulahtanutta multaa pois ja availlaan varovasti kiertyneitä juuria. Poistetaan kuolleet ja mahdollisesti vioittuneet juurenosat.

Jos kasvin juuret olivat täyttäneet ruukun kokonaan, siirretään kasvi suurempaan ruukkuun. Vahvasti kasvaneiden kasvien juuristo voidaan myös jakaa uusiksi kasveiksi varovasti halkaisemalla.

Jos ei käytetä sisäruukkua, uuden ruukun pohjalle levitetään kerros kevytsoraa salaojitukseksi ennen uudella mullalla täyttämistä, altakasteluruukuissa salaojitusta ei tarvita. Sora estää liiallisen kosteuden kertymisen ruukun pohjalle.

Itse istutan viherkasvit vaatimattomamman näköisiin, reiällisiin muovisiin sisäruukkuihin tai saviruukkuihin, jotka laitetaan sisustukseen sopivaan tai silmää muuten miellyttävään astiaan/ruukkuun. Tällöin laitan kevytsoraa tai kiviä astian pohjalle, enkä sisäruukkuun mullan alle.Näin voi koristeastian tyylinkin muuttaa halutessaan, ilman että kasvia täytyy rasittaa uudelleenistutuksella.

Kasvi asetellaan uudelleen ruukkuun tai uuteen ruukkuun, niin että se tulee istutettua entiseen kasvusyvyyteensä. Huomioi myös kasteluvara, niin ettei istutusastiaa täytetä ihan reunaan asti.

Uuden ruukun olisi hyvä olla halkaisijaltaan pari senttiä juuripaakkua suurempi. Toiset viherkasveista viihtyvät ahtaassa ruukussa, esimerkiksi posliinikukka ja kumipuu. Kun taas toiset vaativat juurille leviämistilaa, esim. viirivehka uudelleenistutetaan suuren ruukun keskelle.

Multa tiivistetään napakasti, muttei kivikovaksi juuripaakun ympärille. Juuristo rasittuu aina sitä käsiteltäessä, joten se ei ole heti ihan
100 % toiminnassa. Silloin se ei pysty käyttämään lannoitteen hyötyaineita ja vettä täydellä teholla, ennen kuin on juurtunut uudelleen.

Eli multa kastellaan hyvin, mutta varotaan liikakastelua kasvin juurtumisen ajan. Samasta syystä lannoitus aloitetaan vasta muutaman viikon kuluttua uudelleenistutuksesta ja kasvi siirretään pois suorasta auringonpaisteesta.
Normaaliin kastelurytmiin voi sitten palata 2-3 viikon kuluttua istutuksesta ja siirtää kasvin takaisin omalle paikalleen.

Myös mullan pintaan voi laittaa parin sentin kerroksen kevytsoraa, itse en tykkää siitä miltä tuo kevytsora näyttää, jotenkin tulee mieleen jonkun konttorin unohdetut, kituvat viherkasvi-istutukset 🙂

Joillekin kasveille olen laittanut juurelle koristesoraa tai -haketta visuaalisista syistä. Koristekiviä ja soraa käytettäessä täytyy kuitenkin huomioida, ettei kyseinen kasvi kärsi ylimääräisestä painosta
kasvualustan pinnalla tai kosteutta pidättävästä hakkeesta.

Yhteenvetona… Mullanvaihtoväli on yleensä vuosi, hitaasti kasvavilla lajeilla (esim. kaktus ) riittää joka kolmas vuosi tehtävä
uudelleenistutus.

Myöskään esimerkiksi peikonlehti ei tykkää joka keväisestä mullanvaihdosta, koska sen vahingoittuneet juuret lahoavat.
Sitten taas tällä hetkellä kovin trendikkään lyyraviikunan multa vaihdetaan nuorena vuosittain, mutta vanhemmalle kasville riittää pintamullan vaihto harvemmin.

Kuten aiemmin jo mainitsin mullanvaihto on ajankohtaista viimeistään ruukun käydessä pieneksi (täynnä juuria), lajista riippuen, tai kun
kalkkia ja lannoitejäämiä on kertynyt kasvualustan pinnalle ja ruukun reunoille.

