kevatblogi – Pihasuunnittelija

Ihanan työläs nurmikko.

Yhä useammin suunnitteluasiakas toivoo pihaansa vain vähän nurmikkoa tai ei ollenkaan. Se on hoitoa vaativaa ja liian työlästä…totta, nurmikko vaatii säännöllistä huoltoa pysyäkseen hyvän ja elinvoimaisen näköisenä. Mutta, jos 300 neliön nurmikko korvataan pensasistutuksella, perennapenkillä, kiveyksellä tms. koristeellisella elementillä (siis ei asfaltilla) tai näiden yhdistelmällä, mielestäni hoidontarve ei merkittävästi vähene. Tietysti tähän vaikuttaa sekin, haluaako pihastaan golfkentän vai oleskeluuun tarkoitetun tilan. Muutaman vuoden kuluttua on nurmikolle jo väkisin levinnyt muita lajeja, ns. rikkaruohoja. Mutta kuinka paljon se haittaa?

Pensaita ei tosiaan tarvitse viikottain leikata, mutta onko nurmikon leikkuu niin hankalaa jos nurmen määrä on mitoitettu järkevästi, alueet rajattu ja suunniteltu niin, ettei miljoonaa pientä pihan yksityiskohtaa tarvitse kiertää ja sahata edestakaisin leikkurin kanssa.

Kasvit ryhmitellään istutusalueiksi, jotka on helppo kiertää leikkurin kanssa, alueet rajataan niin, että leikkuri saadaan vietyä rajauksen yli(laitoin tähän esimerkkikuvan reunakivestä). Tehdään yksi laajempi yhtenäinen nurmikkoalue, esim. pelejä varten, joka on helppo ajella edestakaisin tai vaikka asentaa robottileikkuri ja hoitaa vaan viimeistely itse leikkaamalla..? Ei kapeita nurmikaistaleita kulkuväyliksi, vaan kivi- tai hiekkapolkuja. Nurmikko kuluu ja tiivistyy nopeasti niissä kohdissa, joissa on jatkuvaa kulkua, eikä pysy vihreänä.

Liian tiivis kasvualusta on mekaaninen este juurten kasvulle ja huonontaa kasvualustan veden läpäisykykyä sekä ilmanvaihtoa. Hapenpuutteesta johtuu esim. sammaloituminen. Myös pitkän leikkuujätteen jättäminen nurmelle tukahduttaa nurmikkoa.

Tiivistyneen nurmikon kasvua voidaan elvyttää katteella. Nurmi leikataan lyhyeksi ja haravoidaan leikkuujäte,kuollut nurmiheinä ym. sitä tiivistävä aines tai se ilmastetaan pystyleikkurilla (myös tällöin leikkuujäte poistetaan tarkasti). Tämän jälkeen nurmelle levitetään nurmilannoite ja parin sentin hiekkamultakate. Katteen alla maan pieneliötoiminta vilkastuu ja maan ilmanvaihto paranee. Samalla voidaan tehdä myös paikkauskylvöä.

Mitä nurmikko sitten vaatii pysyäkseen näyttävänä…yksinkertaista leikkuuta ja lannoituksen. Leikkaus kerran viikossa saa nurmiheinät versomaan runsaasti, jolloin saadaan tuuhea ja tiivis ruohomatto. Useamminkin voi leikata alkukesällä voimakkaimman kasvun aikana. Nurmikko olisi siis hyvä pitää 4-5 cm:n korkuisena, kerralla 3–5 senttiä, n. kolmasosa sen korkeudesta. Yli 10 cm pitkä heinä on jo tosi vaikea leikatakin. Silloin on myös leikkuujäte ehdottomasti kerättävä pois. Usein leikattaessa lyhyt ruohosilppu painuu nurmikon sekaan ja lannoittaa nurmikkoa. Tällöin lisälannoituksen tarve kesäaikaan vähenee ja kertalannoitus keväällä riittää nurmelle (2 l/10 m2). Eli, usein tehty leikkaus helpottaa hoitoa, koska nurmikko ns. lannoittaa itse itseänsä 🙂

Jos leikkuujäte kerätään nurmelta pois, annetaan kesällä lisälannoitusta (0,5 l/10 m2). Sammal ei pysty kilpailemaan lannoitetun elinvoimaisen nurmiheinän kanssa.

Kalkitus on tärkein nurmen perustusvaiheessa, myöhemmin n.3 vuoden välein. Kalkin voi levittää lumen päälle, jolloin se imeytyy heti kosteaan maahan (Nopeuttaa myös lumen sulamista).

Syyslannoitus tehdään elokuun puolivälin jälkeen ennen syyskuun loppua. Lannoituksen tarkoituksena on parantaa nurmikon talvehtimista ja jouduttaa kasvuunlähtöä keväällä.Nurmi leikataan vielä kerran syksyllä kun kasvu on lakannut (ei kovin lyhyeksi).

Talven jälkeen vihertymättä jääneet kohdat nurmikossa paikataan keväällä. Paikattavista kohdista rikotaan maan pinta ja levitetään parin sentin kerros multaa. Siemeniä kylvetään vähemmän kuin perustamisvaiheessa ja ne sekoitetaan kevyesti pintamultaa haravalla. Multa tiivistetään ja kylvöstä kastellaan kunnes siemenet ovat itäneet. Kylvö on parasta tehdä ennen kesäkuun puoliväliä.

Hyvässä kasvussa olevaa, vanhaa nurmea kastellaan vain tarvittaessa kasvukauden aikana. Juuri kylvetty nurmi on pidettävä tasaisen kosteana, jotta itäminen ja juurtuminen onnistuu. Kastelukertaan käytetään runsas määrä vettä, niin että vesi imeytyy koko kasvualustaan. Jos kastellaan usein ja vähän, juuristo jää pintaan ja kuivuu herkästi!

Pihojen toteutus

Ei kannata piilottaa hyötykasvimaata pihan perälle

Eli, edelliseen aiheeseen liittyen… Nyt kun suunnittelee mitä kylväisi ja kasvattaisi kesäksi, ajattelin kirjoittaa vielä lisää viime vuosina yleistyneestä, mutta ei kuitenkaan uudesta trendistä, viljellä/yhdistellä koriste- ja hyötykasveja.

Panosta uniikkeihin kasvilavoihin tai tarkkaan harkittuihin suurien ruukkujen ryhmiin. Ja mitä enemmän käytät esim. yrttejä, sitä enemmän ja tuuheempina ne versovat. Hyödyn ja koriseellisuuden lisäksi saadaan yleensä vielä puutarhaan tai terassille ihania tuoksuja yrteistä ja lehtivihanneksista. Ei kannata piilottaa välttämättä hyötykasvimaata pihan perälle, kun se on kätevämpi käyttää terassin tai keittiön oven vieressä ja hyvin suunniteltuna on koristeellinenkin.

Ajatus on ollut jo kauan näkyvissä Euroopassa kaupunkiviljelyssä ja ”ennen vanhaan” oli ihan yleistä, että yrttitarhat suunniteltiin ja sommiteltiin tarkasti,
koristeellisiksi. Nyt on enemmän ja enemmän ollut aiheesta puutarhalehdissä ja ”iki-ihanissa” telkkarin puutarhaohjelmissa. Tukholman puutarhamessuilla
oli hyötykasvit kesän ruukkuistutuksissa erityisesti esillä pari vuotta sitten.
Ja kyllähän sen on pari vuotta huomannut jo suunnitteluasiakkaiden toiveissakin… haluaisimme vähintään valmiiksi suunnitellun paikan kasvihuoneelle ja yrttitarhan 🙂

Olen itse oikeastaan aina yrittänyt mahdollisimman pitkälle yhdistää hyötykasvit koristekasvillisuuteen suunnitelmissa. Ainakin yrittänyt ideaa asiakkaalle ”myydä”. Varsinkin kun tonttien ja pihojen koot koko ajan pienenevät. Rungollisia marjapensaita, alle koko kesän kukkivaa maanpeitekasvia esim. kurjenpolvea koristeeksi. Tai mansikkaa jos jatketaan hyötykasvi -ajatusta. Älyttömän ihana on myös tarha-ahomansikka ’Minja’. Mesimarja, jalomaarain…pitäis olla tonttia ja aikaa paaaljon enemmän, että voisi istuttaa kaikkea kiinnostavaa ja ihanaa.