Kovin suurten kasvien mullanvaihto on iso projekti ja ne kannattaakin jo alunperin istuttaa niin suureen astiaan kun on kasvin viihtymisen ja näyttävyyden kannalta mahdollista.
Oma tapani on vaihtaa muutaman cm syvyydeltä helposti irtoavaa pintamultaa vuosittain, tässäkin operaatiossa juuria tulee varoa.

Lisättäköön vielä, että uusi huonekasvi istutetaan aina mahdollisimman pian, kun se on toipunut liikkeestä kotiin kuljetuksesta, sopivaan multaan ja isompaan ruukkuun. Eli uuden kasvin istutuksessa ei tarvitse odottaa helmi-maaliskuun mullanvaihtoaikaan.

Pihasuunnittelu – kasvien istutusetäisyys

Talvella näin lumiseen aikaan suunnitelmien piirtämisellä ei ole niin kova kiire, joten ehdin vähän pohdiskella suunnittelun lomassa kasvien istutusetäisyyksiä.

Olen aina perustellut valintoja ja kasvimääriä asiakkaille eri kasvilajeille sopivilla istutusetäisyyksillä, niin että jokainen kasvi saa tarvitsemansa valon ja tilan viihtyäkseen. Aihe on ollut aina ns. lähellä sydäntäni.

No, nyt suunnittelin kasvillisuutta japanilaishenkiseen puutarhaan, johon tietysti piti saada kirsikkapuita. Halusin 2-3 eri lajiketta, mahd. pienikokoisia ja pitkään kukkivia….koska kukinta oli tällä kertaa tärkein, ei sato.

Ko. menestymisvyöhykkeelle ei löydy mitään pienikokoista kirsikkalajiketta, kirsikkapuiden leikkuukin pitää olla erittäin maltillista, jos ollenkaan. Joten muotoiluleikkuutkaan eivät auta.

Pohdiskelin sitten pihasuunnittelun ihan perusajatusta, että pihastahan pitäisi päästä nauttimaan. Mahdollisimman pian, eikä vasta 15 vuoden kuluttua. Silloin voi olla jo asukkaatkin vaihtuneet, eivätkä olekaan japanityylin ystäviä.

Kirsikkapuu on satoikäinen n. 5 vuotiaana, taimistolla puut ovat n. 4 vuotiaita, eli istutamme lajikkeita, jotka menestyvät varmasti, välittämättä puun lopullisesta koosta. Puu on täysikasvuinen 20 vuoden kuluttua, sitä ennen se mahtuu suunnitellulle paikalle hyvin. Täytynee tietenkin asiakkaalle perustella asia 🙂

Aiheesta tuli mieleen myös uran alkuaikojen projekti taloyhtiön pihassa. Tehtiin melko suuri havuistutus asukkaiden toiveiden mukaisesti, mutta joka päivä joku toivoi lisää kasvillisuutta… selitin istutusetäisyyksistä.

Lopulta yhteyshenkilönä toiminut talon mummu sai viestin tälle
suunnittelijalle perille… Talon asukkaista melkein kaikki olivat n. 80-vuotiaita tai yli, he halusivat katsella pihan istutuksia heti, eivät olisi paikalla enää niiden kasvaessa. Tuplasin kasvillisuuden määrän.

Seuraavana kesänä ajoin ko. kerrostalon ohi ja huomasin, että kasveja oli lisätty vieläkin 🙂

ohotanmaruna

Nyt olen siis päättänyt jonkin verran luopua kestävän kehityksen -aatteestani ja vastoin tietojani asiakkaan niin toivoessa, joissain tilanteissa lisätä kasvimääriä.

Se tuo tietysti perustamisvaiheessa lisäkustannuksia, työtä myöhemmin kun kasvillisuutta on harvennettava ja lopulta esim. puita poistettava.
Asiaa on tietty hyvä kommentoida vielä suunnitelmadokumentteihinkin…

tuivio

Yksinkertaisesti istutusetäisyyksissä on kyse halutaanko kasvattaa yksittäispuu, kasviryhmä, aidanne vai esim. metsikkö.

Tämän vuoksi pihasuunitelmaan on kasvit sijoiteltu kokonaisuuden kannalta ja se määrää myös istutustiheyden.

Mielestäni kuitenkin säännölliset istutusvälit/rivit näyttävät yleensä luonnottomilta ja sopivat vaan aitaan, hyötykasveille tai säännönmukaiseen muotopuutarhaan. Puurivistöt tietenkin asia erikseen…

Toinen tärkeä asia on siis huomioida kasvien lopullinen koko. Liian lähellä toisiaan olevat kasvit tukahduttavat toisiaan, toiset jäävät ilman valoa ja
siten myös pienikokoisiksi…ja lopulta toisten kasvien ”jalkoihin” kokonaan.

Esim. näkösuoja kasvillisuudesta kannattaa ennemmin istuttaa kerroksittain eri korkuisista kasveista ja eri lajeista, kuin liian tiheään puita, tuijia tms.

Erityisesti valoa vaativat kasvit tarvitsevat tilaa ympärilleen, jotta kasvavat hyvän ja tasaisen muotoisiksi. Vaatimattomammat kasvit voidaan istuttaa niin, että niiden latvukset leikkaavat toisiaan, varsinkin jos on kyse samasta lajista yhtenäisessä kasviryhmässä.

Yleensä kyseessä on siis liian tiheään istutus, jossa taimet haittaavat toinen toistensa kasvua ja liian tiiviinä, toistensa sekaan levinneenä kasvustona
eivät näytä hyvältä, lehdet ruskettuu jne. Toisaalta taas liian harva istutus antaa tilaa rikkakasveille kasvaa koristekasvien väliin, jolloin hoidontarve
lisääntyy.

sammalleimu

Perennaistutuksissa otetaan huomioon ko. lajin kasvutapa ja leviäminen. esim. sammalleimut ym. maata peittävät perennat leviävät hyvinkin nopeasti, mutta kolme 1,5 metrin päässä toisistaan olevaa pionia eivät tule oikein koskaan olemaan näyttävä perennapenkki, josta ehkä suunnitteluvaiheessa unelmoitiin.

pioni

Eri lajien välille kannattaa myös jättää istutusryhmissä tilaa, niin kasviryhmät tulevat paremmin esiin eivätkä kasvustot kasva heti toistensa sekaan.

Esimerkiksi havukasvit yleensä istutetaan selkeämmin yksittäin, jolloin niiden muoto pysyy tasaisena, kun valo on tasaista.

Sen lisäksi, että huomioidaan istutuksen kasviyksilöiden etäisyys toisiinsa nähden, tärkeää on huomioida myös etäisyys rakennuksiin ja pihan rakenteisiin.

Kuvassa oleva puu on tammi, jonka latvus kehittyy ajan myötä useita metrejä leveäksi ja juuret ulottuvat yhtä laajalle alueelle. Juuret voivat vaurioittaa rakennusta ja puun oksat kasvavat kadulle asti.

Tammi ei kestä kovin hyvin leikkaamista, joten sen oksia ei voi typistellä niiden kasvaessa tielle ja rakennuksen seiniin. Onko näitä puita edes tarkoitettu tässä kasvattaa useita vuosia? Sekin vähän surettaa…
Tällaisissa kohteissa käyttäisin pilarimallisia puita tai leikkausta hyvin kestäviä, ylensäkin katualueilla käytettyjä lajeja: lehmus, jalava, pihlaja.

Kasvualustaa ja kasvillisuutta ei suositella rakennuksen sokkeliin asti, eikä myöskään köynnöksiä tulisi kasvattaa seinää pitkin. Köynnösten juurten kasvua voi ohjata esim. istuttamalla kasvi pohjasta avonaiseen astiaan ja kiinnittämällä versoille seinästä selkeästi irti oleva rimoitus.

Pihasuunnitteluprojekti, mitä pitää tietää ensin…

Yli 10 vuotta on kulunut siitä, kun aloitin ”itsenäisenä” pihasuunnittelijana. Heti alkuvaiheessa yllätti se, miten paljon pihasuunnittelmaa kaipaavia asiakkaita on !!
Ja hienointa on se, että kaikki asiakkaat ovat erilaisia, vaikka toiveet usein kulkevatkin valtavirran trendien mukana…innolla odotan miten vaikuttaa valkoisen ja pelkistetyn väistyminen värien tieltä.
Ehkä mun tilkkutäkkikiveykset saisivat vihdoin kannatusta 🙂

Olen oppinut paljon 10 vuoden aikana, paljon on muuttunut ”kädenjäljessäni” (pitäisi olla huolissaan, jos ei olisi…) ja siinä, etten vaan toteuta taiteellistanäkemystäni.