Kannattaa kuitenkin muistaa perusjuttuja, kadun varressa tai kaupungin keskustan parvekkella kasvatetut kasvit pölyyntyvät. Sekä, kesäkukat ja
hyötykasvit ovat edelleen ehkä eniten jatkuvaa hoitoa vaativia kasveja. Siis kastelua, nyppimistä yms. jotta pysyvät näyttävinä, ei kannata päästää lehtivihanneksia kukkimaan. Niin ja useimmat, varsinkin yrteistä ovat hallanarkoja.
Niin ja myrkyllisä kasveja ( vaikka niitä ei Suomessa kovin paljoa olekaan) ei kannata hyötykasvien kanssa yhdistellä samaan istutukseen.
Neuvoisin edellen välttämään myös kaikenlaista myrkkytorjuntaa, varsinkin hyötykasvien läheisyydessä… hajoaa luonnollisiksi aineiksi, no joo.

No mutta suunnitellessa, muista jälleen kerran kontrastit ja värit, sekä korkeuserot. Ruukkuja voi nostaa ylemmäs hyötypenkin keskellä ja sen lisäksi
viljellä eri korkuisia kasveja, lisätä hyötypenkkiin vaihtelua istuttamalla pajukoreilla… Tai kasvattaa herneitä ja papuja erilaisiin köynnöstukiin. Kasvutekijöitä ajatellen toimiva yhdistelmä on esim. herne, salaatit, raparperi, jotka saadaan myös sommiteltua nätisti. Myös erittäin näyttävät punalehtiset keräkaalit sopivat tähän ryhmään.

Melkein musta lehtikaali ”nero de toscana” , lehtimagnoldi ja punajuuri omaavat myös näyttävät punasävyiset lehdet. Useista yleisimmistä lehtivihanneksista ja
yrteistä on olemassa violetti tai ns. tummalehtinen lajike, joilla saadaan istutukseen juuri kontrastia. Hernelajikkeella ’Blauwschokker’ on violetit palot, mutta henkilökohtaisesti en ole varma sen kauneudesta. Erikoisen näköinen kieltämättä!

Korkeina ja kukkivina kannattaa kokeilla vihanneskrysanteemia,
yrtti-iiso, timjami, tilli, laventeli…popcornmaissi! Extreme -viljelijä istuttaa kaiken katoksi viiniköynnöksen.
Jos haluaa kylvää sekaan kesäkukkia on kosmoskukka sopiva tukahduttamaan rikkaruohoja (helpottaa siis myös alkuhoitoa) ja syötäväksi sopivat kukat kuten orvokki, ruiskaunokki ja kehäkukka hyviä valintoja. Itseäni miellyttää yhdistelmänä orvokki ja salaatti…jotenkin raikas 🙂 Ja reunuskasviksi ryytisalvia.

Jos viljely siemenestä asti ei sovi omaan ajatusmaailmaan tai aikatauluun, todella monia hyötykasveja saa valmiina taimina. Tai valitse siemenet ja pyydä tuttua
viljelyintoilijaa hoitamaan joululahja esikasvatuksen muodossa 🙂
Syksyllä voi taas miettiä syysistutuksia hyötykasvien ”raatojen” ja yksivuotisten kesäkukkien tilalle…

www.kevat.net

Kesää kohti kylvöksillä…

Maaliskuussa voi jo aloittaa helpon kesää enteilevän yrttien kasvatuksen aurinkoisella ikkunalla. Taimet voi sitten lämpimällä siirtää kasvatukseen kasvimaalle, -huoneeseen tai ulos ruukkuihin, mutta nopeakasvuisista lajeista (esim. kyntelit, basilikat ja ajuruohot ) saatetaan saada satoa jo ikkunalta.
Jos suunnitelmissa on perustaa yrttitarha kesällä ulos kannatta muistaa, että suurin osa yksivuotisista lajeista tarvitsee esikasvatuksen sisällä kevättalvella, jotta ehtivät tuottaa kunnon sadon kesällä.
Myös monivuotiset lajit kannattaa esikasvattaa kunnon taimiksi ennen avomaalle istuttamista, jolloin hoito helpottuu. Sopiva taimikasvatusaika on 6-8 vko.
Hidaskasvuisimpia lajeja ovat esim. rosmariini, persilja ja laventeli, jotka kannattaa kylvää heti helmikuussa. Nopeammin itävät ehtivät vielä huhtikuussa.
Kylvökset tehdään hiekkapitoiseen kylvömultaan, isot siemenet voidaan kylvää suoraan niiden kasvuruukkuihin, mutta pienemmät siemenet kylvetään laajempiin astioihin ja harventaa omiin ruukkuihin kun niihin on kasvanut lehtipari. Kylvökset kannattaa peittää rei’itetyllä muovilla tai suihkutella säännöllisesti itämiseen asti.

Yrttitarhan suunnittelussa kannattaa miettiä, että kylvää ja istuttaa paljon eri ominaisuuksia omaavia lajeja. Toiset ovat värikkäitä (kääpiösamettikukka, laventeli) ja sopivat koristeeksi, toiset voimakkaan tuoksuisia tai sopivat vaikka leikkokukaksikin. Eri korkuisia ja muotoisia, eri värejä…melko tarpeetonta on kasvattaa joka vuosi 2 kiloa persiljaa ja tilliä pakastimeen. Basilika ja rucola ovat tuttuja ja turvallisia, mutta kannattaa kokeilla myös jotain uutta: kaneli- tai sitruunabasilika, violetti basilika.
Yrttitarhan yhteyteen kylvetyt värikkäät kesäkukat (esim. syötäväksikin kelpaava kehäkukka) houkuttelevat väreillään yrttejä uhkaavat hyönteiset luokseen.

Kaupasta ostetun ruukkuyrtin voi juurruttaa melko helposti. Versoja lyhennetään voimakkaasti, niin että jää vain muutamia kasvulehtiä. Tiivis juuripaakku kannattaa jaetaan kahdeksi eri taimeksi. Taimet istutetaan hiekkamultaan, nostetaan valoisaan paikkaan ja kastellaan kohtuullisesti. Kun taimi on päässyt hyvään kasvuun, voidaan aloittaa lannoitus.

www.kevat.net

Kasvien suojaus auringonvalolta helmi-huhtikuussa:

jouluruusu maaliskuussa — Jouluruusu löytyi varjostusverkon alta availemasta nuppujaan 🙂

Aurinkoinen päivä…ja mieleeni tuli kirjoitella muistutukseksi puutarhakasvien suojaamisesta. Juttuhan on niin, että ne kasvit joilta löytyy jotain vihreää oksiltaan läpi vuoden…siis neulasia, lehtiä… aloittavat auringon lämmittäessä jo hiukan, tehokkaamman haihduttamisen. Prosessiin tarvitaan vettä, jota juuret eivät tietenkään saa jäässä olevasta maasta ja kasvi kuivuu. Varjostuksella siis hämätään kasvia luulemaan, että on pimeämpää 🙂 Tänä keväänä, kun maassa ei ole enää lunta voi myös monet perennat, matalat havut ja ikivihreät lehtipensaat kaivata varjostusta ja tuulen suojaa, koska myös tuulella on kuivattava vaikutus. Tätä ei ole ehkä aiemmin tullut ajatelleeksi, kun kasvit ovat saaneet tarvittavan suojan lumipeitteestä. Täysin varjoon istutetut kasvit eivät välttämättä varjoa kaipaa hyvin juurruttuaan, mutta tuulensuoja voi edelleen olla tarpeen. Myös hyvin paikallaan viihtyvät usemman (kymmenen)vuoden vanhat tuijat pärjäävät ilman varjoa, mutta eipä varmuuden vuoksi levitetystä verkosta haittaakaan ole.

Peittelyä tarvitsevia kasveja ovat siis esim. Alppiruusut, varsinkin nuoret havukasvit ja ikivihreät perennat. Alppiruusu kannattaa melkein suojata jo syksyllä, sen nuput saattavat paleltua talvella ja onpa sitten varjostuskin jo valmiina. Suosittelen pihasuunnitteluasiakkaille, kestävienkin havukasvien taimien suojausta ainakin pari vuotta istutuksen jälkeen. Herkimpiä ovat ehdottomasti, kartiovalkokuuset, jotka eivät kuitenkaan viihdy täysin varjoisessa kasvupaikassa ja marjakuuset. Tämän lisäksi kuusilajikkeiden nuoret vuosikasvaimet kannattaa suojata keväthallalta.