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on kiviportaat.jpg

Vaikka niin toivoisinkin, että kaikki visuaaliset ideani innostaisivat asiakkaitani toteuttamaan ne pilkulleen 🙂 Mutta, tilanteet ovat erilaisia jokaisella ja koti tehdään asukkaita varten, asukkaiden ehdoilla.

Ensimmäinen luonnokseni on aina oma näkemykseni ja painotankin, että se on pohja, jonka kanssa lähdetään työskentelemään, keskustelemaan vaihtoehdoista. Pyrin perustelemaan ratkaisuni liittyen visuaalisuuteen, toiminnallisuuteen, kustannuksiin jne. Jos siihen saan mahdollisuuden.

Tästä päästään ensimmäiseen aiheeseen: korostan yhteistyötä…toivon suunnitteluvaiheessa mielipiteitä, kommentointeja ja vastaavasti myös hetken ajatusta uusille ideoille (vaikka itse tietäisit tarkkaan, mitä haluat) Sekä, jo pihasuunnitelman tilausvaiheessa mietintää: ehdinkö/haluanko keskittyä tähän projektiin vai toivonko valmista tuotetta? Ratkaisu tietty löytyy kaikkiin vaihtoehtoihin:
pihasuunnittelma, neuvontakäynti… avaimet käteen pihan toteutus kokonaisuudessaan.

Pitää vaan tietää, mitä itse haluaa ja mitkä ovat omat rajoitukset(=budjetti, tila) ja mahdollisuudet. Ja usein suunnittelija pyydetään paikalle, koska ei itse tiedetä, mitä haluataan. Se on todella OK. Ei tarvitse tietääkään lähtöpisteessä. Otetaan aikaa ja mietitään vaihtoehtoja, budjettia, aikatauluja… Luonnostelua.

Pihasuunnittelu voi kestää parikin kasvukautta, silloin täytyy vaan muistaa kärsivällisyys. Vähitellen asia muotoutuu ja on OK sanoa, että tämä ei ole mun juttu tai nyt loppuu rahat jos tätä aletaan toteuttaan 🙂 Ja edelleen on tärkeintä pitää keskustelua yllä! Kivan idean voi laittaa keskellä yötäkin sähköpostilla, onnistuisko tämä takapihan tilanjakajaksi? Vaikka olisi helmikuu ja piha ei päällimmäisenä mielessä. Suurin osa asiakkaista kuuluu tähän ryhmään. Ei odoteta jonkun muun tekevän kaikkea.
Haluankin enemmän kokea itseni opastajaksi.

Osa asiakkaista toivoo valmista pikaratkaisua, silloin jää persoonallisuus taka-alalle ja muut tekijät määräävät lopputuloksen. Tärkeintä on tässäkin vaihtoehdossa se, että asiakas on tietoinen tilanteesta eikä toivo tai odotakaan pihaltaan kuin vähän vihreää ja siistiä näkymää naapurin tai esim. tuleville kodinostajille.

Budjetista puhuminen on suomalaisille vaikeaa, uuden talon rakentajilla on usein budjetti miinuksella jo ennen kylpyhuoneen saumausta 🙂 Silloin päädytään välillä hätäratkaisuihin, jotka eivät välttämättä ole edullisempia, kun asioita tehdään sitten useita kertoja. Jos selkeästi pyydetään yksinkertaista edullisesti totetettavaa suunnitelmaa, edetään niillä toiveilla. Se kannattaa muistaa ja kuunnella suunnittelijaa siinä vaiheessa, kun ensimmäinen luonnos ei näytä Huvila&huussi toteutukselta kylpytynnyreineen ja 1000 neliön kuntta-alueineen.

Suunnittelu siis voidaan aloittaa budjettinäkökulmasta tai jopa huolettomasti: mitä tällä rahalla saa? – toteutuksen suunnittelulla. Muistuttaisin, että uuteen omakotitalon pihaan menee kuitenkin aina tuhansia euroja. Yleisesti käytetty esimerkki on, että valmiin pihan toteutukseen menee 10% talon rakentamiseen kuluneesta summasta, jos materiaalien taso vastaa rakennuksen tasoa.