Pihasuunnittelu puksipuu Matalista pensaista puksipuu ja mahonia kaipaavat suojausta. Usein näkee onnistuneesti kellarissa talvehtineet ruukkupuksipuut liian aikaisin voimakkaaseen auringon valoon ulos tuotuna, kellastuneena eli palaneena ja kuivuneena. Ymmärrän, sitä itsekin innostuu ensimmäisistä aurinkoisista ja lämpimistä päivistä… ja haluaa heti vihreyttä ympärilleen.

Nuorten (alle 2m kork.) hedelmäpuiden runko pitäisi suojata (kaakon-lounaan puolelta) kevättalven lämpötilaerojen aiheuttamilta halkeamilta. Puissa on vielä hyvin ohut tuore kuori, joka tummana pintana lämpiää aurinkoisena päivänä, kun yöllä on sitten vielä pakkasta, kuoren vesi jäätyy ja halkaisee laajetessaan kuoren. Tosi paljon näkee pahastikin halkeilleita, erityisesti kirsikkapuita, joihin jo nuorena pääsee lahottajasieni halkeamasta. Samat materiaalit toimivat tässä kuin havujenkin varjostuksessa.

Niin, niistä materiaaleista… Pihaa suunniteltaessa, monet kysyvät…ei kai niistä kasveista tarvitse mitään joka vuosi sitten peitellä? No, voidaan piha niinkin suunnitella, mutta se rajaa jonkin verran kasvivalikoimaa sitten suppeammaksi. Itse varjostus ei ole mitenkään teknisesti tai fyysisesti haastavaa, enemmän murehditaan siitä muistaako sen ja että, ne peitteet ovat kaameen näkösiä. Eipä ne kellastuneet tuijarivitkään kovin nättejä ole… Yritän muistutella asiakkaitani ja laitan facebookkiin muistutuksia varjostamisesta. Eikä se tummanvihreä verkko nyt niin kauhea ole, sen voi taitella siististi ja on vaan pari kuukautta paikoillaan. Eräässä pihassa näin Unikko -kankaasta ommellut suojahuput vuodesta toiseen. Ei ole millään tavalla lempparikuosini, mutta loistava ajatus jos huput esim. sopivat ikkunassa näkyessään sisustukseen!

Suojamateriaalin pitää olla hengittävää. Muovipusseja tms. ei voi käyttää! Ilma ei vaihdu, kosteus kerääntyy muovin sisään ja kasvi homehtuu/tukehtuu/lämpiää liikaa! Juuttikangas ja se muovinen puutarhaliikkeissä myytävä verkko ovat ehkä helpoiten työstettäviä materiaaleja. Kuusenhavut ja järviruokoniput ovat ”luomumpia”. Helpoiten homma toimii, kun on yhtenä vuonna taiteillut sopivat (kasvuvaralla) huput tai palaset ja säästää ne aina seuraavaan vuoteen, niin kauan kuin kestävät.

OMENAPUU – hedelmäpuiden hoitoleikkuusta…

Omenapuuta leikataan tarvittaessa keväällä ennen silmujen avautumista, huhtikuun loppuun mennessä.

Pääsääntöisesti leikkaamisen tavoitteena on kasvattaa vahvaoksainen, suhteellisen harva ja tasapainoinen puu. Ilman leikkausta hedelmäpuista kasvaa monilatvaisia ja tiheitä. Puun ikä pitenee, koska ilmavassa puussa eivät sienitaudit ja tuholaiset viihdy. Leikkauksella puu voidaan myös muotoilla kasvupaikkaan sopivaksi. Leikkaus on tehtävä vuosittain, jotta saadaan kasvatetuksi hyvän mallinen ja hoidon kannalta helppo puu.

Lisäksi sadon laatu paranee, koska hedelmillä on tilaa kasvaa suuriksi. Halutaan suuria, terveitä ja maukkaita hedelmiä.
On parempi jättää paljon oksia, kuin leikata liikaa. Liiallinen leikkaus heikentää puun talvenkestävyyttä, lisää oksien muodostusta sadon kustannuksella ja saattaa siirtää puun satoikäiseksi tuloa. Toisaalta, jos leikkaus laiminlyödään kokonaan, jo 2 vuoden jälkeen on vaikea palauttaa puuta entiselleen. Mieluummin leikataan vähän joka vuosi kuin paljon kerrallaan harvoin. Samana vuonna voi leikata isoja oksia kokonaan pois korkeintaan 1-2.
Eri ikävaiheessa olevien puiden leikkaustapa on erilainen. Puun nuoruusvaiheessa on leikkauksen ajatuksena saada kasvatettua hyvärakenteinen puu, joka kestää suuretkin hedelmäsadot päästessään muutaman vuoden kulutua kunnolla satoikään. Nuori puu kasvaa nopeasti, koska hedelmien kehittyminen ei vie vielä energiaa. Leikkaus saa oksat haaroittumaan voimakkaasti.

Yksinkertaisuudessaan:
– Katkaistaan latvaverso noin 30 cm:n päästä ylimmästä hyvästä oksasta. Jätetään kaksi eri suuntaan kasvavaa oksaa, joiden etäisyys toisistaan on noin 15cm.
– Poistetaan heikot, jyrkässä kulmassa ja sisäänpäin kasvavat oksat.
– Tarvittaessa leikataan pois: kilpalatvat, toisia hankaavat oksat ja mahdollisesti kuivuneet oksat. Oksia jätetään tasapuolisesti joka puolelle puuta.
– Perusoksat typistetään alaspäin suuntautuvan silmun yläpuolelta, niiden suuntamiseksi laakeaksi latvukseksi.

Kun omenapuu tulee halutun korkuiseksi, leikataan latvaverso ylimmän sivulle suuntautuvan oksan korkeudelta.
Puun saavuttaessa satoiän sen pituuskasvu ja uusien oksien kehittyminen vähenee. Voima siirtyy kukkiviin kääpiöversoihin ja hedelmiä tulee enemmän ja enemmän… Leikkaus on vähäisempää kuin nuorella puulla, koska ei tarvita enää oksien typistyksiä vaan satoa huonosti kannattelevat oksat poistetaan kokonaan repeämisen ym. vaurioiden estämiseksi. Isojakin oksia voi poistaa, tasapainoisesti. Runsas leikkaaminen voimistaa versojen kasvua, mikä pienentää satoa.
Latvus pidetään ilmavana harventamalla liikoja versoja. Vähäinen oksien poistaminen voidaan tehdä elokuussa, versokasvua voimistamatta. Myös oksien leikkauskohtiin seuraavina vuosina kasvavat pystysuorat vesiversot poistetaan elokuussa.
Satoikäisestä puusta poistetaan pääsääntöisesti siis vain vioittuneet, hankaavat ja ylöspäin/sisäänpäin suuntautuneet oksat.

Puun vanhetessa sitä ei kannata enää rasittaa leikkaamalla rajusti, joka vuosi hoidetaan yksi ”ongelmaoksa” kuntoon ja keskitytään poistamaan kuivuneita ja alaspäin riippuvia versoja sekä korjaamalla ehkä talven, painavan sadon ja iän aiheuttamia vaurioita. Tällöin säilytetään puun koristearvo ja merkitys maisemassa vielä muutaman vuoden ajan, satoakin varmasti tulee vielä riittävästi. Usein paras vaihtoehto on jättää vanha omenapuu rauhaan ja istuttaa paikalle uusi puu, joka korvaa vanhan parin vuoden kuluttua.

Useimmiten kun puhutaan hedelmäpuun leikkaamisesta on kyseessä varmastikin omenapuu.

Kuitenkin useimmiten halutaan pihaan myös muita lajeja ja myynnissä on vaikka mitä kokeiltavaa, mutta talvenarkaa. Esimerkiksi aprikoosin leikkaamisesta en oikein osaa kokemuksen puuttuessa neuvoa mitään, mutta ehkä kannattaa näin aran ja uuden (Suomessa) lajin kohdalla antaa puun kasvaa luonnollisesti ja katsoa mitä tapahtuu. Poistaa varovasti hankaavia ja ihan väärin suuntautuvia versoja.
Päärynäpuita leikataan periaatteessa samalla tavalla kuin omenapuita, mutta huomattavasti varovaisemmin. Kirsikka- ja luumupuihin pätee myös kutakuinkin samat ohjeet: Valitaan latvaverso, poistetaan kilpalatvat ja perusoksat typistetään. Näitä lajeja leikataan myös hyvin vähän ensimmäisten vuosien em. muotoilun jälkeen. Paksujen oksien kokonaan poistamista tulee välttää!
Tärkeää on myös muistaa, että leikkuu tehdään näillä luumarjaisilla puilla eri aikaan kuin omenapuulla. Keväällä leikattaessa kirsikka- ja luumupuilla esiintyy kumivuotoa, joka kuluttaa puun voimia. Leikkuu pitäisi siis tehdä hyvin aikaisin kevättalvella tai mielellään vasta elokuussa ns. sadonkorjuun jälkeen.

Ja se mikä on kaikessa leikkuutyössä muistettava, että työkalut ovat hommaan sopivat ja terävät!! Ei siis käytetä raivaussaksia/voimasaksia, moottorisahaa tai alasinmallisia saksia. Ohileikkaavat sekatöörit, pitkävartiset latvasakset ja oksasaha on ne joilla saadaan paras jälki.
Haavanhoitoaineista ei ole todistettu olevan mitään järisyttävää etua, omasta mielestäni luonnonmukaiset oksavahat on paras vaihtoehto. Sisältävät mehiläisvahaa, havu-uutetta, parfiinia yms. ”luomua” 🙂

Maaret

Pihasuunnittelua omassakin pihassa…

Nyt kun alkaa viherrakentamis- ym. pihatyöt vähentyä talven tullessa (toivottavasti lunta pian) on aikaa miettiä taas jotain oman pihan toteutettavia yksityiskohtia. Ja jopa ehdin vielä toteuttaakin jos ei heti ole lumipyryä odotettavissa!??

Samalla jaan vähän omia pihasuunnittelun perusteitakin…Itselle usein ns. rutiinin myötä itsestäänselvät asiat ovatkin ensimmäistä kertaa pihaa suunnitteleville täysin uusia juttuja. Ja harmikseni olen pari kertaa huomannutkin, että en ole tarpeeksi alusta asti lähtenyt juttua selittämäään. Kuitenkin yleensä palaute suunnittelu-asiakkailta on kiitokset selkeästä, mutta yksilöllisestä suunnitelmasta.
Liikkeelle suunnittelussa pitää aina lähteä siitä mihin pihaa käytetään, ketkä pääasiassa käyttävät pihaa ja kuinka usein. Mietittävät asiat lähtevät tästä helposti rönsyilemään ja silloin pitää muistaa, että ihan kaikkea ei voi saada…

Vesiaihe ja ’ nyt niin muodikas’ hyötykasvipuutarha vaativat hoitoa, silloin ei enää ykköskriteeri voi olla helppohoitoisuus. Tottakai MAHDOLLISIMMAN helppohoitoisen pihan suunnittelu onnistuu siirtämällä hyötyviljelmät kohopenkkeihin tai suuriin ruukkuihin (kastelu!!), rajaamalla istutusalueet selkeästi, käyttää kateaineita ja sijoittaa vesiaihe puolivarjoisaan paikkaan jne. Kuinka paljon vietätte aikaa pois kotoa kesäisin? Kuka silloin kastelee viljelmät?

Niin se oma pihani…
Uuden kiveyksen tieltä jäi vanhoja ”rustiikkisia” betonilaattoja ja vanhoja

sammaloituneita muurikiviä hirvee kasa!! Muurikiven kansikivistä sai mielestäni älyttömän hienoa ”vanhaa pintaa” uuden kiveyksen vastapainoksi, kun käytettiin niitä istutusalueiden reunakivinä.

Jostain sain sitten idean viljellä kaaleja ensi kesänä :D…jos ehdin. Ajatuksena on nyt tehdä kohopenkki samoista vanhoista muurikivistä niille lehtivihanneksille, silloin tuo takapihan savimaa ei haittaa kaali parkoja. Samalla tietysti koko hyötyalueeni taas vähän laajenee. Betonilaatoilla rajaan kutakuinkin koko alueen nurmikosta. Ne estävät nurmen leviämisen tehokkaasti, koska ovat niin leveitä ja toimivat samalla kulkuväylänä. Nurmenleikkurin voi ajaa laattojen reunan yli, jolloin ei tarvitse siimaleikkurilla siistiä reunoja.

Näin sen ajattelin 🙂 eli HYÖTYALUEEN LUONNOSTELUA

Aukkokohtiin istutetaan maanpeitekasveja, jotain niihin kuitenkin kasvaa jos ne jättää mullokselle…Päätän itse mitä 🙂 Nyt jo mansikka toimii peittokasvina, eikä siis ole puutarhassani muoviin siistiin riviin istutettuna.
Sitten vielä tuli mieleen siitä vesiaiheen sijoittelusta…Tapanani on suunnitella pieniä vesiaiheita/altaita, jotka voidaan helposti tyhjentää, ovat kannella+kivillä katettuja ja vähintäänkin puolivarjossa tai ainakin havukasvin varjostamassa paikassa. Niin, ettei vesi haihdu ja levä pääse rehottamaan. Havukasveista ja perennoista altaan ympärillä ei tule lehtiroskaa… Tärkein kriteeri on tietenkin sijoittaa vesiaihe niin, että siitä on iloa asukkaille, eli se näkyy ja liplatus kuuluu oleskelualueille tai avoimen altaan pinnasta heijastuu kukkivien perennojen värejä, myöhemmin kesällä puutarhavalaisimen valo yms. ”Statussymboliksi” vesiaihetta ei kannata pihaan hankkia! Ei ole ainakaan kovin näyttävä symboli hoitamattomana…

Vaikka itse nautin pihan AJOITTAISEN nyppimisen rentouttavasta vaikutuksesta, olen omassa pihassani pyrkinyt hoidon helppouteen ts. luonnonmukaisuuteen. Pensaiden alustoille maanpeitekasveja pitämään rikkikset pois, nurmialueet helposti leikattavia jne.

Pohjoiseen suuntautuva etupihani on kostean ja viileän pienilmaston omaava alue, jossa kasvaa mäntyjä. Neulaset happamoittavat maata ja kun kaikki nämä tekijät lasketaan yhteen on
tasalaatuisen ja hyvännäköisen nurmikon kasvatus ja ylläpito järjetön ponnistelu. Kesällä on muutakin tekemistä!! Niinpä tilasin kuorma-autollisen turvetta, joka levitettiin säälittävän ”nurmikon” päälle. Annan sammalten vallata loputkin alueesta, miksi taistella luontoa vastaan 🙂 Rajaukset turveharkoilla, hiekkapolkuja, isohkoja luonnonkiviä ja vähitellen muodostuu MIETISKELYMETSÄ etupihalle 🙂 Ja lapset tykkää kulkea polkuja pitkin. Sammal kasvaa yllättävän nopeasti!!

Koko pihan ideointi voi siis lähteä puhtaasti rajatuista mahdollisuuksista tai yhdestä hallitsevasta elementistä. Kuitenkin ehkä helpoin tie on miettiä ensin käyttötarkoitus, kulkuväylät ja ennen kaikkea mitä toimintoja OIKEASTI tarvitset pihaan. Hyvin usein kartoituskäynneillä luetellaan toiveisiin sama lista…ehkä se on asuntomessuilta lähtöisin, lifestyle -lehdestä tai ’koska naapureillakin on’…mutta kannattaa ihan tosissaan miettiä tuleeko kaikkea käytettyä: kasvihuone, kompostori, vesiaihe, pergolaterassi pihan perälle, kesäkeittiö, hyötykasvilaatikot yms.Toimivia ja hyviä ideoita, mutta pahimmassa tapauksessa aiheuttavat jopa stressiä…pitäis tuohon kasvihuoneeseenkin hankkia taimet, ei olla yhtään ehditty käyttää kesäkeittiöö, hyötykasvilaatikoiden salaatit kuivuivat ekalla viikolla istutuksen jälkeen… Kannattaa vähän kyseenalaistaa. Onko lasten leikkialue varmasti tarpeellinen kun lapset lähenevät murrosikää tai aidan taakse on juuri rakennettu kaupungin toimesta leikkipaikka? Kuivausrumpu löytyy, mutta olishan se ihana kuivattaa kesällä pyykit ulkona! Tuleeko pyykkitelinettä oikeasti käytettyä?
Ns. optioitakaan ei kannata kovin monille eri rakenteille jättää auki tai piha on nopeasti yksi iso ”valmis pohja” pihavajalle, paljulle ja lisäterasille. Tottakai pitää huomioda tulevatkin toteutukset…mitä päästään tekemään myöhemmin ja millä tekniikalla yms.