Talousasioista on siis hyvä tietää, onko käytössäsi selkeä budjetti: tämän verran saa piha maksaa vai kuinka paljon olen valmis sijoittamaan pihaan nyt ja esim. seuraavan 5 vuoden kuluessa. Suunnitelma mietitään silloin toteutusjärjestys sekä materiaalien ajattomuus silmällä pitäen.

Uudisrakentajat ovat tiedostaneet, että pihasuunnittelu kannattaa aloittaa mahd. aikaisessa vaiheessa rakentamista, säästyy kustannuksia. Kyllä, mutta harvemmin on hyötyä jos käydään kartoittamassa umpimetsässä tulevaa rakennuspaikkaa ja puhutaan pioneista, kun talon koosta, sijainnista tai edes mallista ei ole käsitystä.

Itse suosittelen projektin aloittamista muutamia viikkoja ennen perustusten aloittamista. Piha on silloin mitattavissa, ja rakennusten paikat tiedossa. Silloin voi vielä vaikuttaa siirrettäviin kiviin, maamassoihin, säästettäviin puihin yms.

Yleensä on puhe myös tarvittavista lähtötiedoista pihan suunnittelun alkuvaiheessa, pitäisi olla asemakaavakuva tai tonttikartta, budjetti, maalajit, ilmansuunnat, määräykset ja talon tiedot. Sanoisin, että ne ovat projektia suuresti helpottavia työkaluja ja raja-arvoja.

Ota suunnittelija vastaan avoimin mielein, vaikka olisit jo oman suunnitelman piirtänytkin pohjaksi ja tietäisit mitä haluat. Silmää miellyttäviä vaihtoehtojakin voi löytyä ja saat uutta mietittävää.
Älä murehdi budjetista, on hyvä unelmoida. Piha ei ole kuitenkaan oikeesti heti valmis. Ehdit kyllä.
Parasta ovat asiakkaat, jotka ottavat suunnitelmapaperin vastaan aarrekarttana…’mitä kaikkea täällä onkaan, voikun pääsisi jo aloittamaan ja kaivamaan!’

Mitä oikeesti pitää tietää on se, mihin näet pihaa käytettävän tulevaisuudessa? Miten, pihan toivotaan olevan mukana arjessa ja rentoutumisessa. Kenelle piha tehdään? Itselle käyttöön vai muille ihailtavaksi (sekin voi olla näkemys ja oikea syy).

Kiitos kaikille erilaisille asiakkailleni 10:stä vuodesta ja erityisesti teille, jotka otatte uudelleen yhteyttä uusien projektien merkeissä vuosi toisensa jälkeen. Kesämökki, etupiha, takapiha, uusi istutusalue mökille.
Kiitos jo kaikille tuleville yhteistyöstä ja taas uuden oppimisesta ja joskus myös tämän taiteilijasielun maanpinnalle palauttamisesta 🙂 Toivoisin kaikenlaista palautetta avoimesti.

www.kevat.net

Pihan talvi – väripaletissa vain valkoinen ja harmaa??

Pihaa suunniteltaessa pyritään luomaan viihtyisä ja moniulotteinen (tietenkin helppohoitoinenkin!) kokonaisuus. Eli, ei saman korkuisia ja mallisia kasveja tasaisin välein istutettuna tasaiselle tontille. Tottakai, tämäkin on makuasia ja muotopuutarhat ovat asia erikseen, vaikka niissähän pyritään tuomaan kolmiulotteisuutta erityisesti esille.
No kuitenkin…Talvella pihan muoto ja rakenne tulevat esiin paremmin, joten pihaa voisi tarkastella siltä kannalta, saisiko korkeuseroilla, rakenteilla, havukasveilla ja puilla pihasta kolmiulotteisemman ja vaihtelevamman? Sekä talvi- että kesämaisemaan. Tasainen lumipeitteinen piha ei juurikaan hurmaa maisemallaan 🙂
Matala muurikivipengerrys pihan yhteen osaan, sekä säleiköt, pergolat ja muut rakenteet tuovat vaihtelua. Erityisesti vanhempaan puutalopihaan sopisi pieni kukkula, johon voisi istuttaa pienehköjä puita, joiden suojaan penkki. Tai kesällä riippumatto. Puut vois valaista kohdevaloilla alhaaltapäin.
Talven pimeydessä huomaa muutenkin, tarvitaanko lisää valaistusta, sekä kiinteitä valaisimia, että valosarjoja ja niitä varten kasvillisuutta?