Kun käyttötarkoitus ja toiveet ovat mietittynä kannattaa miettiä budjetti, aikataulu ja tyyli/tyylit. Pihan voi hyvin toteuttaa itse ajanmyötä ja ideoida matkalla lisää, ei ole varmasti edullisin tai helppohoitoisin ratkaisu, mutta luova ja omannäköinen ja ainakin omalla kohdallani ideointi on keskeisin ajatus koko hommassa! Suunnittelusta lähtien yhtenä projektina toteutetun pihan kustannukset on helpompi pitää budjetissa, piha voidaan suunnitella budjetin mukaan, eikä siitä muodostu alekasvien kokeilukenttää. Oma pihani on kokeilupuutarha ihan tarkoituksella 🙂 arempien kasvien talven kestävyystestausta ja kasvupaikkavaatimusten venyttämistä, miten pitkällä auringossa varjokasvi viihtyy….Vähitellen olen leikannut Brabanttuijat runkopuiksi. Magnolia ei vielä kuki 3 vuoden jälkeen, mutta selviää talven yli.Kun perusasiat on mietitty voidaan päästää ideointi valloilleen! (ja unohtaa budjetti :D) Tottakai tässä ”rönsyilyvaiheessa” hienosäädetään vielä toimintoja ja tilaratkaisuja. Mutta kasvillisuuden, materiaalien,
tunnelmien, näkymien suunnittelussa voidaan lähteä seuraamaan väriä, muotoa, pinnan tuntumaa. Eikä kannata jarrutella vaan jalostaa ideoita !!!
Näin se toimi eräänä yönä oman pihani kohdalla, kun jälleen kerran suunnittelin sen uudestaan (jostain syystä innostuin tänä vuonna ukkolaukasta) :

Ukkolaukka.Violetti pyöreä, kukkii alkukesästä… Pyöreitä muotoja toistuu yksityiskohdissa, vastapainoksi selkeät linjat taustalla ja suorakulmaiset betonilaatat. Violettilehtisiä perennoja, tummia havuja, valkokukallisia keventämään. Jatkavat kukintaa ukkolaukan jälkeenkin…
Mitä talvella näkyy? Havut, tarvitaan erisävyisiä havuja, mitkä kasvit sopivat havujen kanssa ja näyttävät kuivuneinakin ainakin hetken aikaa koristeellisilta…koristeheinät! Näkyvät hyvin tummaa havukasvia vasten.Onko violettirunkoisia puita?
Havukasvien seuraksi talvinäkymään…Tuohituomi on kaunisrunkoinen, korallikanukka omaa voimakkaat punaiset versot…Sopiiko nämä kasvit tälle kasvupaikalle ja onko niillä samat vaatimukset kasvupaikan suhteen?

Ryhmä on alkukesällä violetinsävyinen, keskikesällä valkokukallinen ja lepotilassa punertava.Jotkut haluavat perhospuutarhan, toiset arvostavat tuoksuja. Runsas ’cottage garden’ onilmeisesti jälleen suositumpi betonikivikauden jälkeen.

On suunniteltu ”kukattomia” puutarhoja, jolloin pelkillä vihreän sävyillä ja lehtien muodoilla on luotu erityinen tunnelma. Pelkistetty on tietysti oma tyylinsä, mutta on myös helposti liian kliininen ja pidettävä erityisen siistinä. Eräs asiakas sanoi joskus, jos piha on liian kivetty ja suoraviivaisen selkeä, sileäpintainen…tulee olo, että sitä pitäisi imuroida koko ajan 🙂 Ihan osuvasti ilmaistu. Makuasioita.
Mutta, mielestäni tunnelmallisen ja ”kokonaisen” pihan luomiseen tärkeimmät asiat ovat (tietysti materiaalien ja kasvillisuuden sopivuuden lisäksi) kolmiulotteisuus, eli korkeuden ja syvyyden vaihtelut: eri elementtejä lomittain. Ei kaikkea reunoille tai riviin. Vaihtelevan korkuisia kasveja. Näkymän ja tyylin yhtenäisyys rauhoittaa tunnelmaa, eli ei sitten kuitenkaan liikaa kaikkea. Käytetään samoja kasveja/materiaaleja eri puolilla pihaa toimintojen, kulkuväylien ja istutusalueiden ns. rajapinnoissa. Jos eri osiin pihaa halutaan eri tyylejä, kannattaa huomioda etteivät näy kuitenkaan maisemassa yhtäaikaa.
Kontrasteilla eri elementit tulevat esille ja korostuvat…vastavärit, muodot, pintojen tuntumat.

Oma tyyli! Ei naapurin… 🙂

Pihakiveys

Syysistutuksia

Vaikka omissa ruukuissani edelleen kukkivat (eivät ehkä täydessä kukoistuksessaan) kesän jäljiltä pikkusyklaamit, tulilatva ja myöhäiskesän krysanteemi ja lämpö ulkosalla näyttää jatkuvan, ajattelin lisätä muutaman syksyisen ruukkuistutuksen.

Ajatuksena, että ne voisivat toimia talven yli koristeellisina pienillä muutoksilla ja lisäyksillä. Ajattelin yhdistellä koristeheiniä ja värikäslehtisiä kasveja, koska esim. cordylinet näyttivät olevan hyvässä tarjouksessa taimistolla. Cordylinen pitäisi kestää vielä parin asteen pakkasenkin ja hyvällä onnella sen saa talvetettua viileässä kellarissa, kun muistaa kastella. Koristekastikan, sininadan ja ehkä koristekaalin kanssa siitä saa erikoisen tyylikkään istutuksen. Kastikan ja sininadan voi sitten vielä istuttaa talven ajaksi läpäisevään maahan odottamaan ensi kesää. Tai herätellä ruukusta keväällä.
Koristeheinien kanssa loistavasti sopii myös asteri, seuraan voi lisätä vielä hopealankaa, joka on mielestäni yksi parhaiten vaihtelua istutuksiin tuova kasvi. Värjättyihin en kuitenkaan sortuisi. Syklaami kestää myös pari astetta pakkasta. Yhdistettynä pilarimalliseen pikkuhavuun, esim. sypressiin tai pikkutuijaan, saadaan tyylikkään yksinkertainen istutus, johon voidaan lisätä valoja sekä vaihtaa syklaamit myöhemmin callunaan. Myös jonkin verran kylmyyttä kestävä muratti näyttää mukavalta yhdessä värikkään syklaamin kanssa kapeaan, korkeahkoon ruukkuun istutettuna.
Hopeavitja, kuten useimmat muutkin harmaalehtiset kesäkukat, kestää myös kylmää ja näyttää hyvältä niin syklaamien, havujen ja asterienkin kanssa. Kori täynnä hopealehtisiä kasveja Esim. suuren kynttilä lyhdyn kanssa on varsinkin tummaa taustaa vasten valoisan näköinen ja yksnikertaisen koristeellisen näköinen. Melko dramaattisen yhdistelmän saa myös muutaman pakkasasteen kestävästä Corociasta eli kummituspensaasta hopeavitjan kanssa. Väriä tähän istutukseen kannattaa sitten lisätä muulla tavoin, valoilla, lyhdyillä, taustalla tai lempparillani aniliininpunaisella syklaamilla. Syklaamin voi vielä myöhemmin vaihtaa esim. marjakanervaan.
Pilarihavun seuraan istutetun hopeavitjan voi alkutalvesta korvata vaikka yksinkertaisesti kynttilälyhdyillä ja kuusen oksilla. Voi käyttää mielikuvitusta…isoja käpyjä, koristekurpitsoja tai ihan vaan valoja ja (nyt niin trendikkäitä) valoa heijatavia lasipulloja.Tietyysti paksu lumipeite vie sitten osansa näin yksityiskohtaisesti rakennetusta asetelmasta. Mutta, terassilla tai parvekkeella on luonnollisesti turvassa.

Jouluruusu kestää kylmyyttä, mutta ei pitkään pakkasta. Sen voi talvettaa ja istuttaa keväällä pihaan puolivarjoisaan ja tuoreeseen paikkaan, jossa se kukkii tulevina vuosina keväällä. Ruukkuistutuksissa se sopii hyvin jo mainittujen pikkuhavujen kanssa tai ihan yksinkertaisesti mustikanvarpujen kanssa. Se on näyttävä yksinkin istutettuna suureen ruukkuun tai yhdessä esim. violetin asterin kanssa.
Skimmia sopii ikivihreänä loistavasti syksyn istutuksiin. Se on mielestäni ehkä koristeellisempi marjoessaan kuin kukassa, vaikka kukka onkin siro ja nätti. Skimmia on niitä kasveja, jotka ei välttämättä tarvitse seuraansa muuta, vaan on isossa valkoisessa ruukussa tai korissa yksinäänkin kivan näköinen. Sen seuraan samaan ruukkuryhmään, yhteensopivaan ruukkuun, voisi lisätä ehkä pyöreän puksin tai sammalpallon.
Pallokrysanteemin on myös näyttävä yksinään, oikeastaan vaikea sanoa mikä sen kanssa sopisi samaan, ehkä joku alaspäin valuva…hopeavitja tai muratti. Krysanteemi kukkii pitkälle syksyyn, kun muistaa kastelun!
Myös orvokki kestää pikkupakkasen, mutta sitä ei ole yleensä myynnissä enää syksyllä. Jos orvokkikasvuston leikkaa kesällä (ylikasvaneena) se usein ehtii muodostaa toisen kukinnan syksyllä.

Tässä on tullut nyt keskityttyä muihin kuin niin perinteisiin kanerviin. Kanerva on käyttökelpoinen ja yksi parhaiten talven yli säilyvistä koristekasveista.
Se kuitenkin mielestäni vaatii seuraa, aika ohi menneeltä idealta kuullostaa täyttää kukkalaatikot kanervilla. Samoin aika hirveä ajatus on värjätyt neonvihreät ja -keltaiset callunat. Ehkä lastenjuhliin? No, tämäkin on mielipidekysymys…Ja ilmeisesti hiipumassa oleva trendi.

Parhaimmillaan kanervat ovat perinteisesti havujen kanssa. Suuri valkoinen ruukku/kori täynnä valkoisia callunoita, lisättynä valonauha, on aika kotoinen jouluunkin sopiva istutus. Tarpeeksi suuressa astiassa keskelle voisi jopa lisätä vielä rungollisen tuijan, joka tekee istutukseen modernimman ilmeen.
Marjakanerva tuo callunoihin mahtavaa vaihtelua ja toimii vaikka sekoitettuna perinteisten kanervien kanssa.
Ajattelin, että marjakanervasta saisi hienon ”metsänpala -istutuksen” kun suhteellisen laakeaan astiaan istuttaisi marjakanervia, yhden korkeamman heinän ja pinnan peittäisi sammaleella. (Sammaleen ottamiseen tarvitsee maanomistajan luvan) Itse en hirveesti pidä koristekaalista, mutta onhan se ihan hauskan näköinen, varsinkin ruukussa muiden kasvien seurassa. ”Supermodernin” istutuksen saa kivistä/sorasta, koristekaalista ja käppyröistä kuivista oksista. Kannattaa muutenkin hyödyntää istutuksissa havujen, koivujen, lepän ”kävyllisiä” ja korallikanukan värillisiä oksia.
Syyshortensian punertavat kukinnot tuovat runsautta, sen aikaa kun kestävät siistin näköisenä.

Syksyllä kukkivia perennoja, kuten komeamaksaruoho, jaloangervot ja tädykkeet, voi myös käyttää syysistutuksissa. Perennoja tai havuja sisältävät istutukset kannattaa tehdä talvenkestäviin/eristettyihin isoihin ruukkuihin. Kastelu läpimällä vedelläjatkaa kukintaa pidemmälle syksyyn. Ne voi myös lopulta pelastaa kaivamalla maahan tai talvettamalla ruukun viileässä (ja istuttamalla vasta keväällä). Havut on muistettava suojata kevätauringolta, myös ruukkuistutuksissa.
Jos ruukkuistutus kootaan joka vuosi samaan paikkaan voidaan ruukut asetella ”pohjattomina” paikoilleen. Silloin kasvit pääsevät juurtumaan syvemmälle, suoraan maahan ja voidaan käyttää monivuotisia kasveja helpommin taustakasveina. Vaihdetaan vaan sitten kukkivia vuodenajan mukaan etualalle.
Ruukkuja ympyröivä alue voidaan vielä rajata ja kattaa esim. koristesoralla, hiekalla tai maanpeiteperennalla…Ehkä villiviini maata pitkin kasvamaan?

Istutusastioina käytetään salaojitettuja mielellään isoja ruukkuja, joita kannattaa laittaa useampi yhdeksi ryhmäksi. Yksi suuri ruukkuryhmä on näyttävämpi ja tehokkaampi koristaja, kuin eri puolille pihaa ripotellut kanervaruukut (Kanervissa ei sinänsä ole mitään vikaa!). Syysistutukset kannattaa tehdä tiiviiksi, koska niiden kasvit eivät enää tarvitse kasvutilaa.

Monimuotoisuutta ryhmään tuo kasvivalintojen lisäksi, eri korkeudelle asetellut ruukut ja laittamalla toiset ruukut esimerkiksi koreihin. Joulun lähestyessä voi istutuksiin lisätä vielä koristeita!
Tyhjennettyä kasvihuonetta ei kannata täyttää puutarhatyökoneilla ja ylimääräisellä tavaralla vaan erilaisilla valoilla ja ruukkuistutuksilla, jolloin se koristaa ja valaisee talven pimeyttä.

Terassi- ja parvekeistutukset

Pihasuunnittelu Kevät – www.kevat.net

Sipulikukat ja pihasuunnittelu

Parhaita hetkiä keväässä….huomata ensimmäiset vihreät, vielä ehkä lumisessakin maassa. Ilo pitää varmistaa syksyllä istuttamalla kukkasipuleita.

Sipulikukat tuovat pienillä vihreillä lehtien aluillaan ja myöhemmin väreillään, ensimmäisen kevään tunnun pihaan. Aikaisimmat sipulikukat näkyvät jo maaliskuussa, matalimmat lajit, kuten krookus ja helmililja aiemmin kuin korkeat ja näyttävät tulppaanit.
Korkeiden ja myöhemmin kukkivien lajikkeiden kanssa kannattaakin istuttaa matalaa runsaasti kukkivaa maanpeittoperennaa, esim kevätkaihonkukkaa, sammalleimua tai vaikka kevätesikkoja.

Näyttäviä ryhmiä saadaan samansävyisten kerrottujen ja erimuotoisten sipulikukkien yhdistelmistä, kirkkaan väristen perennojen kanssa. Tällaisia samansävyisiä sipulilajitelmia saa ostaa valmiinakin. Mielestäni esimerkiksi: rönsyansikka, kevätvuohenjuuri ja oranssit tulppaanit: ’Princess Irene’, ’Orange Emperor’ ja ’Ballerina’ yhdistelmänä on värikkään toimiva juhlistamaan kevään lisääntyvää lämpöä, vaikka muuten värimaailma pihassa olisikin hillitympi.
Vastavärit toimii aina. Punainen laaja kukkameri korostuu vihreää lehdistöä tai havukasveja vasten.
Aina ei tarvitse tehdä perinteistä kasviryhmää tai sipulikukkapenkkiä. Helposti leviävistä ja vaatimattomista lajeista, kuten lumikello ja idänsinililja, saa tehtyä mahtavan kukkaniityn luonnontilaisille alueille ja puiden alle, edullisesti. Ei kuitenkaan koivun tai kuusen juurelle, mutta vaikka samaan aikaan kukkivan hedelmäpuun alle. Mulloksella olevat pensaiden aluset saa vihreyttä narsisseilla ja pikkusipulikukilla, joita pensaat taasen suojaavat. Nurmen leikkuuta kannattaa välttää niin kauan alueella, että pikkusipulikukat ovat ehtineet lakastua ja siementää. Ehdoton suosikkini laajan alueen pikkusipulikukista onparvitulppaani ja idänsinililja -yhdistelmä !
Jos kuitenkin halutaan vain sipulikukille pyhitetty istutusalue, pitää se suunnitella tarkasti niin, että saadaan varhaiskeväästä kesäkuuhun asti kukkiva ryhmä.
Jotakin kuitenkin kaipaa lakastuneiden kevään ensikukkijoiden tyhjään paikkaan istutusalueella…Mutta, mitä? Emmehän halua niiden vievän sipuleilta kaikkia tärkeitä ravinteita.