Usein talvella ei ikkunasta tosiaan näy kuin valkoista ja harmaata, pahimmassa tapauksessa vain harmaata ja mätäneviä lehtiä. Pimeää.
Perustamalla istutusalue keskeiselle, ikkunasta näkyvälle paikalle saadaan katseltavaa myös talvikuukausille, kun kasvillisuus on mietitty myös talven kannalta:

Kaarna… eli kun lehdet syksyllä putoaa jää pihassa pääosaan hallitsevaksi pihapuiden runko. Tätäkin voi kuitenkin hyödyntää kasvivalinnoilla. Jos pihassa on tilaa männylle, sen runko näyttää lämpimältä talvimaisemassa, myös koivun runko tuo vaihtelua ja sopii meillä melkein aina maisemaan.
Pienempiä ”värikäs” runkoisia ja versoisia kasveja menestyy Suomessa esim. tuohituomi, kanukat.

Joissakin kultakuusissa uusien versojen keltaisuus säilyy talveen asti. Samoin katajalla, tuijalla ja männyllä on keltaversoinen ”kultamuoto”.

Marjat säilyvät puissa ja pensaissa pitkään, varsinkin jos syksy ei ole märkä ja sateinen. Lumimarjapensas on myrkyllinen, eli sitä ei kannata istuttaa lasten leikkipaikan läheisyyteen. Pihlajat, aronia, ruusunkiulukat, rungollinen orapihlaja tai tuomipihlaja, näyttävät kaikki koristeellisilta ensilumen sataessa ja kuuran kimalluksessa.

Suomessa ei talvella voi ihaillaan minkäänlaista kukkaloistoa (ulkona :D), mutta kuura ja lumi tuovat kauneutta pihaan muuttamalla kuivuneet kukinnot ja koristeheinät hohtaviksi. Nauhukset, jaloangervot, asterit, tähtiputket kaikki pysyvät melko hyvin pystyssä ja näyttävät koristeellisilta pakkasessa. Lisäksi kasvien ja puiden siemenkodat.
Mielestäni jokaisessa kasviryhmässä pitää olla ainakin yhtä havulajiketta 🙂 Mielellään pari eri korkuista tai sävyistä. Talvella huomaat myös tarvitaanko jonhonkin ympärivuotista näkösuojaa esim. tuijaryhmästä tai marjakuusiaidasta. Havujen lisäksi muita talvivihreitä ovat alppiruusut, puksipuu ja mahonia, jotka kuitenkin tarvitsevat keväällä suojauksen.
Ja kannattaa tosiaan muistaa, etteivät talvivihreät ole pelkästään vihreitä, vaan niitä löytyy monen erisävyistä lajiketta, joista saa mielenkiintoisia ryhmiä. Valaisu aina vaan lisää näyttävyyttä, vaikka pelkillä lyhdyillä.

Kasvillisuuden lisäksi kannattaa tietenkin pohtia myös käytännöllisyyttä ympäri vuoden.
Onko piha missään käytössä talvella? Kannattaisiko rakentaa nuotiopaikka tai grillikatos ”talviretkeilyä” ajatellen? Ja niille helposti puhdistettavat kulkuväylät. Tulisiko lasitetulla terassin osalla oleskeltua talvellakin?
Miten kulkuväylien lumityöt? Kannattaisiko vaihtaa sepelin tilalle kiveys seuraavana kesänä, ettei kiviä olisi nurmikolla lumitöiden jäljiltä. Liuskekivien tökkiminen kolattaessa hermostuttaa. Eniten lumitöitä vaativat kulkuväylät kannatta latoa sileämmällä betonikivellä, sopii kyllä myös liuskekiven lisäksi.
Jyrkässä pihassa sisäänkäynnissä kannattaa harkita, luiskatun väylän liukkautta ajatellen askelmia tai jopa lämmitystä(sulatusta) kiveyksen alle! Tarvitaanko lisää tilaa lumien kasaukselle?