Esimerkiksi koko kesän edellisen vuoden versoilla kukkiva nukkeruusu menestyy myös läpäisevässä kasvualustassa, jollaisen tulppaanit vaativat, ja on ravinteiden suhteen melko vaatimaton. Kasvualustat kannattaa kuitenkin erottaa toisistaan, koska ruusu versoo tehokkaasti.
Krookuksia, balkaninvuokkoja, helmililjoja, posliinihyasinttia ja scillaa pitää istuttaa kerrallaan vähintään 50 kpl, niiden näyttävyys perustuu ehdottomasti valtavaan väripinta-alaan nurmikolla tai kasviryhmän etureunalla.
Suosituimmista sipulikukista eli tulppaaneistakin matalat lajikkeet, esim. raita- ja tähtitulppaanit kukkivat ensimmäisenä. Touko-kesäkuun vaihteessa näyttävimmät, korkeimmat ja papukaijatulppaanit viimeisinä.

Tulppaanit kaipaavat huomiota jaksaakseen ilahduttaa useana keväänä. Ne eivät kestä kilpailua esimerkiksi nurmiheinän kanssa, koska tarvitsevat ravinteita sivusipulien muodostamiseen. Liian pienet sivusipulit kehittävät vain lehtiä seuraavana vuonna ja vähitellen kaikki sipulit hiipuvat ilman lannoittavaa hoivaa. Toisaalta erikoisimmilla lajikkeilla on tapana hiipua, jolloin on hyvä istuttaa aika ajoin uusia elinvoimisia sipuleita lisää ja lisää…
Tulppaanit kaipaavat siis rakkautta kompostin tai kukkasipulilannoitteen muodossa, kasvun alussa ja kukinnan jälkeen, jolloin kaikki voima on käytetty värikkääseen kukkaan. Ennen kuin tulppaani lakastumisen jälkeen ehtii muodostaa siemenkodan, leikataan kuihtuneet kukat pois. Lehdet vielä keräävät yhteyttämällä voimaa sipuleille, joista varmistuu seuraavan vuoden kukinta. Niin ja tietysti istuttamalla syksyllä taas vähän lisää sipuleita…Parhaimmillaan sipulikukat ovat tiheinä kasvustoina.
Aika ajoin voi tulppaaninsipulit nostaa maasta ja viedä ne varsineen lepäämään varastoon. Syksyllä sipulit puhdistetaan ja istutetaan normaaliin kukkasipulien istutus -tapaan maahan. Tällä välin kasvualustaa on tietenkin paranneltu, sipulien jaksamista taas muutaman vuoden silmällä pitäen.
Kukkasipulien kasvualustan tulee olla läpäisevä, hiekka- ja kalkkipitoinen. Ei missään tapauksessa jatkuvasti kostea. Vaikka keväällä kuivuus haittaa kasvua (suihkuttelu auttaa), kasvupaikan tulee olla aurinkoinen. Paahde lyhentää kukinta-aikaa.

Ja se tapa, jolla kukkasipulit istutetaan: viilentyneeseen maahan syys-lokakuussa, niiden olisi hyvä ehtiä juurtua pari viikkoa ennen maan jäätymistä. Itse olen kaivanut sipuleita maahan joskus joulukuussa, kun on muilta puutarhatöiltä viimein ehtinyt. Silloin istutuksen päälle levitetyn lehtikasan, kuorikkeen tai turpeen alla maa jäätyy hitaammin ja antaa sipuleille hetken aikaa juurtua… Suosittelen kuitenkin hieman aiempaa ajankohtaa, mutta istuttaa ei saa niin aikaisin, että sipulit lähtevät kasvuun jo syksyllä. Jos näin pääsee käymään auttaa kateaineet tässäkin.
Maa kuohkeutetaan ennen istutusta 30 cm:n syvyydeltä. Multaa tulee sipulin päälle n. 3 kertaa sipulin korkeuden vahvuinen kerros ja mullan pinta on hyvä jättää koholleen, ettei vesi missään tapauksessa jää istutuskohtaan.

Oma suosikkini sipulikukista on narsissi. Narsissilajikkeisto on erittäin monipuolinen, eikä vain pääsiäiskorteista tuttua keltaista torvinarsissia…Sen lisäksi ne jaksavat kukkia varmemmin tehokkaasti useamman vuoden kuin tulppaanit. Lemmikin ja valkoisen narsissin yhdistelmä on ihana ja raikas, vaikka yleensä tyylini on kasvivalinnoissa ehkä erilainen, ei niin perinteinen.
Tarkemmin miettiessäni lemppareita sipulikukissa on monia. Kirjopikarililja, vaatimaton ja jotenkin satukirjamainen kellokukka. Laukat ovat ehkä harvinaisempia ja niitä voisi käyttää enemmänkin (tämän ovat ehkä pihasuunnitteluasiakkaani huomanneet ) Ne sopivat yhteen perinteisten perennojen kanssa (mirrinminttu, pioni) tai selkeänä, yksinkertaisen muotoisena modernimman pihan yksityiskohdaksi:Jättilaukka + rantalaukkaneilikka tai valkomaksaruoho+iso luonnonkivi.
Matalat ja tyylikkäät kevätkurjenmiekat ja maailman ihanimman tuoksun (juhannusruusun ja kielon lisäksi :D) omaavat hyasintit, jotka kannatta istuttaa ruukkuun terassille, jos haluaa nauttia maksimaalisesta tuoksusta!! Sopivat myös aurinkoisen perennapenkin reunaan vaikka tulppaanien kanssa. Jouluistutus kevääseen 🙂
Yhä enemmän sipulikukkia hyödynnetäänkin alkukesän ruukkuistutuksissa. Kukinnan aikaan saaminen ruukussa onnistuu parhaiten, kun ruukku on salaojitettu ja käytetään hiekkapitoista multaa, kuten maahankin istutettaessa. Sipulit kannattaa kuitenkin istuttaa tiheämpään, jotta saadaan näyttävä kukinta. Matalille lajeille, kuten krookus, sopii parhaiten mielestäni laakea ruukku, joka ei vie kukilta huomioo. Jos yhdistetään eri korkuisia lajeja, voi miettiä ruukun mallin enemmän esim. värityksen mukaan. Ruukku täytetään mullalla n. 2/3 ja tiivistetään sekä kastellaan. Sipulit painetaan osittain multaan ja sen jälkeen peitetään vain kevyesti mullalla. Ruukkua pidetään talven yli pakkasettomassa varastossa tai kellarissa, kuitenkin alle 10 asteessa. Helmi- maaliskuussa istutus siirretään 10-15 asteiseen ja valoisaan paikkaan. Sitten vaan odotellaan että saadaan nähdä ensimmäiset vihreät alut! Tai sitten voi ostaa valmiiksi kukkivia tasetteja ruukkuihin. Kuten tapana on…
Sipulikukkia näiden muutamien ”tunnetuimpien” kevätkukkijoiden lisäksi on paljon ja niitä kannatta ehdottomasti kokeilla:
Talventähti, ihan ensimmäinen helposti kylväytyvä kukkija, jota puputkaan eivät halua syödä. Vinkkinä… puput eivät tykkää syödä krookuksenkaan alkuja jos ympärille ripottelee kahvinpuruja! siis kerran käytettyjä.
Marskinlilja, älyttömän upea keskikesällä metrinkorkuisena täydessä kukassa! Sen seuraksi suojaisaan ja lämpimään paikkaan esim. jättipoimulehti, päivänlilja ja todellista näyttävyyttä saadaan istuttamalla taustalle isosiniheinä.
Valkokukkainen tähdikki kannattaa ehdottomasti istuttaa lehdiltään violetin- ja tummansävyisten perennojen ryhmään. Purppurakeijunkukka, ”hopealehtinen” hosta (esim. ’Tom Schmid’) ja Endless Summer -hortensia yhdistelmä toimii.
Keisaripikarililjan kai pitäisi ajaa myyriä loitommalle. Ja onhan se vaihtelevan näköinenkin kukka!
Kesällä kukkiva purppuramiekkaliljasuojaisaan aurinkoiseen paikkaan, esim. pionin seuraksi jolloin pionin kukittua sen lehdistö saa purppuraista väriä miekkaliljasta. Ennen pionin kukintaa voi lehdistöä värittää tietysti vaikka aniliininpunaisilla korkeilla tulppaaneilla. Näin saadaan pionipenkki kukkimaan pidempään. Jos vielä haluaa lisäväriä tähän ryhmään, kannatta lisätä maagisensinisen värin omaavaa jalopähkämöä. Se sininen oikeesti hehkuu kesäyössä :)!!
Loppujen lopuksi sipulikukat ovat helppohoitoisia ja suhteellisen edullisia pihan värittäjiä. Vanhat lajikkeet jaksavat kukkia paremmin, mutta mielestäni kannattaa kokeilla erikoisempiakin lajikkeita.