 

Tässä muutamia ajatuksia, jos muillakin alkaa viherrakennuspeukalo jo kutiaan XD

Pihasuunnittelu uuden tai vanhan pihan avuksi

Pihakasvit – viiniköynnös

Vahingossa katsoin hetken erästä piharakentamisaiheista ohjelmaa tv:stä 🙂 Muistaakseni suunnittelija siinä totesi, etteivät istuttaneet viiniköynnöstä pergolakatokseen kasvamaan, koska se ei menesty Suomessa. Toteaisin tähän, että menestyy kyllä, vielä täällä III-vyöhykkeelläkin. Satoa se on alkanut tuottaa viime vuonna, kun löysin parin vuoden siirtelyn jälkeen suotuisan paikan saunarakennuksen länsiseinustalla säleikössä. www.kevat.net

Viiniköynnökselle rakennettiin lehtikuusesta pergola, johon köynnös ohjataan kasvamaan. Säleikkö ei jaksanut enää yksin kannatella rehevän viiniköynnöksen painoa.

Tänä vuonna on raakileita PALJON, mutta pelkäänpä, ettei tämän kesän/syksyn lämpö riitä niiden kypsyttämiseen. Olen yrittänyt parantaa tilannetta pakkasharson avulla 🙂
Viime vuonna pienen pieniä terttuja oli 3 kpl.

Nyt voisi sitten joku kommentoida, että menestyyhän viini, mutta
vaatii hirveesti hoitoa ja huolenpitoa. Ei onnistu, ellei ole ”viherpeukaloa” aikaa ja keskittymistä… Viiniköynnökseni on saanut kasvaa rauhassa, juuret olen rajannut istutusvaiheessa ”pohjattomalla” ruukulla, jotta kasvavat syvälle maahan eikä kasvillisuus ympärillä vie viiniltä vettä ja ravinteita.

Leikkasin kahtena ensimmäisenä vuonna ohjeen mukaan (Leikkausohje alempana…) mikä oli suhteellisen helppoa kun versoja oli vain 3 kpl, sen jälkeen viini on rehevöitynyt rauhassa:) Alunperin istutun köynnöksen koristeeksi, joten ens itä leikannut aktiivisesti satoa ajatellen.

Kuten useiden huonekasvienkin hoidossa soveltaisin samaa ohjetta: liika huolenpito eli liika kastelu, leikkely yms. saattaa ennemmin saada kasvin voimaan huonosti kuin se, että antaa sille tilaa ja rauhaa kasvaa.

Kokeile ”haastavaa” viiniköynnöstä, saatat huomata olevasi huippupuutarhuri, joka saa viinin tuottamaan satoa (mutta muista etteivät näytä samalta kotipuutarhassa, kuin hedelmätiskillä kaupassa :D) Kun onnistut voit kokeilla muutakin, eikä tarvitse pihaa suunnitella vain pensasaidan ja nurmikon avulla vihreäksi… koska ei ole ”viherpeukaloa” (en kyllä edes tykkää tuosta peukalo -termistä :D)

Istuta viiniköynnös lämpimään aurinkoiseen, suojaisaan paikkaan, jossa kuitenkin riittää maaperässä kosteutta. Sen verran kannattaa nyppiä, että juurialue pysyisi suhteellisen puhtaana rikkaruohoista ja nurmiheinästä. Rajaus ja kateaine on hyvä keino!!

Viiniä voi kasvattaa myös kasvihuoneessa, mutta silloin kannattaa taimi istuttaa niin, että sen juuret kasvavat syvällä maassa kasvihuoneen ulkopuolella ja köynnös itsessään ”ryömii” jostain kulmasta kasvihuoneeen sisäpuolelle.

Valitettavasti en löytänyt enää kuvaa näkemästäni kasvihuoneesta, jossa oli kausi-istutuksia ja tomaatteja erilaisissa ruukuissa, pieni kahvipöytä -ryhmä, muutama valoköynnös tunnelmana ja koko katon  täyttävä viiniköynnös.

Ehkä sato/hedelmät olisivat suurempia, jos keskittyisin hoitoleikkuisiin ja lannoituksiin yms. Mutta varmasti menestyy viiniköynnös pihan
vehreyttäjänä!! Toisaalta käyn aina ihailemassa ja hipelöimässä lempikasvejani, mahtaako se vaikuttaa asiaan?
Oman pihani viini on alunperin latvialainen lajike ’Zilga’.

Viininkasvattajan tietolaari

Pihasuunnittelu uuden tai vanhan pihan avuksi