Pihasuunnittelu uuden tai vanhan pihan avuksi

www.kevat.net

Havuaidan leikkuu.

Pian ajankohtaista. Ja vielä yksi tuija-aita!
Kovin usein ei enää haluta pihaan kuusiaitaa, vaikka ympärivuotinen näkösuoja onkin toiveissa melkein aina pihaa suunniteltaessa.. Ainakin johonkin kohtaan. Varsinkin kun tontit isompien kylien ja kaupunkien liepeillä pienenevät pienenemistään ja naapurin olohuoneen ikkunat kuitenkin lähenevät. Perinteisen metsäkuusiaidan tilalle sitten usein mietitään tuija-aitaa tai joskus marjakuusiaitaa, joka onkin tummemman vihreänä tyylikkäämpi kuin tuija-aita. Mutta, niin kovin helposti kevätauringossa ruskettuva ja tietenkin perustamiskustannuksiltaan paljon kalliimpi kuin ”halpahalli”tuijat..(joiden selviämisestä talven yli ei ole aina varmuutta)
Kaksinkertaisena tehty aitaistutus ei sitten olekaan enää kovin edullinen. Niin, myös aidan kevätauringolle herkät havukasvit pitää varjostaa…Tuntuu, että ajatellaan vaihtoehtojen olevan siinä, jos halutaan ikivihreä aita tonttia ympäröimään…Mielellään ei koko tonttia! Saa käyttää mielikuvitusta!
Miksei siis helppohoitoista lehtipensasaitaa, jonka yläpuolelle nousisi muutaman pienehkön lehtipuun latvus lisänäkösuojaksi. Sitten niihin kaikkein eniten suojaa kaipaaviin kohtiin havukasveja, mutta ei ehkä 45 metriä brabant-tuijaa..? Esim. vuorottelevat tuijat ja puurakenteinen aita näyttää heti mielenkiintoisemmalta
ratkaisulta….Vaihtelu, korkeuserot, eri värit!!

Brabanttuijan, metsäkuusen ja marjakuusen lisäksi leikattavaan havuaitaan sopivat kanadantuija, pihdat ja jopa vuorimänty, josta ei tietenkään ihan tasaiseksi leikattua aitaa saa, mutta hyvän suojan oikeassa paikassa. Metsäkuusta ulkonäöltään koristeellisemmat pihdat vaativat nuorena suojakasvillisuutta ympärilleen päästäkseen kasvun vauhtiin ja ovat hiukan vaativampia maaperän suhteen, mutta leikkausta kestävät metsäkuusen tavoin. Myös lehtikuusi sopii leikattavaan havuaitaan, mutta silloin ei enää tietenkään ole kyseessä ympärivuotinen näkösuoja ja vehreys. Vaaleanvihreästä lehtikuusiaidasta, jonka juurelle on istuttetu maata peittämään rönsyansikkaa tulee kuitenkin kivan raikkaan ja vaihtelevan näköinen ja värinen aitaistutus!

Sitten siitä havuaidan leikkaamisesta.Yksinkertaista. Hoitoleikkuu on tehtävä säännöllisesti jos aidasta haluaa kauniin mallisen. Havuaitaa ei voi leikata alas, niinkuin useimmat lehtipensasaidat, jos on ”unohtanut” 5-6 vuotta leikata aidan. Leikkuu aloitetaan, kun aidan istuttamisesta on kulunut vuosi ja on raaskittava leikata joka vuosi niin, että uutta kasvua jää vain max.pari senttiä. Puutuneesta kasvusta ei enää silmuja ilmaannu, siksi käsitellään vain uusia vuosikasvuja.
Aidasta leikatataan aina sivusta katsottuna pyramidinmallinen (myös lehtipensasaidoista) eli siis voimakkaasti ylöspäin kapeneva, jolloin aidan alimmatkin oksat saavat tarpeeksi valoa eivätkä kaljuunnu ennen aikojaan. Kapea aita ei myöskään kerää painavaa, oksille tuhoisaa lunta päällensä niin paljoa kuin leveälatvuksinen aita.

Havukasvien leikkuu tehdään maaliskuussa mieluiten suojasäällä, siis ennen kasvun alkua. Tai syksyllä lepotilassa, jota kuitenkin pidän itse huonompana vaihtoehtona, koska syksyllä kosteassa ilmassa on enemmän sienitautien itiöitä ym. pikkutyyppejä. Vähäistä leikkuuta voi tehdä myös heinä-elokuussa, jolloin leikkuuhaavat paranevatkin nopeampaa, kasvin rungon kasvaessa paksuutta.

Latva katkaistaan vasta kun aita on halutun korkuinen! 180 cm korkea aita on riittävä näkösuojaksi…10 vuotta se ottaa. Siksi usein houkuttelee ne 120 cm korkeat tuijantaimet.
Kun havuaita on halutun korkuinen, leikataan päältä ja sivuilta vuosittain, jättäen pari cm uutta kasvua.

Tuija ja marjakuusi sietävät paremmin leikkausta kuin kuusi. Niille riittää joka toinen vuosi tehtävä leikkuu, vaikkakin kanadantuijaa ei tarvitse kasvutapansa takia leikata ennen kuin se on halutun korkuinen ja vaatii muuten muotoilua.Vuorimäntyä muotoillaan poistamalla tai typistämällä sen vuosikasvuja. Pysyäkseen hyvän mallisena ja tiheänä vuorimänty vaatii nämä typistysleikkuut vuosittain ennen juhannusta, oli se pihassa sitten aitana tai yksittäisenä kasvina.

Itse pidän lehtipensasaidasta, siinä näkyy vuodenaikojen vaihtelut. Vaikka eihän meillä oikeastaan ole omassa pihassa pensasaitaa. Ens kesänä ehkä sitten valkokukallista puistosyreeniä…
ja jonkin matkaa metalliaitaa.

Pihan hoitotyöt omaan pihaan

Maaret puutarhuri
Kevät

SYYSHORTENSIAN leikkaus

Syyshortensiat vielä jatkavat kukkimistaan ja siitä tuli mieleeni niiden leikkaaminen…

Yleensä hortensia leikataan varhain keväällä, mutta varsinkin vanhoja pensaita kannattaa leikata näin syksyllä kukinnan jälkeen, ettei lumi niin helposti murra niiden oksia. Syyshortensia kukkii samana kesänä kasvaneilla versoilla, jos versoja lyhennetään kasvuun lähdön jälkeen, menetetään kukkien aiheet.

Syyshortensian voi leikata kahdella tavalla.

Leikkaustavat vaikuttavat kukintaan, kukkien määrään ja kokoon.
Varovainen leikkaus tehdään 1-3 vuoden välein, jolloin poistetaan vanhimmat ja heikoimmat versot. Tällä tavalla hortensia kukkii reilusti, mutta kukat ovat pienikokoisia.

Voimakkaammalla leikkauksella saadaan suuria kukkia, mutta vähemmän.Tällöin leikataan keväällä edellisenä vuonna kasvaneet versot 2-4 silmuparin takaa ja ohuet, heikot versot poistetaan kokonaan. Mitä paksumpi verso on, sitä enemmän silmupareja siihen leikattaessa jätetään.

Alasleikkaus ei ole syyshortensialle suositeltavaa, koska hortensiat versovat huonosti vanhasta puusta.

Pensaiden ja puiden leikkaus

Puutarhuri